Ompeluksia

Tuttaville syntyi viime viikolla pienen pieni tyttönen. Kaapissa sattui ennestään olemaan pala sopivaa kangasta ja kaavatkin olivat olemassa melkein 9 vuoden takaa. Pikapikaa valmistui helatorstaina vuosikertamarinoituneen Suuren Käsityölehden kaavoilla n. 44-46 cm tunika. Ei tosiaan mennyt paljoa kangasta, ihan kuin nukelle olisi tehnyt. Ei sitä enää muistakaan miten pieniä vastasyntyneet osaavatkaan olla. Olipa kivaa ommella jotain muutakin välillä kuin housuja.

Päättelemättömät sukat löytyivät kaapista ja kun nekin sattuivat olemaan ihan pikkuvauvan kokoa, niin koristelin niitä vähän tyttömäisemmiksi.


Lankana Nalle, puikot muistaakseni 2,5 tai 3, resoorissa kaikki oikeat tehty kiertäen.

Viikonloppuna ompelin lisäksi Jaakolle muuamat housut. Poika kasvaa rojottaa niin, että jatkuvasti on puntit lyhyenä. 4-vuotis neuvolassa pituutta oli pojalla 104,5 cm ja painoa 16 kg.

Täysin mielikuvituksettomat housut, silittämättöminä. Resorit punteissa ja kuminauha vyötäröllä. Ei ole edes yhden yhtä taskua missään.


Ja lisää housuja, välillä velourista suorilla lahkeilla.

Jo aiemmin olen tehnyt ainakin 3 vastaavat perushousut, joista yhdet vakosametista sekä vielä sukulaispojalle 2 housut (1 college- ja 1 velourhousut). Mitään erikoista näissä ei ole, ei ole ollut aikaa alkaa tikkailemaan ja tekemään mitään yksityiskohtia.


Joonaksen mielestä kuvattavat housut olivat sangen mielenkiintoiset, ja mielenkiintoiseksi jäi valotuskin, kun housut jo häipyivät kuvasta.


Tästä samasta kankaasta on Jaakolle tehty housuja useammat vuosien saatossa, mutta nyt käytin sen viimeistä piirtoa myöten loppuun. Siksi näihin tulikin vähän kasvunvaraa :) Nämäkin housut saivat osakseen runsaasti Joonaksen huomiota, joten piti hyvin hätäiseen saada kuva.

Joonaksesta on sangen hauskaa pukea itse päälle ja häntä ei saisi auttaa yhtään. Kaamea karjunta kuuluu kun yrittää vähän auttaa. On ne molemmat jalat välillä osuneet oikeisiin puntteihinkin, mutta vielä ne tuppaavat samaan lahkeeseen livahtamaan. Ja sitten on jumi ja harmi kova.

Takaisin langoilla

Olen pohtinut viime kuukausien ajan sitä, mitä haluan ja voin tänne kirjoitella. Kaikenlaisten mietintöjen jälkeen jatkan samalla käsityö, kokkailu, muu elämä linjalla. Krooninen ajan puute aiheuttaa myös sen, että jos ei heti kirjoita sitä mikä mielessä on tai mitä on valmistunut, niin kirjoittaminen jää kokonaan vaikka mielessä onkin. Niin on käynyt nytkin.

Koska aikaa on kulunut paljon, niin laittelen valokuvattuja tuotoksia, tai esimerkkejä niistä, esille aihepiireittäin.

Aloitetaan vaikka leipomuksista. Tähän väliin on ehditty juhlia niin miehen kuin Jaakonkin synttäreitä. Tavallisista viikoittaisista leipomuksista en jaksa nyt kirjoitella mitään.

Miehen synttärit:

Toiveena oli tulivuorikakku. Tuumasta toimeen, pohjana sacherkakun pohja, välissä kermaa ja mansikoita, kraaterissa pohjaa (leikattu sivuista) ja päällä suklaa ganache, vaahdotettuna ja haarukalla "raavittuna" että olisi oikean jäähtyneen laavan näköistä. "Laava" oli löysää kermavaahtoa ja päällä vähän tuhkaa eli tomusokeria. Olisi tullut turhan hurjan näköinen teos, jos laavan olisi värjännyt punaiseksi ja laittanut tuikun sisälle kraateriin...




Lisäksi oli vadelmatorttua ja kaurakeksejä. Kaurakekseissä testailin uutta ohjetta ja vadelmatorttu jäi kökköisen näköiseksi kun koristelua aloittaessa kävi pieni onnettomuus. Enpä ole aiemmin saanut tökättyä leikkelehaarukkaa peukalooni niin että haarukka on vaakasuorassa ja piikit tiukasti peukalossa :( Pääsi aika uljas ulvaisu.

