Hannan käsityöt

Varaston siivousta

2011-01-24T22:42:00.003+02:00

Toukokuista tarinointia - ruoka-asioita tällä kertaa

2010-05-02T22:53:00.015+03:00

Tällä kertaa on ruoka-aiheista asiaa, kun käsi-työtähän sekin on :) Ihan lopussa on ihan vähän neulontajuttujakin.

Mikä on sen parempi aloitus toukokuulle, kuin iloiset syntymäpäiväjuhlat? Jaakko täyttää huomenna 5 vuotta ja tänään vietettiin sukulaissynttäreitä. Tätä päivää ennen meillä ehti jo käydä osa sukulaisista ja ystävistä sekä päiväkodin kaverit, joten keittiössä olen häärännyt tunnin jos toisenkin.

Tänään oli tarjolla pestopastaa, vihersalaattia (salaattisekoitus, tomaatti ja kurkku) sekä lapsille naposteluporkkanoita ja kurkkulohkoja, paahtopaistisiivuja rucolapedillä, paria patonkia, tuorejuustoja, karkkia, merenpohjakakku, suklaa-minidonitsitorni, paistettu juustokakku, maidottomat ja munattomat dinosaurus-muffinssit sekä tyrannosaurus rex -pikkuleivät. Ja juotavat päälle.

Merenpohjakakkuun sain innoitusta lasten synttärikakkukirjasta, mutta toteutus on sitten omaa käsialaa. Pohja oli sacher-kakun pohja, täytteinä oli alimpana suklaamousse ja ylimpänä mansikkamousse. Päällä on sokerilla ja vaniljasokerilla maustettu kerma-tuorejuusto-rahka päällinen, mihin laitoin lusikan kärjellisen väriä ja tuli aika sininen. Vähempikin väri olisi riittänyt, mutta onneksi ei sankaria haitannut. Jaakko oli kovasti auttamassa karkkien laittamisessa ja pujahti siinä jokunen suuhunkin maistiaisiksi. Kaikki oli laktoositonta, paitsi täytekakun suklaiset "pohjakivet". Maidottomat ja munattomat dinomuffinit tein Pirkanmaan allergia- ja astmayhdistyksen sivulle olleen maustekakun ohjeen mukaan. Paitsi kun minulla ei sattunut olemaan soijamaitoa, niin soseutin yhden melkein ylikypsän päärynän ja sekin toimi hyvin.

Oli kuulemma makoisaa ja täytyy muistaa itsekin että toisenkin kerran paahtopaistia. Edellisestä kerrasta taitaakin olla useampi vuosi.

Kaverisynttäreillä oli tarjolla tiikerikääretorttua, minidonitsitorni, niitä samoja tyrannosaurus keksejä ja suolaisena oli voitaikinasta väänneltyjä kierretikkuja ja lihapasteijoita. Ja tietty naposteluporkkanoita ja kurkkua. Vähän ajattelin, että kääretorttu jää ihan käsiin, kun kolme vierasta peruutti tulonsa, mutta kummasti 6 poikaa ja minä ja mies saatiin tuhottua 5 munan torttu ...tosin kaikkea ei syöty kyllä ihan yhdellä kerralla. Sisällä oli ihan vaan mansikkahilloa ja kermavaahtoa.

Tässä keväällä juhlittiin miehenkin synttäreitä ja samaisesta lasten syttärikakkukirjasta valikoitui käärmekakku toteutukseen. Kakku on ihan tavallinen murokakku, missä on vähän mausteen sitruunaa, mutta päällisen kanssa sitten vähän leikittiin. Lapsista oli hassua, kun kakkuun laitettiin oikeasti yli 30 kynttilää - vielä jäi tilaakin.

Kuva takaa ennen kynttilöiden sytyttämistä ja edestä sytyttämisen jälkeen...

... ja samantien alkoi palohälytin huutaa! Muista tarjoiluista en sen pahemmin muista, kuin että leivoin jätti-cookieseja Pastanjauhannasta löytyneellä ohjeella, ja ovat kyllä suussa sulavia.

Kaivellessani noita kuvia huomasin, että minulta on jäänyt kuvaamatta kaikki tänä vuonna valmistuneet käsityöt, leipomuksia on näköjään vaan ikuistettu. Tosin tekeleet ovat olleet ihan peruskauraa, sukkaa ja lapasta ja vähän pipoa jne. Mutta täytynee kaivella ne kaapeista vaikka yhteispotrettiin, niin saisi tämänkin paikan jotensakin ajantasaiseksi.

Joulun korvilla olen näemmä kuvannut tehdyt joululahjat. Lasten serkuille meni lapaset Nallesta ja ystävälle meni Dropsin Silke Alpakasta tehty BO. Pituutta huivilla oli reilusti toista metriä, että laulavan ystävän kaula pysyy taatusti lämpimänä.

Joululeivonnaisia ei meillä kummemmin tehty, kun pyhät vietettiin sukulaisissa. Viemisikseni vein kuitenkin tuhdin suklaakakun, jossa on hämmentävän vähän vehnäjauhoja, jonkin sortin mutakakku siis. Pieni pala kyllä riitti täyttämään pahimmankin suklaanhimon. Toinen, perhosilla koristelut kakku, on punaviini-suklaakakku, joka on kerrassaaan mainio kakku, kun tarjottavaa pitää tehdä etukäteen.

Piparitalo on vähän omanlaisensa, kun se olikin tiikerien luola. Sisällä luolassa oli kaksi pikkutiikeriä ja pihalla oli sitten vanhemmat. Saas nähdä mitä on tänä vuonna - vahvoja ehdokkaita tällä hetkellä näyttäisi olevan Lego- talo, Power Miners- talo, tai kenties StarWars- alus?

Näkemisiin!

Ompeluhommia

2009-09-22T20:49:00.003+03:00

Kiitos kommenteista! Tänään juuri fysioterapeuttini totesi, että olen paljon paremmassa jamassa kuin kesällä ja nyt ei enää tarvitse käydä jatkuvasti fysioterapiassa, sillä käsiä ei enää juurikaan särje ja puutuminenkin on ollut vähäistä. Koti- ja töissä taukojumppaa vaan riittävästi joka päivä ja vähän käsitöitä ihan niin kuin tähänkin asti, niin saadaan vaivat pysymään kurissa. Ja aina, joka asiaa tehdessä pitäisi muistaa olla hyvässä asennossa. Töihin sain keskihiiren käyttööni (sitä kutsutaan myös mummohiireksi) ja se on helpottanut oireita merkittävästi. Asennolla on siis oikeasti väliä. Tiettyjä rajoitteita on kuitenkin edelleen kuten se, että osa liikuntaliikkeistä (esim. vipunostot, perus vatsalihakset jne) on kiellettyjä, mutta minulla on sitten ihan omat ohjeet miten pitää joku liike tehdä. Hyvä hyvä, sillä minullahan oli alkuun kävelyä lukuunottamatta täydellinen liikuntakielto, kun oli hermot niin ärsyyntyneet. Kyllä tämä tästä lutviutuu :)

Sitten siihen oikeaan aiheeseen.

Saimme kesällä kutsun häihin ja niihin halusin laittaa mekon päälle. Juhlien lähetyessä totesin, että vanhalla mustalla mekolla voisi mennä, mutta sitä pitäisi vähän retusoida tai siis pienentää vähän sivusaumoista ja laittaa helmaa jne. Niinpä aloin sitten pari viikkoa sitten erään sunnuntaipäivän ratoksi ompelemaan itselleni mekkoa jonkun vuosikerta SK:n kaavoilla, kun siinä oli valmiina kaava mitoitettu 160 cm:lle.

Aamulla aloitin ja illalla mekko oli vetoketjua ja helmakäännöstä vaille valmis. Puku on vuoria myöten silkkiä, koska en malttanut odottaa että pääsisin ostamaan sopivaa vuorikangasta ja silkkiä oli tarpeeksi vuoriinkin. Kaavoja piti aikalailla muokata, sillä kun harsin vuorikappaleet yhteen ja sovitin pukua, niin totesin sen olevan ihan liian suuri. Sama ilmiö on ollut monta kertaa ennenkin SK:n kaavojen kanssa... Modan ja Burdan kaavoja ei yleensä ole näin radikaalisti tarvinnut muuttaa, jotain hienosäätöä niihinkin. Ohjeista täytyy murista sen verran, että kun kiltisti seurasin ompeluohjeita järjestyksineen kaikkineen, niin huomasin monessa kohdassa, että toisella ompelujärjestyksellä olisi päässyt paljon helpommalla ja tulos olisi ollut vielä siistiimpää. Nyt piti tehdä helppoja asioita ihan väärässä järjestyksessä ja vaikeasti. Höh.

Hintaa ei tälle paljon tullut, sillä minun kontolleni jäi vain pieni pätkä pitsiä ja piilovetoketju. Silkin olen saanut aikaa sitten siskoltani Thaimaan matkan tuliaisena. Toinen, vähän paksumpi silkki odottaa kaapissa :) Siitä ajattelin vääntää halterneck tyyppisen korsetin liivinluineen/rigilene nauhoineen kaikkineen kun en ole moista ikinä ommellut. Ja hameeksi laaja hame. Tai sitten jakku tai jotain.

Ihan hyvin tällä passasi häihin mennä, kirkossa ja hääpaikalla oli vielä huivi harteilla. Seuraavan kerran kun ompelen silkkiä, niin täytyy muistaa, että kannattaa huolitella ensin kaikki reunat vaikka saumuilla. Onneksi oli varaa saumoissa, muuten olisi voinut tulla hiki, kun muutaman kerran pukua sovitettuani oli iso osa saumavaroista kadonnut eli purkautunut.

Ja juu, tämä menee vähäisten käsitöiden kastiin, kun tällaisia pukuompeluksia tulee tehtyä kovin harvoin.

Hiljaa hyvää tulee...

2009-09-04T18:42:00.010+03:00

Taas tässä ehti vierähtää pitkä tovi. Sen aikana mm. ehdittiin hankkimaan uusi tietokone, josta jo näyttö ehti hajotakin kertaalleen. Odottaa tuomiota, mitä sille tehdään. Ei kiva.

Minulla puolestaan on todettu TOS (Thoracic outlet syndroma), jonka takia käsiä särkee, ne puutuvat hartioista saakka jne. Ja jottei elämä olisi liian helppoa, niin molemmissa ranteissa on lisäksi lievä rannekanava-ahtauma, eli ranteita ja sormia särkee ja ne ovat puutuneet siitäkin syystä. Säryt ja puutumiset johtuvat tiukalla ja puristuksessa olevista hermoista.Välillä on helpompaa välillä ei. Hoitona on (OMT) fysioterapiaa ja paljon yksilöllisiä harjoitteita. Ja sitten käsien ylimääräistä rasitusta olisi vältettävä. Eli vain vähäisessä määrin käsitöitä, posliininmaalausta, pianonsoittoa, leipomista (pursottaminenkin puuduttaa kädet, saati lusikkaleipien tekeminen), kun kerran työtäkin teen tietokoneella. Työergonomia on takastettu ja muutenkin on ohjeena että vähän saa tehdä, mutta pitää muistaa tauottaa ja tehdä liikkeitä. Tämä TOS oireisto on minulla ollut ilmeisesti jossain määrin aina, viimeiset pari vuotta vaan selkeästi paheten. Ja syyt ovat osin rakenteellisia osin toiminnallisia. Enpäs tajunnut olevani oikeasti tuki-ja liikuntaelin sairas! Luulin vain että niskat ovat vähän jumissa. Onneksi olen saanut hyvää ja asiantuntevaa hoitoa, joten mikäs tässä. Ainut mikä harmittaa on neulomisen ja muun käsillä tekemisen vähentämispakko. Parissa kuukaudessa on saatu kuitenkin jo se aikaan, että päätä ei särje järjettömästi koko ajan. Ja se on jo kova juttu. Ei ole kiva olla sellaisessa päänsäryssä jatkuvasti, että meinaa oksentaa. Mutta se siitä. Ei siis ole tulossa tulevaisuudessakaan postauksia kovinkaan usein. Kokonaan en kuitenkaan käsitöitä lopeta ellei ole ihan välttämätön pakko. Nykyisellä kulutuksella lankavarastokin kestää jotakuinkin 30 vuotta :)

Tämän liivin tekeleen tein viime kevään loppupuolella. Siihen ei ole mitään ohjetta, otin silmukkamääriä vähän sieltä sun täältä ja lopulta laskin kaikki kuitenkin uudelleen. Ja sitten vain annoin palaa fiiliksen mukaan. Liivissä ei ole myöskään yhtä ainutta saumaa, sillä tein sen kaulasta alkaen. Tavoite oli käyttää kaikki lanka, mutta tuo Dropsin alpakka oli ihan liian riittoisaa lankaa. Tähän ei mennyt kuin 3 kerää lankaa, eli n. 153g on paino. Edustaan puikon paikalle on tulossa rintaneula tai hakaset tai jotain, mutta ei nappeja eikä lanka/nauhaviritelmää. Puikot taisi olla 3mm ja 3,5 mm. Olen tähän kaikin puolin tyytyväinen.

Se kertonee jotain käsitöiden vähentämismäärästä, että näitä sukkia tein 3 kk! Ja koko on jotain 25. Puikot oli 2,5mm ja lankana Austerman Stepin jämäkerä, joten en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään. Silti jäi vieläkin lankaa jäljelle.

Jotta sain pahinta käsityöintoa taltutettua kokeilin ommella ja se sopii näköjään toistaiseksi minulle ihan ok, kunhan muistaa pitää hartiat alhaalla. Sen seurauksena Joonas sai kolmet peruscollegehousut. Niissä ei ollut mitään erikoista ja osa niistä on pesussa, niin niistä ei ole kuvaa. Sen sijaan tässä kuva pojista "uusissa" t-paidoissaan. Päivän päätteeksi ne eivät ole enää kovin puhtaat, mutta kuvathan ne ovat tärkeimmät. Aikaisemmat töhryt eivät lähteneet kaikki pois, niin maalasin siveltimellä töhryhjen kohdalle kuvat. Joonakselle autoja ja Jaakolle Legolehdestä mallia ottaen Kristallikuningas. Ja mieltä lämmitti, kun pojat tykkäsivät kovasti.

Lopuksi vielä loppukesän leipomisprojekti, Joonaksen 2v synttärit. Kaiken tein itse ja vaikka itse sanon niin oli hyvää.

Ja Jaakko osaa sanoa melkein joka sanassa R:n ja Joonakseltakin tulee R-äänne ihan oikein. Niinpä meillä leivotaan sen kunniaksi huomenna suklaakakku.

Sen pituinen se, seuraavaan kertaan!

Ompeluksia

2009-05-25T21:07:00.008+03:00

Tuttaville syntyi viime viikolla pienen pieni tyttönen. Kaapissa sattui ennestään olemaan pala sopivaa kangasta ja kaavatkin olivat olemassa melkein 9 vuoden takaa. Pikapikaa valmistui helatorstaina vuosikertamarinoituneen Suuren Käsityölehden kaavoilla n. 44-46 cm tunika. Ei tosiaan mennyt paljoa kangasta, ihan kuin nukelle olisi tehnyt. Ei sitä enää muistakaan miten pieniä vastasyntyneet osaavatkaan olla. Olipa kivaa ommella jotain muutakin välillä kuin housuja.

Päättelemättömät sukat löytyivät kaapista ja kun nekin sattuivat olemaan ihan pikkuvauvan kokoa, niin koristelin niitä vähän tyttömäisemmiksi.

Lankana Nalle, puikot muistaakseni 2,5 tai 3, resoorissa kaikki oikeat tehty kiertäen.

Viikonloppuna ompelin lisäksi Jaakolle muuamat housut. Poika kasvaa rojottaa niin, että jatkuvasti on puntit lyhyenä. 4-vuotis neuvolassa pituutta oli pojalla 104,5 cm ja painoa 16 kg.

Täysin mielikuvituksettomat housut, silittämättöminä. Resorit punteissa ja kuminauha vyötäröllä. Ei ole edes yhden yhtä taskua missään.

Ja lisää housuja, välillä velourista suorilla lahkeilla.

Jo aiemmin olen tehnyt ainakin 3 vastaavat perushousut, joista yhdet vakosametista sekä vielä sukulaispojalle 2 housut (1 college- ja 1 velourhousut). Mitään erikoista näissä ei ole, ei ole ollut aikaa alkaa tikkailemaan ja tekemään mitään yksityiskohtia.

Joonaksen mielestä kuvattavat housut olivat sangen mielenkiintoiset, ja mielenkiintoiseksi jäi valotuskin, kun housut jo häipyivät kuvasta.

Tästä samasta kankaasta on Jaakolle tehty housuja useammat vuosien saatossa, mutta nyt käytin sen viimeistä piirtoa myöten loppuun. Siksi näihin tulikin vähän kasvunvaraa :) Nämäkin housut saivat osakseen runsaasti Joonaksen huomiota, joten piti hyvin hätäiseen saada kuva.

Joonaksesta on sangen hauskaa pukea itse päälle ja häntä ei saisi auttaa yhtään. Kaamea karjunta kuuluu kun yrittää vähän auttaa. On ne molemmat jalat välillä osuneet oikeisiin puntteihinkin, mutta vielä ne tuppaavat samaan lahkeeseen livahtamaan. Ja sitten on jumi ja harmi kova.

Takaisin langoilla

2009-05-19T21:58:00.012+03:00

Olen pohtinut viime kuukausien ajan sitä, mitä haluan ja voin tänne kirjoitella. Kaikenlaisten mietintöjen jälkeen jatkan samalla käsityö, kokkailu, muu elämä linjalla. Krooninen ajan puute aiheuttaa myös sen, että jos ei heti kirjoita sitä mikä mielessä on tai mitä on valmistunut, niin kirjoittaminen jää kokonaan vaikka mielessä onkin. Niin on käynyt nytkin.

Koska aikaa on kulunut paljon, niin laittelen valokuvattuja tuotoksia, tai esimerkkejä niistä, esille aihepiireittäin.

Aloitetaan vaikka leipomuksista. Tähän väliin on ehditty juhlia niin miehen kuin Jaakonkin synttäreitä. Tavallisista viikoittaisista leipomuksista en jaksa nyt kirjoitella mitään.

Miehen synttärit:

Toiveena oli tulivuorikakku. Tuumasta toimeen, pohjana sacherkakun pohja, välissä kermaa ja mansikoita, kraaterissa pohjaa (leikattu sivuista) ja päällä suklaa ganache, vaahdotettuna ja haarukalla "raavittuna" että olisi oikean jäähtyneen laavan näköistä. "Laava" oli löysää kermavaahtoa ja päällä vähän tuhkaa eli tomusokeria. Olisi tullut turhan hurjan näköinen teos, jos laavan olisi värjännyt punaiseksi ja laittanut tuikun sisälle kraateriin...

Lisäksi oli vadelmatorttua ja kaurakeksejä. Kaurakekseissä testailin uutta ohjetta ja vadelmatorttu jäi kökköisen näköiseksi kun koristelua aloittaessa kävi pieni onnettomuus. Enpä ole aiemmin saanut tökättyä leikkelehaarukkaa peukalooni niin että haarukka on vaakasuorassa ja piikit tiukasti peukalossa :( Pääsi aika uljas ulvaisu.

Jaakon 4v. synttärit:

Suolaisista tein jauheliha - paprika - cous-cous kierteitä (osan myös munattomana ja maidottomana) ja kreikkalaista voileipäkakkua Pirkan ohjetta mukaillen. Tein kakusta suuremman kuin ohjeessa ja lisäsin siihen broilerisen täytteen. Makeista tein pikamunkkeja Kaarina Roinisen leivontakirjan ohjeen mukaan ja Jaakon toiveesta rakettikakkua. Mallin ja idean otin kirjasta missä on lasten syntymäpäiväkakkuja. Onneksi Jaakko valitsi näin helpon mallin. Pohja on 6 munan kääretorttupohja (60cm uunissa tulee sopivan paksuinen). Päällä kermavaahtoa ja välissä vadelma-mansikkahilloketta, banaania ja kermavaahtoa. Ihan peruskauraa siis. Tänä vuonna en jaksanut vääntää pikkuleipiä vaan ostin kaupasta niin oli kaikille sopivia (munattomia ja maidottomia).

Uuden vuoden lupaukset:

1. Karkkipäivä. Sujuu kohtuullisesti. En ota stressiä.
2. Nukkumaanmeno klo 22. Sanotaan, että en valvo niin myöhään kuin syksyllä. Ja pyrin menemään ajoissa nukkumaan.
3. Itsestä huolehtiminen. Liityin liikuntaklubiin. Siellä pyrin käymään 2-3 kertaa viikossa. Hyvän alun jälkeen tuli heti tauko, kun sairastin vaihteeksi pitemmän kaavan mukaan flussaa. Onneksi siellä on monipuolisia tunteja että voi taas aloitella rauhallisemmilla lajeilla ja osa alkaa sen verran myöhään, että saan poikien iltatoimissa autettua. Ei siis mene lyhyestä illasta yhteistä aikaa. Tämä vain vie sitten sitä käsityöaikaa. Ajan allokoiminen on välillä haasteellista.
4. Lankalakko. Se pitää! En ole ostanut yhden ainutta lankakerää ja pystyn kävelemään lankaosastojen ohi ilman mitään ongelmia. Lakko piti jopa taannoisen Tukholman reissun aikana. Sieltähän on perinteisesti raahattu kassi jos toinenkin lankaa lahden tälle puolen.

Seuraavalla kerralla oikeita käsitöitä.

Nuutuneen tarinat

2009-02-05T20:15:00.004+02:00

Kovin vähäiset ovat viimeisen kuukauden tuotokset: 1 lapaset Jaakolle, 1 melkein valmiit lapaset Jaakolle, 1 maalattu muki ja 1 maalattu lasi kummitytölle. Maalauksetkin ovat olleet hyvin yksinkertaisia. Ja 1 aloitettu neule itselle. Saa nähdä tuleeko siitä koskaan mitään, kun ei ole taas vaihteeksi mitään mallia.

Jaakko oli kovin iloinen uusista "tassun suojukkaistansa" eli "viidakkolapasista". Niitä piti pitää ensimmäiset päivät koko ajan - yötä päivää. Meillä asui näet silloin tiikeri, leopardi ja gebardi vuorotellen erään luontodokumentin seurauksena. Nykyään meille on taas muuttanut milloin pikkukoira milloin tyrannosaurus rex.

Kirjava Nalle on jonkun vuoden takaista, puikot oli 2,5 mm metallipuikot.
Silmukoita oli 13 / puikko ja tein pikkuisen reilut niin mennee vielä ensi syksynäkin. Jolleivat huku, niin kuin niillä tapana on. Aloittelin samantien toisetkin lapaset, tosin 2,75 mm puikoilla ja 12 s / puikko.

Posliinimaalauksessa kokeiltiin lasinmaalausta ja se olikin kivaa. Pääosin samanlaista kuin posliininmaalaus, mutta silti erilaista. Sitä pitää kokeilla vähän lisää.

Aikaisemmista nukkumaanmenoajoista huolimatta (tai ainakin pyrkimyksistä) aina vaan on väsähtänyt olo. Pojatkin nukkuvat paremmin, joten olen luokitellut tämän enemmänkin kevättalven nuutumiseksi. Mitään samankaltaista väsymyskierrettä tämä ei ole kuin syksyllä. Onneksi.

Eilen keksin ratkaisun. Musiikin. Olen huomannut monta kertaa aiemminkin, että musiikilla on todella terapeuttisia vaikutuksia, niin iloisten kuin surullistenkin asioiden käsittelyssä. On helpompi heittäytyä esim. mollivoittoiseen sävelmään ja sanoihin sisään silloin kun itsellä kurja olo. Ja yleensä aikansa siinä tunnetilassa piehtaroitua tulee parempi olo - asia on loppuun käsitelty ja sitten voi taas jatkaa vähän paremmalla mielellä.

Eilen tajusin, että se mitä kaipaan kunnon tujauksina on sellainen musiikki, joka pistää jalan vipattamaan ja on energistä. Ja koska rakastan Pentti Hietasen ääntä, oli luonnollista valita tämä artisti. Genreksi valikoitui rock, sillä On the Rocks levyllä on pari sellaista Deep Purplen (mm. Burn) kappaletta joiden seurauksena en vain voi pysyä paikallani. Jalan on ainakin heiluttava. Mieluummin pitää vähän tanssia. Ja millainen vaikutus kappaleilla voikaan olla: aamulla työmatkalla kuuntelin autossa ihan reilulla äänenvoimakkuudella rockia puoli tuntia ja sen seurauksena melkein tanssin töihin!

Samalla kun eilen latasin ITunesista vähän lisää Pentin italiankielisiä klassisia sävelmiä, Doorsia ja Janis Joplinia, niin latasin levyn, josta olen unelmoinut pitkän aikaa: W.A.Mozartin Requiemin, missä laulaa mm. Karita Mattila. Ja tämän levyn ei ole suinkaan tarkoitus olla energisoiva. Päinvastoin. Kuulokkeet korville, selälleen pötkölleen, silmät kiinni ja nauttimaan. Iloja nämäkin.

Ja hei, tammikuu meni ilman mitään vaikeuksia langanoston suhteen! Tästä on hyvä jatkaa.

uuden vuoden lupauksia ja muita tarinoita

2009-01-06T21:25:00.006+02:00

Loma oli ja meni omalla painollaan ilman mitään kummempia suunnitelmia alun sukulaisvierailuturnauksen jälkeen. Kun kotona oleminen alkoi näkymään liiallisena lasten riehumisena ja kärttyisyytenä, niin sitten lähdettiin retkille. Ja kivoissa paikoissa käytiinkin - Korkeasaaressa, joka on talvellakin mukava paikka, VillaMokassa Hämeenlinnassa ja vielä uusitussa Tekstiiliteollisuuden Teetee shopissa Porvoossa ja tietysti mummolassa. Teetee shopissa oli myös paljon muuta tavaraa myynnissä kuin lankoja, mutta vähemmän kärsivälliset kanssamatkustajat pitivät huolen siitä, ettei ostoksille ollut liikaa aikaa. Uusi Teetee shop on sopivasti Simoliinin talossa aivan Brunbergin myymälän lähellä. Vähän vielä lisää lankaa ostin GetKnittedistä ja myös himoitsemiani välikoon puikkoja. Toivottavasti ne tulisivat jo tällä viikolla!

Vähän kivannäköistä Smartia Teetee Shopista. Ei hajuakaan siitä, mitä niistä tulee. Jotain. Joskus.

Fortissama socksista ja oranssista Mokkasukka Vitalista pitäisi tulla tiikerinraitasukat. Tuo Vital käsitelty lanka on huippupehmeän tuntuista! Kuriositeettina ostin myös koukkuamiskoukun. Se on tekniikka mitä en ole koskaan kokeillut ja ainakin Googlettamalla löysin vaikka miten hyviä ohjeita erilaisten pintojen luomiseen. Vaikuttaa mukavalta.

Koska loppuvuosi meni lankaa hamstratessa niin nyt onkin ensimmäinen uuden vuoden lupauksen paikka: En aio ostaa lankaa ainakaan 6 kuukauteen, mieluummin koko vuoteen. Karu juttu, mutta huomaan hyvin että välillä hamstraan lankaa ihan jatkuvasti ja sitten menee monta kuukautta etten osta mitään. Ja tällä neulomistahdilla varasto vain kasvaa....

Viime vuoden tuotoksista on esittelemättä mm. nämä sukat Nallesta (n. koko 28-30), jotka menivät sukulaistytölle synttärilahjaksi. Tikuttelin niitä 2,5 mm bambupuikoilla ja ainakin oma silmä näkee hyvin, mistä kohtaa on alkanut yhteistyö bambujen kanssa luistaa.

Samaiselle tytölle tein lahjaksi myös dinosauruslautasen. Minulla ei ollut mitään kuvaa, vähän stabilokynällä piirsin ääriviivoja ja sitten maalasin suoraan väreillä. Ihan kiva tuli, mitä nyt jalat on vähän hassut. Yhdellä maalaamisella ja poltolla tuli valmista.

Totesin Jaakon jalkojen taas salakavalasti kasvaneen ja sukkien kutistuneen. Tuloksena tuli tassu-sukat, joissa on viime vuonna ostettua tumman ruskeaa Nallea ja okran ja oranssin-ruskeaa vuosikertalankaa ainakin 15 vuoden takaa. Värit ovat hyvin 70-lukulaiset :) Tassuja ei ollut aikaa paljon miettiä, kun Jaakko halusi koko ajan laittaa sukat jalkaan eikä langanpäitäkään ei olisi saanut päätellä. Tassunjäljistä tulikin vähän sinnepäin olevat. Pääasia että miellyttää käyttäjää. Puikot olivat näissäkin 2,5 metalliset ja silmukoita oli 13/puikko. Koko on n. 28-30.

Tänä vuonna on päivänvalon nähneet ensimmäiset Mokkasukka-sukat. Itselleni. Niiden piti olla joululahja toiselle henkilölle, mutta kun aikataulu ei pitänyt ja huomasin tehneeni yhdessä kohdassa virheen, niin päätinkin pitää nämä itse. Malli on Favorite Socks-kirjasta, mutta alun silmukkaluvun ja mallineuleen jälkeen tein nämä oman pään mukaan. Ei ollut kirja silloin käden ulottuvilla kun aloin tekemään kantapäätä ja kärkikavennuksia. Mainio mallineule, tosin 1 oikein kohdat voisi hyvin tehdä kiertäen, niin pystysuorista raidoista tulisi nätempiä. Lankana siis ihanainen väri Monk, ja 1 vyyhdistä jäi runsaasti vielä lankaa jäljellekin. Puikot olivat 2mm metalliaddit, jotka minun käsittelyni jälkeen ovat aivan mutkalla. Koko on n. 35.

Toinen uuden vuoden lupaus on itseäni varten: Pidän tänä vuonna parempaa huolta itsestäni. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
1) Siis parempaa ruokavaliota= ei suklaata ja karkkia joka päivä (vain karkkipäivänä), enemmän tyydyttämättömiä rasvoja, vielä enemmän kasviksia ja hedelmiä. Ja vettä pitäisi muistaa juoda enemmän.
2) Ja enemmän liikuntaa = 2 kertaa viikossa jotain missä tulee hiki. Kotona yhdessä muksujen kanssa tai yksin ulkona. Miten vain saan sopimaan. Kokemuksesta kun tiedän, että liikunta parantaa olotilaa käsittämättömän paljon.
3) Ja viimeisenä paljon unta siltä osin, kun se on minun vallassani (esim. Jaakon painajaisille ja Joonaksen hampaiden tulolle ei paljoa voi). Siis nukkumaan viimeistään klo 22. Tänään on poikkeus, kun vetelin reilu 2 tunnin päiväunet.

Yritän ainakin. En kaikkea kerralla, mutta hiljalleen.

Ilon aiheita

2008-12-24T07:44:00.004+02:00

Tautien kiertokulku ei näytä loppuvan perheessämme millään. Ensin tuli siis Joonas rajuun flunssaan ja saipa sitten korvatuleduksenkin. Kiukkuisuutta ja risaisia öitä ei myöskään helpottanut alhaalta puskevat kulmahampaat. Pari päivää antibioottikuurin aloittamisen jälkeen yöt rauhoittuivat vaihteeksi merkittävästi, jopa niin että aamulla ei ollut ihan puolikuollut olo. Kun Joonas alkoi paranemaan niin minä tulin kipeäksi. En tosin pahasti mutta lauantaina ihmettelin kun silmiä jatkuvasti kutitti ja illalla syy oli selvä - silmätulehdus. Niin kuin Joonaksellakin. Oli aika huisi yö, kun silmä muurautui pariin otteeseen niin umpeen rähmästä ettei silmää saanut ollenkaan auki. Sunnuntaina oli lääkärireissu edessä ja siitä se sitten alkoi helpottamaan. Ja mikä parasta nyt on loma, joten ei tarvitse edes stressata siitä, että tippoja pitää laittaa sekä minulle että Joonakselle valveillaoloaikana liki tunnin-kahden välein.

Lomalla olemme jatkaneet miehen kanssa sitä perinnettä mikä meillä on aina viikonloppuisinkin. Joka toinen aamu toinen herää silloin kun muksutkin ja toinen saa sitten nukkua pidempään. Ja päiväunille mennään koko sakki, tai ainakin levätään.

Toissapäivänä sain yhden ikuisuusprojektin valmiiksi, itse suunnittelemani liivin nimittäin. Lankana on kauan sitten Prismasta hamstrattua tumman luumun väristä Woolia, puikot 3 ja resoreissa 2,5. Silmukkamäärät laskin koetilkun perusteella ja liivin ympärysmitan otin toisesta liivistä. Liivi joustaa mukavasti, koska etuosa on tehty Nancy Bushin simpukka-mallineuleella (Knitting vintage socks - kirjasta). Resoreissa oikeat silmukat on tehty kiertäen. Jos joskus teen vielä tuota mallineuletta niin kokeilen siinäkin paikoin kierrettyjä silmukoita. Liivin kaikki haasteet alkoivat kädenteiden aloituksen jälkeen. Ensimmäinen oli kuinka tehdä oikealla ja nurjalla lisäykset ja vähennykset niin että aina tulee oikean näköistä. Mitään huilikerroksia mallineuleessa ei juuri ole. Toinen vähän enemmän ajattelua vaatinut asia oli kaula-aukko. Siinä sovelsin Hanna Jaacksin kirjan ohjeita. Ongelma siinä oli, että koko ajan piti laskea kuinka monta silmukkaa oli puikoilla ettei vaan silmukoita hävinnyt tai tullut lisää. Läheltä katsoessa huomaa hyvin, että käsiala ei yläosassa ole ihan yhtä tasaista kuin alaosassa em. syistä johtuen, mutta mitäpä tuosta. Olen aika ylpeä siitä silti!

Toinen ilonaihe kolahti eilen postilaatikkoon, nimittäin talven IK. Kyllä sitäkin ehdin jo odottelemaan. Ensi vilkaisulta lehdestä ei mitään "pakko tehdä ohjetta" pompannut esiin, mielenkiintoisia juttuja siinä oli kylläkin. Pitää tutustua tarkemmin. Jokasivuisista mainoksista en pidä lainkaan, minusta ne ovat häiritseviä.

Joululahjani tiedän etukäteen. Saan unta. Hotellissa. Yhden yön. Ja päälle päätteeksi runsaan aamiaisen :) Hip hei!

Iloista ja Rauhallista Joulua kaikille!

Kun saisi joskus nukkua

2008-12-10T21:05:00.003+02:00

On päiviä, viikkoja kun yöelämä menee ihan omia kuvioitaan. Toisaalta illalla, kun on rauha maassa ei malta mennä klo 20 nukkumaan. Pitää muka aina laittaa pyykkiä, tiskejä, ruokaa seuraavalle päivälle jne, jotta seuraava päivä sujuisi mukavasti. Seuraus: ei pääse ajoissa nukkumaan ja yöllä valvotaan kuitenkin saman verran kuin päivälläkin. Parhaimmillaan olen nukkunut yhden yön aikana kolmessa eri paikassa, useamman kerran heräten jokaisessa. Pää on tyhjä, mitään ei jaksa muistaa. Ja töissä pitäisi olla skarppina. Illalla se kostautuu niin, että puhun mitä sattuu ja nukun kaikki junamatkat niin sikeästi että kanssamatkustajien pitää herätellä, mikä on noloa! Pinna on piukalla ja huomaan ärähteleväni vähän turhankin helposti. Tosin myös lepyn nopeasti. Rintaan sattuu, oksettaa ja ruoka eikä suklaakaan maistu. Ja ei, en ole raskaana. Yliväsynyt vain. Olen kehittänyt oman väsymysmittariston itselleni:

- Ei ollenkaan väsynyt = Ai mitä se on? Joku muinainen muistikuva.
- Vähän väsynyt = Jaksan harrastaa jonkin verran liikuntaa ja kiinnittää ruoan laatuun huomiota.
- Väsynyt = Kävelen junalta kotiin, joskus jopa junalta töihin. Muuten en jaksa liikkua ja suklaa maistuu joka päivä, ainakin vähän. Perusolotilani.
- Hyvin väsynyt = kävelen junalta kotiin. En jaksa edes ajatella liikkumista. Ruoka ei oikein maistu. Suusta tulee kummallisia, hassujakin lauseita. Esim. "Syö käsillä", kun piti olla "Syö lusikalla" jne.
- Yliväsynyt = Harkitsen taksin ottamista kotiin junalta (matkaa n. 1 km). Ei maistu ruoka, ei suklaa. Tulee rytmihäiriöitä ja kahvikaan ei auta. Mahaan vain sattuu. Oksettaa. Itkettää. Hormoonit ihan sekaisin.

