tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Ompeluhommia

Kiitos kommenteista! Tänään juuri fysioterapeuttini totesi, että olen paljon paremmassa jamassa kuin kesällä ja nyt ei enää tarvitse käydä jatkuvasti fysioterapiassa, sillä käsiä ei enää juurikaan särje ja puutuminenkin on ollut vähäistä. Koti- ja töissä taukojumppaa vaan riittävästi joka päivä ja vähän käsitöitä ihan niin kuin tähänkin asti, niin saadaan vaivat pysymään kurissa. Ja aina, joka asiaa tehdessä pitäisi muistaa olla hyvässä asennossa. Töihin sain keskihiiren käyttööni (sitä kutsutaan myös mummohiireksi) ja se on helpottanut oireita merkittävästi. Asennolla on siis oikeasti väliä. Tiettyjä rajoitteita on kuitenkin edelleen kuten se, että osa liikuntaliikkeistä (esim. vipunostot, perus vatsalihakset jne) on kiellettyjä, mutta minulla on sitten ihan omat ohjeet miten pitää joku liike tehdä. Hyvä hyvä, sillä minullahan oli alkuun kävelyä lukuunottamatta täydellinen liikuntakielto, kun oli hermot niin ärsyyntyneet. Kyllä tämä tästä lutviutuu :)

Sitten siihen oikeaan aiheeseen.

Saimme kesällä kutsun häihin ja niihin halusin laittaa mekon päälle. Juhlien lähetyessä totesin, että vanhalla mustalla mekolla voisi mennä, mutta sitä pitäisi vähän retusoida tai siis pienentää vähän sivusaumoista ja laittaa helmaa jne. Niinpä aloin sitten pari viikkoa sitten erään sunnuntaipäivän ratoksi ompelemaan itselleni mekkoa jonkun vuosikerta SK:n kaavoilla, kun siinä oli valmiina kaava mitoitettu 160 cm:lle.

Aamulla aloitin ja illalla mekko oli vetoketjua ja helmakäännöstä vaille valmis. Puku on vuoria myöten silkkiä, koska en malttanut odottaa että pääsisin ostamaan sopivaa vuorikangasta ja silkkiä oli tarpeeksi vuoriinkin. Kaavoja piti aikalailla muokata, sillä kun harsin vuorikappaleet yhteen ja sovitin pukua, niin totesin sen olevan ihan liian suuri. Sama ilmiö on ollut monta kertaa ennenkin SK:n kaavojen kanssa... Modan ja Burdan kaavoja ei yleensä ole näin radikaalisti tarvinnut muuttaa, jotain hienosäätöä niihinkin. Ohjeista täytyy murista sen verran, että kun kiltisti seurasin ompeluohjeita järjestyksineen kaikkineen, niin huomasin monessa kohdassa, että toisella ompelujärjestyksellä olisi päässyt paljon helpommalla ja tulos olisi ollut vielä siistiimpää. Nyt piti tehdä helppoja asioita ihan väärässä järjestyksessä ja vaikeasti. Höh.




Hintaa ei tälle paljon tullut, sillä minun kontolleni jäi vain pieni pätkä pitsiä ja piilovetoketju. Silkin olen saanut aikaa sitten siskoltani Thaimaan matkan tuliaisena. Toinen, vähän paksumpi silkki odottaa kaapissa :) Siitä ajattelin vääntää halterneck tyyppisen korsetin liivinluineen/rigilene nauhoineen kaikkineen kun en ole moista ikinä ommellut. Ja hameeksi laaja hame. Tai sitten jakku tai jotain.

Ihan hyvin tällä passasi häihin mennä, kirkossa ja hääpaikalla oli vielä huivi harteilla. Seuraavan kerran kun ompelen silkkiä, niin täytyy muistaa, että kannattaa huolitella ensin kaikki reunat vaikka saumuilla. Onneksi oli varaa saumoissa, muuten olisi voinut tulla hiki, kun muutaman kerran pukua sovitettuani oli iso osa saumavaroista kadonnut eli purkautunut.

Ja juu, tämä menee vähäisten käsitöiden kastiin, kun tällaisia pukuompeluksia tulee tehtyä kovin harvoin.

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Hiljaa hyvää tulee...

Taas tässä ehti vierähtää pitkä tovi. Sen aikana mm. ehdittiin hankkimaan uusi tietokone, josta jo näyttö ehti hajotakin kertaalleen. Odottaa tuomiota, mitä sille tehdään. Ei kiva.