Jaakon 4v. synttärit:

Suolaisista tein jauheliha - paprika - cous-cous kierteitä (osan myös munattomana ja maidottomana) ja kreikkalaista voileipäkakkua Pirkan ohjetta mukaillen. Tein kakusta suuremman kuin ohjeessa ja lisäsin siihen broilerisen täytteen. Makeista tein pikamunkkeja Kaarina Roinisen leivontakirjan ohjeen mukaan ja Jaakon toiveesta rakettikakkua. Mallin ja idean otin kirjasta missä on lasten syntymäpäiväkakkuja. Onneksi Jaakko valitsi näin helpon mallin. Pohja on 6 munan kääretorttupohja (60cm uunissa tulee sopivan paksuinen). Päällä kermavaahtoa ja välissä vadelma-mansikkahilloketta, banaania ja kermavaahtoa. Ihan peruskauraa siis. Tänä vuonna en jaksanut vääntää pikkuleipiä vaan ostin kaupasta niin oli kaikille sopivia (munattomia ja maidottomia).



Uuden vuoden lupaukset:

1. Karkkipäivä. Sujuu kohtuullisesti. En ota stressiä.
2. Nukkumaanmeno klo 22. Sanotaan, että en valvo niin myöhään kuin syksyllä. Ja pyrin menemään ajoissa nukkumaan.
3. Itsestä huolehtiminen. Liityin liikuntaklubiin. Siellä pyrin käymään 2-3 kertaa viikossa. Hyvän alun jälkeen tuli heti tauko, kun sairastin vaihteeksi pitemmän kaavan mukaan flussaa. Onneksi siellä on monipuolisia tunteja että voi taas aloitella rauhallisemmilla lajeilla ja osa alkaa sen verran myöhään, että saan poikien iltatoimissa autettua. Ei siis mene lyhyestä illasta yhteistä aikaa. Tämä vain vie sitten sitä käsityöaikaa. Ajan allokoiminen on välillä haasteellista.
4. Lankalakko. Se pitää! En ole ostanut yhden ainutta lankakerää ja pystyn kävelemään lankaosastojen ohi ilman mitään ongelmia. Lakko piti jopa taannoisen Tukholman reissun aikana. Sieltähän on perinteisesti raahattu kassi jos toinenkin lankaa lahden tälle puolen.

Seuraavalla kerralla oikeita käsitöitä.

Nuutuneen tarinat

Kovin vähäiset ovat viimeisen kuukauden tuotokset: 1 lapaset Jaakolle, 1 melkein valmiit lapaset Jaakolle, 1 maalattu muki ja 1 maalattu lasi kummitytölle. Maalauksetkin ovat olleet hyvin yksinkertaisia. Ja 1 aloitettu neule itselle. Saa nähdä tuleeko siitä koskaan mitään, kun ei ole taas vaihteeksi mitään mallia.

Jaakko oli kovin iloinen uusista "tassun suojukkaistansa" eli "viidakkolapasista". Niitä piti pitää ensimmäiset päivät koko ajan - yötä päivää. Meillä asui näet silloin tiikeri, leopardi ja gebardi vuorotellen erään luontodokumentin seurauksena. Nykyään meille on taas muuttanut milloin pikkukoira milloin tyrannosaurus rex.


Kirjava Nalle on jonkun vuoden takaista, puikot oli 2,5 mm metallipuikot.
Silmukoita oli 13 / puikko ja tein pikkuisen reilut niin mennee vielä ensi syksynäkin. Jolleivat huku, niin kuin niillä tapana on. Aloittelin samantien toisetkin lapaset, tosin 2,75 mm puikoilla ja 12 s / puikko.

Posliinimaalauksessa kokeiltiin lasinmaalausta ja se olikin kivaa. Pääosin samanlaista kuin posliininmaalaus, mutta silti erilaista. Sitä pitää kokeilla vähän lisää.


Aikaisemmista nukkumaanmenoajoista huolimatta (tai ainakin pyrkimyksistä) aina vaan on väsähtänyt olo. Pojatkin nukkuvat paremmin, joten olen luokitellut tämän enemmänkin kevättalven nuutumiseksi. Mitään samankaltaista väsymyskierrettä tämä ei ole kuin syksyllä. Onneksi.

Eilen keksin ratkaisun. Musiikin. Olen huomannut monta kertaa aiemminkin, että musiikilla on todella terapeuttisia vaikutuksia, niin iloisten kuin surullistenkin asioiden käsittelyssä. On helpompi heittäytyä esim. mollivoittoiseen sävelmään ja sanoihin sisään silloin kun itsellä kurja olo. Ja yleensä aikansa siinä tunnetilassa piehtaroitua tulee parempi olo - asia on loppuun käsitelty ja sitten voi taas jatkaa vähän paremmalla mielellä.

Eilen tajusin, että se mitä kaipaan kunnon tujauksina on sellainen musiikki, joka pistää jalan vipattamaan ja on energistä. Ja koska rakastan Pentti Hietasen ääntä, oli luonnollista valita tämä artisti. Genreksi valikoitui rock, sillä On the Rocks levyllä on pari sellaista Deep Purplen (mm. Burn) kappaletta joiden seurauksena en vain voi pysyä paikallani. Jalan on ainakin heiluttava. Mieluummin pitää vähän tanssia. Ja millainen vaikutus kappaleilla voikaan olla: aamulla työmatkalla kuuntelin autossa ihan reilulla äänenvoimakkuudella rockia puoli tuntia ja sen seurauksena melkein tanssin töihin!