Jotain positiivista: paino putoaa, kun on väsynyt.

Viimeisen 3 viikon aikana en ole saanut tehtyä kuin puolikkaan sukan varren. Ja senkin tällä viikolla kun Jaakko oli kipeänä 5 päivää putkeen ja oli poissa päiväkodista. Ja nyt on Joonaksen vuoro olla kipeä.

Viikon vinkki: Jos ei jaksa pestä ikkunoita jouluksi, niin kannattaa vaikka maalata ikkunaan kiva kuva/maisema sormiväreillä. Ei haittaa yhtään, että ikkuna ei ole superkirkas. Ja lapset tykkäävät auttaa. Joulun jälkeen ikkunat tulee nopeasti pestyä, kun ei niitä tonttuja iän kaiken jaksa katsella.

Tänäkin vuonna joudun perääntymään joululahjasuunnitelmistani. En vain ehdi ja jaksa tehdä kaikkea mitä olin suunnitellut. Ja aloitin sentään hyvissä ajoin.

Pläjäys valmistuneita värkkäyksiä

2008-11-17T20:11:00.009+02:00

Valmistuneita tuotoksia on valmistunut ihan mukavasti. Asiaa edesauttoi 1,5 viikon keuhkoputkentulehdus, kun olin sairaslomalla ja mitään fyysisti rasittavaa ei saanut tehdä. Piti siis vain tuijotella telkkaria ja neuloa aina kun jaksoi, sehän ei rasita yhtään vai mitä? Vaan kyllä päivät olivat pitkiä ja kummallisia, kun muu perhe ei ollut kotona.

Joonas sai kaulurin Ullassa olleen mainion Esikko-ohjeen mukaan. Kerroksia piti tehdä enemmän samoin kuin lisäyksiäkin lopussa, kun lankana oli Lanett ja puikot olivat 2,5. Lopussa tein vilä muutaman kerroksen nurjaa, ettei reuna pääse rullautumaan. Siinähän se ensimmäinen viikko kivasti kuluikin. Lanettista pidän sen pehmeyden vuoksi, mutta ikävästi värit alkoivat ainakin näillä silmukkamäärillä läikittymään :(

Melkein terveenä pystyin jo istumaan ompelukoneen ääreen ja surautin Joonakselle kahdet "vartin housut". Eli käytin taas vanhoja maailman helpoimpien housujen kaavoja eikä niissä tosiaan kauaa nokka tuhise. Tällä kertaa en tehnyt edes mitään taskuja, kun en jaksanut istua pidempään. Ottobren kaavaa olin jo aiemmin pikkuisen muutellut Joonakselle sopivaksi. Kuopus on edelleen lyhyt ja pyöreä, kun Jaakko on pitkä ja laiha.

Niistä vihreistä en edes muistanut ottaa kuvaa, muuten ovat samanlaiset. Kangas on näissä velouria ja vihreissä perus collegea.

Tervehdyttyäni ompelin vielä pari paitaakin Joonakselle, kun Ottobren kaavat olivat taas sopivasti käsillä. Näissä ei ole muuta eroa kuin väri, ja toiseen tein vielä taskun omasta päästä. Erityisen ylpeä olen tikkauksista, koska kauluksissa ja kädensuissa kokeilin uutta tapaa ja kesken kaiken kaksoisneulasta toinen neula vääntyi. Väänsin vähän neulaa lisää ja sain kuin sainkin ommeltua paidan loppuun. Puolittaisen kauluksen purkaminen ei houkutellut yhtään.

Kaiken tämän jälkeen oli taas mukava palata puikkojen pariin ja yhdet lahjasukat valmistuivat pikavauhtia. Niistä sitten myöhemmin, kunhan omistaja saa ne. Sitten kävi vielä niin hassusti, että itse hukkasin Joonaksen toisen lapasen kaupassa ja lapsihan tarvitsi luonnollisesti uudet. Tai ainakin minulla oli hyvä syy käyttää loppu Austerman Stepin kerä pieniin lapasiin. Puikot olivat 2,5 ja varressa oli 12s/puikolla, ranteen jälkeen kavensin 42 silmukkaan. Peukalokiilaan tuli 9 silmukkaa. Lankaa jäi joku metrin verran ja se hävisi pian matoleikkeihin. Eri pituiset langanpätkät ovat siis Jaakon leikeissä matoja. Ja niitä on monia: äiti-mato, isi-mato, isoveli-mato, pikkuveli-mato jne :)

Viikonloppuna leivottiin kakkua ja pullaa koko perheen voimin. Oli välillä aikamoista häläystä, kun taikinakipossa oli 6 kättä ja jauhot lensivät!

Pahoitteluni haamuista. Sain vihdoin viimein aikaiseksi muokata templatea miehen suosiollisella avustuksella. Firefox 3:een siirryttyä tekstit meinaten hyppäsivät vasempaan laitaan, mikä ärsytti minua, mutta nyt pitäisi näkyä Explorerilla ja Firefoxilla tekstit keskellä. Jee. Hihkaiskaa jos näin ei ole.

Pitkästä aikaa

2008-10-21T21:32:00.005+03:00

Aikaa on edellisestä postauksesta hurahtanut ihan kiitettävästi. Ja paljon on tapahtunutkin. Molemmat lapset aloittivat päiväkodissa syyskuun loppupuolella ja kuunvaihteessa minäkin palasin töihin. Pari ensimmäistä viikkoa meni ihan harjoitellessa uusia rutiineja, sillä vaikka olimme tottuneet aikaisiin aamuihin, niin aikatauluttamisessa oli omat haasteensa. Esim. milloin pitää herätä, kuinka paljon mihinkin aamutoimeen pitää varata aikaa, milloin lapset pitää herättää jolleivat ole jo heränneet jne. Ja sitten pitäisi muistaa varata vähän ylimääräistä aikaa, kun yleensä aina jotain tapahtuu. Jos ei muuta, niin jollekulle tulee vessahätä tai lapaset on vääränlaiset tai...

Joonas ja Jaakko viihtyvät oikein hyvin hoitopaikoissaan. Alkuun molemmilla oli vähän hankalaa, mutta varsinkin Jaakko oli jo pian kuin kala vedessä. Muutaman päivän jälkeen ei olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan, kun oli leikit kesken. Joonaksella menikin sitten vähän pidempään sopeutua, mutta nyt on jo kuin kotonaan. Kiipeilee kuulemma joka paikkaan niin, että kaikki tuolit ja pöydätkin on pitänyt nostaa pois...niihän tuo tekee kotonakin :) Ja ruokaa syö usein kuulemma useammankin annoksen kerralla - itse! Ei ole ollenkaan tavatonta, että Joonas syö enemmän kuin Jaakko. Ja aina kun on ruokaa vähänkin näkyvillä, niin kuuluu mankuvalla nuotilla "ANNA ANNA" ja käsi viittoilee, että minulle myös.

Käsitöiden saralla on tapahtunut kovin vähän. Viimeisen kotiviikon aikana minulla olisi periaatteessa ollut aikaa, mutta kun olin kipeä :( Väkisin pakotin itseni ompelemaan Jaakolle 2 velourhousut ja 2 paitaa, kun ne oli osittain jo leikattukin. Joonas sai myös velourhousut. Kaikki housut olivat äärimmäisen yksinkertaisilla kaavoilla tehtyjä, joten niissä ei ole mitään ihmeempää näytettävää. Paitoihin yritin tehdä vähän jotain jujua. Jaakko vaan ei halunnut olla juuri ollenkaan yhteistyöhaluinen, kun oli aika paitaa kuvata.

Synttäritkin tässä oli ja meni. Lahjaksi sain uuden radion ompelu-kodinhoitonurkkaukseen, kun edellisen otin mukaani töhin.

Sitten tilasin vielä uusimman painoksen Neulemallit kirjasta. Täytyy sanoa, että olenkin uutta painosta odotellut jo monen monta vuotta, kun vanha painos on kauan sitten myyty jokapaikasta loppuun. Käsityökirjastoni kasvoi vielä vähän lisää, kun sain mukavan tilkkutöiden aarteet -nimisen kirjan lahjaksi. Siinä oli ihania peittoja ja kasseja sekä hyvin kerrottuna tilkkutöiden tekniikkaa ainakin tällaiselle, joka ei niitä ole paljoa tehnyt.

Viimeisen kuukauden sisällä en ole juurikaan neulonut, mutta nyt näyttäisi taas siltä, että draivi on päällä! Toivottavasti uusi flunssanpoikanen ei onnistu sitä lannistamaan. Ajatus ja ideat lentävät - mistä saisin lisää aikaa vuorokauteen?

borta bra men hemma bäst

2008-09-15T20:53:00.006+03:00

Jep jep viime viikolla kävimme laivareisulla ja vietimme mukavan päivän Tukholmassa. Toissaviikon kenkäshoppailujen jälkeen olin luvannut itselleni olla ostamatta lankaa, mutta kuinka kävi. En ollut edes ottanut mukaan yhdenkään lankakaupan osoitetta, saati sitten selvittänyt, että missä moisia on. Stickbutikeniin osaan kyllä mennä vaikka unissani :) Tarkoitus oli vain kävellä päämäärättömästi vanhassa kaupungissa ja näin tapahtuikin, kunnes eteen tupsahti Anntorps Väv. Sen ohi vielä kävelin, mutta kun heti perään törmäsin Stickaan niin olihan siellä käytävä! Mukaan ei tarttunut kuin muutama kerä riemunkirjavaa Fabelia. Niistä on tarkoitus tehdä sukkia ja lapasia lapsille. Laivamatka oli oikein mukava, mitä nyt tullessa keikutti niin, että oli paha olo vielä toista päivää kotiin päästyä.

Vihreänkirjava Fabel päätyi perjantaiyönä puikoille ja sunnuntaina oli Jaakolle sukkapari valmis. Oli koukuttavaa lankaa, kun koskaan ei voinut olla ihan varma, että mikä väri tulee seuraavaksi, niin pitkä oli värien toistoväli. Jotta sain toiseenkin sukkaan liki samanlaisen raidoituksen oli välistä otettava aika kasa lankaa. Aika hyvin kuitenkin, että 50g kerästä teki koon 28 sukat ja vielä lankaa jäikin reilusti. Puikot oli 2,5 ja silmukoita oli 12 / puikko. Minun makuuni väritys on vähän turhan sekava, mutta mitäs tuosta.

Joonakselle valmistui viime viikon lopulla myös vähän lisää syystaminetta: lapaset ja sukat. Lapaset ovat Nallesta, 2,5 puikoilla, 10 s/ puikko. Yllätin itsenikin miten nopeasti sain ne valmiiksi, aikaa ei mennyt kuin kaksi iltaa. Sukkien kohdalla meinasi tulla toisen sukan syndrooma. Ensimmäinen meni vauhdilla ja toisen varsikin, mutta sitten tökkäsi. En enää edes muista että mikä tuli väliin. Vauhtiin uudelleen päästyäni nämäkin valmistuivat nopeasti. Lankana Fortissima Socka, puikot 2 ja 12 s/puikko. Koko on jotakuinkin 22.

Lapset olivat tänään ensimmäistä päivää tutustumassa päiväkoteihinsa. Periaatteessa ja osin käytännössä ovat eri päiväkodeissa, mutta todellisuudessa tarhat ovat vierekkäin ja toimivat paljon yhteistyössä. Joonaksen hoitopaikka on ryhmäperhepäiväkoti ja siinä on 11 muuta lasta. Jaakko on taas päiväkodissa, mutta siinäkään ei ole kuin yksi ryhmä ja toinen "takataskuryhmä" perhepäivähoitajien lapsille. Ihan mukavasti aamu-ulkoilut menivät, tosin olimmehan me miehen kanssa mukana. Huomenna harjoittelu jatkuu ja loppuviikosta lapset pitäisi jättää sinne itsekseen. Huokaus. Vaikka tämän on jo kerran kokenut, niin on se silti haikeaa ja jotenkin surullista. Uskon kyllä että päätös on oikea, sillä molemmat pojat selvästi tarvitsevat kavereita, ja mieluummin ikäisiään. Varsinkin Jaakolle kaverit tuntuvat olevan tärkeitä ja Joonas matkii kaikkea mitä Jaakko tekee ja se ei aina olisi ihan suotavaa... Snif ja enää reilu viikko kun minunkin pitäisi mennä toihin. Mihin kaikki aika oikein katosi?

Jotain uutta, jotain vanhaa

2008-09-01T19:49:00.007+03:00

Viikonloppuna oli neljät syntymäpäivät, joista kolmet oli sentään samassa paikassa. Autolla ajeltiin pitkin poikin ja Autot-äänikirjan osaan varmaan jo ulkoa, sen verran ahkeraan sitä kuunneltiin. Viimeisimmät synttärit olivat yhden kummityttömme, joka täytti 2 vuotta. Lahjaa olin alkanut tekemään kaukaa viisaasti monta kuukautta sitten. Välissä ehdin tehdä yhtä sun toista ja oli kaikki remontit ja kaikkea muutakin välissä. Loppu hyvin kaikki hyvin liivihame ehti valmiiksi n. viikkoa ennen h-hetkeä.

Silmukkamääriä otin Suuresta Käsityölehdestä, mutta alun jälkeen purin tekeleen heti alkuunsa ja vähensin 30 silmukkaa. Sitten kaivelin jonkun Ottobren ja liivihameen kaavan mukaan pistelin menemään. Hiha- ja kaula-aukkokavennukset otin taas SK:sta kahden koon välistä. Kuulemma hamosesta tuli sopiva. En ole varmaan mitään purkanut ikinä näin monta kertaa. Mieskin totesi yhteen väliin, että etkö sä muuta tee kuin purat? Purettujen silmukoiden laskemisen lopetin jonnekin 15 000 kohdille - ja sen jälkeen tuli vielä aika paljon ärräpäitä. Lanka on Mandarin Petitiä ja se osaltaan aiheutti massiivisia purkutoimia, mokoma läikittyi jatkuvasti erittäin ikävästi. Vähän helpotusta sain, kun aloin neulomaan vuororivit eri keriltä, mutta uskomattomasti läikittymistä meinasi silti tulla koko ajan! Koko on 86/92 cm hoikalle pikkutytölle. Alussa on 270 s kierroksella ja sitten kainaloihin mennessä kavennettiin muutamaan kertaan n. 27 s / kierros. Puikot oli 2 mm ja 2,5 mm pyöröt. Lankaa kului jotain 200g. Helman pitsiin otin mallin Nancy Bushin jostain sukkaohjeesta, mutta mielestäni sama pitsimalli on monessa muussakin kirjassa. Harmillisesti jäi mittaamatta mitat ennen ja jälkeen 40 asteen pesun, sillä kutistumista näytti tapahtuneen jonkin verran. Onneksi olin ottanut tämän huomioon.

Kerran kesällä väsäsin innoissani Laukkua samaiselle tytölle lahjaksi. Into päättyi jännetupintulehdukseen, joka ei yhtään pitänyt siitä että väen väkisin tein laukun loppuun. Malli on omasta päästä, lanka on kauan laatikossa marinoitunutta Violaa ja virkkuukoukku 2 mm tai 2,5 mm. Päivää ennen lahjan paketoimista huomasin kardinaalivirheen, mutta en alkanut sitä korjaamaan, kun kerran se ei käyttöä haitannut mitenkään. Ja oletettavasti käyttäjä ei sitä huomaa. Eipä muuten huomannut eräs tätikään, joka laukkua kyllä muuten huolella katseli :)

Toissaviikolla vierähti kokonainen viikko etten tehnyt mitään käsitöitä. En yksinkertaisesti ehtinyt ja jaksanut. Mies oli arkiviikon työmatkalla ja kun sain illalla molemmat pojat nukkumaan otin vain kirjan kainaloon ja kömmin sänkyyn. Joonaksella oli samaisella viikolla korvatulehdus, niin yötkin oli tavanomaista risaisempia. Viime viikon lopulla sainkin sitten kerättyä sen verran energiaa, että tein Jaakolle suorat housut synttärisumaa silmälläpitäen. Kaava on Ottobresta. Kaava on äärimmäisen yksinkertainen, kun se on trikoohousujen kaava, mutta laittamalla takataskun ja eteen laskoksia ja valevetoketjun tulos on mielestäni sangen onnistunut. Ja kunnon prässit viimeistelivät tuloksen. Lahkeet olisivat saaneet olla vähän leveämmät, mutta nytpähän tiedän senkin. Parasta on, että housut ovat kierrätyshousut - kangas on näet omista vanhoista suorista housuistani. Niitä taas olisi pitänyt retusoida niin paljon nykyisiin mittoihin sopiviksi, että en viitsinyt moiseen ryhtyä. Aikaa taisi mennä tunnin verran sitten kun olin päättänyt, että mistä kohdasta olisi parasta housuja alkaa leikkelemään.

Yöllä ei kannattaisi koskaan kuvata, ainakaan mustaa.

Puikoille on päässyt jo yksi joululahjakin, mutta siitä sitten myöhemmin :)

Onko kaikki muut saaneet jo IK:n? Tilasin sen kuukausia sitten ja huomasin viime viikolla että kovin moni oli jo omansa saanut. Mihinkähän minun on jäänyt??

Lankahamsterin paluu

2008-08-11T17:15:00.003+03:00

Olen hassahtanut taas vaiheeksi hankkimaan vähän enemmän lankaa. Saattaa mennä kuukausia etten osta mitään ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta sitten mopo karkaa jälleen käsistä. Kun puikoilla on jatkuvasti vain ohuita lankoja ja valmista tulee kovin hitaasti, niin tämänkokoisten hankintojen jälkeen ei ole vaaraa siitä että varasto pääsisi pienenemään.

Viime viikonloppuna kävimme miehen kanssa jälleen Hämeenlinnassa. Wetterhoffin valikoima ei sytyttänyt, mutta Mokkasukassa kävi toisin. Mukaan lähti House, Newton, Curie ja Monk sekä Trekking Pro Naturaa ja parit välikoon puikot. Minusta on jotenkin vetoavaa/ihanaa/mukavaa, että langalla on nimi. Vaikka samalla nimellä oli useampia vyyhtejä, niin hyvin huomasi, että jokainen vyyhti on uniikki. Väri on tietysti se, mikä on ensimmäinen valintakriteeri, mutta sitten nuo nimet. House ja Monk on laitettu dvd:n ajastukseen, jotta pääsen katsomaan niitä sopivan hetken tullen. Marie Curien elämäntarina on aika kiehtovaa luettavaa, samoin ne pätkät jotka olen lukenut Newtonista. Tunnustan pitäväni suuresti erilaisista tieteen (erityisesti matemaattis-luonnontieteellisten) merkkihenkilöiden elämänkerroista - siinä samalla yleensä oppii myös jotain. Ja sanottakoon, että minähän en ole yläasteen jälkeen lukenut yhtään fysiikkaa tai kemiaa, pitkän matikan sentään. Noiden aineiden sijaan minulla oli lukiossa klassista yksinlaulua ja kuorolaulua. Ei kyllä nykyään uskoisi, kun tulee laulettua vain lastenlauluja :)

Kuukausi sitten tilasin Get Knitted:sta Tangled Yoke Gardicaniin oikeat langat. Juu olihan siihen jo aiemmin ostettu Rowanin oliivinvihreät langat, mutta minua alkoi mietityttämään langan paksuus vaikka tiheyden piti olla sama. Ja ihan eri vahvuistahan langat olivat! Felted tweed on lähempänä Woolia ja Pure Wool taas Nallea/7-veljestä. Värinkin muutin, kun kerran mahdollisuus oli. Niistä oliivinvihreistä langoista tullee sitten joku muu villatakki. Täydellinen ohje on vähän hakusessa. Get Knitted:n tilaus tuli vasta tänään, kun niiltä oli juuri tämä väri varastosta loppu. Täytyy sanoa, että oli sangen miellyttävää asiointia kyseisen kaupan kanssa. Heti laittoivat sähköpostia, kun väriä ei ollutkaan varastossa ja kyselivät että jaksanko odotella pari viikkoa. Felted Tweedin seuraksi pomppasi vyyhdillinen vadelman väristä Colinette Jitterbugia. Oi että osaa olla pehmeä sukkalanka!

Ja sitten kerä ruskeaa Nallea ja vaaleanpunaista 7-veljestä. Tulossa on oikea sukkamaraton....

Lauantaina 2.8 meillä juhlittiin Joonaksen 1v-synttäreitä. Yksiä pikkuleipiä lukuunottamatta leivoin kaikki itse. Ja kaikki oli laktoositonta. (Kuvassa ei edes näy kaikki tarjottavat.) Yhdet pikkuleivät olivat lisäksi maidottomia, gluteenittomia ja munattomia, mutta silti hyviä! Lapset tykkäsivät kovin, eikä ne minustakaan hullummilta maistuneet.

Joonas osaa kiivetä jo vaikka mihin sadasosasekunnissa ja yleensä osaa tulla myös pois jalat edellä. Mutta välillä kun äidin silmä välttää on näköjään kiva kokeilla uusia paikkoja ja sitten sieltä ei pääsekään pois.

Täällä taas - remonttiraportti

2008-07-23T23:16:00.005+03:00

Jo pari viikkoa on voinut sanoa, että remonttimme on 99% valmis. Se puuttuva 1% tulee siitä, että puku - ja pesuhuoneen välinen liukuovi puuttuu edelleen. Ja sen myötä katto- ja lattialistat pukuhuoneesta, koska niitä ei voi laittaa ennen kuin tietää tarkalleen oven kiinnityssysteemit. Pikkuhomma, kunhan se ovi joskus vaan tulee. Toissaviikonloppuna kyllä haimme liukuoven, mutta tehtaalla siihen oli laitettu vääränväriset reunat ja siitä oli tehty liian korkea. Harmitti vietävästi, sillä ovenhakureissua varten oli pitänyt vuokrata peräkärry ja matkaakin kertyi noin 140 km suuntaansa, kahtena päivänä. Se viikonloppu menikin autossa istuessa. Kaikenlaisiin pieniin takapakkeihin ja toistuviin rautakauppareissuihin melkein ehti tottua.

Remonttimme kuitenkin valmistui sanoisinko ennätysajassa ja vielä ennen "deadlinea". 2 viikkoa 2 päivää paiskittiin hommia olan takaa. Lasten vaari, minun isäpuoleni oli päätekijä ja mies ja minä appareina. Kävipä toinenkin vaari auttamassa parina päivänä. Puhe oli, että 2 viikossa saataisiin pesuhuone valmiiksi, sauna paneloitua ja lauteet tehtäisiin sitten jälkikäteen. Pukuhuone oli tarkoitus tehdä omana projektinaan loppuun vähän myöhemmin. Niin kuin viime postauksessa näkyi, emme malttaneet odotella remontin alkamista juhannuksen jälkeiseen maanantaihin vaan otimme varaslähdön. Se auttoi asiaa niin paljon, että vaari pääsi piikkaamaan lattiaa ja kiviseinää heti maanantaina ja samana iltana oli kiviseinätasoite jo laitettu. Siitä se jälleenrakentaminen sitten alkoi. Me olimme mummolassa lasten kanssa piikkaamismölyä paossa muutaman päivän. Kun sitten tulimme, niin kaiken ruoantekemisen, lastenhoitamisen sun muun ohessa minäkin pääsin laittamaan remonttihanskat käteen. Voin sanoa ilman minkäänlaista röyhistelyä, että on minun ansiotani, että pukuhuone valmistui samaan aikaan muun remontin kanssa. Kun miehillä oli pakollinen tauko vesieristeen yms. kuivumisaikojen kanssa, niin minä menin sillä välin tekemään pukuhuonetta. Maalasin 3 kertaan katon, kittasin ja hioin seiniä moneen moneen kertaan ja viimein pääsin maalaamaan. Moneen kertaan niitäkin. Jaakko halusi aina välillä autella ja mikäs siinä. Mies kyllä asensi pukuhuoneeseen hyllyt, kun minä kaitsin lapsia.

Uusia juttujakin opin: Sujuvasti kuviosahalla sahaaminen, poraaminen iskuporakoneella, silikonisaumojen teippaaminen ja silikonin laittaminen. Itse meinaan tein pöytätason pukuhuoneeseen ja käsittelin sen haluamakseni ja laitoin pyörät pyykkikoriin/istuimeen. Vielä kun oppisi käyttämään sirkkeliä ilman että pelottaa niin minusta voisi olla seuraavissa remonteissa vielä vähän enemmän apua. Laatoittamisen ja saumaamisenkin oppiminen voisi olla kivaa.

Vanha Uusi

kylpyhuone, pesukonenurkkaus

kylpyhuone, suihkunurkka

sauna, viimeisessä kuvassa "jekkulaatta". Maalasin keväällä posliinimaalauksessa 6 laattaa missä on erilaisia simpukoita. 5 laatoista päätyi seinään saunan lattian ja seinien väliin tehtyyn nostoon. Minusta oli mukavaa jättää oma kädenjälkeni jonnekin sellaiseen paikkaan ettei se hyppää silmille vaan on olemassa kunhan tietää minne katsoa :)

Puku-/kodinhoito- /ompeluhuone uudessa kuosissa. Vanhasta on kuvia jossain vanhassa postauksessa. Aiemmin tilassa oli samat hyllyt, mutta seinissä oli puolipaneeli, katto oli rusehtava ja pöytäpinta oli valkoinen. Hyllyillä olevat laatikot ovat entiset, ehostin ruskeita laatikoita vain muutamilla vaaleansinisillä raidoilla. Samoin peili on entinen, mutta kehykset lakkasin samalla vaalealla pähkinällä mitä pöytäpinta ja pyykkikorit ovat. Jos nuo ruskeat laatikot alkavat ärsyttää niin täytyy sitten tehdä niille jotain.

Tuon parin viikon aikana töitä tehtiin 07-02. Minulta lähti 2 kiloa painoa, mieheltä 3 kiloa. Eipä tuo haitannut yhtään :) Voi sanoa, että kivaa ja erittäin rankkaa oli. Varsinkaan kun yöllä ei saanut nukkua yhteen putkeen vaan välillä Joonas mokoma äityi valvomaan. Lopputulokseen olemme miehen kanssa erittäin tyytyväisiä, mutta ihan heti ei meillä isompia remontteja tehdä. Heti seuraavalla viikolla piti kyllä lastenhuoneeseen laitella seinähyllyt uudestaan, kun sieltä yksi hylly romahti alas. Oli proppu jotenkin kummasti kiertynyt puukannakkeeseen eikä seinään. Onneksi kukaan ei jäänyt alle!

Pikkuhiljaa olen taas päässyt käsitöiden pariin, oikea ranne vain kiukuttelee ja haittaa tekemistä. Lace Stylestä valmistui kuitenkin Little silk shrug, tosin pidennetyillä hihoilla ja leveyteen lisäsin muutaman silmukan. Lankana on Novitan Bambu ja puikkoina oli 3, 3,5 ja 4 siten että hihansuissa oli 3 sitten vähän ajan päästä 3,5 ja selässä 4 - näin sain selkään vähän enemmän leveyttä kuin mitä ohjeen mukaan siihen muuten tulisi. Ihan kiva vaate, kun vaan pysyisi ilmat näin lämpimänä, että sitä voisi pitääkin.

Toisenlaiset käsityökalut

2008-06-20T21:15:00.009+03:00

Viikko sitten juhlittiin lasten vaarin ja isomummon synttäreitä. Aina on yhtä vaikeaa keksiä, mitä antaa ihmiselle jolla on jo kaikkea. Tällä kertaa päätimme tehdä koko perheen voimin lahjat itse. Vaari sai 50v lahjaksi valkoisen t-paidan, johon painettiin molempien lasten käsien kuvat valkoista ja sinistä tekstiiliväriä summittaisesti sekoittamalla niin että kuvista tuli vähän elävämpi pintaiset. Jaakon kanssa ei ollut mitään ihmettelemistä, mutta tuo Joonas oli sitten ihan oma tapauksensa :) Kädet saa paidasta juuri tunnistettua, jos osaa katsoa. Mies piti Joonasta sylissä ja minä kastoin kädet väriin ja painoin sitten kankaaseen. En vain osannut heti ottaa sitä huomioon, että Joonas nappasikin paidasta kunnon kahmaisun eikä nätisti painanut käsiä kankaaseen.... Ihan kiva paidasta tuli silti ja näyttää väri hyvin kestävän pesuakin. Isomummo sai samanlailla toteutetun valkoisen tyynyliinan ja oli siitä kovin mielissään.

Kun väriä jäi jäljelle ja Jaakko halusi siitä vielä jotain tehdä, niin hain kaapista edellisessä postauksessa mainitsemani jämäkangaspaidan. Paidassa on suuri hai ja värin Jaakko levitteli siveltimellä väriä hyvin hartaasti. Minä sain kunnian laittaa haille silmät ja hampaat. Minusta paita on paljon hienompi kuin ilman kuvaa. Tekstiiliväri oli muuten Tiimarista ja sitä voi käyttää turvallisesti lasten kanssa.

Tällä viikolla aloitettiin kylpyhuoneen purkutyöt. Ensin mies ja appiukko purkivat kaikki puuosat (saunan kokonaan, pesuhuoneen katon ja pukuhuoneen puolipanelin ja listat). Illalla mies nakkasi vielä saunasta vanhat villat pois. Tänään iltapäivällä kun muut ihmiset aloittelivat juhannusjuhlia niin mitä me teimme? No aloimme heilua sorkkarautojen kanssa! Tiukka ote ja sitten vaan pamautettiin olan takaa niin että laatat lentelivät ja kipsilevy meni hajalle.

Oikeasti vasta maanantaina piti vaarin ja miehen tehdä tätä, mutta kun ei maltettu olla tekemättä mitään. Rehellisesti voin sanoa, että tuli niin hiki että pisarat vaan vierivät pitkin otsaa ja selkää. Kolmisen tuntia hommia ja seinät olivat melko paljaat kiviseinää lukuunottamatta. Vain yhteen nurkkaan jäi kipsilevyseinää purkamatta, koska minä ja mies ei saatu pesukonetornia kaksin sujuvasti liikuteltua. Ja Joonas nukkui melkein koko ajan välittämättä mistään. Jaakko oli alkuun apuna siivoamassa kipsilevyn paloja, mutta melko pian remonttitouhut vaihtuivat Puuha-Peten katseluun. Ja hyvä oli, ei tarvinnut pelätä terävien laattojen osuvan Jaakkoa päin ja me saimme vähän tehokkaammin huitoa.

Ennen.

Nyt.

Jos emme olisi alkaneet seinien hajotushommiin, ei varmaan koskaan olisi tullut mieleen lähteä uimaan. Nyt tuli, kun ei ollut mitään suihkupaikkaa ja hiki oli kauhea eikä mikään uimahallikaan ollut auki. Jaakkoa ei tarvinnut kahta kertaa pyytää ja mieskin puki kuuliaisesti simmarit jalkaansa. Minä ja Jaakko paineltiin ennakkoluulottomasti jotakuinkin 15 asteiseen Rusutjärveen ja mies jäi rannalle. Joonas nukkui tämänkin huvin ohi. Hyvä tovi vietettiin Jaakon kanssa järvessä peuhatessa eikä se vesi enää niin kylmältä tuntunut. Niin tuli talviturkki heitettyä nurkkaan, johan se ehti pari vuotta olla. Viime vuonna kun ei tullut ison mahan kanssa kertaakaan uitua. Kotona pieni uimari hörppäsi lämmintä kaakaota ja meni nukkumaan.

Kaiken puolin hauska juhannusaatto!

Ompeluksia jämäkankaista

2008-06-10T23:08:00.006+03:00

Viikonloppuna sain tuhottua taas vaihteeksi kauan kaapissa maanneita jämäkangaspaloja. Tarkoitushan oli, että olisin saanut vähän enemmänkin surruteltua jämäkankaitani ennen kylppäriremonttia, mutta en oikein usko. Suuri osa kankaistani siis sijaitsee kylpyhuoneen vieressä olevassa kaapissa puku-/kodinhoito-/ompelunurkkauksessa. Ja samainen nurkkauskin joutuu remontin kohteeksi.

Jaakon t-paita oli vain ompelua vaille, kun kankaat oli leikattu joskus kauan sitten. Ruskeaa kangasta ei riittänyt millään koko hihoihin, niin laitoin sitten vähän luonnonvalkoista piristeeksi. Siitäkään ei löytynyt samaan langansuuntaan (pysty) rittävän leveitä kaitaleita, niin leikkasin sitten 90 astetta eri suuntaan (vaaka). Koko on jotakuinkin 98 cm ja kaava on Ottobresta, ehkä viime vuoden jostain numerosta.

Kummitytölle tein t-paidan ainakin 15 vuotta vanhasta kankaanpalasta. Trikoossa on hauska kreppipinta ja sitä oli juuri sen verran, että minulle siitä ei olisi tullut korkeintaan kuin toppi. Tässäkin piti vähän leikellä luovasti (toinen hiha on kahdesta palasta) mutta eipä tuota juuri huomaa, kun raidat ovat kohdakkain. Tämän kaava on myös jostain Ottobresta, mutta puhvihihojen sijaan tein olkarypytysten sijaan laskokset ja hihansuun, helman ja kaula-aukon rullapäärmäsin saumurilla. Näistä rullapäärmeistä piti tulla oikein kunnolla laineilevat, mutta mitä lienen ajatellut, kun olin kääntänyt differentiaalisyöttönappulaa tasan väärään suuntaan. Siis venyttämisen sijaan kone alkoi rypyttämään. Kummastelin vähän, että kylläpä tämä laineilee vähän, mutta huomasin erheeni vasta myöhemmin. No mitäs pienistä.

Ilokseni huomasin, että oikein asettelemalla kaavat sain taivaanvaaleansinisen collegepalani kokonaan käytettyä. Jaakolle tuli syksyksi housut, koko on 98-104 cm. Kaavat on taas Ottobresta, mutta muutin niitä lahkeiden leveyden, pituuden ja vyötärön kohdalta. Olen ottanut tavakseni, että kun teen housuja tulevaisuutta varten, niin laitankin kuminauhaksi nappikuminauhaa. Siis sitä, missä on reikiä, jotta kuminauhaa voi säätää. Toiseen päähän vain nappi valmiiksi, niin sitten vyötärön voi justeerata helposti myöhemmin sopivaksi. Koska kaavoissa ei ollut mitään jännittävää, niin tein edes taskun taakse ja vähän muutenkin tikkailin huvikseni.

Mies on ollut jonkinlaisessa mahataudissa koko alkuviikon. Toivoa sopii, että me muut säästymme siltä. Mahataudit ja vesirokko - ainakin tähän mennessä kurjimpia hoitamiani tauteja.

Vanhoja juttuja

2008-06-05T13:55:00.003+03:00

Vihdoin viimein minulla on aikaa JA energiaa laittaa tänne kuvia aikaa sitten valmistuneista jutuista.

Ensinnä ihan tavalliset pikkuruiset vauvan villasukat Nallesta 3 puikoilla. Nämä vain ovat jääneet kaapin pohjalle, kun ajatus oli lähettää nämä johonkin keräykseen.