Minulla puolestaan on t
odettu TOS (Thoracic outlet syndroma), jonka takia käsiä särkee, ne puutuvat hartioista saakka jne. Ja jottei elämä olisi liian helppoa, niin molemmissa ranteissa on lisäksi lievä rannekanava-ahtauma, eli ranteita ja sormia särkee ja ne ovat puutuneet siitäkin syystä. Säryt ja puutumiset johtuvat tiukalla ja puristuksessa olevista hermoista.Välillä on helpompaa välillä ei. Hoitona on (OMT) fysioterapiaa ja paljon yksilöllisiä harjoitteita. Ja sitten käsien ylimääräistä rasitusta olisi vältettävä. Eli vain vähäisessä määrin käsitöitä, posliininmaalausta, pianonsoittoa, leipomista (pursottaminenkin puuduttaa kädet, saati lusikkaleipien tekeminen), kun kerran työtäkin teen tietokoneella. Työergonomia on takastettu ja muutenkin on ohjeena että vähän saa tehdä, mutta pitää muistaa tauottaa ja tehdä liikkeitä. Tämä TOS oireisto on minulla ollut ilmeisesti jossain määrin aina, viimeiset pari vuotta vaan selkeästi paheten. Ja syyt ovat osin rakenteellisia osin toiminnallisia. Enpäs tajunnut olevani oikeasti tuki-ja liikuntaelin sairas! Luulin vain että niskat ovat vähän jumissa. Onneksi olen saanut hyvää ja asiantuntevaa hoitoa, joten mikäs tässä. Ainut mikä harmittaa on neulomisen ja muun käsillä tekemisen vähentämispakko. Parissa kuukaudessa on saatu kuitenkin jo se aikaan, että päätä ei särje järjettömästi koko ajan. Ja se on jo kova juttu. Ei ole kiva olla sellaisessa päänsäryssä jatkuvasti, että meinaa oksentaa. Mutta se siitä. Ei siis ole tulossa tulevaisuudessakaan postauksia kovinkaan usein. Kokonaan en kuitenkaan käsitöitä lopeta ellei ole ihan välttämätön pakko. Nykyisellä kulutuksella lankavarastokin kestää jotakuinkin 30 vuotta :)

Tämän liivin tekeleen tein viime kevään loppupuolella. Siihen ei ole
mitään ohjetta, otin silmukkamääriä vähän sieltä sun täältä ja lopulta laskin kaikki kuitenkin uudelleen. Ja sitten vain annoin palaa fiiliksen mukaan. Liivissä ei ole myöskään yhtä ainutta saumaa, sillä tein sen kaulasta alkaen. Tavoite oli käyttää kaikki lanka, mutta tuo Dropsin alpakka oli ihan liian riittoisaa lankaa. Tähän ei mennyt kuin 3 kerää lankaa, eli n. 153g on paino. Edustaan puikon paikalle on tulossa rintaneula tai hakaset tai jotain, mutta ei nappeja eikä lanka/nauhaviritelmää. Puikot taisi olla 3mm ja 3,5 mm. Olen tähän kaikin puolin tyytyväinen.


Se kertonee jotain käsitöiden vähentämismäärästä, että näitä sukkia
tein 3 kk! Ja koko on jotain 25. Puikot oli 2,5mm ja lankana Austerman Stepin jämäkerä, joten en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään. Silti jäi vieläkin lankaa jäljelle.


Jotta sain pahinta käsityöintoa taltutettua kokeilin ommella ja se sopii näköjään toistaiseksi minulle ihan ok, kunhan muistaa pitää hartiat alhaalla. Sen seurauksena Joonas sai kolmet peruscollegehousut. Niissä ei ollut mitään erikoista ja osa niistä on pesussa, niin niistä ei ole kuvaa. Sen sijaan tässä kuva pojista "uusissa" t-paidoissaan. Päivän päätteeksi ne eivät ole enää kovin puhtaat, mutta kuvathan ne ovat tärkeimmät. Aikaisemmat töhryt eivät lähteneet kaikki pois, niin maalasin siveltimellä töhryhjen kohdalle kuvat. Joonakselle autoja ja Jaakolle Legolehdestä mallia ottaen Kristallikuningas. Ja mieltä lämmitti, kun pojat tykkäsivät kovasti.


Lopuksi vielä loppukesän leipomisprojekti, Joonaksen 2v synttärit. Kaiken tein itse ja vaikka itse sanon niin oli hyvää.




Ja Jaakko osaa sanoa melkein joka sanassa R:n ja Joonakseltakin tulee R-äänne ihan oikein. Niinpä meillä leivotaan sen kunniaksi huomenna suklaakakku.

Sen pituinen se, seuraavaan kertaan!