Sitten samasta langasta samoilla puikoilla omat villasukat. Näiden kanssa sähläsin, sillä toiseen tuli tehtyä yksi mallikerta enemmän varteen kuin toiseen. Ei ole mikään ihan nopea juttu purkaa pelkästään varresta oikeaa määrää. Kuitenkin oikein mukava malli, jonka nappasin Langanpätkistä. Kyseessä on muuten sama lanka kuin edellisissä vauvan sukissa, valotus on vaan eri. Alemmassa kuvassa on oikeampi väri.

Anopille tein äitienpäivälahjaksi Nancy Bushin Friday Harborit tumman metsän vihreästä Nallesta 2,5 puikoilla, mutta unohdin kuvata ne. Oikeastihan ohje on 50 silmukalle, mutta minä muutin sen muistaakseni 60 silmukalle tai jotain. Samalla ohjeella tehtyjä sukkia voi vilkuilla vaikkapa Sukkalandiasta.

Joonakselle piti tehdä nopsasti joku viikko sitten kevyet kevätlapaset. Korissa sattui olemaan Record 215 puuvillalankaa, joista sitten parissa illassa tikuttelin 2,5 puikoilla sopivat vanttuut. Malli on ihan tavallinen ja silmukkamäärät on omasta päästä.

Keväällä posliinimaalauskurssilla tein sivellinvetoharjoituksia vähän soveltaen ja pikapikaa olin tehnyt tällaisen teepussin alusen. Tästä sentään muistin nappaista kuvan ennenkuin annoin lahjaksi.

Viime viikolla meillä maalattiin ruokatilan kaksi seinää. Päivän hommasta tulikin neljän päivän homma, kun ensin irroitettiin tapetit ja sitten huomattiin ettei kiviseinässä ollut tehty mitään pohjatöitä... Meni hetki jos toinenkin seinää kitatessa, hioessa ja maalatessa. Tulokseen olen sangen tyytyväinen. Ja kaikki alkoi vain siitä, että tuoleille oli vähän niukasti tilaa. Ensin yritettiin löytää muita kalusteita, mutta sopivia ei niin vain löytynyt tehokkaasta etsimisestä huolimatta. Sitten alettiin siirtelemään olemassa olevia kalusteita ja hankittiin vähän hyllyjä. Aikani seiniä katseltuani parkaisin, että tämä juttu ei nyt vaan toimi, ja että sille pitää tehdä jotain. Tuo vihreänharmaa väri on sama mikä meillä on sohvassa ja edellisessä asunnossa oltiin maalattu yksi seinä melkein samalla värillä. Luonnollinen seuraus siis oli, että nuokin seinät maalattiin tuolla värillä. Jaakko olisi kyllä jostain syystä halunnut maalata nuo seinät mustaksi :) Seinien väri näyttää ihan erilaiselta riippuen valosta. Auringolla ja pilvisellä seinät ovat ihan eri sävyiset - onneksi aina mieluiset.

Lähiaikoina ei tule varmaan paljoa puikkoja heiluteltua, sillä pihahommat vaativat osansa. Ja sen jälkeen onkin tulossa se kylppäri-saunaremontti. Hirvittää jo etukäteen.

Pieniä iloja

2008-05-15T04:42:00.004+03:00

Juuri nyt kello on jotain puoli viisi aamulla ja minua ärsyttää kaikki. Olen keikkunut hereillä reilu tunnin, kun Joonas mokoma päätti, että on jo aika herätä. Ja sitä ennen olen heräillyt klo 23 jälkeen useamman kerran. Ei kiva ollenkaan. Samanlainen oli Jaakko aikanaan: klo 4 maissa oli unessa kevyt vaihe ja silloin piti minimissään laittaa tutti suuhun ja/tai vähän taputella. Pahimmillaan sitten valvottiin klo 4-6, ihan niinkuin nytkin. Poikkeuksena on se, että minun univelkani vaan lisääntyy, koska en sitten klo 6 pääsekään takaisin nukkumaan, koska Jaakko todennäköisesti herää. Taitaa olla perinnöllinen asia, minä kuulemma heräsin aina parivuotiaaksi asti klo 3-5 leikkimään... Tieto siitä, että kyllä Joonaskin jonain päivänä oppii nukkumaan läpi yön ei nyt yhtään lohduta. Iloista tässä on se, että näin paha valvomisputki ei osunut viime viikolla, kun miehellä oli työmatka. Nyt sentään sain välillä tökättyä hänetkin hereille tainnuttamaan Joonasta ja juottamaan maitoa viimeisenä oljenkortena...

Ne ilot. Joku viikko sitten Joonakselle pidettiin unikoulua ts. vieroitettiin yösyömingeistä ja viereen ottamisesta. Ja se onnistui sangen kitkattomasti.Voitto sekin, että saa nukkua leveästi sen nyt mitä sitten nukkuukaan. Eräs asia, josta nautin suunnattomasti on mahallaan nukkuminen. Se ei onnistunut luonnollisesti raskausaikana ja imetysaikana tiellä olivat maitoa täynnä olevat rinnat. Nyt kun imetys on loppunut niin joka kerta nukkumaan mennessäni tyytyväisenä möngin mahalleni, koukistan toisen jalan viereen ja kaivan kädet tyynyn alle. Ihanaa!

Ja joka aamu mies on ladannut minulle kahvinkeittimen valmiiksi. Minä vain napsautan sen päälle.

Hajonneista tavaroista silmälasit osoittautuivat sellaisiksi, että niihin sai toisen aisan vaihdettua uuteen, eikä maksanut maltaita.

Käsityöasiat kerron sitten myöhemmin. Jos tuon kekkulin saisi vaikka nukkumaan.

Kello 5.45.

Lapset: Maailman rakkaimmat, ihanimmat mutuset. Välillä riiviömäiset ja raivostuttavat kekkulit.

En taida enää mennä nukkumaan. Sen sijaan voisin kiehauttaa kaffet, katsella aamuteeveetä ja neuloa. Rauhassa. Ainakin hetken.

Vähän klo 21 jälkeen

2008-04-24T23:40:00.003+03:00

tapahtui tämä:

On ollut ihanaa taas kerran seurata, miten lapsen taidot kasvavat. Näiden isojen asioiden lisäksi koko ajan tuntuu tapahtuvan paljon pieniä asioita, joita ei mainita vauva/lapsenkehityskirjoissa (alastuleminen hallitusti jne.). En tiedä johtuuko se vain Joonaksen nopeasta tahdista vai mistä, mutta minusta tuntuu, että aika on jotenkin hujahtanut käsittämättömällä nopeudella. Hyvä että itse pysyy perässä.

Tällä viikolla ei ole juuri tullut käsitöitä tehtyä. Pihahommia kyllä senkin edestä. Aikaa olisi ollut monena päivänä ruhtinaallisesti, kun molemmat pojat ovat nukkuneet SAMAAN AIKAAN päiväunia. Yhtenä päivänä vetelivät jopa 2,5 h samaan aikaan mikä on historiallista. Ja mitä minä tein: En nukkunut, en juonut kahvia ja syönyt suklaata, en tehnyt kotitöitä vaan tutkin netistä myrkyttömiä puolivarjoon sopivia perennoja ja köynnöksiä. Mieluusti pelaan varman päälle ja laittelen pihalle sellaisia kasveja, joista ei ole haittaa vaikka pojat kävisivätkin niitä enemmänkin haukkaamassa. Tosin Jaakko jo viime vuonna tiesi hyvin, mistä puskasta oli lupa ottaa lehtiä (mm. sitruunamelissa, persilja, basilika) ja mistä ei (kukat). Jaakon suhteen olen ihan rauhallisin mielin, mutta tuo pieni epeli on sitten oma lukunsa.

Miten se onkin niin, että kun jotain alkaa tapahtumaan niin sitten kaikki tapahtuu kerralla. Mietitään vaikka lähiaikoina hajonneita koneita/asioita. Ensin hajoaa keittiön hana vanhuuttaan. Sitten tiskikone. Vuotaa mokoma vettä tiskauksen aikana, eikä se ole edes kuin alle 4 vuotta vanha. Seuraavana päivänä mies toteaa, että hänen kännykkänsä ei ota virtaa ladattaessa kuin joskus satunnaisesti. Rikki siis sekin. Ja sitten päälle päätteeksi Joonas katkaisi eilen minun silmälaseistani toisen sangan! Onneksi oli varalasit olemassa oikeilla vahvuuksilla. Ilman laseja en meinaan pärjäisi mitenkään kun on yli -4,5 näkö. Mitäköhän huomenna tapahtuu?

Aikaansaannoksia

2008-04-17T20:53:00.004+03:00

No niin sairastelut on sairastettu. Koko perheen flunssa kävi läpi ja minä ja Joonas saimme korvatulehdukset jälkitaudiksi. Jos viimeksi oli paljon keskeneräisiä, niin olen minä vaihteeksi saanut jotain pientä aikaankin.

Ensinnä valmistui Jaakon kevättakki. Kaavat ovat jostain vanhasta Ottobresta, koko 98 cm. Hihoja ja helmaa pidensin ihan aavistuksen. Huppuun ja helmaan laitoin kuminauhaa / nyöriä varten ylimääräiset kujat. Ainakin huppu kaipaa kumpparia, kun sen reuna muuten löpsöttää. Kangas on siskoni Tartosta tuomaa fleeceä, jossa on ihan ohut muovikalvo sisällä ja verkkovuori. Kaikki kankaat on jotenkin kiinnitetty toisiinsa, joten ommellessa kangas käyttäytyy samanlailla kuin mikä tahansa kangas. En enää muista paljonko kangas maksoi, mutta jotain naurettavan vähän se oli.

Seuraavaksi päätin tehdä toisen siskon pojan liivin loppuun. On ainakin synttärilahja valmiina ajoissa, kun h-hetkeen on kolmisen viikkoa vielä. Lankana tässä Record 215 puuvilla, puikot 2,5. Koko on 98-104 cm ja malli omasta päästä. Lankaa kului jotakuinkin 130g. Kaikissa resoreissa oikeat silmukat on tehty kiertäen. (Keittiövaakani on niin surkea ettei siihen ole ihan luottamista.) Jaakko piti lahjoa vaihteeksi pillimehulla että suostui tätä kokeilemaan...

Kun miehellä on ollut tällä viikolla kevätloma niin minäkin sain "vapaapäivän". Suuntasin yksinäni Menitaan, josta oli tarkoituksena löytää langat Tangled Yoke Gardiganiin. Löytyihän ne. Olin ostamassa Rowanin felted tweed - lankaa, mutta sielläpä ei ollut kuin tummanruskeaa. Minut tuntevat eivät varmaan yhtään ylläty, kun valitsin sitten tuon avocadonvihreän. En voi vaan sille mitään, että erilaiset murretut vihreät värit ovat vaan kaikkein lähimpänä sydäntäni. Yritän kyllä käyttää muitakin värejä, mutta aina palaan noihin vihreän sävyihin. Mukaan tarttui myös vähän minulle uutta sukkalankaa poikien sukkia varten ja vähän Novitan Bambua, reilussa alennuksessa kun oli. Ostin reilu vuosi sitten kyseistä lankaa, mutta sen verran vähän, ettei siitä oikein saanut mitään. Eipähän ole sekään enää este.

Ai niin. Tuo violetti kangas mikä näkyy kuvassa on makkarin uusi tyynynpäällinen. Vuoden verran etsiskelin täydellistä kangasta enemmän ja vähemmän aktiivisesti ja vihdoin se löytyi paikallisesta kangaskaupasta. Tein metrin palasta 40*40 cm ihan tavallisen tyynyliinan ja sitten toisen pitkulaisen, mihin tuli napit pitkälle sivulle pitämään "tyynyn" kasassa. Sen tyynyn koko on noin 40*100 cm. Minulla kun ei ollut siihen sisään sopivaa tyynyä, niin laskostin ohuehkon varatäkin sinne sisään. Toimiipahan "tyyny" siis säilytyspaikkanakin.

Posliininmaalaustakin tulee aina välillä harrastettua. Kylppärin lattialaatat ovat valmiit, mutta laitan sitten niistä kuvat, kun ne pääsevät lattiaan, jos pääsevät. Joku aika sitten tein pojille pari lautasta ihan vaan sabluunan läpi töpöttämällä. Aina Merimaailmassa käydessä merihevosten luona vietetään aikaa kaikkein pisimpään.

Sitten sain valmiiksi jo viime vuonna aloittelemani pannunalusen. Tähän meni vähän enemmän aikaa. Edelleenkään en ole väritykseen ihan tyytyväinen. Se on kummallista miten välillä tulee 5 minuutissa tehtyä omasta mielestä jotain tosi hienoa, kun saa siveltimen tottelemaan juuri niinkuin haluaa ja värikin on täydellistä. Ja sitten välillä vaikka mitä tekee, niin kaikki menee ihan sähräämiseksi eikä mikään tunnu onnistuvan.

Vaihdoin vain pohjaa...

2008-04-03T13:50:00.003+03:00

.. vähän keväisemmäksi. Edelleen olen kipeä, mutta nyt olo on jo parempi. Eilen piti miehen tulla kesken päivää pois töistä, kun kuumeeni huiteli 39 asteen kieppeissä enkä meinannut pysyä pystyssä särkylääkkeidenkään voimin. Tänään on kahvikin jo maistunut kahvilta. Joonas mokoma näyttää vähän siltä, että olisi saamassa tämän taudin :(

Joonas pysyy pystyssä ilman tukea tuommoinen 15 sekuntia ja sitten pyllähtää pepulleen tai käsilleen. Ilman tukea otettuja askeleita odotellaan, kun tukea vasten kävelee ihan sujuvasti.

Jaakko oppi eilen pyöräilemään apupyörien kanssa. Aikaisemmin pyöräily on ollut lähinnä sitä, että joku työntää pyörän takana olevasta ohjausvarresta, mutta nyt isänsä joutui juoksemaan pojan perässä!

Keskeneräisyyksiä

2008-04-01T21:20:00.007+03:00

Jotenkin on päässyt asiat lipsahtamaan sille mallille, että minulla on kesken vaikka mitä, vaikka jotain on toki valmistunutkin. Mieluummin kirjoittelen, kun minulla on jotain valmista näytettävää, mutta tällä kertaa siis lähinnä keskeneräisten kavalkadi.

1. Neuleliivi itselleni omalla ohjeella, mallikuvio muistaakseni Nancy Bushin Knitting vintage socks kirjasta.

- syy keskeytykseen: tuumaustauko, kun en ole jaksanut pohtia tuon mallikuvion tekemistä nurjalla puolella, kun mallissa ei ole ns. huilirivejä (kainaloihin asti teen pyörönä). Muuten kyllä tykkään sekä väristä että tekemisestä, ei siis ufoutumisvaaraa.

2. Siskonpojan neuleliivi puuvillalangasta, ohje omaa tuotantoa. Toiveena oli aivan tummansininen liivi, jossa on pari vaaleansinistä raitaa resoreissa. Ja aivan sileää. Minun mittapuuni mukaan siis melko aivoton ja tylsääkin tylsempi liivi...

- syy keskeytykseen: No tätä olen tehnyt aina muiden töiden ohella, mutta nyt piti pitää totaalinen neulontalakko reilu viikoksi, kun sain tuosta oikeaan käteen jännetupintulehduksen...kuka käskee tehdä 2,5 mm puikoilla niin tiukkaa resoreissa, että puikot saa hädin tuskin irti? Seuraavaksi ostan 2 mm pyöröt.

3. Sukat nallesta. Minulla on menossa joku sukkamania: on enemmän kivoja ohjeita kuin ikinä ehdin toteuttaa.

- syy keskeytykseen: se jännetupintulehdus

Koska neulominen oli mahdotonta, niin siirryin muihin käsityönlajeihin. Saumuri oli tullut pari-kolme viikkoa sitten huollosta enkä ollut ehtinyt sitä testaamaan. Hommiin siis! Varsinkin kun otin asiakseni hyödyntää kangasvarastossa vuosikausia ellei kymmeniäkin pölyttyneitä kankaitani.

1. Valmistunut 2 tyynynpäällistä luonnonvalkoisesta dupionsilkistä olkkarin sohvalle. (Joo tosi järkevää lapsiperheessä..tosin meillä on paljon muutenkin valkoista, eikä niitä ole kovin montaa kertaa joutunut pesemään, vielä.) Tuosta silkistä tein muuten reilu 8 vuotta sitten hääpukuni :)

2. Valmistunut pari t-paitaa vuosikertakankaista: Näihin kokeilin sellaisia saumurin ominaisuuksia, joita en ollut ennen kokeillut (mm. rullapäärme jollakin ei tavallisella tikillä, nimi ei muistu mieleen, ja differentiaalisyöttöä, niin että tulee tuollaista kiharaa). Vanhimmat kankaat taitavat olla yli 10 vuotta sitten ostettuja ja näihin paitoihin sain nätisti melkein kaikki palaset käytettyä. Paremmatkin näistä olisi voinut tehdä, mutta kokeilun pääfunktio oli testata konetta kunnolla ja käyttää noita jämiä. Ja kyllä, kone toimii moitteetta.

3. Kesken on 1 t-paita jämistä (kankaat leikattu) ja siihen taas kokeilen ensimmäistä kertaa kangasvärejä. Kaapissa on kaavat piirrettynä pariin muuhunkin paitaan jämäkankaista.

- syy keskeytykseen: aikapula ja teki jo mieli neuloakin. Vain huomatakseni, että ranteeseen sattuu edelleen.

4. Kesken se Jaakon kevättakki, josta postasin joku aika sitten... kevät tulee ja sillä alkaa olla kiire.
-syy keskeytykseen: mitään muuta ei puutu kuin aikaa ja tekijä.

5. Kylppärin lattiaa varten maalasin koristelaattoja sunnuntaina iltayöstä, kun oli vire päällä. Saa nähdä mitä niille polton jälkeen käy. Jännittää miten kävi värisävyjen suhteen. Tarviiko niille tehdä vielä jotain vai ei. Maanantaina maalasin pojille merihevoskuvioisia lautasia, nekin ovat poltossa, joten kuvia näistä myöhemmin.

Ja nyt olen flussassa niin ei voi tehdä mitään. Paitsi kärsiä ja ottaa panadolia.

Pipo ja muuta höpötystä

2008-03-18T13:20:00.004+02:00

Vihdoin viimein sain piponi valmiiksi. Johan se pyöri puikoilla liki 3 viikkoa, mutta paljon muutakin ehti tapahtua. Siitä piti tulla Costeau, mutta toisin kävi lankavalinnan ja silmukoiden määrän takia. Pariin kertaan tein kavennukset uusiksi, kun ensitekemältä eivät miellyttäneet. Nyt sopisi tulla kunnon pakkaset, jotta pääsisin käyttämään täydellisesti istuvaa pipoani! Harva valmispipo meinaan istuu päässäni, kun minulla on kai sitten iso pää ja vielä paksu tukka.

Lankana Lanett ja Bambino, puikot 4, 115 silmukkaa. Ohje on omasta päästä. Paino on jotain reilut 100g.

Viimeviikolla laitettiin Jaakon kanssa koti ihan hyrskyn myrskyn. Kun mies tuli töistä oli sisällä kaaos: runkopatjasänkyjä olohuoneessa, lelulaatikkoja siellä sun täällä jne ja lapsilla oli hauskaa. Sain päähäni vaihtaa meidän makuuhuoneen ja lastenhuoneen päittäin. Taka-ajatuksena oli se, että jonain kauniina päivänä Joonas menee samaan huoneeseen Jaakon kanssa. Ähellyksen tuloksena on yllätys yllätys kaikilla enemmän tilaa ja lastenhuoneessa on valmiina sopiva paikka Joonaksen sängylle. Sivutuotoksena tuli vähän pestyä kaappeja, ikkunoita, verhoja, peittoja ja siivottua pieniä vaatteita lasten kaapeista sekä muutenkin järjesteltyä. Yksi paras saavutus minusta oli, että sain 150 cm leveän kaapiston vaatteet mahtumaan 120 cm leveään kaappiin - ihan vain järjestämällä ja käyttämällä elfoja. Ja tämän luulin olevan mahdotonta. Eipähän ole enää kiire ostaa uutta liukuovikaappia, joka hankitaan käytännöllisyytensä vuoksi sitten joskus tulevaisuudessa. Luonnollisesti se ei riittänyt, että vain tavarat siirretään huoneesta toiseen. Jälkiseurauksena meillä on laitettu uutta boordia, kitattu seinistä koloja, hankittu uutta tapettia. Kaiken olen yrittänyt tehdä niin, että uudistuksen voi tehdä mahdollisimman paljon vanhaa (ja rahaa) säästäen. Tämän vuoksi lastenhuoneeseen ei mm. uusittu koko tapetointia ja meidän makuuhuoneeseenkin uusitaan vain yksi seinä. Silti puuhaa tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi... Verhot sain uudistettua vanhoista viikonloppuna, kun tietenkään noissa kahdessa huoneessa ei voi olla samanlaiset ikkunat. En itse välitä kapoista, mutta nyt on "testauksessa" yhdenlainen kappa. Laitan kuvia sitten kun koko projekti kaikkine muttereineen ja ruuveineen on valmis.

Joonas on oppinut taas vaihteeksi uusia taitoja: hän osaa tulla mallikkaasti seisomasta alas ja seistessään pitää tukea vain toisella kädellä. Ja välillä ei pidä mistään tukea! Kaikenlaisten laatikoitten kanssa on kiva kävellä ympäriinsä ja "puita pitkinkin" menee jo muutamia askeleita. Mikään tavara ei ole tuolta veitikalta turvassa. Verhot ovat osoittautuneet melkein yhtä kiintoisiksi kuin johdot... Jaakko puolestaan ilmoitti eilen Jumbon kauppakeskuksessa ollessamme, että hän haluaa jäädä lapsiparkkiin leikkimään. (Se on siis sellainen paikka, missä on vaikka mitä leluja ja tekemistä ja siellä on valvojat paikalla koko ajan.) Syynä taisi olla ikkunasta näkynyt Tuomas-veturi puujunarata. Sitä selitettiin moneen kertaan, että sinne ei sitten voi tulla äiti eikä isi mukaan, mutta ei se kuulemma haitannut. Lapsiparkkiin oli päästävä! Ilmoitettiin valvojille, että ollaan pois enintään puoli tuntia. Kun oli mennyt 20 minuuttia niin miehelle soitettiin, että nyt on Jaakolle tullut ikävä. Taisi olla junaradan ensihuuma väistynyt. Jälkikäteen Jaakko kyllä totesi, että hän menee sinne uudestaankin. Miten tuosta lapsesta on tullut jo noin iso?

Mitä sitä kävelykärryllä tekee...

2008-03-03T22:06:00.008+02:00

...kun on laatikko*. Kun minulla ei ole mitään valmista näyttää käsitöitten saralta, niin kerrotaan sitten lapsista. Joonas keksi tänään illalla, että laatikolla voi tehdä muutakin kuin vain seistä vieressä. Paljaalla parketilla se luistaa mukavasti ja sen kanssa voi KÄVELLÄ. Nyt ei puhuta muutamasta askeleesta vaan metritolkulla työnnetystä laatikosta. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ja kun kävelyharjoitus on ohi, niin tokihan sitä voi kiivetä laatikon päälle.

Arvata saattaa että Joonaksen pää kolisee joka toinen minuutti. Ikääkin on jo hurjat 7 kk, 1 päivä ja jokunen tunti. Koko ajan saa olla silmät selässä ettei käy pahempia vahinkoja. Valehtelematta käyn nappaamassa hänet sata kertaa päivässä johtoihin ja lampunjalkaan kiinni pyrkimästä. Jaakkokin huutaa monta kertaa pävässä: Joonas Ei johtoihin!

* Kävin tänään ostamassa uuden kahvinkeittimen kun vanha sanoi sopimuksen irti. Se saattoi sammua ihan milloin vain. Ja minä en aamulla käynnisty ilman kahvia.

Kiitoksia kaikille kommenteista! Ne ilahduttavat aina päivääni. Tunnustan olevani aika laiska kommentoimaan kenenkään tekstejä vaikka mielessä olisikin, siksi pidänkin saamiani kommentteja erityisessä arvossa.

Lugn och ro

2008-02-26T14:05:00.003+02:00

Joopa joo. Ei ole meillä ollut kovinkaan rauhaisaa. Osasin hyvin ennustaa, että yöt muuttuvat rikkonaisiksi. Joonas harjoittelee ylösnousemista aina ja kaikkialla kelloon katsomatta. Pari yötä sitten tilanne taisi olla pahin: 3 tunnin aikana nousin rauhoittelemaan häntä noin 20-30 kertaa... Olo on sanalla sanoen väsynyt ja pahantuulinen, kun ei saa nukkua päivällä eikä yöllä. Tiedä sitten onko se sattumaa, uhmaa vai mustasukkaisuutta, mutta Jaakkokin on ollut sangen rasittava. Uhmaa joka käänteessä ja kaikki asiat ovat jotenkin väärin. Silti heti perään kaipaa hellyyttä ja syliä. Tänä aamuna heti heräämisen jälkeen Jaakko tönäisi Joonaksen nurin ensimmäisen kerran - ihan tahallaan. Onneksi sentään meidän sängyn päällä ettei Joonasta sattunut mihinkään, mutta silti tieten tahtoen.

Nämä sukat kiilasivat muiden tekemisten ohi. Jepyn ohjeella polvekeraidalliset sukat, koko noin 36-37. Lankana vaaleanruskea 7-veljestä ja puikkoina 3,5. Kärkikavennukset tein ohjeesta poiketen. Muuten olen saanut vain muutamat kaavat piirrettyä. Ja saumurista ei kuulu vieläkään mitään. Ei sillä, en olisi kyllä mitään ehtinyt tekemäänkään.

Pakko laittaa tännekin

2008-02-22T20:34:00.005+02:00

Tänään iltapäivällä Joonas hämmästytti meidät todella. Katsokaa itse! En minä ihan tätä vielä puolivuotiaalta odottanut.

Pari viikkoa hän on istunut todella tukevasti ja pikkuhiljaa hän on alkanut havittelemaan ylösnousua. Käsityökoppani kiinnostaa kovasti. Eilen hän oli polviseisonnassa ja tänään keittiönlaatikot saivat huutia. Risaisia öitä tulossa.

Saumuri on takuuhuollossa ja huoltomies tämän viikon lomalla. Höh.

Ompelujuttua

2008-02-17T18:14:00.004+02:00

Ompelukärpänen on selvästi puraissut minua jälleen. Mielessä muhii jos jonkinlaista ideaa, kunhan vain olisi aikaa toteuttaa niitä. Tänään lueskelin saumurin käyttöohjekirjaa ja huomasin miten montaa erilaista tikkia ja juttua on vielä kokeilematta (laakasaumat, rullapäärmeet jne). Yleensä surauttelen vain perus 4-lankaisella simultaanitikillä. Käyttöohjeet kaivelin esille, sillä edellisessä puserossa kävi useamman kerran niin, että vasemman neulan puoleinen lanka hyppäsi pois langankiristyslevyjen välistä. Tikki oli jatkuvasti kamalaa, sillä vaikka sääti kangankireyttä kuinka kireällä tahansa, niin tulos ei muuttunut juurikaan. Tänään olen viettänyt lähes koko päivän saumurin kimpussa tikin kanssa kiroillen. Useamman tunnin selvittelyn ja testauksen tuloksena voin vain sanoa, että kone on pakko viedä huoltoon, kun mikään kotikonsti ei auta. Mitä kireämmälle langankireyttä säätää, niin sitä helpommin lanka "liukuu" pois kiristyslevyjen välistä. Muutenkin kiristyslevyt näyttävät heiluvan.

Tämän testailun tuotoksena syntyi aiemmin leikkaamistani kankaista Jaakolle vetoketjua vaille takki. Harmillisesti minulla ei ollut oikean pituista vetoketjua, joten ompelutouhut jäivät vähän puolitiehen. Tänään olisi ollut aikaa saada takki kokonaan valmiiksi, kun mies on paimentanut poikia. Minä olen vain välissä käynyt tarjoilemassa Joonakselle evästä. Jaakko ei suostunut kokeilemaan takkia pätkääkään. Tosin eipä tuo ole tänään mitään muutakaan suostunut tekemään.

Lauantaina käytiin miehen kanssa Hämeenlinnassa Wetterhoffilla ja syömässä. Lankaa tarttui mukaan jokunen kerä (mm. pari kerää Hjertegarnin sukkalankaa Baijerilaisia varten). Oli mukava huomata, että Wetterhoffille on helppo mennä vaikka matkalla Vaarilaan, kun Hämeenlinnan ohi kuitenkin ajellaan. Ruoka oli mainiota La Bussolassa. Annoskoot olivat tosin mahtavat, minä en jaksanut pää- enkä jälkiruoasta kuin vähän reilu puolet! Maha on tainnut tottua siihen, että ruokaa ehtii syömään vain vähän kerrallaan ja hätäisesti.

Minun!

2008-02-14T20:38:00.005+02:00

Oi ihanuutta, nyt se on valmis!

Matkassa oli vähän mutkia. Ensinnäkin on turhaa alkaa tekemään kaavoja tai saati ompelemaan sellaisena päivänä kun kaikki asiat ottavat päähän rankasti. Eihän siitä mitään tule. Olisi pitänyt suosiolla jättää toiseen päivään viimeistään silloin, kun oikea lehti kyllä löytyi (Suuri Käsityölehti 8/2002), mutta kaava-arkkia ei sitten löytynytkään. Ratkaisu: otetaan toinen lehti, josta saadaan koon 36 paitakaava 160 senttiselle, mutta siitä muokataan hihojen pituutta, hihojen pyöriötä ja aukkoja, olkia ja luonnollisesti kaulukseen ei ollut minkään maan kaavaa. Eli siis valmiista kaavasta saadaan osviittaa paidan leveyteen ja pituuteen, mutta kaikki muut piti itse säveltää. Olisin tietysti voinut kaivaa jonkun muunkin lehden ja tehdä siitä, mutta en jaksanut selata taas läpi monituisia lehtilaatikoitani.

Kun oli aika ommella, niin en ehtinyt tekemään kuin pari hassua saumaa kun lanka loppui. Tietysti. Ja kauluksen kanssa möhlin parikin kertaa ihan urakalla, kun vihapäissäni surauttelin vaan eteenpäin väkisin. Ei auttanut muu kuin ottaa ratkoja kiltisti käteen ja purkaa. Sitten kun koko muu perhe oli mennyt nukkumaan ja talo oli vihdoin hiljainen, menin ompelunurkkaukseeni ja aloin harsia. No onnistuihan tuo kun sai rauhassa tehdä. Ja mielenkuohutkin olivat laantuneet.

Sitten menikin taas muutama päivä, että sain mitään tehtyä paidan hyväksi. Eilen surauttelin loput saumat ja tikkaukset. Tosin alkuperäiset tikkaukset piti purkaa kun uusi lanka oli vähän verran eri sävyinen. Vaikka saumurikin ryttyili välillä en antanut sen lannistaa. Lopputuloksena oli täydellisen sopiva, siisti paita! Materiaali on ihanaa (ainakin puuvillaa ja elastaania), mutta epäilen vähän sen kulutuksen kestävyyttä. Toivottavasti ei heti nyppyynny. Kangas oli 170 cm leveää, joten minulla on vielä hameen/topin verran sitä jäljellä. Kun vaan päättäisi, että mitä tekisi.

Viikolla olin kaukaa viisaasti tehnyt Jaakon kevättakkiin kaavat ja innoissani paidan onnistumisesti (monista epävarmuustekijoistä huolimatta) leikkelin vielä kankaatkin eilen yöllä. Nyt kun saisi sen vielä ommeltua kasaan ennekuin tulee kevät.

Kaikille oikein iloista ystävänpäivää!

Pakkopullaa

2008-02-03T21:15:00.001+02:00

Aina välillä on tehtävä tylsiä ompelujuttuja. Minusta on mukavaa ommella, mutta pyyhelenkkien, housunkavennusten yms. ompeleminen on niin.........plääh. Siksi sellaisia pakosti ommeltavia tuppaakin kertymään pinoksi asti.

Tämän päivän saldo:
- 2 pyyhelenkkiä
- 3 ruokalappua
- 1 housujen vyötärön korjaus
- 1 housujen kavennus
- 1 uudet perus collegehousut Jaakolle, jotain 100 senttiset (nämä ovat olleet leikattuina varmaan pari kuukautta)
Noissa housuissa kokeilin sentään jotain uutta - kaksipuoleista tukikangasta. Siis siinä on molemmilla puolilla liima. Dinosauruksesta ei tullut mitenkään hirmu siisti, olisi pitänyt leikata tarkemmin kuva ja samoin tukikangas, mutta tietääpähän seuraavaa kertaa varten. Eipä tuo housukangaskaan ole mitään huippua, vaalenee aika tavalla pesuissa ja nyppyyntyy nopeasti.

Tänään pitäisi vielä purkaa eilen neulomaani liivin etuosaa v-aukon aloitukseen asti. Sen siitä saa, kun omasta päästä tekee yön pimeinä tunteina Tähtiporttia katsoen.

Pesukoneessa on pari perjantaina hankkimaani uutta kangasta. Niistä aion ommella ITSELLENI paidan (semmoisen Nanson toimistopaidan tyylisen) ja sitten velourhousut Jaakolle. En edes muista milloin olen ommellut jotain itselleni alusta asti. Näitä kavennus, lyhennys, muokkausjuttuja ei lasketa. Ne ovat pakkopullaa.

Nämä sentään maistuivat ihan muulle kuin pakkopullalle :)

Iloista laskiaista!

Hetki aikaa

2008-01-31T12:56:00.000+02:00

Iloitsin liian aikaiseen. Tietokone on edelleen rikki. Voi pkdgjnfjg! Aina kun irrottaa virtapiuhan, kun kone on auki, niin näyttö häviää ja pohja muuttuu tasaväriseksi ja sen päälle ilmestyy raitoja. Saa nähdä mikä tässä vielä on vikana. Hyvä puoli on se, että kun vika on tuollainen, että uudelleenkäynnistys auttaa, niin vielä voi tehdä varmuuskopiot kaikista tiedostoista. Osa oli meinaan viimeksi jäänyt tekemättä.

Nyt on harvinainen hetki: molemmat lapset nukkuvat samaan aikaan, tai Jaakko ainakin lepää. Hänen päiväuniensa kanssa on ollut viime aikoina vähän niin ja näin. Minä taas juon kahvia ja syön keksiä ja suklaata ja surffaan netissä :)

Kävi niin ohraisesti, että unohdin ilmoittautua ajoissa Lankahamtereihin. Olisin eilen ilmoittautunut, mutta aika olikin mennyt jo umpeen. No harrastan sitten samassa hengessä itsekseni langanostolakkoa. Tosin se saattaa vaarantua pahasti, mikäli pääsen Wetterhoffille käymään... sille tosin on edellytyksenä se, että lapset saadaan hoitoon hetkeksi. Ei olla näet käyty puoleen vuoteen missään kaksin miehen kanssa, joten jos edes kahville tai syömään kerittäisiin (ja sinne Wetterhoffille).

Eilen illalla laskin oikein keittiövaa'an kanssa lankavarastoni ja hui, sitä oli enemmän kuin koskaan! Peräti 13550 grammaa. Puolustukseksi voin vain sanoa, että viime maaliskuussa tapahtui paljon. Lankahamsterikuukausi loppui, kauppoihin oli tullut kaikkia ihania lankoja ja paikallinen lankakauppa lopetti toimintansa, joten sieltä lähti mukaan -50% ja -70% hinnalla lankoja aikalailla. Ja sitten äiti kuoli ja minä sain hänen lankajäämistönsä (pari kiloa). Viimeisimmäksi minun täytyi hankkia tilaustyötä varten tummansinistä ohutta puuvillaa 250g, tietenkään minulla ei ollut moista entuudestaan kuin pieni nyttynen. Siitä pitäisi tulla perusliivi siskon pojalle synttärilahjaksi. Ja nyt näyttää siltä, että käsiini jää siitäkin aikalailla ylimääräistä.

Sillä aikaa kun tämä kone oli huollossa sain vähän ommeltuakin: Joonakselle paidan ja Jaakolle pyjaman. Paita on ihan tavallinen vaaleansininen collegepusero ja pyjama on peruspaita ja perushousut lentokonekuvioisesta trikoosta. Ihan ilman mitään kommervenkkejä. Ja nyt tuo esikoinen huutelee, ettei halua levätä. Äh. Joonaksen rakkaimmat unilelut ovat kuvassakin näkyvät tiikeri ja pikkunalle :)

Joonaksen taidot ovat taas kasvaneet harppauksella. Peruutteluryömimisen sijaan hän osaakin nyt mennä eteenpäin ihan ryömimällä, mutta sitten kun pitää päästä kovaa, niin vuorossa on konttaus-ryömimisyhdistelmä. Eli ensin hän ottaa konttausasennon ja sitten syöksyy eteenpäin kädet ojossa. Hyvä tekniikka, mutta aina välillä pää kolisee. Pelkkä eteenpäin ja taaksepäin meneminen ei näköjään riitä, joten sitten kieritään ympäri (selältä mahalle ja päinvastoin) ja kuten kellonviisarit. Viimeisin ihmetyksen aihe ilmeni toissapäivänä, kun heppuli alkoi kampeamaan istualleen. Eilen hän elvisteli jo vain toisella kädellä tukea pitäen - seurauksena tosin taas se, että päähän tai leukaan tai nenään sattui jatkuvasti. Tekniikka menee näin: mahalta konttausasentoon ja siitä toiselle kankulle tyylikkäästi pyörähtäen. Ja sitten ne toisen käden sormet suuhun.

Tästä siis vielä vähän ylöspäin ja käsi irti - en vain vielä ole onnistunut saamaan siitä kuvaa.

Minun hetkeni on ohi, isompi nukahti ja pienempi heräsi.

Jippii!

2008-01-29T21:33:00.000+02:00

No vihdoin pääsee taas tutulle omalle koneelle. Viime postauksen jälkeen kone pimahti ihan täydellisesti, ei suostunut aukeamaan mitenkään. Se ilo siitä tosin oli, ettei miehen tarvinnut alkaa koko käyttistä alkaa uudelleen asentamaan. Ihan hyvä palvelu oli: kone haettiin kotoa, korjattiin ja tuotiin takaisin. Aikaa meni kolme viikkoa ja koko ajan sai korjaamisen edistymistä seurata netistä jos sellainen oli siis jotenkin käytössä.

Olen otettu ja iloinen! Olin saanut Make my Day- kukkasia Lentokalalta!! Tulin niistä tosi hyvälle mielelle. Ja se hyvä mieli on välillä ollut kortilla, kun täällä on kaksi hyvin räkäistä pikkupoikaa..

Sääntöjen mukaan minun pitäisi keksiä 10 blogia, joille lahjoittaisin saman tunnustuksen. Tällä kertaa en laita kukkia enää eteenpäin, sille en osaa valita vain 10 kaikista suosikeistani. Sanottakoon kuitenkin, että minut tekee yleensä hyvälle mielelle se, kun saa lukea jonkun toisen lapsiperheen elämästä ja käsitöistä. Ja usein tulee huokaistua, että noin meilläkin....

En jaksa alkaa editoimaan edellistä tekstiä, joten tässä kuva miehen Costeau-piposta. Kertauksesi sanottakoon, että tämä on tehty Typyn ohjen mukaan, lankana Novitan Nina (puuvillaa ja akryylia), puikkoina 3 puikot. Miehen koon mukaan tein ja tuli ehkä himpun reilu. Laitoin nurjalle puolelle käänteen kohdalle hyvin ohutta kirkasta joustinlankaa, niin ei pääse reuna lörpsähtämään.

Sitten toinen varsinainen teelmys. Sain joulupukilta kerän mustaa Huopasta ja ajattelin tehdä siitä itselleni pipon. Huopasesta en ole ennen mitään tehnyt. Mitään ohjetta minulla ei ollut, ajattelin vaan että teen tosi ison, niin sitten on varaa kutistua pesukoneessa. Öh, ei tullut otettua kuvaa ennen pesun, mutta se riittänee kuvaukseksi, että se oli sekä leveydestä että pituudesta minusta valtaisa- pääni hukkui siihen ja taisi pipon reunat ulottua leukaan asti. Jaakkokin sitä naureskeli ja katseli ihmeissään, kun pistin pipon väliin muovipussia muutamalla pistolla kiinni ja pesukoneeseen. Päiväunien jälkeen olikin sitten aika katsoa, että mitä koneesta ulos tulisi.

Tuotanoin. Pienen venyttelyn jälkeen tulos näytti jo vähän paremmalta.
Mutta hei, eihän se mahdu vielä

edes Joonaksenkaan päähän!

No nyt on parempi, paitsi että siitä tuli liian iso.

No nyt on parempi. Tämän jälkeen meillä sitten laulettiinkin Hipsun Hattu-laulua Teletapeista. Paitsi että sanat menivät Hassu hattu, hassu hattu, hassu hattu, Hattu! En vaan tiedä että mitä tälle tekisin, Joonas ei näet tarvitse yhtään pipoa. Jos joku kaipaa noin puolivuotiaalle sopivaa pipoa, niin jättäköön kommettilootaan viestin.

Tarinan opetus, mikäli aiot saada itsellesi sopivan pipon, niin a) käytä ohjetta, tai b) tee siitä 40 litran muovipussin kokoinen tai suurempi.

Puikoilla on kaikenlaista kivaa ja vähän tylsääkin. Mutta niistä toiste. Lankahamstereita varten pitäisi laskea taas kaikki langat. Ja tiedän, että niiden määrä on vain kasvanut sitten viime laskemisen.

Voi köhnä!

2008-01-07T20:45:00.000+02:00

Meidän tietokone on ollut reilu viikon hajalla. Ensin siinä alkoi reistailemaan langaton verkkoyhteys, sitten jotain muita mystisiä vikoja ja päälle päätteeksi antennipistoke, jossa antennipiuha oli, hajosi sekin. Nyt ollaan soiteltu pitkin Elisaa ja tietokoneen valmistajaa, kun masiinassa on vielä pari viikkoa takuutakin jäljellä. Ensin pitää kuulemma kokeilla jotain ohjelmia ja ajureita, jotka sieltä saadaan sähköpostilla. Kiva kun itse pitäisi kaikki jutut selvittää. Minulta jäisi tekemättä, onneksi on mies joka osaa. Jurppii vaan tällainen. Tätä kirjoittelen miehen työkoneella, kun alkoi netittömyys ahdistaa. Kaikki kuvatkin ovat omalla koneella, niin lisäilen ne sitten joskus. Samoin linkitykset.

Vähän mukavampiin juttuihin. Joulun aikoihin mies toi kaupasta pari kerää Nina-lankaa (50% merinovillaa, 50% akryylia tai jotain sinnepäin) oma-aloitteisesti "lahjaksi" :) Oli puhellut pidemmän aikaa että tarvitsisi pipon. Sanomaton vihjehän se oli, että teepäs vaimo mulle semmoinen. Netistä kaivelin Typyn Costeau-pipon ohjeen ja siitä tulikin kuulemma oikein mieluinen. Vihdoin viimein olen myös tekemässä jotain itselleni. Violetista Woolista pitäisi tulla liivi, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Joonas on ottanut taas liikkumisen suhteen isoja harppauksia eteenpäin kehityksessä. Peruuttaminen ryömimällä onnistuu jo ihan hyvin, nyt hän harjoittelee kontilleen menoa. Hassunnäköistä, kun pikkuheppu ponnistaa konttausasentoon ja alkaa heijaamaan itseään edestakaisin - ja hetken päästä pyllähtää milloin minnekin. Sitten häntä luonnollisesti ottaa päähän, kun ei pääsekään sinne mihin haluaisi. Paikallaan oleminen on ihan out-juttu, vaikka olisi mitä lelua ympärillä, hyppiä vaan pitäisi. Neuvolantäti kirjoittikin tänään korttiin, että "varaa hyvin jaloilleen, hyppii". Kiinteitä ruokia ollaan aloiteltu Joonakselle joulun jälkeen. Hyvä että aloiteltiin, kun kasvu on ok, mutta selkeää hidastumista oli tullut. Ei mikään ihme, että on ollut sellainen olo, että hän kuppaa minut ihan tyhjiin. Joulun jälkeen minun painosaldoni oli - 0,5 kg, vaikka kiitettäviä määriä tuli suklaatakin syötyä.

Monissa blogeissa on kerrottu, mitä tänä vuonna olisi suunnitelmissa tehdä. Tässä minun listani:

- hyvissä ajoin etukäteen tehtyjä lahjoja (kuten Jaakon serkku-pojan puuvillaliivi, yhdet baudelairet tai laine-sukat tai jotkut muut kivat sukat)
- oma liivi loppuun
- jotain kirjoneuletta (pojille ruudulliset kirjoneuleliivit vanhasta SK:sta?)
- Flower Basket Shawl tai jotain sinnepäin
- sokerina pohjalla itselle Baijerilaiset, joista olen haaveillut jo jonkin aikaa tai sitten Tuulian ohjeella Helene-sukat

Saa nähdä mitä toteutuu mitä ei. Ajankäytöllisistä syistä olettaisin, että nuo vähän vaativammat sukat siirtynevät myöhemmäksi - siis odottamaan sitä kaunista päivää, että minäkin saisin yöllä nukuttua enemmän kuin 4,5 - 6 tuntia pätkissä. Juuri nyt minua väsyttää aivan tolkuttomasti, enkä voi kuvitella kuin aivottomia neulottavia.

Salat julki

2007-12-25T18:26:00.001+02:00

Aika paljastaa mitä kaikkea tässä on tullut tehtyä:

Maalasin jo kesällä pari tällaista erikoisen mallista kippoa/lautasta Jaakon ja Joonaksen serkkutytöille joululahjaksi. Ihastuin kippojen malliin - luulisin, että pienien käsien on helppo pitää siitä kiinni ja kippoon mahtuva annoskokokin on lapselle sopiva. Nämä on siis maalattu sellaisia "oikeilla" posliiniväreillä, jotka poltetaan n. 800 asteessa erikoisuunissa. Hyvin kestävät astiakoneessa pesua ja käyttöä.

Jaakon kummitädille meni 7-veljeksestä tehdyt Kertut. Tässä tosin ovat höyryttämättöminä, niin näyttävät vähän mörvelöiltä.

Jaakon ja minun yhteistyönä märkähuovutuksena tehty pannulappu Vaarille. Jaakko sai repiä mm. tuota aniliininpunaista ja laittaa sitä minne halusi. Sitten yhdessä rullailtiin ja minä hoidin viimeistelyn.

Jaakon ja Joonaksen serkkutytölle (sille samalle kenelle meni ed. postauksessa ollut pipo) meni prinsessa-setti: pussilakana ja kaksi tyynyliinaa. Nämä olivat vähän sellainen ex-tempore juttu. Molemmat pojat olivat viikkoa ennen joulua jo ennen 6 aamulla hereillä. Mies hoiti heitä aamutuimaan ja minä painelin ompelemaan. Pari tuntia ja nämä olivat valmiit.

Anopille meni Silke-Alpacasta (silkkiä ja baby-alpakkaa) tehdyt lapaset oman mallin mukaan. "Resooriosaan" otin vähän vinkkiä 220 aran stitches and patterns - kirjasta, mutta tein oman sovelluksen kahdesta mallista. Tuo palmikko on samasta kirjasta ihan ilman muutoksia. Puikkokoko oli 4, vaikka vyötteessä ohjekooksi oli laitettu 5. Lankaa meni vajaa 2 kerää, kun nuo "resoorit" veivät ihan törkeästi lankaa. No eihän tuossa 50g kerässä ole kuin 80 metriä, joten painavaa lankaa on. Kuulemma ovat saajalleen sopivatkin.

Lisäksi tein miehen mummolle posliinimaalauksessa sellaisen pannunalusen, missä on pienehkö laatta keskellä, johon maalasin puolukanvarpuja. Se laatta on siis sellaiseen puualuseen liimattu. Hössäkässä unohdin ottaa siitä kuvan. Pitää joskus jos muistan niin kuvata se, kun mummolla käydään.

Yhdellä Jaakon ja Joonaksen serkkutytöllä oli synttärit lähellä joulua. Koska hänkin on dinosaurusten ystävä, niin väsäsin sitten hänelle melkein samanlaisen dino-paidan kuin Jaakollekin. Koska kangasta oli jäljellä, niin tein vielä toisenkin, mutta lyhythihaisena. Ja vielä pari hiusdonitsia hänelle ja siskolleenkin.

Kun kaikki lahjomukset olivat valmiina, niin väsäsin Ullan rinsessa - ohjetta mukaellen yhden työkaverin tulevalle vauvalle lapaset. Lankana oli Bambino ja helmiä meni yhteensä 104 kpl. Puikot taisivat olla 2,5. Halusin kokeilla helmien kanssa neulomista ja tämä oli sopiva välipala. Sitten menikin pari päivää, ettei tullut tehtyä mitään..nyt taas on jotain puikoilla ja jotain päässä muhimassa.

Valmis hattu

2007-12-12T21:44:00.000+02:00

Lahjoin Jaakon pillimehun voimalla kokeilemaan hattua ja poseeraamaan. Vaikka pipo on mitoitettu 50 cm päänympäryksen mukaan, niin venyy hyvin reilu 51 cm päähänkin. Vuorin värkkäsin tänään mutu-tuntumalla. Siis otetaan joku vanha 50cm hattu, joka on samankaltainen malliltaan kuin neulottukin pipo. Sitten sitä sovitellaan vuorin päälle ja aletaan leikkaamaan kangasta ottaen huomioon mallin hienoisen erilaisuuden, vuorin vaatimat väljyysvarat jne jne. Sitten ommellaan vähän sieltä ja täältä ja kokeillaan vuoria taas ilmapallon päälle. Ja taas vähän ommellaan. Lopulta kokeilujen päätteeksi testataan vuorin ja pipon yhteensopivuutta ja kas, nehän sopivat toisiinsa melkein täydellisesti, kerrankin! Sitten vaan nuppineulottamaan pipoa ja vuoria yhteen ja samalla varomaan sitä, ettei puhkaise ilmapalloa. Reuna on siis vain taitettu väliin ja vuori on ommeltu pienin pistoin käsin kiinni. Vuorissa on vähän väljyyttä sen vuoksi, että siinä on "kasvunvaraa" ts. kun neulottu osa joustaa vaikka kuinka, niin vuori ei jää heti kittanaksi.

Lankana tässä on Garnstudion Angora-Tweed (angora 30% ja merinowool 70%, 50g n. 145 m) 2 kerää tähän tarvitsi noiden nyppyjen, siksakkien ja palmikoiden takia. Muuten olisi varmaan yksi kerä riittänyt. Tiheys oli 3,5 puikoilla 20s = 10cm sileää. Tiheys ei siksakin kohdalla paljoa muuttunut, siksikin tein noihin väliosiin 2o, 2n, 2o joustinta. Olisin halunnut 3o, 1n, 3o, mutta en saanut tuohon suhteutettua noita siksakkeja symmetrisesti, joten nyt tein sitten noin. Vähän mietin, että noista 20, 2n, 2o osiot olisi voinut sitoa yhteen tai tehdä normaalin palmikonkierron sopivin väliajoin, mutta jätin tekemättä, ettei tule liian kruusattu siskon mielestä... Vuori on ihan tavallista luonnonvalkoista trikoota, ettei langan sävy tummene yhtään vuorin ansiosta. Ja minusta trikoo riittää hyvin vuoriksi, kun lanka on vähän paksumpaa. Jos vuoriksi olisi laittanut vaikka fleecen, niin piposta olisi tullut aivan tajuttoman lämmin. Harvemmin kun noita -20 pakkasia täällä etelässä on.

Muistiin: korvaläpät aloitettu 6 silmukalla, korvaläppien lopussa silmukoita 20. Sitten lapun kumpaankin reunaan saman kerroksen aikana 4 s = 4 +20+4. Tee toinen lappu samoin. Taakse lisätty 14 silmukkaa ja sitten jatkettu toisella lapulla. Lisää 3 kertaa oikean puolen kerroksilla kummassakin reunassa 2 s = 12 silmukkaa lisää => 82 s. Lisäysten jälkeen luo etuosaa varten 16 s ja yhdistä ympyräksi. Päänympäryksessä leveimmässä kohtaa siis 98 silmukkaa. Tarkemmatkin ohjeet voin kirjoitella jos joku kaipaa.

Näin ollen minulla on kaikki joululahjakäsityöt valmiina!! Ja piparit. Laatikot tehdään sitten viikonloppuna.

Ompelunurkkaus ja muuta höpinää

2007-12-10T17:13:00.000+02:00

Olen varmaan joskus maininnut, että meillä on yhdistetty kodinhoito-puku- ja ompeluhuone (n. 3-4 neliömetriä). Siellä on kaikki kankaani, lankani, hahtuvani, omeplutarvikkeeni, käsityölehteni jne. Hyvin mahtuvat, kun ovat järjestyksessä. Samassa kopperossa on kaapeissa juhlavaatteet ja yhdessä kaapissa vielä liinavaatteitakin sulassa sovussa lankojen kanssa. Miksi minä nyt tällaisia juttelen? No kun vihdoin saatiin vähän ompelunurkkaus sisustettua vähän mukavamman näköiseksi niin täytyyhän se esitellä. Viime viikolla sahattiin, hiottiin ja maalattiin uusia hyllyjä. Loppuviikosta saatiin sitten ne seinille ja lauantaina poikettiin Ikeaan hakemaan vähän laatikoita ja koreja. Näin sain melkein kaikki ompelutarvikkeeni näkyviin. Vain saumurilangat jäivät kaappiin. Niitä on sen verran paljon etteivät hyllyille mahdu. Mikä parasta, koneet ovat aina näkysällä eikä niitä tarvitse kaivaa mistään kun sopiva ompeluhetki järjestyy. Vielä pitäisi peilinkehys maalata jonkun muun väriseksi (tumma petsi??)ja pöytätasokin vielä kertaalleen vaalealla Osmocolorilla. Lisää tähän huoneeseen tulee muutoksia sitten joskus kylppäriremontin yhteydessä. Ainakin nuo puolipaneelit lähtevät pois.

Yhden joululahjan voin jo esitelläkin. Kummitytön (1v 3kk) pipo keskeneräisenä. Malli on oma, noihin siksak-kuvioihin otin mallin 220 aran stitches and patterns-kirjasta. Oli aika pähkäileminen, kun malli on niskasta pidempi kuin edestä, ja samaan aikaan kuvioiden piti kuitenkin jatkua symmetrisesti. Ja kavennukset sitten ovat ihan oma lukunsa. Koska meidän lapsilla ei päänympärys ole 50cm, niin piti keksiä joku mille pipoa kokeilla: ilmapallo. Siihen oli kätevä puhaltaa juuri oikea määrä ilmaa, että ympärykseksi sai toivotun mitan. Kokeilin huvikseni vielä Jaakollekin ja hyvin mahtui. Tähän pitäisi vielä väkertää vuori trikoosta ja palmikot noista korvallisista. Viimeistään ensi viikonloppuna pitäisi olla valmista. Laitan tästä tarkemmat speksit sitten kun se on kokonaan valmis.

Tänään oli vaihteeksi lapsilla neuvolakäynti. Joonaksella on pituutta nyt 65 cm ja painoa 6850 g. Täysimetyksellä jatketaan, mutta kun motoriset taidot ovat jo huimat, niin kasvisoseita voi aloitella sitten kun siltä tuntuu. Ei ole kuulemma mitään kiirettä. Joonas siis kääntyy molemmilta puolilta selältä mahalle ja mahalta selälle sekä osaa tarttua esineisiin molemmilla käsillä ja siirtää tavaran kädestä toiseen ja mahalla ollessa vetää jalkoja masun alla hakien konttausasentoa. Kiljuminen on jokapäiväistä samoin kuin kaikenlainen jokeltelukin. Aikaisessahan tuo on, mutta niin oli Jaakkokin aikanaan. Jaakko puolestaan on jotakuinkin 94 cm ja reippaasti otti infulenssarokotuksen. Odotti reppana niin paljon neuvolakäyntiä, että heräsi aamulla 6 aikaan. Tosin odotuksen kohde taisi oikeammin olla uusi pikkuauto, joka hänelle oli luvattu rokotuksen jälkeen :)

Sunnuntaina olin posliinimaalauskurssilla ja mies hoiti molempia poikia. Aikaa minulla kului jotain 4 tuntia. Kun palasin kotiin, niin kylläpä sain paljon haleja ja suukkoja pojilta! Pitäisi varmaan olla useamminkin pois.... Joonaskin oli suostunut pullosta äidinmaitoa juomaan. Sitä vähän jännitin, kun toissaviikolla hammaslääkärissä käydessäni Joonaksen juominen oli kuulemma ollut vähän takkuista. Edelleen taitaa yhden käden sormet riittää niihin kertoihin, kun olen yksin ollut poissa kotoa 4 kuukauteen. Jaakko on nyt kokonaan kotona joulukuun alusta lähtien ja voi pojat, kun olin loppuviikosta väsynyt- varsinkin kun molemmilla pojille tuli jo alkuviikosta mahtavat nuhat, niin minun nukkumiseni on ollut hyvin vähäistä. Vielä 4 päivää ja miehellä alkaa 2,5 viikon joululoma!

Viime ja tällä viikolla tapahtunutta

2007-11-21T13:30:00.000+02:00

Viime viikolla käsityöt olivat lähinnä ompeluvoittoisia. Monet ovat kysyneet, että missä välissä ehdin tekemään käsitöitä, lukemaan, leipomaan jne. Niinkuin sanottua niin joka välissä kun vähän puuhastelee, niin sitten tulee valmista. Ja lapset on helppo ja mukava ottaa touhuihin mukaan. Tämä dinopaita ja v.ruskea collegepaita syntyivät niin, että sunnuntai-iltana leikkasin collegepaidan kankaat (kaavat olivat jo valmiina, mutta justeerasin niitä vähän). Maanantaina imetysten, vaippojenvaihdon, omien ruokailujen ja pyykkäämisen välissä sopivissa hetkissä ompelin sauman jos toisenkin. Täytyy myöntää, että saumuri helpottaa ompelua kummasti. Välillä Joonas oli kantoliinassa, välillä turvakaukalossa, välillä nukkumassa. Koko päivä meni, mutta Jaakon tullessa päiväkodista oli paita valmis ja dino-paidan kankaat leikattuina. Ne ompelin sitten tiistaina yhdessä hujauksessa, kun Joonas nukkui. Tuommoisen peruspaidan tekemiseen, ilman mitään ylimääräisiä tikkauksia, ei mene varmaan puolta tuntia enempää. Perushousut syntyy vartissa, jos on kankaat leikattuina. Haaveena minulla on, että joskus tulevaisuudessa tekisin molemmille pojille vähän hienommat sammarit. Kankaat on jo ja mallikin, mutta se aika yhtäjaksoiselle tekemiselle...

Nuo v.ruskeat collegehousut tein jo aikaa sitten ja kastuivat sitten vähän tässä kuvausrytäkässä, kun Jaakolla oli uudet jämälankalapaset käsissä ja samalla piti juoda vettä isosta mukista. Lapasien tarina alkoi siitä, kun Jaakon v.vihreät lapaset hukkuivat. Päätin käyttää loput raita- ja muut Wool-nyssäkät uusiin lapasiin. Minusta nuo lapaset eivät ole mitenkään kauniit, varsinkin, kun peukalot jouduin tekemään luonnonvalkoisella Bambinolla ja arvaahan sen, että se oli ihan eri väristä luonnonvalkoista kuin Wool. Pääasia on, että Jaakko rakastaa näitä lapasia. Sain sitten oikein näytöksen siitä, miten herra 2v pukee ITSE lapaset. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ja äiti oli pakahtua ylpeydestä :) Niin ne v.vihreät lapasetkin löytyivät sitten lopulta - minun lankapussistani. Oltiin oltu ilmeisesti kaupassa lankaa ostamassa ja sieltä lähtiessä oli sitten lapaset laitettu talteen lankapussiin...

Viime viikolla tekaisin myös pitkät kalsarit Jaakolle. Hän on nyt vähän vaikean pituinen, kun 90 cm kalsarit olvat vähän lyhyitä, mutta 100 cm taas vähän pitkiä. Niinpä kokeilin tehdä kalsarit perushousujen kaavoilla, mutta lahjeosaa kaventaen ja nilkkoihin laitoin kunnon korkuiset, mutta kapeahkot resoorit niin etteivät jää sukan suun alle ryttyyn. Laitoinpa vielä etuosankin kaksinkertaisena.

Tällä viikolla olen tehnyt ahkerasti joululahjoja huomatessani, että jos aion kaikki luvatut tehdä, niin minun nykyisellä vauhdillani niihin menee 3,5 viikkoa. Ainakin. Ehkä uskallan niitä ennen joulua jo vähän vilauttaa kunhan valmistuvat, kun tiedän, että saajat eivät lue tätä blogia kovinkaan usein.

Sokerina pohjalla: Jaakko "neuloo". Tosin virkkuukoukulla, kun en suostunut antamaan puikkoja. Tämän tapahtuman tausta: ostin Menitasta viime lauantaina sormikaspuikot ja Jaakko näki ne sitten illalla kotona. Halusi pakettia vähän hypistellä ja totesi jotakuinkin, että nämä ovat liian pienet. Pienet ovat. Höpötteli siinä aikansa, kunnes totesi, että hän haluaa neuloa. Ja sitten selvisi, että Jaakosta ne puikot ovat äidille liian pienet. Ei auttanut, vaikka kuinka sanoin, että niillä tehdään sormikkaita ja lapasiin peukaloille omat kolot. Pojan oli saatava neuloa. Hain sitten suurimman virkkuukoukun mitä minulla on ja jämälankakerän ja sanoin, että tottahan toki äiti sinua opettaa. Eipä poika mitään opetusta huolinut, heti vaan koukku käteen ja langan sekaan heilumaan. Vielä myöhemminkin illalla hän vähän "neuloi" ja kun isi kysyi että mitä teet, niin topakka vastaus oli sanasta sanaan "Lapasia, ihan niin kuin äitikin!"

Valmistunutta

2007-11-07T22:06:00.000+02:00

Viime viikonloppuna saimme yllätyskutsun 50-vuotissynttäreille. Onneksi sain kutsun aamupäivällä, niin ehdin tikuttamaan Kertut seuravaksi päiväksi. Lankana oli 7-veljestä, puikkoina 3,5 Addit ja kulutus oli vähän reilu 100g. Kerttujen malli on ihanan yksinkertainen, sen opin sen yhden mallikerran tehtyäni. Itsekseni päätin, että seuraaviin kokeilen ylivetokavennuksen sijaan SYTK:ä. Ylivetokavennusten kanssa kuvion vasen reuna ei tule mielestäni yhtä siistiksi kuin oikea (jossa tehdään siis 2 o yhteen). Resoorissa tein oikeat kiertäen, kantapää on tehty vahvistettuna ja varvasosassa tein tavalliset kavennukset paitsi että ihan lopun silmukoin. Sillä lailla sain kärjestä mukavan tylpän.

Tänään Joonaksella on ollut joku ihme tankkaus/kärttypäivä. Jaakko oli poikkeuksellisesti päiväkodissa ja mitä minä sainkaan lukuisten imetysten ja vaipanvaihtojen välissä aikaan? Pitkän pitkän aikaa olen haaveillut puikkopussista ja tässä se tulee:

Päällinen on jämäpala verhokangasta, vaaleansininen on jämäpala päiväpeitosta, jonka tein joskus kauan sitten. Palat olivat kutakuinkin samankokoisia, joten kokoaminen oli kivutonta, kun olin keksinyt mielestäni toimivan lokerosysteemin sekä sukkapuikoille että pyöröille. Juju on siinä, että vaaleansininen muodostaa päälokeron ja kirjava on yhtälailla lokero, mutta matala. Ja siinä on kahden lokeron välissä ylhäällä noin sentin tikkaus. Näiden kahden (ylä- ja ala)lokeron väliin ei käytännössä jää tilaa, mutta puikot on helppo sujauttaa koloonsa, kun ylätasku on riittävän suuri (siksi 2 lokeron välissä on vain pieni tikkaus). Pyöröt laitetaan lokeroon samanlailla kuin ne ovat tavallisesti kaupan pakkauksissakin. Sanalla sanoen lokero muistuttaa paljon Novitan pyöröpuikkojen pakkausta. Siitä sen ideankin sain.

Kokoa tällä pussukalla on 142 x 22 cm. Siinä on tilaa 15 sukkapuikkosetille, 11 pyöröpuikolle ja 1 lokero palmikkopuikoille ja 1 eriparipuikoille. Huomasin puikkolootaani tähän siirtäessä, että minulla olikin aika monet puikot...Sukkapuikoille riitti nuo paikat, mutta pyöröjä piti laittaa muutamassa kohtaa useammat samaan lokeroon. En mitenkään laskenut noita lokeroiden määriä etukäteen, tein vain fiiliksen mukaan. Pitää tehdä tällainen pienempi virkkuukoukuillekin, jotta ovat sitten järjestyksessä. Niitä tosin on paljon paljon vähemmän. Sulkeminen tapahtuu rullaamalla pussi sukkapuikoista lähtien ja pyöröihin tultaessa pussista muodostuu itseasiassa kolmio, kun pussia kääntää nätisti. Ja sitten vain pyöröpäässä olevilla nauhoilla kiinni. Mikä parasta pussukka menee paljon pienempään tilaan kuin mitä peltitölkki, missä puikot hojottivat. Jos joku kaipaa niin voin tähän kirjoittaa ja piirtää tarkemmatkin teko-ohjeet.

Jaakolle olisi yhdet rumat jämälankalapaset tulossa. Peukut vain puuttuvat. Täytyy ne tehdä loppuun, vaikka ei juuri huvittaisi, kun vaaleanvihreät lapaset löytyivät. Lankapussista. Ilmeisesti ne ovat olleet Jaakolla käsissä, kun olen ostanut lankaa ja sinne lankapussiin ovat sitten unohtuneet, kun ollaan tultu kaupasta eikä minulla ole ollut juuri sillä hetkellä mitään paikkaa niitä laittaa...

Niin lokakuussa lankavarastoni kasvoi kilolla!! Ei olekaan tullut juuri lankaa ostettua puoleen vuoteen, paria kerää lukuunottamatta, ja nyt sitten ostin oikein kunnolla. Mitäs myivät Cittarissa merinovilla-akryylilankaa alennuksessa. Kai niistä valkoisista ja marjapuuron värisistä joskus jotain tulee.

Ai niin. Joonas kasvaa hurjaa vauhtia. Maanantaina neuvolassa mitat olivat 61,5 cm ja 6120 g. On täsmälleen samanpituinen kuin Jaakko 3 kk iässä. Kääntymiset sujuvat jo niin vauhdikkaasti molemmille puolille, että öisinkin pitää harjoitella ahkerasti. Ja vielä sängyssä, jossa on pääpuoli nostettu korkeammalle. Onneksi tuli tässä taannoin kirjoitettua siitä hyvästä yöstä, nyt se on muisto vain :)

Jep jep, pätkiä elävästä elämästä

2007-10-29T07:58:00.000+02:00

No niin. Odotan kovasti postin kulkua, sillä minulle on tulossa Amazonista ihana kirja, tai niin olen lukenut. Nancy Bushin Knitting on the road - kirjan tilasin Book Depositorysta ja toimitus oli todella nopeaa. Keskiviikkona tilaus ja seuraavana maanantaina kirja oli postilaatikossa. Niin nämä kirjat tilasin itselleni syntymäpäivälahjaksi parisen viikkoa sitten... Vielä mitään tuosta jälkimmäisestä kirjasta ei ole päässyt puikoille, mutta mielessä muhii kaikenlaista.

Viikonloppuna viimeistelin kuopuksen villakalsongit. Ohje on novitan 2006 kevät lehdestä, mutta käytin lankana Nallea ja 3 puikkoja. Tein lahkeet ja vartalo-osan pyörönä, vaikka ohjeen mukaan kaikki tehtiin tasona. Mitään muuta ei siis tarvinnut ommella kuin haarasauma (n. 10 cm) ja vyötärökäänne. Heti lahkeitten haarakavennusten jälkeen siirsin siis molemmat puntit samalle pyörölle. Lankaa olisi pitänyt mennä 150 g, mutta arvioisin ettei sitä mennyt kuin joku 100g, niin iso nyttynen on lankaa jäljellä. Tein koon 68/74 mukaan, etteivät ole heti pienet, kun Joonas käyttää jo 62 cm vaatteita. (Siksi tuossa kuvassa on muuten nuo lahkeetkin kääritty.) Joku hassu 68 cm on käytössä samoin kuin 56 cm:kin. Ärsyttää välillä, kun ei voi välillä luottaa ollenkaan vaatteitten kokomerkintoihin. Esim. Joonas sai kivan bodyn ristiäislahjaksi ja siinä lukee kokolapussa 68 cm. No silmäkin jo sanoi, että se ei voi mitenkään olla enempää kuin 56 cm. Vertasimpa sitä sitten 50 cm vaatteisiin ja joo, hyvä että oli edes sen kokoinen. Käyttämättä jäi se body, kun poika ei olisi mahtunut siihen :(

Minä myös olen mukana Lapaskuussa. Lauantaina aloittelin tosin jo ensimmäistä paria, kun hukka on vienyt Jaakon vaaleanvihreät uudehkot lapaset. Olisiko niitä 3 kertaa ehditty pitämään. Kökkö juttu.

Parin viikon aikana meillä on taas oltu enemmän ja vähemmän nuhassa. Nyt näyttäisi siltä, että voisi taas hengähtää. Yöunetkin kertonevat jotain, sillä viime yö oli niin huippu, että se kannattaa kirjoittaa muistiin. Tätä voi sitten lohdutukseksi lukea jonain toisena päivänä, jolloin uni painaa silmää.. niin siis Joonas nukahti jo 22 aikaan, söi kello 3 ja sitten vasta 6.30 !!! Ihme juttu. Se on ollut havaittavissa, että nukkumaanmenoaika on vähän aikaistumassa siitä kello 24-01, mutta että kello 22 :)) Olin varautunut henkisesti moniin herätyksiin, mutta toisin kävi. Niitäkin öitä kun tässä on ollut että heräillään tunnin-parin välein, vaihdetaan kakkavaippaa kello 4 yöllä ja sitten juuri kun on saanut unen päästä kiinni 5 jälkeen, niin Jaakko herää kello 6. Oletettavaa on, että risaisempia öitä on tulossa, koska Joonas harjoittelee ahkerasti kääntymistä. Selältä mahalleen kierähdys ja käden alta pois saaminen ovat olleet pikkumiehen saavutuksia jo jonkin aikaa, nyt sitä samaa harjoitellaan sitten jo omassa pedissäkin. Ja siinä sentään on pääpuoli korotettu, että saa nuhanenänä paremmin hengitettyä.

Näin kauan (siis melkein 3 kk) on mennyt ennenkuin Jaakko on alkanut olemaan oikein kunnolla mustasukkainen. Alkuun mustasukkaisuus ilmeni niin, että Jaakko saattoi tulla huitaisemaan minua tai miestä, mutta jos minulla oli Joonas sylissä, niin sitten Jaakko huusi/huitaisi/potkaisi/nipisti/muksi miestä. Jonkun aikaa sen jälkeen tuli kommentit, "laita se tohon sitteriin/pinnasänkyyn". Siitä vähän aikaa, niin tuli uhkailuja: "minä lyön sitä". Kuitenkaan Jaakko ei koskaan millään tavalla toteuttanut uhkaustaan. Viime viikolla hän joutui ensimmäisen kerran arestiin siitä, että päällä puski Joonaksen päätä ja eilen sitten nipistyksestä. Viime aikoina on kuulunut kommentteja "tiputa se". Nekin kommentit katosivat alkuunsa, kun selitettiin, että jos Joonaksen tiputtaa, niin sitten Joonasta sattuu ja hän voi kuolla ja joutua taivaaseen. Ihan niin kuin mummikin kuoli ja meni taivaaseen. En tiedä, oliko liian rajusti sanottu, mutta selvästi näki, kuinka Jaakko vakavoitui ja jotain pienessä päässä liikkui. Seuraava kommentti sitten olikin, että "Älä äiti tiputa Joonasta. Ethän tiputa." Nämä uhma- ja mustasukkaisuuskahtaukset näyttävät korostuvan silloin, kun me olemme kolmistaan. Paras keino välttää niitä on Jaakon osallistaminen Joonaksen hoitamiseen ja imettäessä valokuvien katsominen tai kirjan lukeminen ja yleensä kaikenlaiset harhautukset.

Tässä täytyy todeta, ettei tule väärinkäsityksiä, että Jaakko ei käytännössä koskaan lyö/potki/muksi tms. Vain silloin kun hän on a) hyvin väsynyt ja b) häntä harmittaa tosi paljon. (Kuulemma päiväkodissakaan ei ole juuri lyönyt eikä potkinut ketään). Varoituksen antamisen jälkeen hän näyttää olevan aidosti pahoillaan ja aresti on selvästi kamala juttu. Käytännössä aresti on siis sitä, että poika pistetään istumaan ja rauhoittumaan hetkeksi (lienee jotain 0,5-1 minuutin verran) ja sen jälkeen pitää pyytää anteeksi. Arestiin pistettäessä ja pois päästettäessä kerrotaan miksi sinne joutui. Ja arestia edeltää 3 varoitusta (poikkeuksiakin on, kuten eilinen nipistäminen).

Tämän kamalan uhman ja mustasukkaisuuden kääntöpuoli on sitten Jaakon valtava rakkaus pikkuveljeä kohtaan. Esim. viime viikolla kun laitettiin Joonasta nukkumaan päivällä, niin Jaakko huomasi, ettei pikkuveljellä ole yhtään unilelua. Sitten haettiin kaikenlaisia pikkunalleja Joonaksen pinnasängystä ja Jaakko asetteli niitä pikkuveljen viereen. Joka päivä Jaakko myös halii/ suukottaa/ paijaa Joonasta. Ja tuo edelleen niitä itselleen rakkaimpia lelujakin Joonakselle. Ja sitten taas kohtaa huutaa korvan vieressä HAAAA!

Kaikkea kivaa

2007-10-09T15:00:00.000+03:00

Käsityökopassani ei ole enää kuin yksi ufo. Mietinnän alla on, mitä sille teen. Jatkanko vai puranko vai katkaisisinko vain langan ja heittäisin tekeleen roskiin.

Sain menneellä viikolla tehtyä loppuun yhden ufoni. Muistan hyvin, miten innokkaasti aloittelin tätä jotakuinkin vuosi sitten, kunnes se jäi suunnilleen puoleen väliin ufoutumaan. Yksi ongelma oli mahdollisesti liian vähiin käyvä lanka, joten viime keväiseltä Tukholman reissulta ostin sitten kerän varaston täydennystä. Sitten tuli taas kaikenlaisia muita projekteja ja tämä jäi ja jäi ja jäi... Tässä se nyt on 3xBO! Alkuperäinen Branching out oli minun toiveisiini liian kapea (hartialevyinen huivi), mutta mallikerta oli niin kaunis, että sitä piti saada tehdä. Olen huivistani onnellinen! Se on pehmeä ja ihana ja lämmin. En taida kuitenkaan sitä ihan heti kotona harteille heittää, kun vaatteeni ovat jatkuvasti maidossa, puklussa ja ties missä...

Väri on oikeasti enemmän kanervaan taittuva ja lankana on Dropsin Alpaca. Puikkoina 3,5 mm bambu-Addit. Edit: Lankaa meni noin 110g ja huivin strategiset mitat ovat 128 cm ja 38cm. Yhdellä 50g kerällä neuloin siis noin 60 cm. Varsinkin ennen pingottamista huomasi hyvin, että tätä on tehty pitkän ajan kuluessa, käsiala muuttui loppua kohti paljon löysemmäksi kuin mitä se alkuun oli. Tapani on neuloa aika tiivistä pintaa joten alussa oli vähän ongelmia, kun oli melko ohut lanka ja minun käteeni "paksut" 3,5 puikot. Lopussa työ sujuikin paljon helpommin, kun opin vähän löysäämään.

Puikoilla on tulossa jotain uuttakin, mutta niistä sitten joulun jälkeen ;) Uusimman Ullan innoittamana aion pikaisesti aloittaa kyllä jonkun helmityön. Kaapissa on pikkuisia helmiä vaikka miten, joten pitänee kokeilla ja harjoitella jollain ohuella langalla ensin.

Juuri nyt elämä tuntuu kovin aurinkoiselta. Lapset ovat vaan niin ihania ja minua ei tällä hetkellä väsytä. Taidan kaivella kaapista jotain hyvää ja kiehauttaa kaffet.

Ai niin, olen hurahtanut lukemaan Anna Janssonnin jännityskirjoja ja uusi lempisarjani myöhäisilloissa on Top Gear keskiviikkoisin. Juu se on auto-ohjelma, mutta huvittava sellainen. Britit vaan tekevät hyviä sarjoja.

Muokkausta ...

2007-10-01T21:59:00.001+03:00

... tulossa, haamuja luvassa. On minulla jotakin valmistakin ;-)

Haa!

2007-09-23T21:54:00.000+03:00

Löysin tänään mainion sivuston. Aikanaan tuli luettua italiaa enemmänkin ja tänään tuli mieleeni sitten surffailla italialaisissa käsityöblogeissa. Googlettamalla muutamalla hakusanalla päädyin Motivi a maglia blogiin. Iloinen yllätys oli, että siellä oli englanti-italia neulesanasto!! Jee jee. Nyt kun löydän siis jonkun kivan ohjeen, niin on termeillekin sitten selitykset olemassa.

Piha on siivottu syyskuntoon ja kanervat on istutettu paikoilleen. Tulkoon talvi.

Turinaa

2007-09-22T12:00:00.000+03:00

Kaikenlaista on taas sattunut tällä viikolla:

- Joonaksella on pitkittyneestä nuhasta tullut korvatulehdus ja ensimmäinen antibioottikuuri päällä

- Jaakolle valmistui uudet lapaset Woolista, joihin piti tulla merihevoset, mutta ne olivat niin kivat etten ehtinyt niihin mitään kirjoa. (Jaakko piti niitä potalla istuessaankin :)) Huomattavaa on, että toisen tumpun tein samalla kun imetin yöllä! Aikaa meni 2 jaksoa Ilman johtolankaa ja lähes 1 Midsomerin murhat. Mitä varten muuten yöllä tulee vain murha- ja jännitysjuttuja??

- Kaverin pikkuvauvalle tein 2,5 puikoilla Lanettista tumput valepalmikoilla ja ihastuin palmikkojen ohjeen yksinkertaisuuteen.
- Kaverin tytölle tein kissa-sorminuken, ohje päästäni. Jaakko olisi halunnut samantien samanlaisen, joten pitää joku hetki värkätä moinen.

- Olen käynyt yksin kaupassa - aikaa meni 23 minuuttia ja ostin suklaata. Karkkilakko ei ole voinut kovin hyvin. Ja ensi viikolla en edes yritä, kun mies on 3 päivää työmatkalla. Missä välissä minä syön ja nukun? Tosin näitä työmatkakuvioita pelkään aina etukäteen, mutta sitten kun on tilanne päällä, niin kas, kaikki lutviutuu kyllä. Hermoja ja pitkää pinnaa vaan kysytään tavallista enemmän.

- Jaakolle tein taas parit collegehousut. Oliivinvihreät ja vaaleanruskeat. V.ruskeisiin tein eteen taskut ja lahkeista vähän pidemmät, muuten kaavat ovat samat vanhat. Välillä housuja kuluu aika vauhtia, kun tulee vahinkoja. Tällä viikolla pahalla nuhalla ja pissavahingoilla näytti olevan toisiinsa jonkinlainen yhteys.

- Minun käsityökopassani on vain kaksi keskeneräistä työtä, joista toinen on ufo. Sen aion nyt selättää.

Nälkäinen lapsi syö letun..ja lehmät lentää

2007-09-17T13:34:00.000+03:00

Päivänä eräänä oli päivällisaika ja Jaakko totesi, että hänellä on nälkä. Ruokaa oli jo lautasella ja lisää piti saada. Totesin siihen että toki sinä lisää saat, kun lapsella on kerran nälkä. Siitä Jaakko jäi hokemaan että lapsella on nälkä, lapsella on nälkä. Eilen päivällisen yhtenä osana oli porkkanalettuja. Jaakko oli pistellyt jo useamman letun suuhunsa, kun hän totesi kesken syönnin vakavalla äänenpainolla, että nälkäinen lapsi syö letun. Oli taas naurussa pitelemistä :)

Lauantaina vietettiin kuopuksen ristiäisiä. Käsityöt ovat jääneetkin tästä syystä vähäksi aikaa taka-alalle. Vaikka melkein kaikki ostettiin valmiina, niin kuivakakut ja gluteenittomat pikkuleivät tein itse. Ihan tarpeeksi oli niissäkin tekemistä, kun ei tuota aikaa niin ruhtinaallisesti ole. Itse kastetilaisuus meni kivasti, pikkumies vaan päätti vähän kesken kaiken itkeskellä, mutta rauhoittui sitten lopulta tutin suosiollisella avustuksella. Kuopus kastettiin Joonas Oskariksi. Tuota toista nimeä väännettiin ja käännettiin, mutta tuo "maistui" suussa parhaimmalta. Luettiin eräskin kerta kalenteria...etunimi tulee miehen esi-isän mukaan. Laittaisin tähän sankarista kuvankin, mutta kun meiltä unohtui kamera kotiin, joten meillä ei ole yhtä ainutta kuvaa ristiäisistä! Onneksi sukulaiset kuvasivatkin sitten senkin edestä.

Sen sijaan kuvassa on Jaakko ja Joonas iltasatuja kuuntelemassa. Isostaveljestä on mukavaa, kun hän saa pikkuveljen viereensä. Peiton alla piti pysyä tiukasti, kun pussilakana oli uusi ja kuulemma IHANA.

Pikku-Joonas on kasvanut kovasti. Viikko sitten mitat olivat 55 cm ja 4335g. Nyt on varmaan lähemmän 4,5 kg. Näin iloisia kuvia otin viime yönä, kun edelleen Joonaksen yö on vähän eri aikaan kuin muiden. Olen vakuuttunut, että ainakin osa hymyistä on ihan tietoisia. Uskomatonta miten onnelliseksi tulee, kun lapsi hymyilee juuri sinut nähdessään!

Niin ne lentävät lehmät. Joonas sai yhtenä ristiäislahjanaan soivan mobilen, jossa on kolme lentävää pehmolehmää. En olisi uskonut, mutta hänestä on selvästi mukavaa katsella jo nyt lentäviä, soivia lehmiä! Eikös tämän vaiheen pitänyt alkaa vähän myöhemmin, tai sitten muistan väärin. Totesin eilen poikien vauva-ajan muistokirjoja täyttäessäni, että aika kuluu todella nopeaan. Vaikka sitä nyt kuvittelee, että jotain muistaa vielä vähän ajan päästä niin katin kontit. Kehitys menee niin vauhdilla, että on oikeasti vaikeaa muistaa tarkalleen, että mitä milloinkin on tapahtunut.

"selfiinit"

2007-09-04T12:55:00.000+03:00

Eilen ja tänään Jaakko on ollut päiväkodissa ja minulla on ollut aikaa taas harrastaa vähän käsitöitä vauvan nukkuessa. Toisin kuin Jaakko, tämä vauva sentään nukkuu päiväunet...vaikka valvookin sitten aamuyöt. No joo, olin siis luvannut Jaakolle delfiinisukat. Koska 15 silmukkaan oli mahdutettava edes jonkinlainen kalan kuva, niin hain googlesta erilaisia delfiinien kuvia. Muokkasin sitten jotain kuvaa ruutupaperilla niin, että sain edes lähelle delfiiniä näköisen kalan aikaan.

Lankana on 7-veljestä ja puikkoina 3,5 addit. Toista sukkaa kokeiltaessa Jaakko ihmetteli, että missäs se toinen sukka on. Meni hetki selittäessä, että se pitää ensin neuloa. On jotenkin ihastuttavaa, miten tärkeää Jaakolle on että äiti on tehnyt nämä MINULLE. Ja nämä on MINUN "selfiinisukkani"! D-kirjain aina välillä unohtuu, kun Jaakko puhua hölpöttää kovalla tohinalla. Tainnut tulla äitiinsä, kun puhetta piisaa.

Loppuviikolla ollaankin sitten kolmistaan kotona päivät, kun on sovittu, että Jaakko on maanantait ja tiistait päiväkodissa. Välillä kaipaisin lisää käsiä, kun molempia lapsia pitäisi hoitaa ja auttaa samaan aikaan. Esimerkiksi eilen kun oli kylpyaika, niin mies oli kaupassa, Jaakko kylvyssä autojen kanssa ja minä kylvetin vauvaa. Jaakko päätti yhtäkkiä, että hän ei haluakaan kylpeä enempää ja samaan aikaan vauva alkoi itkemään. Ratkaisu: vauva pyyhkeeseen oikealle käsivarrelle, tissi suuhun, ja vasemmalla kädellä Jaakko pois kylvystä. Suihkulla Jaakosta saippuat pois ja samaisella vasemmalla kädellä sitten kuivasin pojasta sen minkä pystyin. Ja koko ajan imetin vauvaa :) Lopputulos: miehen tullessa kaupasta minä ja Jaakko tanssittiin olohuoneessa ja vauva tuhisi tyytyväisenä sitterissä.

Pipo

2007-08-31T14:02:00.000+03:00

Ilmat kylmenivät sitten vauhdilla ja oli pakko todeta, että kevyelle pipolle olisi Jaakolla käyttöä. Kaivelin vähän kangasvarastojani ja fleecepala pääsi käsittelyyn. Minkäänlaisia kaavoja minulla ei ollut vaan leikkelin kangasta mutu-tuntumalla. Ensimmäinen kokeilu osoitti, että ihan liian suuri tekele oli kyseessä. Sitten vain pienensin pipoa yhdestä sun toisestakin paikasta. Muutaman kokeilun ja surauttelun jälkeen totesin, että saa kelvata sellaisenaan vaikkei olekaan täydellinen. Ompelukaapin kätköistä kaivelin vielä Salama-merkinkin, joka ilahdutti Jaakkoa suuresti. Aikaa koko projektiin meni ehkä 15-20 minuuttia.

Meillä on kaikki, pienintä myöten, ollut ikävässä nuhassa, joten tekemiset ovat olleet taas vähän vähissä. Yksiä villasukkia olen aloitellut Jaakolle. Hän itse valitsi värin ja niihin pitää kuulemma tehdä delfiini. Mistäköhän sellaisenkin mallin kaivelen tai keksin?

Käsittämätöntä

2007-08-24T14:45:00.000+03:00

Olen ylittänyt itseni:

Tänään on vasta perjantai ja lahjaneuletakki kummitytölle on valmis pienintä piirtoa myöten. Eihän tässä tullut edes kiire :) Lankana siis Samos, koko on 74-80. Ohje on kesä 2006 Novitasta, paitsi että tein kokoon muokkauksia samoin kuin malliinkin. Olen tyytyväinen. Toivottavasti saajakin on.

Muuten olen harrastanut taas vaihteeksi korjausompelua, kun tämä ulkomuotoni muuttuu jatkuvasti. Parit vanhat housut olen pienentänyt, yhdet vanhat suurentanut, yksistä lyhensin lahkeet ja sama operaatio odottaa farkkuja. Kaikki tämä yksien päiväunien aikana. Tuntuu siltä, että kropalla menee vähän kauemmin palautua entiseen kuosiinsa kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen, ja maha näyttää perunapellolta löysine nahkoineen ja muhkuroineen.

Minulta kysyttiin kommenteissa, että aionko osallistua 10%-liikkeeseen. Ensin ajattelin että joo, mutta eilen sitten punnitsin lankavarastoni... se oli 11750g (sisältäen keskeneräiset työt) + 450g virkkauslankoja. Tuloksessa on ainakin +- 1kg virhemarginaali mittaustavasta johtuen. Laiskana mittaajana teen nimittäin näin: käyn henkilövaa'alla ja sitten otan pussin missä on lankoja ja katson mikä oli minun painoni ja minun sekä lankojen painon välinen erotus. Huvikseni testasin pienen pussukan painoa henkilövaa'alla ja keittiövaa'alla, ja kun tulos oli ihan eri niin siksi tuo virhemarginaali on suuri. Tämän punnitusoperaation jälkeen totesin, että vaikka kuinka haluaisin, niin nykyisin käytettävällä ajalla vajaa 2kg langankulutus on mahdotonta. Pidättäydyn kyllä lankojen ostosta ja minä olen vaihteeksi karkkilakossa - tietyin poikkeuksin.

Tylsää on, että olen saanut nuhan ja vauvalla on silmätulehdus. Pöh. Väsyttää muutenkin tarpeeksi. Onneksi miehellä on vielä reilu viikko lomaa.

Perjantaiporinat

2007-08-17T13:25:00.000+03:00

Tänään oli vauvan toinen neuvolakäynti. Kahdessa viikossa pituutta oli tullut 2,5 cm lisää ja painoa oli tullut viikossa 230 g, kun neuvolatädin mukaan viikossa pitäisi tulla noin 150-200g. Nyt on muutama ilta ollutkin yhtä tankkausta, mitään muuta ei ole oikein ehtinyt kuin imettämään. Vuorokausirytmi on edelleen vähän hakusessa, mutta näyttäisi siltä, että yöt ovat rauhoittumaan päin ja aamulla ja illalla vauva on sitten vähän pidempään hereillä. Mies sanoikin sattuvasti, että vauvalla on rytmi, mutta se ei ole jaollinen 24:llä :) Minäkin olen saanut nukkua mukavasti melkein joka päivä päiväunet. Yleensä aamulla, kun Jaakko ja mies heräävät ja ollaan syöty aamupala niin minä ja vauva simahdetaan pariksi tunniksi. Jaakko suukottelee ja silittelee vauvaa edelleen ahkerasti. Erityisen hauskaa oli, kun vauva sai eilen samaa d-vitamiinia kuin hänkin ja vielä samanlaisesta pikkulusikasta.

Käsitöitä olen saanut tehtyä varsin vähän: kahden viikon saldo on 2 käsipyyhkeen ripustuslenkkiä ja taka- ja etukappaleet 74-80 cm tytön neuletakista. Ei kovin kummoinen saalis. kun lankana on Samos ja 4,5 puikot. Minulla olisi viikko aikaa tehdä hihat ja huppu ennen kummitytön synttäreitä, katsotaan miten käy.

Jaakon kanssa ollaan leivottu viikon aikana pari kertaa. Luulen kyllä, että hänestä leipominen on kivaa siksi, että lopuksi taikinakulhon saa aina kaapia tyhjäksi ja maistella...

Tässä esimerkki siitä, miten koko perheen voimin tehtiin vadelma-toscapiirakkaa viime viikonloppuna 7 v. hääpäivän kunniaksi: Minä otin aineet esille ja mittasin niitä Jaakon kanssa, sitten hän kaatoi aineita monitoimikoneeseen ja sääti nopeutta. Kun taikina oli valmis levitin sen pellille, nakkasin vadelmat päälle ja mittasin valmiiksi kaikki toscapäällisen aineet. Vauva heräsi ja alkoi itkemään, joten taikina uuniin ja imettämään. Koska imettäminen kesti ja kesti, niin huikkasin miehelle, että tekee loppuun toscapäällisen. Kehotin kyllä lukemaan ensin ohjeen kertaalleen läpi, aineksethan olivat jo valmiiksi mitattuina. No päällisen ollessa valmis minäkin sain käteni vapaaksi ja saatoin levittää sen piirakalle. Sitten vain keitettiin kahvit ja syötiin piirakkaa välipalaksi. Oli oikein hyvää, kun vadelmat piristivät mukavasti muuten raskasta toscapiirakkaa. Jaakolla on muuten kuvassa isänsä vanha, kuulemma päiväkotitätien tekemä essu. Hyvin palvelee edelleen, vaikka onkin 29-vuotta vanha!

Hoh hoijaa

2007-08-07T13:09:00.000+03:00

Pää on ihan sekaisin. Vuorokausirytmistä ei ole meillä tietoakaan muilla kuin Jaakolla ja miehellä. Minun valvomiseni kun menee luonnollisesti vauvan syömisten mukaan. Se on ollut havaittavissa, että klo 01-05 vauva tykkää tankata maitoa ja seurustella- ja minä herään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sitten kello tulee 07-08 ja Jaakko herää ja herättää kaikki muutkin. Tänään on kyllä jo toinen päivä kun lapset nukkuvat samaan aikaan päiväunia! Hörppään vain kupin kahvia ja liityn seuraan.

Tämä piti esitellä: Vanhoilla, valmiilla Ottobren kaavoilla väsäsin viime viikon tiistaina Jaakolle paidan aamupäivällä, kun ulkona satoi aina vaan. Housut on leikattuina ja odottavat ompelijaansa. Samaisena päivänä käytiin muuten SeaLifessa ja ainakin Jaakolle oli vaikuttava kokemus. Siitä riittää juttua harva se päivä.

Jaha, meni liian pitkään kahvin ja blogien kanssa, syömäri kutsuu. Eilen vauva oli melkein jo saavuttanut syntymäpainonsa!

Täsmällinen poika

2007-08-04T21:20:00.000+03:00

Meille syntyi torstaina 2.8. eli täsmällisesti LA:na klo 10.38 poika.
Pituutta oli 49 cm ja painoa 3062g. Pipo oli 34,5 cm. Tänään päästiin kotiin ja harjoitellaan tätä kotielämää ja muistutellaan mieleen miten noin pientä puetaan ja hoidetaan :)Ihan on saman näköinen kuin isoveljensäkin oli parin päivän ikäisenä.

Vihdoinkin

2007-07-30T15:39:00.000+03:00

Sain nämä viimein valmiiksi. Napit vauvan nuttuun löysin siis Eurokankaasta viime viikolla. Jaakon paidan hihan tein viime viikon lopulla ja tänään ompelin sen kiinni samalla kun katselin nauhoitettua Murphyä eiliseltä. Olen huomannut, että minulla tulee nyt uniin hyvin herkästi kaikki asiat, siksi Murphykin on parempi katsoa päivällä eikä juuri ennen nukkumaanmenoa...

Koko ajan paheneva ongelma on ollut varsinkin oikean käden puutuminen. Nyt tilanne on se, että en voi neuloa kuin hyvin pienen hetken kerrallaan. Sen jälkeen koko käsi on ihan puutunut. Syy lienee siinä, että tuo mahakumpu on jo sen verran suuri, että ergonomiset asennot ovat kaukana silloin kun neuloo. Varsin harmillista, sillä nyt kun miehelläkin alkoi kesäloma, niin minulla on ainakin teoreettinen mahdollisuus neuloa enemmän ennenkuin vauva syntyy.

Viikonlopun murheenkryyni on tässä. Aloittelin sitä Porvoon-retkellä, jossa kävimme ihailemassa laivoja ja vanhaa kaupunkia. Menomatkalla suunnittelin mallia ja sain silmukat luotua ja tulomatkalla neuloin lisää. Illalla heitin sitten 15 cm tekeleen romukoppaan ja aloitin uuden, ja tein sitä 10 cm. Seuraavana päivänä purin senkin. Voi ärsytys. Ja taas tein uuden alun, ja purin sen. Murheena olivat milloin vääränlaiset palmikot, milloin väärin lasketut kerrokset ja sitten alkoi jo kaikki ärsyttämään. Ja käden puutuminen vain paheni niin, etten saanut yhtä kerrosta tehtyä putkeen, kun välillä piti venytellä. Tästä pitäisi tulla siskon tytölle neuletakki syntymäpäivälahjaksi, mutta taitaa olla tulematta.

Minulla on sellainen tunne, että tämä masuvauva taitaa syntyä pian. Jos seuraa isonveljensä esimerkkiä, niin ensi yönä tulee lähtö sairaalaan :) Tänään maanantaina on viikkoja kasassa 39 vk ja 4 pv ja Jaakko syntyi tiistaina 39 vk 5 pv. Mitään suurempia ennusmerkkejä ei viimeksikään tullut, niin en odota niitä nytkään. Vähän alkaa hermostus vaivaamaan, kun ei tiedä että, milloin synnytys käynnistyy: tänäänkö, vaiko ensi yönä vai huomenna vai sitten...maha roikkuu kohta polvissa.

Ompelukärpäsen puraisema

2007-07-25T21:28:00.000+03:00

Jostain syystä minun on tehnyt valtavasti mieli ommella. No tuumasta toimeen. Viikonloppuna intoa kyllä oli, mutta jotenkin kaikki vain takkusi. En millään saanut saumurin langansäätöjä kohdalleen ja aina vain tuli surkeaa tikkiä, kun yhden langan ohjaimessa lanka ei kerta kaikkiaan pysynyt. Yhtään helpompaa ei ollut ompelukoneen kanssa, jotenkin sain senkin kanssa suhlattua. Innostus loppui sitten siihen paikkaan - kun ei mikään sujunut yhtään niin kuin olin ajatellut. Vihastuksissani otin kaikki langat kummastakin koneesta pois ja laitoin säädöt nollille. Maanantaina into oli palannut ja huolsin vähän saumuria ja langoitin sen uudelleen samoin kuin ompelukoneenkin. Ja kas, tikki oli kummassakin loistavaa ja säätöjä oli taas helppo tehdä. Tiedä sitten missä oli viikonloppuna vika, tekijässä vai koneissa?

Kangasvaraston tyhjennyksessä kantavana ideana oli saada vanhoja collegeja pois ja Jaakolle housuja syksyksi. Sain aikaan yhdet yksiväriset ruskeat, yhdet sini-vihreät ja yhdet vaaleanvihreä-tummanvihreät housut. Nuo kaksiväriset ovat varsinaisia palapelejä, mutta mitä väliä, kun a) ne ovat kotihousuiksi ensisijaisesti tarkoitettuja ja b) kuluvat nuhjuisiksi melko nopeasti, niin kuin collegella tapana on. Kun kerran kaikki sujui kuin rasvattu, niin leikkasimpa sitten ohuesta trikoosta vielä yhdet housut ja paidan. Paita oli kokeiluversio kaavoista, tiedänpähän nyt mitä kannattaa vähän muuttaa. Äärimmäisen helpot kaavat sekä housuihin että paitaan olivat jostain Ottobren tämän vuoden numerosta. Tiistai-aamuna ommeltiin Jaakon kanssa valmiiksi leikatut trikoohousut. Voi sitä iloa ja riemua kun oli "itse tehdyt" housut illalla päällä ja tekaisin samaan syssyyn äkkiseltään paidankin valmiiksi.

Takapihan tuolien päällisetkin olivat päässeet jo aika hurjaan kuntoon, joten kärpäsen puraisemana tein niihinkin uudet päälliset tänään ja sainpa vielä samasta palasta kaitaliinankin sivupöydälle. Vaikka itse sanon, niin hyvin onnistuivat ja mielestäni sopivat takapihalle oikein hyvin.

Koska kerran kangasvarasto oli päässyt pienenemään, niin tänään oli sitten hyvä syy mennä kangaskauppaan. Tässä vähän tuliaisia sieltä: peruscollegea, resoria ja dinosaurus- ja lentokonetrikoota. Laskeskelin, että 7 paita-housu yhdistelmää pitäisi näistä syntyä. Ja vielä mahdollisesti 2-3 lisää, kun ottaa vähän vanhoja kankaitakin käyttöön. Pelkästään noista 7 puvusta yhden vaatteen hinnaksi tulee jotain 4,5 euroa ja sitten noille 2-3 lisäpuvulle ei sitten tule hintaa ollenkaan.
Tutkailin vähän nettiä ja vertasin Kangastukun hintoja Eurokankaaseen, taidan tulevaisuudessa tilata kankaatkin netistä. Mutta silloin niitä ei pääse hiplaamaan etukäteen eikä aina voi tietää että mitä haluaisi :)

Valmista, puolivalmista ja viimeistelyä vailla olevaa

2007-07-19T13:59:00.000+03:00

Tässä lomalla ollessa olen ehtinyt vaikka mitä, vaikka harva se päivä olen ottanut kunnoliset päiväunet (yöunien kustannuksella).

Koska kameran akku sanoi sopimuksensa irti juuri kun olisin sitä tarvinnut niin laittelen kuvat sitten noista melkein valmiista töistä kun ne ovat loppuun asti valmiita. Valmiina ovat kuitenkin taas parit vauvan sukat Regia Silkista 2,5 metallipuikoilla. Molemmat parit eivät suinkaan ole meidän tulevalle vauvalle, vaan nämä ovat menossa ihan toiseen kotiin. Noiden pitsisten malli on Knitting Vintage Socks kirjasta, mutta muuten tein päästäni. Näyttää tosi mörvelöiltä, mutta oikeasti eivät sitä ole. Ja kuva on kaikenkaikkiaan muutenkin surkea, koska nuo toiset ovat oikeasti suuremmat kuin nuo pitsiset. Täytyy kuva vaihtaa joskus.

Melkein valmiina on meidän vauvalle Woolista vaalean omenan vihreästä neulenuttu. Siitä puuttuu vain napit ja loppuhöyrytys/pingotus. Pitää muistaa tästä lähin, että vaikka käsialani täsmää vyötteessä olevaan tiheyteen, niin silti kannattaa kuunnella sydäntään ja vaihtaa ne puolinuomeroa pienemmät puikot, ainakin sileää tehtäessä. Joo tiheys kärsii, mutta ulkonäkö on vaan satakertaa parempi. Ohje oli jostain suurestä käsityölehdestä ja se on ihan kiva, MUTTA "viimeistelytöihin" menee enemmän aikaa kuin kaikkien kappaleiden tekemiseen. Höh. Mm. Etukappaleiden etulaitaleet (nappilista ja nappireikälista) piti tehdä erikseen ja sitten ommella kiinni...tulihan niistä siisti mutta silti. Ei mulla ole ollut ongelmia liian löysien nappilistojen kanssa ikinä.

Puolivalmiina on Jaakolle neulepaita Samoksesta, johon suosiolla vaihdoin puoli numeroa pienemmän puikot. 4.5 metallipuikot sopivat käteen hyvin ja tulos on ainakin minusta ihan hyvännäköistä. Tiheydeksi tulee n. 18,5 / 10 cm tuolla puikkokoolla. Vähän silmukkamääriä olen ottanut viime vuoden jostain Novitan lähdestä, mutta malli muuten on ihan oma. Kerran tämä tekele joutui jo purkuunkin ollessani lähellä kainaloita, kun siitä olisi tullut liian leveä meidän hoikalle pojalle. Sitä purkaessa sattui hassu juttu, kun Jaakko kuuli että aion purkaa paidan ja hän voisi auttaa, niin hän halusi toki auttaa, mutta kävi sitten ilmi, että hän halusi purkkaa. Siis pojalla meni vähän aikaa sekaisin substantiivit ja verbit...

Nyt voisi sanoa, että minun puolestani vauva voisi jo syntyä, kun 38 viikkoa olisi nyt kasassa. Tässä vaan jännitän joka päivä, että miten päin hän on, kun pari viikkoa sitten oli kääntynyt perätilaan ja sen jälkeen ainakin kerran on itse kääntynyt oikein päin. Ja mylläys senkun jatkuu. Ei voinnissa ole muuten mitään valittamista, mutta huomaa hyvin miten pienetkin rasitukset oikeasti vetävät ihan naatiksi. Esimerkiksi eilen käytiin Jaakon kanssa Junaretkellä Helsingissä. Meiltä matkaa asemalle on noin 1,1 km, siitä junalla Helsinkiin, sitten käveltiin kauppatorille jonne matkaa noin 1 km ja sama juttu takaisin päin. Joo aikaa toki meni 4 tuntia, josta suurin osa siis jalkojen päällä, mutta silti. Matkaahan ei tullut kuin reilu 4 km mutta silti oli ihan hakattu olo koko illan. Näytti tosin olevan Jaakollekin raskas reissu, kun sen päälle veteli reilu 3 tunnin unet. Kivaa oli, Jaakko käyttäytyi mitä esimerkillisimmin ja paljon oli nähtävää. Kauppatorilta ei olisi halunnut pois, kun siellä oli niin paljon kaikkia ihania laivoja katseltavana!

"Loma"

2007-06-30T21:49:00.000+03:00

Perjantaina oli viimeinen työpäivä ja Jaakolla oli viimeinen päiväkotipäivä. Tuntuu hassulta, että maanantaina ei tarvitse mennä töihin. Vielä pyörii yksi sun toinenkin työasia mielessä. Taitaa mennä useampi päivä tai viikko ennenkuin mieli on työasioista tyhjentynyt. Jaakolla on siis 2 kk loma päiväkodista. Syksyksi on kaavailtu sellaista järjestelyä, että hän olisi 2 päivää viikossa päiväkodissa. Ai miksi näin? Pitkään ja hartaasti koko kevät mietittiin, että miten olisi parasta tehdä ja tämä tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta (syitä en ruodi tässä enempää).

Menneiden viikkojen aikana olen saanut jotain pientä valmiiksi. Posliinimaalauksen "hys hys"-jutuista ( joihin viime postauksessa viittasin) voin paljastaa nyt, että ne olivat kaksi perhosmukia, jotka menivät Jaakon serkku-tytöille juhannuslahjaksi. Kuvaa ei ole, kun unohdin. Mm. tällaisen maalasin Jaakolle, kun kokeilin vähän erilaisia maalausöljyjä värejä tehtäessä.

Mielestäni tämä Salama-lautanen onnistui ihan hyvin. Aikaa meni 5 tuntia, kun se on kokonaan sivelmillä maalattu, ja tämä tuli yhdellä poltolla valmiiksi. Piti tehdä toinenkin, mutta vauhti hyytyi, kun olin jo maalannut pari "hys hys"-juttua, mutta niistä sitten joskus tuonnempana. Lautasia on varastossa vielä lisää, joten ehkä joku päivä teen vaikka Sallyn.

Vauvalle olen tehnyt yhdet sukat Regia Silkistä bambuisilla 2,5 puikoilla. Tikkurilasta tuplavaunujen ostosmatkalla bongasin uuden lankakaupan ja sieltä mukaani lähti kaupan viimeiset valkoiset Regia Silk kerät ( maltilliset 100g). Olivat aika törkyhintaisia. Mutta jos vertaa siihen, että olisin mennyt Menitaan, niin säästin kyllä rahaa. En varmaan olisi päässyt Menitasta vain 2 kerän kanssa ulos :) Näihin sukkiin olen muuten tehnyt toisen kantapään 3 kertaa, kun ensin tein tiimalasikantapään Suuren Käsityölehden ohjeen mukaan, ja siitä tuli mielestäni aina vaan epäsiistin näköinen. Sitten kaivoin Ullan ohjeen esiin ja johan onnistui. Olen tämän todennut joskus ennenkin, mutta kun en enää muistanut, että milläs ohjeella tämä olikaan parasta tehdä.

Tämä ensimmäinen lomapäivä kulutettiin siinä, kun etsittiin uutta ruokapöytää. Miten voi olla niin vaikeaa löytää pöytää kokoa 80*160 cm tai 150 cm ?? Tarjontaa tutkittiin viime viikolla netistä, joten olimme osanneet varautua siihen, että tällaisia pöytiä ei kovin montaa ole. Koko päivän kiertelyn tulos: 3 pöytää. Ensimmäinen ehdokas oli tilaustavaraa ja maksoi 1200 euroa. Ei kiitos. Vähän liian arvokan pöytä siihen että sitä Jaakko hakkaa lusikalla/haarukalla/veitsellä vaikka on kielletty. Ja ihan varmasti uusi vauvakin tekee sitten aikanaan sitä samaa... Toinen ehdokas maksoi "vain" kolmanneksen edellisestä, mutta voi, se oli aivan väärän värinen. Kolmas taas olisi ollut ilman jatkokappaletta liian lyhyt ja jatkokappaleella vähän liian pitkä. Mutta väri olisi ollut kohtuullinen. Ärsyttävää, kun ruokapöytästandardi näyttää olevan 90 * X. Pöh. Kyllä meillekin sen kokoinen pöytä menisi, mutta sitten parilla paikalla pitäisi olla aika hoikat istujat. Tai sitten ruokailutilan muut kalusteet pitäisi vaihtaa. No tingimme vähän vaatimuksistamme, ja huomenna olisi matka Ikeaan ja/tai Stemmaan. Niissä kun on pöydät, joiden koko on n. 85*140. Ikean pöytä olisi sitä paitsi jatkettavissakin.

Juhannusviikonloppuna käytiin Särkänniemessä sukulaisten kanssa. Jaakko osoittautui melkoiseksi hurjapääksi: Nauroi vaan ja sanoi että lisää, lisää ja laiva lentää, kun kävi Pikku-Hinaajassa (laiva joka menee edes takaisin ja pyörii joka suuntaan vaikka on "pikkuipana-laite")). Minulle tuli jo maassa paha olo pelkästä katselemisesta. Oli possujunakin kuulemma kiva ja hullu bussi ja leppisjuna jne jne. Ei tainnut olla laitetta mistä Jaakko ei olisi tykännyt. Kyllä sitten yöunet maistuivat ja vielä seuraavana päivänkin hän veteli pitkät päiväunet.

Töihin tein perjantaiksi voileipäkakun. Koristelussa olisi ollut toivomisen varaa, mutta se onkin tehty 5.20 aamulla...takana oleva suklaakakku on työkaverin tekemä. Pitää pyytää siitä ohje, kun se oli Hyvää!

Kesäelämää

2007-06-03T17:00:00.000+03:00

Aika on taas vierähtänyt kuin siivillä. Kaikenlaista touhua on mahtunut menneeseen kuuhun. Yhtään käsityötä en ole saanut valmiiksi. Vauvan villatakki on edelleen nappilistakaitaleita ilman, enkä ole jaksanut kappaleitakaan yhdistellä. Oli pakko saada aloittaa se puuvillapontso, mutta sitäkään en ole tehnyt pariin viikkoon yhtään. 1,5 koukku ja 1200 m lankaa - kai tämä joskus valmistuu....lisäyksetkin näyttävät ihan kummalliselta tässä kuvassa.

Terassin teko oli koko perheen yhteisprojekti helatorstain jälkeisenä viikonloppuna. Olin aivan katki sunnuntaina, kun kaikki oli vihdoin valmista ja siivottuna. Tosin ainakin yksi marjapuska ja muutamia muita kasveja on edelleen istuttamatta ja katteet laittamatta ja terassin reunukset öljyämättä, mutta mitäs sitten. Ehtii sitä vielä. Vaikka tästä kuvasta ei ole kuin pari viikkoa niin kaikki kasvit ovat ehtineet kasvaa vaikka miten paljon.

Posliinimaalauksessa olen jotain saanut tehtyä: Jaakolle säästöpöllö, kannu ja vähän muuta, mutta ne ovat hys hys juttuja. Ainakin Jaakko on ollut tyytyväinen pöllöönsä.

Toukokuussa olen sairastanut yhden poskiontelotulehduksen ja toinen on näköjään tulossa. Koko ajan on enemmän tai vähemmän nuha ja se alkaa jo nyppimään. Siihen kun lisää välillä aivan järjettömän väsymyksen, niin mieluusti nukun aina kun mahdollista. Olo on pääsääntöisesti hyvä ja kaikkea jaksaa touhuta, mutta sitten välillä...vauva potkii ja painaa kaikkia paikkoja niin että vihloo ja vääntää ja kääntää ja närästää ja turvottaa ja ja ja. Siis kaikkea perusvaivaa näin 8 kuulla. Eilen olimme yksissä yo-juhlissa ja kun oli muutaman tunnin pitänyt kunnon korkokenkiä tassutellen ympäriinsä, niin kyllä tiesi pitäneensä.

Tänä aamuna nousin ylös ennen muuta perhettä ja järjestelin kaikki kankaani ja lankani uudelleen. Lopputulema oli se, että nyt on pakko pitää ostolakkoa lanka- ja kangasrintamalla, koska kaappiin ei yksinkertaisesti mahdu enempää. No ehkä pari kerää Regia silkiä, mutta ei sitten muuta. Kankaita pitäisi saada urakalla ommeltua ja listalla olisikin Jaakolle muutamat trikoosortsit. Ehkä ensi viikolla.

Äidin mussukka

2007-05-03T21:51:00.000+03:00

Jaakko-Vaakko 2-vuotta sitten. Sstrategiset mitat olivat 48,5 cm, 2970g ja pipo 33 cm.

Tänään olen huomaamattani aina välillä kertaillut 2 vuoden takaisia aikoja. Aamulla aikaiseen huomasin miettiväni, että missä vaiheessa sitä siihen kellonaikaan olikaan. Monessa suhteessa voin väittää, etten ole sama ihminen kuin 2-vuotta sitten ja monessa mielessä olen kuitenkin ihan samanlainen. Ei ole ollenkaan tuulesta temmattua sanoa, että lapset kasvattavat vanhempiaan.

Illalla kaivelin Jaakon vanhoja vaatteita esille lähinnä sen vuoksi, että minua oli alkanut epäilyttää vauvalle tulevan neuletakin koko, se näyttää niin pieneltä. Vertailin jo parin eri lehdenkin ohjeita mitoituksen suhteen keskenään ja ihan samankaltaisia ne olivat. Kassien kätköistä pengoin sellaisia 50-56 senttisiä vaatteita joiden tiesin olleen jopa osto/tekohetkellä suuria ja kas, kyllä siitä neuletakista tulee ihan hyvän kokoinen. Enää toinen hiha puuttuu, mutta kun tekisi jo niin mieli kaivaa se virkkuukoukku esille...

Välillä olisin ihan valmis hyppäämään ajassa pari-kolme kuukautta eteenpäin ja vaihtamaan tämän mahani vauvaan, kun taas välillä nautin olostani ja elämän "helppoudesta". Tajuton väsymys vie vaan toisinaan kaiken keskittymiskyvynkin, mutta seuraavassa hetkessä olo on ihan normaali. Elämän "helppoudella" tarkoitan sitä, että kaikki asiat sujuvat nykyään niin rutiinien mukaan ja mutkattomasti ainakin silloin kun Jaakon uhma ei nosta päätään. Kommunikointi sujuu yleensä puheen mukaan eikä tarvitse arvailla: missä mahtaa olla vika kun tuo lapsi itkee (J: äiti tossa pipi), onkohan sillä nälkä (J: mulle kanssa uusto-leipää!!), vai onkohan vaippa märkä (J: pissaätä, Kaivuli mukaan potalle). Mutta sitten on niitä päiviä, jolloin tietää itsekin vähän kasvavansa, kun kaikki on aamusta asti EI, ENKÄ, MINÄ ITE, MINÄ HALUUN. Ja sitten huokaan, että vauva vielä tähän päälle. Miten ihmeessä sitä selviää? Kummallista kyllä elämä opettaa ja jokainen hetki vain menee ohi omalla painollaan ja kaikesta selviää - jotenkin. Nyt ei tunnu enää ollenkaan niin kauhealta kuin 2 vuotta sitten, jos yö menee siinä että kuuntelee tuntitolkulla kipeänä itkevää lasta, tai pissat ja kakat tulevat jostain syystä vaipan ohi, tai jos maidot kaatuvat, tai keskellä kauppaa alkaa Mä en haluu, Haluun, Mä en haluu raivoaminen jne jne. Näihin on jo niin tottunut :) Luotankin siihen, että hetki ja päivä kerrallaan meidän perheemme löytää sitten loppukesästä taas uuden rytminsä ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta - jotenkin.

Juho ja Kusti

2007-05-02T20:55:00.000+03:00

Näin viime yönä hassua unta. Olin siinä synnyttämässä TAYS:ssa (Tampereella) ja kätilö sanoi, kun yksi poika oli jo syntynyt, että täällä on vielä jalkoja tulossa. Sanoin vain, että yksihän sieltä piti tulla eikä kaksi. Se mikä tässä on hassua on että A) en todellakaan ole menossa TAYS:n koska se on 200 km päässä, eikä ollenkaan se paikka mihin minun pitäisi mennä, B) lapsia oli tulossa kaksi ja jostain syystä niille piti antaa heti nimet ja niille annettiin nimet presidentti Paasikiven mukaan eli Juho ja Kusti. Ei aavistustakaan mistä moinen mielleyhtymä tuli. Ihan hyviä nimiä nuokin ovat, mutta eivät niitä mitä olemme ajatelleet. Ei sen puoleen, ei ole kyllä nimeä vielä ihan hirveästi mietitty. Tytölle olisi kyllä valmiina :)

Taisin jotenkin alitajuisesti ajatella tämän päivän lääkärineuvolaa, ja sieltä sitten nuo ajatukset kumpusivat. Muuten kaikki hyvin, mutta nyt pitäisi syödä lisää rautaa kun oli hemoglobiini tippunut 100 paikkeille. Se ei kyllä varmaan ole ikinä ollut noin alhaalla, joten ei ihme, että välillä on väsyttänyt ihan tajuttomasti. En vain ole oikein tiennyt johtuuko väsymys siitä, että joutuu heräilemään jatkuvasti pitkin öitä (Jaakolla on yskä ja nuha) vai siitä, että on tullut rehkittyä sekä koti- että työtöitäkin, vai vaan siitä että on raskaana 7 kuulla. Jos tänään ei olisi mitattu hemoglobiinia, niin olisin kyllä sitä pyytänyt. Eilenkin vetelin kahteen kertaan päiväunet - yhteensä yli 5 tuntia - ja vielä normaalit 8 tuntia yöunta muutaman kerran heräten.

Tänään poikettiin kauppamatkalla Anttilassa ja meille pesiytyi taas muutama kerä lankaa. Uusimmassa Modassa oli kivoja virkattuja kesäponchoja ja sellaista alkoi tehdä mieli. En olekaan virkannut mitään pitkään pitkään aikaan. En ole ollenkaan "poncho-ihminen", mutta nuo mallit jotenkin vetosivat :)

Ikkunalaudallamme on kasvamassa ruukkupaprikoita. Jännityksellä seuraan, että ehtiikö näistä tulla mitään, kun olin vähän jälkijunassa laittamassa näitä esikasvatukseen. Kovin hitaasti tuntuvat muutenkin kasvavan, kun tähän vaiheeseen asti on aikaa mennyt useampi viikko. Jaakon kanssa käydään yhdessä kurkistelemassa melkein joka päivä, että joko nämä olisivat vähän suurempia.

Ja tästä ei ole suinkaan tulossa ruokablogi, mutten malta olla näyttämättä mitä sain uudella vuoallani aikaan samalla kun tein Jaakon päiväkotiin huomiseksi pellillisen marjapiirakkaa. Tämä kakku on oikeasti siis marjapiirakka. Laitoin vuokaan piirakkataikinaa ja väliin mustikoita ja lisää taikinaa. Toivottavasti pysyy kasassa, kun sitä leikkaa. Vielä kun tähän päälle sihtaa tomusokeria tai tekee raitakuorrutuksen tomusokerilla tai valkosuklaalla...Nam.

Hiljaista pitää

2007-04-28T21:07:00.000+03:00

täällä Blogin puolella. Muuten elämässä kyllä on viimeisen 4 viikon aikana ollut säpinää niin työ- kuin kotirintamallakin. En edes muista mistä kaikesta olin ajatellut kirjoittaa. Käsitöitä on tullut tehtyä jonkun verran ja leipomisjuttuja sitäkin enemmän ja töitä, töitä ja töitä.

Käsitöistä valmiiksi ovat tulleet: 1 vauvalapaset Regia silkistä miehen työkaverin tulevalle vauvalle, yhden vauvasukat omalle tulevalle vauvalle, Jaakon pusero muistaakseni Safranista, jonka sain vihdoin viimein kasattua sekä ompelin tuossa päivänä muutamana yhdet yöhousutkin (ohutta puuvillatrikoota). Niin ja masuvauvalle on tulossa villatakki Woolista. Kohta on taka- ja etukappaleet valmiina. Omia vaatteitakin on taas vaihteeksi pitänyt vähän fiksailla kasvavan mahan takia.

Ohje Jaakon paitaan on Garnstudion sivuilta suoraan otettu.

Näissä sukissa ei ole mitään mielenkiintoista. Paitsi haasteena on se, että kun resoria tekee niin, että oikeat silmukat neuloo kiertäen, niin puikonvaihtojen väliin tuppaa väkisin tulemaan tuollainen löysempi kohta. Pitää näköjään vain harjoitella enemmän... Kiertäen neulotuissa oikeissa silmukoissa on minusta se hyvä puoli, että silmukkajono on paljon siistimmän (= suoremman) näköinen kuin tavallisesti neulotuissa.

Leipomiset tulevat tässä: 1 mansikkatäytekakku, auto-pikkuleipiä (ja kaksia muita), juustosarvia, tuulihattuja ja 2 broileripiirakkaa.

Tänään sitten vietettiin isommalla joukolla Jaakon 2-v synttäreitä ja syötiin noita edellämainittuja leipomuksia. Virallisestihan ne ovat vasta ensi viikolla, mutta kun Jaakon serkun synttärit ovat ensi viikonloppuna, niin pidettiin nämä vähän ajoissa. Jaakko sai hurjan määrän lahjoja ja taisi pienellä olla pää ihan pyörällään kaikista ihmisistä ja lahjoista.

Mietin jonkun aikaa että mitä ihmettä sitä tarjoaisi, kun rajoittavia tekijöitä oli monenlaisia: yksi ei pidä paprikasta, toinen tomaatista, itse ei mielellään voi syödä tuorejuustoa, kaiken pitäisi olla laktoositonta, keveyskin ja diabeetiikkokin pitäisi huomioida. Ja lapsillekin pitäisi olla jotain kivaa. Joten tällaisia meillä sitten tarjottiin: Tomaatti-kurkku-salaattia, broileri-paprika-mozzarella-emmental piirakkaa, juustosarvia, tuulihattuja salamitäytteellä (mm. salamia, aurinkokuivattua tomaattia, rahkaa, sulatejuustoa jne) sekä

Mansikka (paseerattuja) -kermavaahto-rahkalla ja banaaneilla sekä mansikkahillolla täytettyä kakkua (päällä oli tuoreita mansikoita ) ,
Vadelmamarmelaadilla täytettyjä ja talousuklaalla koristeltuja autopikkuleipiä,

sekä tummia ja vihreitä viinirypäleitä sekä cantaloupe - ja hunajameloonia ja lopuksi viekä Carusel -keksejä ja Fazerin sinisiä ja Geisha konvehteja ja Dammenbergin laktoosittomia (ellei ihan maidottomia) tummasuklaa kissankieliä.

Hauskaa oli vaikkakin tuli vähän hoppu, kun olin kuullut miehen aamulla sanovan, että ensimmäiset lähtevät 12.30 ja se olikin että he tulivat 12.30 meille...tulin meinaan juuri suihkusta kun ensimmäiset vieraat tulivat ja kaikki oli vähän vaiheessa. No ei se mitään tuttujahan he olivat, mutta kun meillä on yleensä kaikki valmiina hyvissä ajoin, niin oli vähän noloa.

Kaiken tämän touhun päätteeksi taidan mennä pötköttelemään ja lukemaan vaikka uusinta Modaa, jonka ostin itselleni iloksi.

Keväisiä touhuja

2007-04-01T22:18:00.000+03:00

Tänä viikonoppuna ollaan tehty kaikkea mukavaa. Jaakko sai viime viikolla ensimmäisen pyöränsä (12 tuumainen Nopsa) ja sillä on nyt sitten "pyöräilty" harva se päivä. Hyvin on mennyt perille se, että ilman kypärää ei pyörän selkään ole asiaa. Tosin asiaa auttaa varmaan sekin, että kypärässä on dinosaurusten kuvia...

Tänään Jaakon päiväunien aikaan järjesteltiin varasto uuteen uskoon, ja nyt sinne taas mahtuukin jotain. Sen olen todennut monta kertaa, että kun on pienet tilat, niin silloin ei auta mikään muu kuin pitää tavaramäärä jotensakin hallinnassa ja ennenkaikkea järjestyksessä. Vielä kun sinne voisi vaunut työntää, mutta se on mahdottomuus, kun ovenkarmit eivät anna periksi.

Takapihalla kuopsutellessamme löydettiin Jaakon kanssa kevään ensimmäinen Krookus! Jaakko tohotti tapansa mukaan ja melkein tallasi kukan, johon kommentoin että "älä tallaa kukkaa" niin Jaakko höpötteli sitten koko lopun ulkonaoloajan että " en tallaa ukkaa". Vähän tuli hassu valotus, mutte akku oli kamerasta lopussa niin en ehtinyt säätämään.

Käsitöitäkin olen tehnyt: ompelin pari ruokalappua, tyynynpäällisen ja verhojen käänteet. Nolo tunnustaa, mutta verhot on riippuneet Jaakon huoneen ikkunassa syyskuusta lähtien ja vasta nyt tein käännökset. Silloin en vain ehtinyt ja verhot piti silti saada ikkunaan. No ei se ole ketään muuta haitannut kuin minua.

Meillä kävi tänään kaksi virpojaa. Oli siis hyvä, että olin varautunut niihin, vaikka viime vuonna ei tullut yhtään. Tosin siitä isosta JIM - namipussista jäi miehellekin aika paljon vielä syötävää :) Iloista palmusunnuntaita kaikille.

Tausta

2007-03-31T16:00:00.000+03:00

Testailen tässä vaan erilaisia taustavärejä. Onko tämä liian kananpojan keltainen?

Kiitokset kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille.

Elämä on..

2007-03-28T21:47:00.000+03:00

Taas on postauksiin tullut aikalailla taukoa. En vain ole jaksanut. Takana on elämäni rankimmat 1,5 viikkoa. Äiti kuoli to 22.3. aamuna. Sitä edeltävän viikonlopun olin melkein kokonaan hänen luonaan käyden välillä vaan mummolassa tai no nykyisin vaarilassa nukkumassa muutaman tunnin. Maanantai meni ihan nukkuessa ja tiistai aamuna kukonlaulun aikaan suunnistin taas sairaalaan ja tulin takaisin ke iltana. Nämä olivat niin henkisesti kuin fyysisestikin rankkoja reissuja, sillä meiltä kotoa sairaalaan matkaa oli n. 200 kilometria ja juna-taksi yhdistelmällä aikaa meni 2,5 tuntia yhteen suuntaan... Vaarilasta matkaa oli "vain" 60 km. Nykyisessä olotilassa minulla otti aika koville valvoa lähes koko yöt ja viikonlopun valvomisen seurauksenahan sain mm. rytmihäiriöitä. En ala edes kuvailemaan miten kamalia nuo loppupäivät olivat. Ei sitä osaa käsittää kuin kokemalla ja sitä en todellakaan toivo kenellekään.

Paljon mietin sitä, että jos saisin valita, niin haluaisin itse kuolla vaikka jossain onnettomuudessa. Niin että kaikki tapahtuisi äkkiä ja nopeasti. Mutta sitten omaisten suhteen on ehkä kuitenkin helpompaa, jos voi surra jo "etukäteen". Äidin tapauksessa menneen vajaan puolen vuoden sisään on tullut itkettyä kerta jos toinenkin. Siitä olen iloinen, että hänelle ehti sanomaan monta kertaa miten tärkeä ihminen hän minulle oli. Viime viikon lopulla tunsinkin vain lähinnä helpotusta siitä, että äidin kärsimykset ja kituminen olivat päättyneet. Varmasti tulee olemaan vielä paljon paljon hetkiä, jolloin suru valtaa mielen, sillä vaikka isäni kuolemasta on yli 11 vuotta niin silti välillä on ikävä ja näen hänestä unta. Menneinä viikkoina olen myös alkanut pelkäämään tosissani sitä, että miehelleni, Jaakolle tai tulevalle vauvalle tapahtuu jotain ikävää. Onneksi ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kaikesta huolimatta olen saanut jotain tehtyäkin. Tässä perus collegehousut (vihreät) ja parit trikoo housut (siniset ja v.ruskeat) Jaakolle. Näille tuli tilaus siitä, kun Jaakosta on kehkeytymässä ahkera pottailija ja siinä touhussa sitten välillä housut kastuvat. Varahousuja siis olla pitää. Tein vanhoista housuista tosi simppelin kaavan ja housujen tekemiseen menee ehkä 15 minuuttia, kaikkineen.

Siellä sairaalassa sain vähän neulottua ja kotimatkalla sain nämä "piipukka-sukat" valmiiksi. Tai no langanpätkät ovat edelleen päättelemättä. Piipukka-sukkien nimi tulee siitä, että nämä näyttävät niin hassuille - jalkaterät ovat ihan pitkänomaiset puikulat. Ihan perus 2o, 2n neuletta paitsi päällä on 2 palmikkoa ja 2o kohdissa on langankierto vedetty 2o yli tasaisin väliajoin. Ainakin ovat joustavat ja muotoutuvat jalkaan. Koko on lapsen jalkaan, ehkä joku 17 - 18 cm on jalkaterä.

Nämä sukat Austermanista aloitin Jaakolle sunnuntai-iltana todettuani, että lapsellani on vain yhdet hyvin istuvat villasukat. Yhdet ovat vähän pienet ja toiset vähän liian suuret. Ja jotkut ovat päiväkodissa ja jotkut hävinneet. Otin siis uutukaiset 2,5 bambupuikot käyttöön ja nyt ne alkavat jo luistaa. Alkuun oli vähän tahmeaa menoa. Jos tänä keväänä ei enää villasukkia tarvitse, niin ovatpahan sitten syksyksi. Ja jos sitten ovat liian pienet niin mitäs siitä jääväthän ne toiselle.

Pari viikkoa sitten istutettiin Jaakon kanssa elämäni ensimmäiset Amarylliksen sipulit. Sain ne anopilta, joka oli ostanut ne jostain alennusmyynnistä. Olen ihailusta mykkänä ja on helppoa - sipuli multaan ja vähän vettä välillä perään. Tällä viikolla pitäisi muistaa laittaa se rairuohokin kasvamaan.

Kuvaton postaus: loma ja muuta ei käsityö höpinää

2007-03-16T13:14:00.000+02:00

Tukholman reissu meni kaikin puolin mukavasti. Laivalla oli kaikilla kivaa, kun milloin oltiin Muumidiscossa ja milloin pallomeressä - ei ehtinyt aika tulla pitkäksi. Viime kerrasta olin oppinut sen, että mitä kannattaa miettiä tekevänsä etukäteen ja mitä ei. Niin kuin nytkin Tukholman käynnin ainut "pakollinen" oli se Stickbutikenissa käynti, mutta muuten ei ollut mitään väliä. Ja samoin ruoka-ja nukkumaanmenooajoista yritettiin pitää kiinni, mutta ei mitenkään tiukkapipoisesti. Sopivan rennolla asenteella ei ollut mitään ongelmia.

Suuri juttu oli se, että Jaakon tutti tippui Tukholman metron rullaportaisiin ja sinne jäi. Ja siihen loppui tutin syönti. No sehan oli ollutkin vain unilla, mutta voisin vaikka vannoa, että yötkin ovat muuttuneet rauhallisemmiksi, kun ei tarvitse välillä käydä haeskelemassa kadonnutta imuvälinettä. Lankoja kannoin isohkon pussillisen kotiin; Dropsin Silke Alpackaa, Alpackaa ja Safrania. Baby Ullin valmistus on kuulemma lopetettu, joten se jäi sitten ostamatta. Ja bambusukkapuikkoja kolmet. Ja tietysti kaikista eniten käyttämäni 3:n puikot olivat loppuneet. Pitää joskus hankkia.

Loma sujui muutenkin rattoisasti: luin 7 kirjaa ja tein Jaakolle tupsupipon. Hän itse halusi juuri sellaisen pipon mikä oli uusimmassa Modassa pojan päässä. (Sininen pipo, missä on korvaläpät ja päällä tupsu.) Lisää lankaa ostin Suomesta: Oliviaa Prismasta ja Sinisestä kuusta Lanettia. Ja eilen mies osti minulle lohtulankana Bambua Anttilasta. Lankavarasto on nyt siis maaliskuussa mennyt pitkälti yli 10 kilon, kun helmikuun aikana sain sen pudotettua johonkin 8-9 kiloon. (Onhan minulla tarkat lukematkin olemassa kulutetuista ja poisannetuista langoista, mutta en nyt jaksa niitä kaivella.)

Tämä viikko ei ole sitten sujunutkaan ollenkaan rattoisasti. Maanantaina äiti siirrettiin kotoa sairaalaan. Elinaikaahan äidille oli annettu noin 6 kk, eli elokuun alkuun. No nyt on kyse enää tunneista, päivistä. Ja kunto on sitten sen mukainen. Oli aika järkyttävää nähdä hänet kovin kovin pienenä tippapullossa ja hengityksen ollessa yhtä korinaa. Vaikka äiti oli koko ajan tajuissaan kun kävin häntä katsomassa, niin puhe oli mitätöntä ja hyvin vaikeaselkoista. Hän on niin väsynyt, että puhelimessa ei jaksa jutella ollenkaan eikä juuri muutenkaan. Olisinko tunnin aikana saanut muutaman ynähdyksen vastaukseksi. Ja kysymykset piti sanoa tosi kovalla äänellä, että äiti havahtui. Muuten oli niin kuin puolivalveilla. Tujut lääkkeet kuulemma aiheuttavat uneliaisuuden, mutta kääntöpuolena on se, että vihdoin äitiä ei satu minnekään. Lääkkeet annetaan suonen kautta ja suoneen annettu ravintoliuoskin on jo lopetettu. On kuulemma elämän turhaa pitkittämistä. Nestettä vain saa. Ironista on että äidille saatiin saattohoitokotiin vihdoin paikka, mutta hän on niin huonossa kunnossa, että häntä ei voida siirtää. Koska äiti ei halua olla yksin enää yhtään sairaalassa, niin hänen vierellään on käytännössä joku koko ajan. Minä olen siellä tämän illan ja ensi yön. Hoitajien mukaan loppu voi tulla milloin vain. Toisaalta se tieto helpottaa, koska tietää, että sitten äidin ei tarvitse kärsiä enää yhtään. Ei ole tällä viikolla paljon huvittanut käsitöitä tai mitään tehdä, hyvä että suoriutuu päivän pakollisista kuvioista.

Elämä kuitenkin jatkuu ja mahavauvalla on kaikki rakenneultran mukaan hyvin. Viikot vastaa mittoja ja poikaa veikkasi. Saa nähdä onko kätilö oikeassa. Kuulemma se on "valistunut arvaus", kun ultrassa oli muutamaan otteeseen sen mukaiset värkit näkyneet. Mutta varmahan ei voi olla. Itsellä kyllä on ihan "poika olo"- toisaalta ei ole tietoa siitä millainen sitten "tyttö olo" olisi?

Jaakkokin on saanut jonkun pöpön ja hänellä on kamala räkätauti ja kuumetta. Tänään on oltukin sitten kotona. En olisi nyt yhtään kaivannut lisähuolta ja -murhetta, mutta minkäs teet. No positiivinen puoli on se, että nukuin taas vaihteeksi päiväunet.

Käsitöitä nämäkin

2007-02-27T21:30:00.000+02:00

Tänään armaalla miehellä on syntymäpäivä. Sitä juhlittiin sukulaisten kanssa jo viime viikonloppuna ja tänään työkavereille piti viedä pullaa. Olisin tehnyt sveitsiläistä porkkanakakkua, mutta kun kuulin, että miehen työpaikalla on porkkana-, sitrushedelmä-, manteli- ja pähkinäallergikkoja niin luovuin suunnitelmasta. Siihen kakkuun kun olisi tullut noita kaikkia. Saivat sitten tavallista kanelisaksipitkoa (se on tässä vasta menossa uuniin).

Muuten tänne kuuluu väsymystä, joka on taas välillä ihan tajutonta, joten huomenna marssin työpaikan terkkati-tätiä moikkaamaan. Oma osansa silläkin, että äidin tilanne ahdistaa välillä minua melkoisesti. Iloista on taas se, että viime viikolla ja viikonloppuna olen ollut aistivinani potkuja. Eilen ja tänään on tuntunut välillä tosiaan siltä, että joku koputtelee masussa enemmänkin. Kiva tunne pitkästä aikaa. Senkin tiedän, että tulevaisuudessa tulee olemaan aikoja, jolloin en niin iloitse vaan pikemminkin parkaisen napakoista potkuista kylkiluihin..

Jaakosta on tullut oikea papupata: lyhyitä lauseita yhdistämällä hän saa jo vaikka mitä kerrotuksi ja papatus on jatkuvaa :) Tämän päivän kohokohta Jaakolle taisi olla, kun hänelle ostettiin nahkaiset kävelykengät (ohuet kevätkengät), kun laivalla ei viitsi talvikengillä kulkea. Ja ovatpahan sitten valmiiksi kun kevät koittaa. No niin, voi siis sitä riemua kun hänelle ostettiin UUDET KENGÄT. Ovathan ne tähänkin mennessä ostettu uusina kaupasta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jaakko a) mielellään kokeili kenkiä, b) ihastui niihin välittömästi. Yleensä se ihastuminen on tullut vasta vähän myöhemmin kuin kaupassa. Ehkä onnistuimme olemaan riittävän nopeita kokeiluissa. Mene ja tiedä. Kenkien ihanuudesta kertoo sekin jotain, että illalla olisi pitänyt päästä nukkumaan uudet kengät jalassa. Voi surku, kun se pieneltä kiellettiin.

Hamsterikuun saldoksi minulla jäi 3 sukat + selätetyt ufo sukat. Olen tyytyväinen.

Lisää sukkia

2007-02-21T20:35:00.000+02:00

Olen saanut kahdet sukat valmiiksi. Ensin nämä hamsterisukat.

Lankana 7-veljestä, puikot 3,25 ruusupuiset Suzannet, jalkaterän pituus on noin 19 cm, kantapäänä ranskalainen kantapää ja grammoja kulutettu 55 g. Malli oma. Tein lyhyet varret kun kuvittelin että lanka loppuu, mutta sitä jäikin ikävä nyssykkä.

Ja sitten nämä toiset, joista aion hamsterikisassa pyytää vähän säälipisteitä. Nämä ovat meinaan UFOT ja jollei kuvasta huomaa, että nämä ovat minulle 10 numeroa liian suuret, niin kerrottakoon että nämä ovat miesten sukat kokoa 45.

Joskus reipas vuosi sitten aloin näitä tekemään ja kun tuli kevät ja kesä niin eihän niitä tarvinnut. Syksyllä kaivelin nämä esille, mutta kovin hi-taaaaas-ti kerroksia on tullut. Päätin tehdä nämä valmiiksi, että tulevalla omistajallansa olisi edes hienoinen mahdollisuus käyttää niitä tänä talvena. Jotain tekemisen puisevuudesta kertoo se, että kun aloitin tekemään kärkikavennuksia, niin en saanut aikaiseksi tehdä noin 10 kerrosta vaikka monena aamuna ja iltapäivänä olisi työmatkoilla ollut hyvää aikaa. Tänään vihdoin kiskaisin ja tein ne kavennukset! Hyvä minä.

Tekniset tiedot: Lankana 7-veljestä, puikot 3 Addit, kantapäänä tavallinen (saksalainen) kantapää vahvistettuna ja grammoja kulutettu 145 g. Malli oma. Vaikkei näitä oikeastaan hamsterisaldoon voikaan kirjata.

Lisäksi olen lahjoittanut Jaakon päiväkotiin 480g jämälankoja, lähinnä tekokuituja joista en pidä. Ja olen saanut arviolta 5g ruskeata villalankaa työkaverilta, koska minulla ei ollut yhtään tumman ruskeaa lankaa ja tarvitsin sitä kipeästi huovutetun pannulapun viimeistelemiseen. Tänään kävin kyllä lankakaupassa, mutta pidin näppini visusti irti langoista. Niiden sijaan ostin pienen palettiveitsen. Niin siinä lankakaupassa myydään siis myös taiteilijatarvikkeita. Mutta siellä ei myydä bambu-puikkoja vaikka olen niitä useampaan otteeseen kysellyt. Pitää varmaan ostaa niitäkin sieltä Stickbutikenista.. :)

Ai niin. Pakko tunnustaa, että se karkkilakko kesti peräti viikon. Sitten yhtä työjuttua tehdessä oli pakko saada salmiakkia.

Huokaus

2007-02-08T20:54:00.000+02:00

Olen sairaslomalla jälleen. Tämä on kolmas kerta puolentoista kuukauden sisään. No ainakin olen taas saanut nukuttua univelkoja pois. Niitä onkin kertynyt, kun Jaakko on myös ollut toista viikkoa kipeänä: Ensin hän sai jälkitaudin MPR-rokotteesta (tämä oli odotettavissa), mutta siihen päälle tuli sitten kunnon virus-infulenssa. Ei paljoa enää viime viikonloppuna naurattanut, kun oli niin tajuttoman väsynyt olo. Jaakolla on sellainen tapa ollut ihan pienestä pitäen, että jos johonkin sattuu tai harmittaa, niin sitä itketään pitkään, hartaasti ja KOVAA, myös yöllä. Yritä siinä nyt sitten nukkua vaikka kuinka vuorottelisi kantamisessa ja heijaamisessa. Tämän tavallista rajumman flunssan seurauksena Jaakolle tuli myös korvatulehdus, ensimmäinen sitten putkien laiton. Silti näytti korviin sattuvan, vaikka möhnät vuosivatkin korvista pois. Kun viikonloppu ja alkuviikko hypittiin lääkäreissä, niin Jaakon lapasetkin saivat vähän vauhtia. Odotushuoneissa jouduttiin meinaan odottelemaan tovi jos toinenkin.

Edesta ja takaa Austerman Stepistä ohuet aluslapaset. Malli oma, vaikutteita otin kyllä Knitting vintage socks kirjasta. Lähinnä siis tuo 8 krs 2o 2n, sitten 1 tai 2 krs o ja sitten 2n, 2o. Puikot oli 2,5. Mukavan miedosti raidoittuvaa lankaa, pelkäsin jo että näistä tulee ihan kummalliset. Nämä aloitin jo tammikuun puolella joten en aio lukea niitä hamsteritöihin mukaan enkä pyytää mitään extrapisteitä. Helmikuun töillä mennään :)

Josta tuli mieleeni. Nämä vähän vähensivät helmikuun neulonta-aikaa, mutta teki mieli ommella jotain Jaakolle. (Joo joo se oma ylöosani sinne oopperaan on edelleen kaavavaiheessa. Mutta kun huomasin, että minulle menee yksi perus musta jakku päälle ihan ok ja yksi turkoosi neulejakku, niin mikäs hätä minulla on? Säästyy silkki vaikka mekoksi...)

Tuloksena syntyi kalapuku kokoa 86-92. Kaavat paitaan otin niin, että nappasin lähimmän Jaakon paidan ja siitä vähän mittailin. Housujen kaavat ovat jostain vanhasta Ottebresta tosin rankasti muutettuina. Oikeasti kaikki tikkaukset ovat vaaleanvihreitä ja "aallot" ovat hohtavaa vaaleansini-tummansinikirjavaa metallilankaa.

Ainakin rakas lapsi tuntui pitävän uusista vaatteistaan. Voi riemua kun lahkeestakin löytyi kaloja! Taidan ostaa lisää noita metallilankoja, kun ainakin tuolla langalla oli tosi kiva ommella.

Ai niin. Olen minä jotain hamsterijuttujakin saanut tehtyä. Saldo on kahdet sukat jämälangoista ja ranskalaista kantapäätä olen harjoitellut. Näistä kuvat ja grammat kunhan jaksan. Tänään oli lääkärineuvolassa kaikki hyvin. Maha-asukin syke tikutti 150 ja oli kiva kuulla sitä ensimmäisen kerran. (Ekalla neuvolakerralla ei edes yritetty kuunnella.) Aamuisin kun on tyhjä vatsa ja makaa selällään niin kyllä pystyy hyvin tarkkaan näyttämään, että missä nyt möngitään. Kiloja on siunaantunut alle 1kg tähän mennessä ja nyt siis 16 viikko menossa. Hui, pianhan on jo puoliväli!

Tule pian!

2007-01-29T21:17:00.000+02:00

Siis maaliskuu. Täältä aion 6.3.2007 ostaa ainakin tätä. Ja vähän tätä ja tietysti tätä.
Sitten vielä pitäisi löytää joku kiva kirjakauppa, josta voisi löytää mukavia neulontakirjoja... tosin jos matkan varrelle ei varsinaista kirjakauppa osu, niin ainahan kirjoja voi käydä katsastamassa NK:lta. Siellä on niin kiva kahvilakin :) Ja muistaakseni jostain talon kätköistä löytyi viime vuonnakin lastenhoitohuone. Nyt vaan tarkistan etukäteen, että missä siellä se on ettei tarvitse ravata joka kerrosta edestakaisin.

Helmikuun sukkatalkoita varten olen lueskellut Sukkasillaan ja Knitting vintage socks kirjoja. tarkoitus on paitsi kuluttaa jämälankoja, niin myös opetella jotain uutta. Haluan oppia uusia tapoja tehdä kärjet ja kantapäät ja opetella tekemään 2 sukkaa kerralla pyöröpuikolla ja sitten vielä voisi kokeilla sukkia tekemistä kärjestä alkaen. Eiköhän tuossa liene aikomusta kerrakseen. Luulen kyllä, että helmikuun varsinainen koitos on se, että aion pitää kiinni karkkilakosta. Ei minulle langaton lokakuukaan ollut mitenkään ongelmallinen. Se kun taisi venähtää joulukuulle asti ilman mitään tuskia. Voi olla että muistan väärin, mutta en nyt jaksa tarkastaa vanhoja postauksiani.

Jos seuraavaksi kerraksi olisi jotain näytettävääkin ompelusten saralta. Nyt hakusessa on sopiva silkille sopivan värinen lanka. Asiaa edesauttaisi se, että muistasi joskus ottaa kankaan mukaan, kun on menossa lankaa valitsemaan. Ehkä huomenna.

Höh miksei metematiikkaa opetettu tällaisilla laskuilla?

Suloinen sunnuntai

2007-01-28T19:52:00.000+02:00

Tänään on ollut täydellinen talvipäivä: sopivasti pakkasta, mukavasti lunta ja auringon paistetta koko päivän. Aamulla menimme koko perhe pulkkamäkeen ja oli hauskaa. Ensin Jaakkoa taisi vähän pelottaa, mutta yhden laskun jälkeen oli sitten tosi kivaa. Minä tai mies oli aina Jaakon kanssa laskemassa, kun mäki oli sen verran iso. Ihanaa kun on ihan lähellä paikka, josta voi turvallisesti laskea ilman, että pitää huolehtia autoista, puista tms.

Viimeisen parin viikon aikana käsityöt ovat edistyneet hitaanlaisesti. Jaakon neuleesta puuttuu toinen hiha, joten valmistuminen olisi parin illan työn päässä. Koska Austermanin sinisen sävyinen kerä oli saatava puikoille, niin Jaakolle on tulossa pitkävartiset ohuet aluslapaset. Toinen on peukaloa vaille valmis ja toista olen vähän aloittanut. Nämä olisi kiva saada tehtyä ennen lankahamsterikuun alkua. Pitääkin muuten ilmoittautua per heti jotten jää junasta. Ajattelin muuten lopettaa karkkienkin syönnin ainakin helmikuuksi, jotta lamkahamsterikuukauteen tulisi vähän lisää haastetta :)

Olen suunnitellut jo valmiiksi ne langat jotka aion käyttää. Tai siis niiden käyttö olisi minun vähimmäisvaatimus itselleni. Grammoja kuluisi siinä ehkä jotain 350-400g. Näiden kulutettujen sijaan olisi sitten kiva ostaa maaliskuiselta Tukholman reissulta vähän lankoja. Sticbutikeniin kun on niin helppo metrolla mennä...jos ostaisi vaikka jotain unisex-väriä kun

meille on tulossa vauva heinä-elokuun vaihteessa!

No niin, siinä se nyt tuli. Iloinen asia, joka kyllä alkuun aiheutti kaikenlaisia epämiellyttäviä olotiloja, mutta nyt alkaa taas kahvikin maistumaan. Kun äiti kuuli jo aikaa sitten tästä, niin hänen ensimmäinen kommenttinsa oli että " ihanaa" ja toinen että " eihän tässä nyt ehdi kuolemaan".

Tulevat ompelutyöt liittyvätkin sitten tuohon jo vähän muuttuneeseen ulkomuotoon. Vielä olen selvinnyt nappia siirtämällä (14 viikko menossa), mutta parin viikon päästä olevaan oopperailtaan vaatteet ovat aika vähissä. Sinne pitäisi joku kiva yläosa saada tehdyksi, kun hyvin istuvat jakut eivät oikein mene päälle. Kaapissa on pari vuotta marinoitunutta välkehtivää vihertävää thai-silkkiä, mutta nuo kaavat. Ei ole mitenkään helppoa löytää sellaista mallia, joka sitten kasvaisi mahan mukana, jotta joka menoon ei tarvitsisi tehdä uutta vaatetta. Seuraava valituksen aiheeni onkin sitten Suuren käsityölehden kaavat odottajalle. Suurin osa niistä on yksinkertaisesti hirveitä. Siis aivan käsittämättömiä. Yhden paidan, yhden hameen ja yhdet housut löysin viimeisen 15 vuoden lehdistä. No joo, ei minulla ole kaikki vuosikerrat ole ihan täydellisiä, mutta silti. Kaipaisin erityisesti ihan tavallisen paitapuseron kaavaa. Jos joku tietää mistä sellaisen saa, niin olisin vihjeestä hyvin onnellinen.

Lohtulangat

2007-01-18T20:29:00.000+02:00

Öh, tulihan niitä sitten ostettua; yhteensä 750g. Prismassa oli alkanut alennusmyynnit myös langoissa, joten Woolit lähtivät hintaan 1,9 € ja Turkoosi Samos 2,5 €. Uudet värit olivat 2,9 €. Himoitsin alekoreista vielä kirjavaa isoaveljeä (jotain 4,9 €). Viereisessä Anttilassa Samokset maksavat 3,5 € kipale, joten ei tarvitse kauaan miettiä kummasta kaupasta langat käy hakemassa. Uutta Bambua ei ole ainakaan vielä täällä kulmilla näkynyt. Tosin tunnustelin siitä neulottua mallitilkkua, eikä se ollut ollenkaan niin pehmeä kuin olin kuvitellut. Samoin oli Marinen kanssa.

Koska olen kaikenlaisten murrettujen sävyjen ystävä enemmän kuin puhtaitten värien, niin minulle monet Novitan kevään lankakartan sävyt olivat mukava yllätys. Tennesseessäkin on aivan ihana murrettu vähän tummempi vihreä. Ja Samos Lollipopissa on myös sitä samaista vihreää. Jos pitäisi valita, niin minulle varmaan kaikkein mieluisin väri on juuri tuollaiset erisävyiset murretut vihreät. Joskus yläasteaikaan minulla ei paljon muun värisiä vaatteita ollutkaan. Housut sentään olivat välillä hiekan väriset.

Mitä näistä kaikista sitten tulee? Samoksista osa päätynee Jaakon uuteen paitaan. Ajattelin kerrankin tehdä vähän värikkäämmän, ettei lapsi parka kulje aina sinisissä. Wooleista ei ole hajuakaan. Ne vain olivat kivan väriset.

Se minua vähän häiritsi Prismassa, kun jokaisessa Woolin hyllynreunalapussa luki, että 100% merinovillaa. Siis olenko ymmärtänyt ihan väärin, sillä minusta Woolia ei ole pitkään aikaan ole tehty merinovillasta kokonaan??? Jos joku tietää paremmin, niin voisitko ystävällisesti valaista minuakin. Vai toimitetaanko vain Prismalle täysin merinovillaisia Wooleja?

Loppukevennys: Jaakko harjaa minun tukkaani, ja välillä kuuluu KOPS. Kivaa oli, vaikka välillä kopisikin päähän :)

Purkausta, joka ei liity mitenkään käsitöihin

2007-01-18T13:14:00.000+02:00

Jonnekin on pakko purkaa pahaa oloa. Ei ole oikein fiilistä tehdä mitään ja tämänkin viikon olen joutunut olemaan sairaslomalla uusiutuneen flunssan takia. Älä lue enempää, jos et halua lukea valitusta.

Jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsin, että äidilläni on keuhokosyöpä. Tilanne pahenee kokoajan, vieläpä aika nopeasti. Syöpää on siis keuhkoissa laajalti ja ympäriinsä luissa, mm. selkärangassa, lonkissa jne. Ja jottei mikään olisi liian helppoa samoissa luissa ja nivelissä hänellä on pahoja kulumia (työn aiheuttamia) sekä reumaa. Kaikista näistä aiheutuu sitten X määrä kipua. Äiti on allergisoitunut vaikka mille lääkeaineille, joten koskaan ei voi tietää turpoaako kurkku uudesta lääkkeestä lähes umpeen.. viimeksi tällaisen aiheutti morfiiniliuos, joka kyllä poisti kivut, mutta sitten tuli näitä "lieveilmiöitä".

En voi ainakaan näin sivustakatsojana sanoa, että äitiä olisi hoidettu mitenkään hyvin. Milloin on mikäkin kuva hukassa, faksi rikki ettei kuvia saa lähetettyä jne jne. Puhumattakaan siitä, että potilaan ja hoitohenkilökunnan (lähinnä lääkärit) kanssa olisi syntynyt hyvä ja luottamuksellinen hoitosuhde. Lääkärit vaihtuvat jatkuvasti, lausuntoja ei lähetellä Kelaan, että saisi kipulääkkeet korvatuksi niin kuin pitäisi ja hyvin harvoin ne lääkärit muistavat soittaa äidille kun ovat luvanneet. Potilaan kannalta on aika ikävää odottaa ja odottaa koko päivä, seuraava päivä, viikko, eikä sitä luvattua puhelinsoittoa koskaan tule. Ja aika ikävää on olla myös potilaana silloin kun ei selitetä kunnolla mitä milloinkin tapahtuu, pitäisi tapahtua jne. En ole mitenkään objektiivinen tässä asiassa, joten älköön kukaan ottako nokkiinsa. Äiti ei siis ikinä tule enää paranemaan, päinvastoin en usko henkilökohtaisesti että hän kovinkaan kauaa elää. Ehkä jonkun kuukauden, ihmettelen jos tässä menee yli vuosi. En vain haluaisi ajatella sitä.

Aina silloin nämä tunteet purkautuvat erityisesti pintaan, kun jotain "uutta" tapahtuu. Tällä viikolla oli uudet tapaamiset lääkärin kanssa ja nyt annettiin eri paikkaan sädehoitoa. Sädehoidot jatkuvat vielä selkärankaan ja lonkkien alueelle, jos niillä saataisiin vähän kipuja pois. Ja sen morfiiniliuoksen tilalle äiti sai uuden vahvan opioidin. Toivottavasti se tehoaa. On meinaan hirveää nähdä äitinsä kärsivän pahasti. Sytostaatteja (eli solumyrkkyjä) on ehdolteltu pariinkin otteeseen, on äidin päätös haluaako hän niitä ottaa vai ei. Itse en ole sytostaattien puolesta enkä vastaan, niistä on paljon etua mutta myös mahdollisia haittoja. Sytostaateilla vaan tuppaa olemaan aika lailla sivuvaikutuksia joten ei olisi mikään ihme, että niitä sitten tulisi roppakaupalla. Eihän sädehoidollakaan eikä sillä morfiinillakaan pitänyt lääkärien mukaan olla juuri mitään/ollenkaan sivuvaikutuksia (tai vasta myöhemmin ilmeneviä) mutta kas vaan niitä tuli heti ja paljon. Mikäli olen äitiä oikein tulkinnut, niin hän ei halua sytostaatteja aloittaa mikäli kivut saisi kipulääkkeillä hallintaan. Se vain ärsyttää myöskin tallä hetkellä hoitavassa lääkärissä (niin kuin niissä aiemmissakin) että ensin sanotaan, että mieti rauhassa ja palataan aiheeseen parin viikon kuluttua, niin sitten aloituspäätöstä tiukataan heti seuraavana päivänä. On tietysti selvää, että mitä aikaisemmin hoidon voi aloittaa, niin sitä parempia tuloksia ehkä saadaan aikaan. Mutta sitten ne kaikki muut asiaan vaikuttavat seikat..pienin ei ole mielestäni se, että pienen ajan sisällä äidin paino on tippunut järkyttävän alas (38kg) ja kylkiluut voi laskea selästäkin. Ei äiti ikinä mikään painava ole ollut (45-48 kg, pituus 152,5cm) joten suhteessa tuo pudotus on aika huima. En usko että kenellekään mitkään hoitopäätökset ovat helppoja.

Ja jottei elämä olisi liian helppoa meiltä lähti auto pariksi viikoksi korjaamolle: Odotettiin vuoroamme kääntyä parkkipaikalta tielle (oikealle) kun samaiselle parkkipaikalle oli kääntymässä auto (vasemmalle). Tilaa oli kääntyjällä reilusti, mutta aurinko paistoi häntä silmiin ja oli ajatuksissaan, eikä kuulemma ollut huomannut mitään, ja kas niin hän taräytti suoraan automme kuskin puoleiseen etukulman lyttyyn. Toisin sanoen kääntyi parkkipaikalle siis niin kuin risteyksessä ei olisi ketään ollut. Minä ja mies ei ehditty reagoimaan millään tapaa, hyvä kun toinen sanoi, että tuohan tulee suoraan päälle ja toinen siihen, että no niin tulee. Ja sitten rysähti. Jaakko ei ollut sentään mukana. Onneksi vauhti oli kääntyjällä pieni, ehkä 10 km/h ja meillä vielä pienempi ehkä 1-5 km/h. Silti meidän melko uusi automme meni hinaukseen, kun siitä rikkontui vasemman puoleinen lamppu, koko umpio, pyörä ei kääntynyt ja sähköjärjestelmä meni jotenkin solmuun niin, ettei auto suostunut enään inahtamaankaan. Kaikki ihmiset pääsivät säikähdyksellä. Onneksi kääntyjä myönsi auliisti syyllisyytensä joten sen suhteen ei tullut ongelmia. Syyllisen vakuutusyhtiöstäkin saatiin jo autollemme korjauslupa, tai siis maksusitoumus, joten se pääsi samantien korjaukseen. Nyt sitten ihmetellään, että koska saadaan vuokra-auto vakuutusyhtiön piikkiin. Ja vielä niin, että siihen saa lastenistuimen. Kolarissa kun Jaakon istuin ei vaurioitunut mitenkään, joten periaatteessa oma pitäisi hakea korjaamolta, joka on Espoossa ja se vuokra auto tulee sitten jostain ihan muualta. Voi kökkerö.

Ilokseni edelleen on olemassa avuliaita ihmisiä, jotka auttavat hädän tullen. Siinä vaiheessa kun aloimme siirtämään autoa pois risteyksestä vähän paremmalle paikalle odottamaan hinausautoa, niin eräs ystävällinen mies tuli auttamaan. Ja koska ei ollut tietoa, että miten kauan menee hinauksessa (kun hinausauto lähti Espoosta ja matkaa oli ainakin tunti), niin minulla alkoi olemaan hätä hakemaan Jaakkoa päiväkodista. Ei auttanut, vaikka oli kuinka flunssainen, niin oli vaan mentävä, koska rakas mies jäi odottamaan sitä hinausta. No tämä avulias aatu sanoi, että hän ja hänen seuralaisensa ovat menossa Keravalle, joten sain sitten heiltä kyydin. Ja Jaakon menin sitten hakemaan taksilla. Sillä köröteltiin ihan hissukseen, kun ei kerran ollut lastenistuinta. Periaatteessa en ole valmis joustamaan siitä, että lapsia kuljetettaisiin ilman istuinta, mutta kun vaihtoehtona oli kävellä 4 km kipeänä ilman pipoa ja kärryjä (= olisin tod. näk. siis kantanut sylissä Jaakkoa) niin pidin parempana tällä kertaa toimia kuten toimin.

Jottei tämä mene liian synkäksi, niin ostin sitten itselleni lankaa lohdutukseksi. Vähän vain, ennen hamsterikuukautta. Ja suunnitelmakin on mitä sillä teen. On myös eräs toinen asia, joka tekee minut hyvin iloiseksi, mutta siitä myöhemmin. Aina välillä nämä surulliset asiat vain putkahtavat enemmän pinnalle.

Inventaario

2007-01-12T21:07:00.000+02:00

Tuli mieleeni punnita jälleen kerran kaikki lankani. Arvelin etukäteen, että niitä on varmaan noin 8 kiloa. Aika oikeaan osuin, sillä tulos oli 8520g + keskeneräisissä töissä lepäävät langat. Oli mukava huomata, että eihän minulla ole "kuin" 4 keskeneräistä työtä. Jaakon paita, kolminkertainen BO, sukat kokoa 45 ja oma neuletakki, mistä on selkäkappale valmis. Täytyy miettiä puranko sen vai teenkö loppuun. Jokaiselle näille on oma funktionsa: Jaakon paita on TV-neule ts. sitä voi tehdä samalla kun katselee telkkaria, BO puolestaan on "radionkuuntelu" tai ihan hiljaisen ajan neule (vaikka keskellä yötä, jos ei tule uni silmään) ja vaatii siis keskittymistä. Sukat ovat taas pieni matkakäsityö, tosin matkat ovat menneet viime aikoina joko lukiessa tai nukkuessa, joten on vähän jäänyt. Se oma neuletakki on taas ehkä enemmän TV-neule.

Palatakseni lankainventaariooni, niin tässä tulokset vähän jäsennellymmin:
600g Samosta (= puuvilla-akryylisekoitelanka)
2500g sekalaisia villalankoja (= laatikollinen Nallea, 7-veljestä, Lanettia, Woolia, Bambinoa,
jotain virolaista villalankaa, joka tuntuu rasvaiselta)
1000g sekalaisia puuvillalankoja (= laatikollinen Violaa, Austerman Record 4-fach:a,
Kotiväkeä, Erica)
120 g silkkivillalankoja (= 60g Regia Silkiä, 60g Sivillaa)
400g Safrania (= puuvillalanka)
500g Online linie 164 javaa (= puuvilla-viskoosilanka)
1000g Virkkauslankoja (= Juliaa, 6-säikeistä kalastajalankaa ja jotain sekalaista; pääosin siis
puuvillaa)
1600g Sekoite- ja tekokuitulankoja (= laatikollinen akryyliä, polyesteriä jne.)
200g Hahtuvaa (= 3 kiekkoa)
400g Alpakkaa (= Drops Alpaca)
200g Austerman Step:ä
=> 8520 + Jaakon leikkeihin lahjoitetut kerät "tyhmiä lankoja"+ kesken olevat työt.

Koko satsista en ole viimeisen vuoden aikana kuluttanut yhtään hahtuvaa tai virkkauslankoja. Sekoite-ja tekokuitulankalaatikkokin on saanut olla ihan rauhassa. Pitää miettiä, josko noista em. langoista hankkiutuisi eroon - ei siis hahtuvasta, se odottaa inspiraatiota.

Ja tässä ne silitetyt Jaakon paita ja housut. Näyttävät hassuilta, kun valo ei tule oikein ts. ruskea on luonnossa vaalempi, niin kontrasti ei ole noin suuri. Tikkasin oranssilla kaikki saumat ja mielestäni oloasusta tuli varsin onnistunut ja kiva, ainakin kotiasuksi.

Paidassa on oikeasti ihan suora helma ja housutkin ovat pidemmät :)

Herkkuhyppykurkuista ja muusta

2007-01-07T13:44:00.000+02:00

Ziina kyseli herkkuhyppykurkun nimestä. Laitan tähän nyt itselleni muistiksi ja kaikille muille tiedoksi vähän asiaa tästä jännittävästä kasvista.

Kuva Exotic gardenin sivuilta.

Exotic garden sanoo näin:

CYCLANTHERA pedata
Nimi
Herkkuhyppykurkku
Tuoteselostus

(Y) (250) (kk.6-8) Todella jännittävä, vanha, köynneliäs vihanneskasvi. Liuskaiset lehdet ja vihreät kukat. Vihreä- ja valkoraitaiset, nuijamaiset, 5 cm pitkät hedelmät syödään raakoina tai kypsennettyinä. Hyvin kasvuvoimainen myöhäiseen syksyyn asti. Tuetaan.

ja Maatiainen näin:

HERKKUHYPPYKURKKU / korila

Cyclanthera pedata

Kotoisin Meksikosta, jossa raa’at hedelmät käytetään
ravinnoksi. Sirolehtinen köynnös, lehdet muistuttavat villiviiniä.
Korkeus 2–3 m. Kellertävät, pienet kukat pitkin kesää.
Keskikesästä lähtien kasvustoon alkaa muodostua
pieniä, sileäpintaisia, harvapiikkisiä ja koukkupäisiä, kurkun
näköisiä hedelmiä. Kypsyttyään ”kurkku” halkeaa ja
kaarnanpalasia muistuttavat ruskeat siemenet tulevat näkyviin.
Tarvitsee pajukehikon, säleikön, verkon tai muun
tuen. Lyhyt taimikasvatus, kylvö toukokuussa ruukkuihin.
Hallanarat taimet istutetaan ulos kesäkuun alkupuolella.
Taimiväli 30–40 cm.

Höö olisi tietysti ollut jo viime kesänä kiva asia, jos olisin tiennyt, että kasvi tarvitsee säleikön tms ... nyt reppanalla oli vain yksi keppi tukenaan. Kokeilu kyllä tyssäsi oikeastaan siihen, että kasvihuoneviritelmässä oli järjettömän kuuma enkä jaksanut olla kauhean aktiivinen tuulettaja, kastelija lannoittaja jne jne. Joten meillä ei tosiaan nähty "halkeilevia kurkkuja" eikä edes kukkia.

Jotta tämä ei mene ihan puutarhahöpinöiksi, niin olen minä käsitöitäkin tehnyt. Alakerran pukuhuoneesta tehtiin yhdistetty pukuhuone, kodinhoitohuone, ompeluhuone. Viikolla Jaakko ihmetteli sitten pöydällä olevia ompelukonetta ja saumuria, niin pitihän sitten niillä jotain tehdä. Tehtiin yhteistuumin (minä ompelin ja Jaakko katseli ja kommentoi) Jaakolle uusi paita. Aiemmin olin tehnyt jo housut. Näistä laitan vasta sitten kuvat kun ne on silitetty.

Näiden kahden kuvan välillä on vierähtänyt oikeasti aika tovi (huomaa ehkä siitä, että käteni on siirtynyt, mutta kun satuin ompelemaan samaa saumaa, eri hihoista tosin, niin näyttää siltä, että on sama kuva). Mies kuvasi, muuten hän piti kyllä Jaakosta kiinni, ettei tipu.

Perjantaina kävin Sinisessä kuussa ja ostin sieltä Austerman Step:ä 2 kerää, tarvikkeita silmukkamerkkeihin ja vähän muuta. Kuittia katsoessani järkytyin Step:ien hinnasta: liki 12 euroo per kerä. Näin jälkikäteen ajatellen se on kuitenkin n. 6 € per 50 g, joka vastaa sitten Regia silkin hintaa suunnilleen.. mutta on se silti aika arvokasta. Pitää tutkia netistä paljonko nettikaupat veloittavat ko. langasta. Kuvia sitten, kun näistä on jotain muotoutunut.

Eilen leivottiin Jaakon kanssa pullaa viikonlopun kunniaksi, ja oli kyllä aikamoista taiteilua :) Kaneli oli kuulemma "nam nam" hyvää, mutta hauskinta taisi olla se, kun taikina rullattiin....

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

2007-01-04T15:10:00.000+02:00

Tänään tuli mukavaa postia. Suuressa käsityölehdessä ei tosin ollut ansi vilkaisulla mitään "tahtoo tehdä heti" juttua, mutta ei se mitään. Usein käy niin, että kun mielessä on joku tietty juttu ja sitten penkoo kaikki lehdet läpi, niin jostain lehdestä kaava/malli tms. löytyy. Tai ainakin riittävän lähelle menevä, jotta sitä on helppo muokata. Toinen mieluinen lehti oli Tekniikan maailma. Jostain syystä minusta on mukava lukea sitä - tosin luen kaikki muut jutut paitsi autovertailut. Sekös huvittaa miestä, joka lukee ensin ne autovertailut ja sitten vasta muut jutut. Luen vähintään jokaisesta lehdestä Satunnaisen tarkkailijan ja Tieteen maailman. Ja loput sitten kun on aikaa. Eilenkin illalla luin vanhaa TM:ää ja luin mielenkiinnolla uusista sulakkeista!!

Sokerina pohjalla oli Exotic Gardenin uusi kuvasto :)) Mahtaako sitä saada illalla untakaan, kun miettii, että mitä kivoja siemeniä tänä vuonna ostaisi..tosin viime vuotisetkin on vielä osittain käyttämättä. Mutta jotain pientä, joten ei ainakaan herkkuhyppykurkun siemeniä.

Tämä Jaakon paita on edistynyt hiljaksiin. Olen todella vain levännyt ja nukkunut tämän viikon. Ärsyttää tyo alareuna, kun se menee kippuralle joka suuntaan. Pitää sitten valmiina tehdä sille jotain.

Minulta on jäänyt esittelemättä ensimmäinen silmukkamerkkini. Sen sain Taijalta ja se on ihana ja tosi käyttökelpoinen. Pitää varmaan ostaa tuollaisia lisää tai tehdä itse. Käytettävyys on ihan eri luokkaa kuin langanpätkät.

Sairastuvalta päivää!

2007-01-02T21:07:00.000+02:00

Terveyskeskuksen lääkäri-täti tutki minut lauantaina ja tulos oli akuutti ärjy poskiontelotulehdus. Hiljaksiin alkaa antibiootit vaikuttamaan ja tämä viikko minulla onkin sairaslomaa! Poden sen yksin (kun kerrankin saan) eli Jaakko meni tänään päiväkotiin ja mies töihin. Voi autuutta kun sai nukkua ja nukkua ja nukkua ihan milloin halusi, ei tarvinnut passata ketään ja sai olla ihan räjähtäneen näköinen ja hipsiä yöpaidassa vaikka miten pitkään. Tästä osaa kyllä ottaa irti kaiken mahdollisen - levon kannalta siis - kun yleensä sairastaessa pitää huoltaa kuitenkin tuota pientä perhettä. Eikä Jaakko ymmärrä nyt eikä vielä pitkään aikaan, että äiti (tai isi) on kipeä.

Aloittelin Jaakolle uutta paitaa eilen, kun en jaksanut enää vääntää 3x BO:ta. On se edistynytkin yhden kerän verran, mutta ainakaan minä en voi katsella samalla telkkaria ja neuloa sitä. Piti siis aloittaa jotain sellaista, mille on selkeä tarve ja jota tehdessä voi töllöttää tv:tä. Tänään katselin päivällä jopa naisten hiihtoa!!! Selvennettäköön, että tavallisesti minulta menee kaikki urheiluohjelmat ohi, ei vaan kiinnosta. Minkäs teet.

Joulu tuli, oli ja meni

2006-12-27T13:37:00.000+02:00

Tervehdys hiljaiselosta! Täällä on nuha-kröhä-tautia menossa. Ensin Jaakko-rukka oli keuhkoputkentulehduksessa ja sitten minä sain nuha-kuume-yskän siis tosi kivan jouluflunssan.

Joulu meni muuten mukavasti mummoloissa käydessä. Tänään olemmekin kotiutuneet useamman päivän reissusta. Pukki oli liiankin antelias ja ruoka oli hyvää, mitä nyt sitten nuhanenänä maistoin.

Edellisen postauksen sukat menivät muuten pukinkonttiin ja samoin meni tämä:

Kummitytölle neulepaita Lanettista 2,5 puikoilla ja SK:n ohjeella 11-12 / joku vuosi ehkä 2005? Aikaa meni X määrä, kun aina välissä tein kaikkea muutakin. Ja sitten tuli aika, jolloin olin niin väsynyt etten jaksanut tehdä mitään käsitöitä. Kummallista mutta totta. Mallineule oli tuossa ohjeessa helppo. Tosin toisen hinansuun kanssa kämmäsin niin, että piti neuloa uusiksi hihansuun pitsineule ja purkaa valmiista hihasta vastaava osa pois. En olisi millään ehtinyt neulomaan koko hihaa uudelleen. Sitten vaan neulalla kiinni uusi hihansuu ja vanha hiha. Eikä mitään saumaa näy, kun liittämisen tein silmukoita jäljitellen. Ohje täällä
(tammikuun 19 pv postaus).

Pukinkonttiin meni myös vielä yhden villasukat, mutta niiden kuva on kadonnut jonnekin. Eipä niissä mitään kummallista ollutkaan. Siniset sukat Jannesta ja 4 puikot. Pintana 1o, 1n 3 krs ja sitten 3krs 1n, 1o jne jne. Sukat olivat ehkä kokoa 23-24.

Kolminkertainen Branching out edistyy, mutta hi-taaaas-ti. En varmaan ikinä opi kokonaan mallia. Eikä se auta jos tekee muutaman sentin muutaman kuukauden välein.. kyllä se joskus valmistuu!

Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis

2006-12-04T21:35:00.000+02:00

mummoni sanoi aina. Taitaa päteä nykyiseen käsityötilanteeseenkin. Vain nämä ovat valmistuneet. Uusilla ruusupuisilla puikoilla. Ne olivat ihan miellyttävät käteen. Tosin minusta on aika ryökälehinta maksaa niistä 9 euroa messuilla, kun jokainen puikko on sinne sun tänne kaareva ja toisekseen mikään niistä ei ole edes yhtä paksu. Hmpf. Eroa on pahimmillaan melkein 0,5 numeroa! Minusta ainakin se on paljon.

Nyt on vaan niin paljon menossa asioita etten vain yksinkertaisesti jaksa. En edes jaksa niitä tänne murehtia. Iloista on se, että viime viikolla ollut Jaakon korvien putkitus ja kitarisan poisto menivät hienosti. Samaan aikaan vaan on tulossa 3 kulmahammasta (1 tuli viime yönä läpi) yhtäaikaa. Menee varmaan taas hetki, että meillä nukutaan edes kohtuullisesti.

Muistinpa toisenkin ilon aiheen: Jaakko oppi viikonloppuna uuden sanan - apio eli lapio!

Teen teen tattusia, leivon leivon leipäsiä...

2006-11-23T21:54:00.000+02:00

Tällä viikolla kädentyöt ovat liittyneet leipomiseen. Onhan sekin käsityötä sananmukaisessa tarkoituksessa, kun kaiken on alusta alkaen tehnyt itse. Joka päivä on tullut tehtyä jotain ja Jaakko on ansiokkaasti auttanut minua. Leipomismaratonin syynä työn vaihto ja vanhojen työkavereiden kestitseminen, toisaalta taas lyhyehköllä varoitusajalla tulleet vieraat.

Olen muuten testannut niitä messuilta ostamiani ruusupuisia puikkoja ja ne ovat ihan mainiot. Niistä ja niillä tehtävästä tuotoksesta sitten myöhemmin. Mutta tässä jälleen kuvakavalkadi.

"Ai kananmuna voi mennä rikki?!"

Vadelmasacher. Oli helppo tehdä ja oli hyvää. Ohje www.pirkka.fi ja reseptihakuun vadelmasacher.

Ja jottei syötäisi pelkkää makeaa, niin väsäsin kinkkuvoileipäkakun. Ohje on oma.

En jaksa keksiä mitään otsikkoa

2006-11-20T21:15:00.000+02:00

Miten se on aina niin, että kun jotain tapahtuu niin sitten tapahtuu vielä lisää ja lisää ja lisää..?

Esimerkki elämästäni: Sain tietää, että äitini sairastaa keuhkosyöpää. Edelleen on epäselvää, että kuinka laajasti se on levinnyt. Äitini on kuitenkin hyvin huonossa kunnossa, joten mieliala sen suhteen ei ole mitenkään korkealla. No tämän lisäksi minua pyydettiin toiseen työpaikkaan. En siis itse sitä hakenut, mutta konsernin sisällä sopivaa ihmmistä haettiin ja minua siihen sitten haastateltiin. Olin tietty imarreltu, mutta Jaakobin painia piti pari yötä harrastaa ja val-vo-a, kun mietin, että mitä teen. No mielenkiintoisempi työ (vaikka edellinenkin oli) ja vähän lisää palkkaa, niin pitihän se uusi valita :) Sitten lisäksi rakkaalla lapsellamme on ollut tässä korvatulehdus, joka on parantumassa ja ensi viikolla olisi putkitus. Ja jottei tylsäksi kävisi niin hänelle on tullut 2 viikon sisään ainakin 4 hammasta ellei 5:kin. Niistä yksi tulee sellaiseen väliin, johon emme edes kuvittelleet tulevan hammasta! Siis ylös tuli monta kuukautta sitten ensimmäset 2 ylähammasta ja sitten tuli toiset 2 ylähammasta. Tämän ensiksi tulleen 1 ylähampaan ja toiseksi tulleen 1 ylähampaan välissä on ollut pieni kolo. No nyt siihen on tullut hammas!! Piti sitten oikein tutkia rakkaan miehen hampaita ja kas, hänelläkin toinen "kulmahammas" vaikuttaa enemmän tavalliselta talttahampaalta kuin kulmahampaalta.

Kaikesta huolimatta olen saanut jotain tehtyä. Kas tässä.

Maalasin tällaisen kynttilänalusen. Siihen tulee vielä kultaa tai jotain muuta, todennäköisesti.

Jaakon serkku-pojalle lapaset. Ovat noin kokoa 86 cm. Lanka taisi olla Jannea ja puikot 4. En ole ikinä tehnyt noin paksuilla puikoilla lapasia ja kyllä tulivat nopeasti. Aikaa meni 1 elokuva. En kyllä enää muista mikä.

Jaakko on tainnut tulla äitiinsä, kun hän tykkää leipomisesta :)) Vaarallisen näköisesti tuo haarukka tuossa kädessä ja tässä pitäisikin olla ääniraita, sillä tässä kohden äiti sanoo, että "Jaakko käännä haarukka oikein päin" ja lopputelma oli, että äiti sai sen haarukan käsiinsä eikä enää sitä lapselleen antanut...

Ja tässä sitten ne tuotokset. Jaakko maistoi taikinaa, mutta ei tykännyt yhtään. Hassu juttu sekin, että näistä vain nuo äidin tekemät ässät kelpaavat, Jaakon itsensä valmistamat (tosin äidin hienoisella avustuksella) haarukkapikkuleivät eivät maistuneet. Ne menivätkin sitten äitin ja isin suihin pikavauhtia...

Nämä ovat tuomisia Tampereen kädentaidot messuilta, jotka oli viime viikonloppuna. Ruusupuiset puikot kokoa 3,5, kahdet Addin 50 cm pyöröt kokoa 2,5 ja 3, Pirtin kehräämön hahtuvaa ja pari kirjaa Hobboksista. Olivat tarjouksessa. Muuten kuvassa on Jaakko, joka tekee palapeliä. Se on nyt POP.

Edit: muokkasin vähän tuota taustaa armaan avustuksella

Viimeiset kaksi käsityöviikkoa kuvakertomuksena

2006-11-04T21:29:00.000+02:00

Ompelua ...Uusi saumuri ... Ensimmäinen työ uudella saumurilla, perus collegeasu. Meni pitkään, että sai lankojen säädöt kohdalleen.
Lapaset Jaakolle

Lauantai 4.11.2006 klo 21.17. (Sukat kokoa 45).

Leppoisa lauantai

2006-10-21T22:26:00.000+03:00

Aika kuluu taas kuin siivillä , ja päivitykset ovat jääneet vähiin. Samoin tulee olemaan ensi viikolla kun olen työmatkalla. Tänään kun oli koti viikonloppu, tai siis ei matkustettu mummoloihin tms, niin maalattiin Jaakon huoneen hyllykkö Osmo colorilla. Haju on siis alakerrassa hirveä, mutta toivottavasti lopputulos on sen väärti. Laitan siitä sitten kuvan kun se on kuiva. Jotain muutakin olen sentään saanut aikaan:

Jaakolle kypäräpipo. Tämän alle kun laittaa puuvillaisen kypäräpipon, niin ei heti pitäisi tulla kylmä. Ohje oli jostain kirjasta, mutta muokkasin sitä vähän. Ihan toimiva malli, mutta jotta siitä saisi oikein hyvän, niin pitää muuttaa vähän lisää. Esim kaulassa oleva resori pitäisi olla ainakin puolta pitempi.

Peruslapaset. En olekaan ennen kokeillut raita woolia. Oli ihan mukava neulottava, vaikkakin tein 2,5 puikoilla, jotta sain tiiviimpää. Kuten kuvasta näkyy, nämä ovat olleet jo käytössä.

Tämä on ruokailutilan tuolin päällinen. Tällaisia väsäsin 4 kpl, kun vanhat olivat niin tylsät, että piti tuhota yksi vanha keittiön verho ja testata, että miltä näyttää. Mielestäni onnistuivat ihan ok, vielä jos ne silittäisi niin tulisi paremman näköiset...

Ja sitten äitin pikku apulainen :) Mielellään Jaakko tykkää "osallistua" kotitöihin, ainakin toistaiseksi.

Viime viikolla vanhenin vuoden ja tein töihin pari kakkua. Harmi ettei niistä tullut otettua kuvia, vaikka itse sanon, niin niistä tuli hienot. Käsitöitä siis nekin :)

Joulu tulla jollottaa

2006-10-04T21:01:00.000+03:00

Monissa neuleblogeissa on joululahjoja jo alettu valmistaa. Koska mitään kovin suuritöisiä juttuja en ehdi jouluksi tehdä (varsinkin kun haluaisin tehdä jotain pientä vähän kaikille) niin aloitin sitten tällaisen:

Tästä on tulossa tulevalle kummilapsellemme pitsi-palmikkoneule Lanettista. Onkohan jossain olemassa 50 cm pyöröjä, kun tätä varten piti ostaa (syyskuussa ostin langat ja puikot!) 40 cm pyöröt ja ne ovat vähän turhan lyhyet, kun taas 60 cm pyöröt ovat liian pitkät.

Käsityökoria penkoessani huomasin, että taas on noita keskeneräisiä vähän enemmänkin: On viime keväänä aloitettu neuletakki itselle, sukulaismiehen sukat kokoa 45-46 (aloitettu viime kevät-kesällä), oma kolmikertainen BO (aloitettu syksyllä) ja nyt sitten tämä. Sukat on "aivotonta" tekemistä, muissa sitten joutuu aika tarkastikin keskittymään. Ehkä nämä kaikki tulevat jossain vaiheessa valmiiksi...

Lisäsin muuten edelliseen postaukseen ne kuvat.

Perjantain pulinat

2006-09-29T15:51:00.000+03:00

Kaikista taudeista, joita Jaakolla on ikinä ollut tämä vesirokko tuntuu kamalimmalta. Jokapaikkassa, kirjaimellisesti, on jos jonkinlaista vesikelloa. On alkavaa ja rupeutuvaa ja kaikkea siltä väliltä ja kutina näyttää olevan ihan mieletön. Viime yönä piti jonkun aikaa pitää kypäräpipoa Jaakon päässä, kun hän raapi ja retuutti tukkaa, korvia, niskaa, silmiä jne ihan hirvesti. Näyttää siltä, että kasvoissa ja vaippa-alueella on näppyjä kaikkein eniten. Suussakin on hellukoita, joten syöminenkään ei ole ollenkaan kivaa. Ja nuo yöt..varovainen arvio nukutuista tunneista viimeiseltä 2:lta yöltä yhteensä on ehkä 3 tuntia :(

Mutta tänään päivällä meillä on ollut oikein kivaa. Panadolia vaan kuumetta alentamaan ja spriillä pyyhkii ihoa, niin elämä hymyilee taas hetken. Perjantain kunniaksi leivoimme kääretortunkin!

Kuvein laittaminen jää väliin, kun blogger on niiiin hidas. Lisäilen vaikka sitten illalla.
Edit: Tässä kuvat. Pitsineule on Lankakomeron ohjeen mukaan tehty. Kiitos siitä, ohje oli hyvin toimiva!

Lyhyesti sanoen Jaakon sukat ovat valmiit, Jaakon serkun 1 kk neule on pingottumassa ja kypäräpipo on tulossa. Tuo kypäräpipo vähän jännittää, kun ohje on 2 vuotiaalle, mutta tähän mennessä tehty kaulaosa näyttää jotenkin pieneltä. No jos ei sovi Jaakolle, niin pitää keksiä sitten joku kelle sen voisi antaa.

Hip Hei!

2006-09-27T22:29:00.000+03:00

Vihdoin pääsen surfaamaan netissä oikein antaumuksella! On meinaan monen päivän päivitykset lukematta, joten saattaa hetki vierähtää tämän koneen kanssa.

Kävin eilen verestämässä vanhoja posliinimaalaustaitojani. Se oli aivan ihanaa! Aika riensi ja ennenkuin huomasi, oli 2,5 tuntia mennyt. Yllä kuvia aikoja sitten maalaamistani Myrna mukeista. Mallina oli aito Myrna kahvikuppi (kuvissa keskellä), mutta kaiken olen mukeihin itse piirtänyt, värit itse tehnyt ja siveltimellä kaikki maalannut. Eli ovat tosiaan kokonaan käsintehdyt.

Jotain olen saanut käsityörintamalla aikaankin, mutta niistä kuvia huomenna. Kuvittelisin pääseväni päivälläkin päivittämään tätä blogiani, kun yllätys Jaakko on taas kipeänä. Nyt on vuorossa vesirokko: ( Johan siitä edellisestä rokosta meni kolmisen viikkoa..ja vesirokonkin jälkitautina on kuulemma usein korvatulehdus. Toivoisin kyllä, että sitä ei tulisi. Aika näyttää. Muistan hyvin miltä tuntui olla vesirokossa, kun olin silloin joitain 5v. Lohduttavaa oli kuulla lääkärin suusta, että mitä pienempänä taudin sairastaa, niin sitä helpommalla lapsi pääsee. Ainakin Jaakon tauti näyttää olevan aika rajua, kun aamulla ei ollut yhtään näppyä, klo 16 maissa muutama kuulemma haarovälissä ja klo 19 olikin sitten jo vaikka miten monta hellukkaa ympäriinsä. Voi äitin pientä :((

Lueskelin noita vanhoja postauksiani ja huomasin, että aiheet pyörivät aika tarkkaan Jaakon sairastamisten ympärillä. Mutta minkäs teet, kun sitä tämä elämä tuntuu nyt olevan..

Muuttoruljanssit jatkuivat tällä viikolla edelleen: töissä muutettiin huoneesta toiseen. Pari tiimiä pistettiin istumaan samaan avokonttoriin ja ainakin ensimmäiset kokemukset ovat olleet ihan hyviä. Sielläkään ei ole vielä kaikki taulut seinällä kuten ei ole kotonakaan ;)

Ei nettiä vieläkään :(

2006-09-22T09:30:00.000+03:00

Vielä kestää jokunen päivä, että saan netin käyttööni. Eilen pääsin tekemään varsinaisen tilauksen ja kuulemma asennuksessa kestää 1-5 arkipäivää. ´

Minulta poistettiin toissapäivänä viisaudenhammas ja oli tosi helppo juttu! Olin positiivisesti yllättynyt, sillä alaviisaudenhampaat leikattiin yhdellä kerralla ja se oli ihan hirveää. Seurauksena oli monen päivän kuume jne jne. Nyt on ollut koko ajan ihan hyvä olo - ainut vaan, että ruoka on kylmiä sosekeittoja, vellejä, mehuja, jogurtteja jne..tänään saa sentään varovasti syödä pehmeää leipää!

Viikonloppuna olisi tarkoitus kunnostaa varasto (lämmintä tilaa). Se tarkoittaa sitä, että sieltä on kaikki tavarat otettava pois, uusittava hyllyt kestävämmiksi ja muutenkin pitää tila optimoida. Ehkä sitten saisi sisältä jotain vielä sinne kannettua säilöön.

Muutto, osa 3

2006-09-16T20:58:00.000+03:00

Muutto on onnistuneesti ohi. Viime viikon perjantaina 8.9. muuttofirman auto kaarsi pihaan klo 8,30 ja kaikki tavarat oli kannettu uuteen paikkaan sisään 4,5 tunnissa. Ihan tehokasta toimintaa. Mitään ei mennyt rikki ja lasku oli kohtuullinen, joten luulen, että tulevaisuudessakin käytämme muuttofirmaa. Varmaa on, että tämäkään asunto ei ole perheemme viimeinen...ehkä tässä nyt sitten kuitenkin voisi asua enemmän kuin 3 vuotta. Laskeskelin, että viimeisen 5 vuoden aikana on ollut 3 muuttoa. Voimille tämä viimeisin otti, mutta nyt se on ohi!

Kaikki tavarat oli 3 päivässä purettu laatikoista, mutta kaikki eivät ole löytäneet vielä paikkaansa; muutama taulu on ripustamatta, samoin joku lampukin. Siivouskomero on ihan myllin mallin, se pitää sisustaa uudestaan, että pienen tilan saa optimoitua. Varastotila on myös ihan hujan hajan. Ongelma tuli siitä, että seinillä olevat hyllyt olivat niin heikot, että niille ei voinut laittaa juurikaan painoa. Pitää siis ottaa kaikki sieltä varastosta pois, uusia hyllyt ja sitten järjestää tavarat kunnolla paikalleen. Jos tämän ehtisi vaikka ensi viikonloppuna, arki-illat ovat liian lyhyitä.

Tämä postaus tulee mummolan koneelta- oma yhteys on vielä vaiheessa. Se kun tulee työpaikan kautta toimitettuna. Kuulemma menee jotain 3-4 viikkoa, mutta on sekin kuultu, että on mennyt puoli vuotta...Kärsin vähän siitä, että en pääse iltaisin lukemaan kenenkään bloggauksia...Nyt olenkin surffannut netissä ihan urakalla :)

Muutto, osa 2

2006-09-07T21:59:00.000+03:00

No niin. Kaikki on pakattu ja kohta entinen kotimme näyttää tältä:

eteinen

olohuone

keittiö

toinen nurkka olohuoneesta
Makkarista en ottanut kuvaa, kun Jaakko nukkuu, mutta kuten arvata saattaa, niin sielläkin on laatikkoja.

Voi väsymys. Onneksi näitä ei tarvitse itse kantaa, kun muuttofirma hoitaa sen.

Muutto, osa 1

2006-09-02T20:34:00.000+03:00

No niin. Syyskuu on tullut ja saimme uuden asunnon avaimet ja vanhastakin on saatu jo kaikki rahat. Sitten vaan muuttamaan! Varsinainen muutto on 8.9 eli ensi perjantaina, mutta tänään muutettiin kaikki ulkokalusteet ja varasto. Ei ollut mikään iso juttu, kiitos apujoukkojen (Jaakon mummit ja vaarit). Rankka viikko tulossa, kun aikaa on 4 arki-iltaa pakata 60 neliön tavarat...ja sitten ne pitää vielä purkaakin. Huomenna käyn pesemässä kaikki laatikot ja kaapit jne, vaikkakin tiedän, että edellinen asukas on ne jo pessyt. Ehkä se on vain tunne, että pitää olla itse ne pessyt. Samalla sitä voi miettiä, että mitä minnekin laittaa. Vaikka muutamme 23 neliötä suurempaan asuntoon, niin silti tuntuu, että voisi kyllä olla vielä vähän enemmänkin tilaa. No seuraava asunto sitten :)

Jaakko-rukalla on kuin onkin vauvarokko. Ja se eteni juuri niinkuin Carita kertoikin. Jaakolle vaan tuli vielä korvatulehdus ja räkätautikin samaan syssyyn. Lääkärin mukaan puolelle vauvarokkopotilaista tulee korvatulehdus ja kun edellinen korvatulehdus ei ollut kokonaan vielä ehtinyt parantua, niin tottakai se iski uudelleen. Voi kökkö. Meillä on ollut hyvin väsynyt, kiukkuinen ja huonotuulinen poika viimeiset 5 päivää. Tänään sentään Jaakko söi jopa vähän lämmintä ruokaa ja aamulla puuroa! Eteenpäin ollaan menossa. Jos tämä meno jatkuu korvien suhteen niin pitää harkita putkitusta. Voi nökö. Kun ei voi olla varma että sekään auttaisi.

Valmistunutta ja keskeneräistä

2006-08-30T16:37:00.000+03:00

Jaakon liivi on nappien kiinnitystä vaille valmis. Siksi toinen olka näyttää vähän hassulta.

Jaakko sai uuden serkkutytön ja hänelle neuloin regia silkistä pienet tumput. Kuva on kännykässä, mutta saa nähdä saanko koskaan sitä siitä purettua, sillä eilen puhelimeni hajosi. Tippui lattialle ja sen jälkeen ei ole inahtanutkaan. Kaikki temput on kokeiltu; no en tosin ole uudelleen tiputtanut sitä lattialle, mutta en jaksa uskoa, että puhelin siitä virkoisi.

Jaakko ehti korvatulehduksesta parantua jotenkuten, tai no korvat olivat paranemassa, kun uusi tauti iski. Vielä on selviämättä, että mikä on taudin nimi, mutta kuumetta on kaikista supoista sun muista huolimatta 39,5. Tämä on nyt toinen päivä eikä oikein muitan oireita ole, joten epäilen vauvarokkoa. Saa nähdä.

Lohdutukseksi itselleni aloin tekemään Dropsin Alpakasta branching out:a. Tosin 3 x leveämpänä kuin alkuperäinen malli. Ajattelin, että tästä voisi saada kivan huivin vaikka harteille.

Huomasin myös, että Jaakolle viime keväänä tekemäni sukat ovat edelleen vähän turhan reiluja, joten sukkia tekemään. Ajattelin, että pitää saada väriä syksyyn, joten riemunkirjavasta Nallesta tulee tässä Jaakolle sopivat sukat.

Olen uupunut jatkuvaan sairasteluun.

Maanantain mutinat

2006-08-21T20:50:00.000+03:00

Tästä tulee kuvaton postaus. Kamera on Islannissa miehen mukana.

Käsitöitten saralla on tapahtunut edistystä: Jaakon liivi on vihdoin viimein valmistunut. 2 nappia puuttuu, hyvä syy mennä siis kangaskauppaan. Regia silkistä tekaisin tuossa tulevalle sukulaisvauvalle pikkuiset tumput. Se on varmaa, että ohuesta puuvilla tms. langasta en neulo hetkeen mitään, vaan nyt on saatava villaa puikoille! Vaikea valinta: Teenkö Jaakolle sukkia ja tumppuja vai aloitanko itselleni ehkä BO:n? Kaapissakin olisi esim Dropsin alpakkaa odottamassa jotain hyvää kohdett ja BO:n ohje on tulostettu ja läpi luettu.....

Jaakko-rukka sai siis räkätaudin päälle kurjaakin kurjemman korvatulehduksen. Ei muuten, mutta kun se eka kuuri ei taaskaan vaikuttanut (nyt pyysin siis heti sitä lääkettä, joka viimeksi auttoi) mutta ilmeisesti on eri pöpö kyseessä. Tämä toinen on samaa antibioottia mitä minä sain poskiontelotulehdukseen, kivoja nämä lasten kantamat taudit!, ja se on sellaista että maha menee ihan sekaisin :(( Kiva olla töissä, kun koko ajan pitää hypätä vessassa. Maitohappobakteerit auttavat vähän, mutta on aika raju lääke - onneksi se edes tuntuu auttavan. Toivon totisesti, että tämä lääke auttaisi myös Jaakkoa. Työpaikkalääkäri sanoikin, että ei ole ollenkaan epätavallista, että kun lapsi aloittaa päiväkodin niin samalla vanhempien sairausmäärät kasvavat. Pitää ainakin meillä paikkansa.

Voi pöh!

2006-08-12T12:01:00.000+03:00

Täällä sairastetaan. Kuumetta, räkätautia, kurkut kipeänä, joka paikkoja särkee....jne jne. Johan tässä meni Jaakolla 1,5 viikkoa päiväkodin aloittamisesta loman jälkeen terveenä. Ei lupaa siis mitenkään ruusuista syksyä. Voi P.

Jaakon liiviä olen yrittänyt vähän tehdä. Enää ei puutu kuin pari kierrosta ja sitten kuvan kirjominen. Eilen illalla olin vain niiin väsynyt etten jaksanut. "Normaalioloissa" olisin kyllä liivin loppuun tehnyt.

Muistin juuri, että meillähän on tänään 6. hääpäivä! Pää on räkää niin täynnä, että näköjään muistikin menee. Sekin päivä oli lauantai ja silloin satoi. Koko kesä oli ollut tosi sateinen ja meidät piti vihkiä ulkona. Vähän parempaa oli luvattu lauantaiksi, mutta eikös se sitten kuitenkin satanut aamusta alkaen, joten sisäjuhliksi alkuun meni. Illansuussa sentään päästiin häävalssi tanssimaan ulkona ja kuralätäköitä piti varoa, kun morsian yllättäen ryöstettiin ;)

Jotain valmistunutta

2006-08-01T20:14:00.000+03:00

Tässä tulee menneen viikon tuotoksia:

Kanelipullia joka muodossa.
Mantelikierteitä.

SirpaLe:n blogissa näin joku aika sitten tällaisenlaukun tehtynä. Kuulemma malli oli uusimmasta Modasta. Minulla kun ei kyseistä lehteä ollut, niin tein sitten muunnelman siitä Sirpan tekemästä laukusta. Vastaanottajat kohta 6v ja n. 2,5 v vaikuttivat tyytyväisiltä :) Oli mukavaa virkata jotain pitkästä aikaa ja vielä punaisesta ja v.punaisesta- näistä väreistä kun tuolle Jaakolle ei tule mitään tehtyä... Ai niin. Lankana Viola ja virkkuukoukku oli 2.

Jaakko tykkää hampaiden pesusta, ainakin yleensä. Asiaa edesauttoi Ikeasta ostettu muutaman euron arvoinen lastenjakkara. Sen päällä on näköjään tosi kiva pestä käsiä, kasvoja, hampaita ja muuten vaan roiskutella vettä.

Loma on loppu :(

2006-07-25T21:19:00.000+03:00

Niin se vain aika menee. Kolme viikkoa hurahti tuosta vain. Viime päivityksen jälkeen kävimme Posiolla mökkeilemässä jonkun päivän ajan ja tietty käytiin Pentik-mäelläkin. Sieltä tarttui kaikkea kivaa kassiin.

Takaisintulomatkalla poikkesimme Rukalle ja sen huipullehan piti sitten kiivetä. Jaakko vain kantoliinaan ja menoksi...totesin taas kerran että vielä jaksan kantaa liinalla ihan ok. Jalat olivat kyllä vähän maitohapoilla alastullessa. :) Odotin, että joku liharyhmä olisi ollut seuraavana päivänä kipeä, mutta ei ollut! Kumma juttu. Pitäisi varmaan ostaa kudottu lyhyehkö liina, niin saisi vielä tukevamman sidonnan tehtyä- tuo trikoinen alkaa olla hivenen kapeahko.

Edit: kuvat lisätty

Käsitöitäkin tuli harrastettua jonkun verran automatkoilla. Tulevan sukulaisvauvan nuttu edistyi suunnilleen etukappaleitten verran, joten saavutusta ei voi pitää mitenkään suurena, mutta jotain sentään. Jotenkin kaikki automatkat olivat niin rasittavia, kun Jaakkoa piti viihdyttää ihan koko ajan, paitsi tietysti nukkuessa, mutta sitten sitä nukkui itsekin. Ja iltaisin ei juuri aikaa käsitöille ollut.

Edit: Pakko oli vielä vähän muutella ulkoasua ;) Lisää muutoksia tulossa, mutta nyt nukkumaan

Vastaus arvoitukseen

2006-07-13T21:20:00.000+03:00

Kiitos kommenteista! Niitä on aina ilo lukea :) Valitettavasti pussukat evät olleet nutturapusseja eikä my little ponyn tossukoita vaan ne ovat terassin pöydän pöytäliinan painot.

Olen nähnyt jossain tällaiset mansikan malliset, mutta koska en halunnut punaisia painoja, niin tekaisin sitten tällaiset. Ja toimii ihan hyvin. Nyt ei ole pöytäliina joka tuulahduksen jälkeen rutussa. Pussukan sisään laitoin kiven, siksi muotokaan ei ole ihan pyöreä. Olisi tietty kiva, jos olisin löytänyt ihan pyöreitä tai soikeita kiviä.

En saanut eilen yöllä unta (kiitos myöhäisten päiväunien), joten nouloin puolipakolla Jaakon liiviä. Nyt siinä on kaikki langanpäätkin päätelty, mutta rerosit pitää vielä tehdä. Sekään ei ole iso homma, mutta yhden jälkeen yöllä alkoi unimatti jo kutsumaan.

Tänään kävin kirjastossa ja löysin aivan ihania kirjoja. Sisustusta (lähinnä lastenhuoneen), neulontaa, virkkausta. Kertomakirjallisuutta en ottanut tällä kertaa mukaan, kun näistä tuli jo niin mahtava pino. Voi miten minun pääni viliseekään kaikkia kivoja suunnitelmia ;)

Miksei tännekin voisi tulla vähän vettä??

2006-07-12T20:18:00.000+03:00

On kuuma. Tuskallista, kun koko ajan on hiki pinnassa ja kasvit kärsivät veden vähyydestä. Tänään juuri haravoin takapihan Terijoen salavan lehtiä reilu 40 litraa, ihan kuin olisi syksy. Takapiha näyttää taas siltä, että siellä voisi jälleen haravoida - kiitos tämänpäiväisen navakan tuulen. Höh. Ei pitäisi valittaa, kun Suomessa ei niin usein näin lämmintä ja kuivaa ole, mutta kun on ihan puhki jo kesken päivää eikä sitten jaksa tehdä oikein mitään järkevää. Osansa tietty silläkin, että aamulla mennään Jaakon kanssa jo 8 pintaan ulos.. Silloin ei vielä ole niin tajuttoman helteistä. Kuulemani mukaan vähän pohjoisemmassa on jo tullutkin vettä, mutta ei täällä. Pilvet vain purjehtivat ohi.

Jaakon liivi on edelleen vaiheessa. En tiedä mikä siinä tökkii, se ei vain jaksa kiinnostaa. Mielessä olisi paljon kivampia projekteja ;)

Jotain olen sentään saanut aikaankin. Tässä pino paitoja ja yksi kesämekko lyhennettyinä ja osa kavennettuina. Olisi kiva, jos t-paidat ja housut olisi niin pitkiä..tällainen tappi kuin olen. Haluan, että vaatteeni istuvat hyvin, eikä niin, että t-paidan helma on jossain lanteilla ja housujen lahkeet rullalla.

Fiksasin pari toppiakin. Olkaimia lyhensin vähän, ja sitten toiseen tein tällaisen rypytyksen. Jostain syystä olen nyt viehtynyt rypytyksiin.

Ja sitten arvauskilpailu. Mitä nämä ovat? Vastaus tulee seuraavassa päivityksessä, kun nämä ovat käytössä :) Lankana on 6-säikeinen Finlan kalastajanlanka ja 1,25 mm virkkuukoukku. Malli on omasta päästä.

Nyt on loma, lämmin ihana loma...

2006-07-04T20:56:00.000+03:00

Nyt on siis edessä kolmisen viikkoa kesälomaa. Hyvin huomaa, että kotona ollessa ehtii käsitöitä ja muuta touhuamaan paljon enemmän kuin iltatunteina töitten jälkeen. Eilen, siis ensimmäisen lomapäivänä käytin Jaakon päiväuniajan siihen, että siivosin meidän tärkeiden paperien laatikon. Ei siinä mikään ihme homma ollut, mutta kummasti sinne aina ilmestyy vähemmänkin tärkeitä papereita, jotka ovat sitten hajallaan. Tänään luin kirjan ja tein vähän käsitöitä. Ulkona ollaan oltu tuntitolkulla pitkin päivää. Olkapäistä huomaa hyvin, että aurinko on paistanut :)

Jaakon liivi on vähää vaille valmis. En tiedä mikä siinä alkoi yhtäkkiä tökkimään, joten se oli "jäähyllä" jonkun viikon vai oliko kuukausiakin. En nyt jaksa muistaa.

Etukappale, josta toinen olka vielä tekemättä. Kuten alemmasta kuvasta hyvin huomaa, en ole mikään mestari kirjoneulonnassa. toisaalta eipä tuota ole tullut juuri harrastettuakaan, ainakaan puuvillalangalla.

Etukappaleeseen on tulossa auton kuva. Toinen vaihtoehto kuvaksi on pallo, koska Jaakko rakastaa kaiken kokoisia ja näköisiä palloja. Päiväkodissakin on kuulemma aika mustasukkainen kaikista palloista... Ilmeisesti on sieltä oppinut tai sitten isältään, että miten palloa kuljetetaan potkimalla.

Ja sitten tämä takakappale, joka on kokonaan kirjoneuletta. Kumma juttu muuten, että tähän kuva tulee ihan väärinpäin, kun olen sen kuitenkin oikeinpäin kääntänyt.. hm en nyt jaksa alkaa taiteilemaan tämän kanssa, joten olkoon.

Olen tehnyt toistakin työtä, ja siitä on takakappale valmis. No se nyt ei ole mikään Suoritus, kun itse vaatekappalekin on niin pikkuruinen. Kerron tässä vaiheessa vain sen verran, että se on tulossa sukulaisen tulevalle lapselle. Voi sitä on niiiin mukava tehdä (tunnustan, että poden välillä vauvakuumetta).

Kuvapläjäys

2006-06-20T20:07:00.000+03:00

No niin. Täältä ne tulevat. Kauan kaivatut kuvat!

Äidin paita on paras!

Lankaa Tallinnan Filatista. Mies kävi ostamassa ja kivoja lankoja toikin.

Tässä se punainen jakku mitä pienentelin toissaviikonloppuna. Hyvä tuli. Maltoin jopa harsia ennen ompelua!

Lanka ja Jaakko. Jaakolla on olemassa parikin omaa lankakerää, mutta äidin langat ovat AINA paljon mielenkiintoisempia...

Juomisharjoittelua lasista. Niin kuin näkyy, niin lopulta oli aika hammästynyt veikkonen, ja syynä oli se, että vettä meni aika hulauksella syliin... Kaiken kaikkiaan todella hienosti meni tämäkin harjoittelu ja voi kuinka meillä kaikilla oli hauskaa.

Nukkumatti kutsuu, tänään oli aika väsyttävä työmatka ja vaikka autossa on ilmastointi, niin silti oli kuuma. Ihan naatti olo.

pikapäivitys

2006-06-18T21:34:00.000+03:00

Tiivistettynä kuulumiset, nyt ei ehdi enempää. Kuvia sitten joskus. :
- Jaakko nukkuu pääosin kaikki yöt ok.
- Jaakon korvatulehdus ei vieläkään ole mennyt ohi ja 3. antibiootti siis nyt menossa. Voi itku. Seuravaksi mennäänkin sitten korvalääkäriin. :((
- Viime viikonloppuna harrastin vanhojen vaatteiden uusimista (ts pienentämistä ja muotolaskosten tekemistä). Tuli vanhoista vaatteista kuin uusia.
- Olen lukenut lähes 3 muumikirjaa; luemme näitä nyt siis kirjakerhossa johon kuulun. Oli muuten hauska tietää, että muumit ovat ennen muinoin asuneet ihmisten kaakeliuunien takana ja kun ihmiset luopuivat kaakeliuuneistaan, niin muumien piti etsiä uudet kodit.
- Jaakon liivi on muuten valmis, mutta en ole jaksanut/viitsinnyt tehdä sitä takakappaletta loppuun. Siitä ei siis puutu kuin 10-15 cm. Kun tuli tämä kesä, niin into loppui.
- Kesään liittyen tänään aion vielä tehdä ainakin yhdet sortsit Jaakolle, kun niitä tuntuu nyt menevän.
- Minä puolestani olen edelleen jatkuvasti väsynyt ja ilmiselvästi minulla on stressi, kun näen töistä lähes joka yö uniakin. Se ei liene ihme, kun teen siis edelleen 2 ihmisen töitä..Millä tahän vuorokauteen saisi enemmän tunteja?
- Jaakkoa purtiin viime viikolla käteen päiväkodissa.
- Leikkasin takapiha nurmikon tänään Jaakko kantoliinassa. Oli aika hauskaa, mutta raskasta touhua. Jaakkokin osallistui ajamiseen pitämällä toista kättä työntöaisalla...
- Oma asunto on myyty ja uudesta tehdään kauppa keskiviikkona!

Siinä ne tärkeimmät. Tämä viikonloppu on reissattu juhlista toisiin ja nyt on ihan puhki. Ja tuo ompelukone tuossa nököttää ja odottaa ompelijaa.

Hellurei

2006-06-06T20:11:00.000+03:00

No niin. Viikossa on ehtinyt tapahtua paljon. Oma asunto meni myyntiin, ja päivän myynnissä oltua tuli jo ensimmäinen tarjous. Ehdittiin jo siitä riemuita, mutta sitten sen ostajan takaajat perääntyivät, niin siinä meni sitten koko kauppa myttyyn... Ei se mitään, eilenhän vasta oli ensimmäinen virallinen näyttö.

Töissä olen oppinut kantapään kautta paljon tuuraamistani hommista. Ei näytä olevaan ollenkaan niin kamalaa tai vaikeaa kuin olin ajatellut. No ei kyllä ole vielä tarvinnut luoda kokonaan uusia raporttipohjia, mutta eiköhän sekin suttaantuisi. Olen ainakin positiivisella asenteella liikkeellä!

Viime viikon balettikokemus oli sanalla sanoen antoisa ja hotellissa nukuin kuin pieni karhunpentu. Olin mahtavan virkeä torstaiaamuna-niin että töissäkin huomauttelivat, tosin mukavaan sävyyn.

Olen jopa neulonut automatkat aamuisin ja Jaakon liivi on reilu puolessa välissä. Kuvia laitan sitten seuraavaksi. Mieskin kävi työmatkalla Tallinnassa ja minä sain tuliaisiksi Filatista nätin sinistä italialaista puuvilla-viskoosilankaa ja sitten ihan tavallista luonnonvalkoista puuvillalankaa. Tälle luonnonvalkoiselle on jo ohje katsottuna. Kerron siitäkin sitten toiste enemmän. Nyt en jaksa alkaa purkamaan kuvia kamerasta, joten nämäkin langat näyttäytyvät sitten myöhemmin blogissani.

Ja sitten alkaneen viikon kurjistus. Jaakko rukan korvatulehdus ei näköjään ole parantunut. Ilmeisesti Amoxin kuuri auttoi alkuun, mutta ei sitten tappanut koko pöpöä. Höh. Toivottavasti Jaakko mussukka syö tätä yhtä innolla kuin edellistä. Sitä hän otti suorastaan nautiskellen :)

Missä se kesä luuraa?

VALI VALI VALI ...

2006-05-28T12:48:00.000+03:00

Nyt seuraa varsinaista vuodatusta. Ensinnäkin olen äärettömän väsynyt. Piti oikein käydä mitatuttamassa hemoglobiini, mutta sinä ei ollut mitään vikaa. Terkkari passitti minut silti vielä otatuttamaan pienen verenkuvan..toivottavasti siinäkään ei ole mitään. Niin kuin varmastikin olette huomanneet, niin sen jälkeen kun palasin töihin ovat päivitykset tulleet harvakseltaan. En vain yksinkertaisesti ehdi enkä jaksa tehdä minkäänlaisia käistöitä. No joo joskus jotain pientä.

Oma arvioini tähän väsymykseen on se, että Jaakko on ollut koko kevään enemmän ja vähemmän kipeä ja työ, niin kivaa kuin se onkin, on todella haastavaa. No sitten yhtälöön lisätään yhden tiimiläisen poislähteminen ja suurin osa hänen töistään kaatui minun niskaani. Ja niihin hommiin (mm. yhden raportointiohjelman käyttö ja uusien raporttien kehittäminen) sain hyper lyhyen oppimäärän. Eikä tässä vielä kaikki.

Yhtälöön lisätään edelleen uuden asunnon ostaminen (83 neliötä jee jee!!) ja vanhan myyminen. Olin vakaasti myymässä itse tätä asuntoa, mutta sitten tajusin, että en yksinkertaisesti Jaksa. Joku raja minullakin. Ehkä olisin tähänkin venynyt, jos meillä edes nukuttaisiin öisin, mutta kun ei niin ei. Siitepölyt vaivaavat edelleen Jaakkoa (joo joo Zyrtecin avulla nukkuu paremmin), mutta kun tuli uudelleen kamala nuha, kuume ja nyt vielä korvatulehduskin. Molempiin korviin. Hiiohoi!! Ja minäkin olen tulossa kipeäksi ja mies on lähdössä työmatkalle. Voi tähän-tulee-kirosanoja-putkeen. Niin ja se välittäjä on tulossa huomenna ja Jaakon kevätjuhla on tiistai-iltana.

Onneksi olen menossa keskiviikkoiltana katsomaan balettia ja mikäli minä ja perheen muut jäsenet ovat kohtuu kunnossa, niin ihan varmasti jään yöksi hotelliin. Aion nukkua yhden yön hyvin ja pitkään ja syödä rauhassa aamupalan. Olen tätä suunnitellut ainakin puoli vuotta. On tässä tietty sekin puoli, että öiseen aikaan kotimatka voisi kestää aika kauan ja yöunet jäisivät taaskin aika onnettomiksi. Suunnitelmallani on miehen täysi hyväksyntä.

Mainitsin jo, että jotain pientä on käsityösaralla menossa. Tästä on tulossa Jaakolle siis liivi. Ilman mitään ohjetta. teen vain niin kuin sillä hetkellä sattuu huvittamaan.

Ja sitten loppukevennykseksi kuva minusta ja Jaakosta istutushommissa. Jaakosta suuri multasäkki oli aivan IHANA! Äidistäkin oli mukavaa, kun Jaakko laittoi multaa ruukkuun, mutta sitten kun sitä pääasiassa laitettiin muualle kuin ruukkuun, niin se ei sitten ollut niin mukavaa...

No mutta mitäs siitä, kun pussimulta nyt ei niin vaarallista ole. Pääasia että touhuttiin yhdessä, ulkona, auringossa! Mutta nyt lepo ja kuumemittari kutsuvat.