Samalla kun eilen latasin ITunesista vähän lisää Pentin italiankielisiä klassisia sävelmiä, Doorsia ja Janis Joplinia, niin latasin levyn, josta olen unelmoinut pitkän aikaa: W.A.Mozartin Requiemin, missä laulaa mm. Karita Mattila. Ja tämän levyn ei ole suinkaan tarkoitus olla energisoiva. Päinvastoin. Kuulokkeet korville, selälleen pötkölleen, silmät kiinni ja nauttimaan. Iloja nämäkin.

Ja hei, tammikuu meni ilman mitään vaikeuksia langanoston suhteen! Tästä on hyvä jatkaa.

uuden vuoden lupauksia ja muita tarinoita

Loma oli ja meni omalla painollaan ilman mitään kummempia suunnitelmia alun sukulaisvierailuturnauksen jälkeen. Kun kotona oleminen alkoi näkymään liiallisena lasten riehumisena ja kärttyisyytenä, niin sitten lähdettiin retkille. Ja kivoissa paikoissa käytiinkin - Korkeasaaressa, joka on talvellakin mukava paikka, VillaMokassa Hämeenlinnassa ja vielä uusitussa Tekstiiliteollisuuden Teetee shopissa Porvoossa ja tietysti mummolassa. Teetee shopissa oli myös paljon muuta tavaraa myynnissä kuin lankoja, mutta vähemmän kärsivälliset kanssamatkustajat pitivät huolen siitä, ettei ostoksille ollut liikaa aikaa. Uusi Teetee shop on sopivasti Simoliinin talossa aivan Brunbergin myymälän lähellä. Vähän vielä lisää lankaa ostin GetKnittedistä ja myös himoitsemiani välikoon puikkoja. Toivottavasti ne tulisivat jo tällä viikolla!


Vähän kivannäköistä Smartia Teetee Shopista. Ei hajuakaan siitä, mitä niistä tulee. Jotain. Joskus.

Fortissama socksista ja oranssista Mokkasukka Vitalista pitäisi tulla tiikerinraitasukat. Tuo Vital käsitelty lanka on huippupehmeän tuntuista! Kuriositeettina ostin myös koukkuamiskoukun. Se on tekniikka mitä en ole koskaan kokeillut ja ainakin Googlettamalla löysin vaikka miten hyviä ohjeita erilaisten pintojen luomiseen. Vaikuttaa mukavalta.

Koska loppuvuosi meni lankaa hamstratessa niin nyt onkin ensimmäinen uuden vuoden lupauksen paikka: En aio ostaa lankaa ainakaan 6 kuukauteen, mieluummin koko vuoteen. Karu juttu, mutta huomaan hyvin että välillä hamstraan lankaa ihan jatkuvasti ja sitten menee monta kuukautta etten osta mitään. Ja tällä neulomistahdilla varasto vain kasvaa....

Viime vuoden tuotoksista on esittelemättä mm. nämä sukat Nallesta (n. koko 28-30), jotka menivät sukulaistytölle synttärilahjaksi. Tikuttelin niitä 2,5 mm bambupuikoilla ja ainakin oma silmä näkee hyvin, mistä kohtaa on alkanut yhteistyö bambujen kanssa luistaa.



Samaiselle tytölle tein lahjaksi myös dinosauruslautasen. Minulla ei ollut mitään kuvaa, vähän stabilokynällä piirsin ääriviivoja ja sitten maalasin suoraan väreillä. Ihan kiva tuli, mitä nyt jalat on vähän hassut. Yhdellä maalaamisella ja poltolla tuli valmista.


Totesin Jaakon jalkojen taas salakavalasti kasvaneen ja sukkien kutistuneen. Tuloksena tuli tassu-sukat, joissa on viime vuonna ostettua tumman ruskeaa Nallea ja okran ja oranssin-ruskeaa vuosikertalankaa ainakin 15 vuoden takaa. Värit ovat hyvin 70-lukulaiset :) Tassuja ei ollut aikaa paljon miettiä, kun Jaakko halusi koko ajan laittaa sukat jalkaan eikä langanpäitäkään ei olisi saanut päätellä. Tassunjäljistä tulikin vähän sinnepäin olevat. Pääasia että miellyttää käyttäjää. Puikot olivat näissäkin 2,5 metalliset ja silmukoita oli 13/puikko. Koko on n. 28-30.



Tänä vuonna on päivänvalon nähneet ensimmäiset Mokkasukka-sukat. Itselleni. Niiden piti olla joululahja toiselle henkilölle, mutta kun aikataulu ei pitänyt ja huomasin tehneeni yhdessä kohdassa virheen, niin päätinkin pitää nämä itse. Malli on Favorite Socks-kirjasta, mutta alun silmukkaluvun ja mallineuleen jälkeen tein nämä oman pään mukaan. Ei ollut kirja silloin käden ulottuvilla kun aloin tekemään kantapäätä ja kärkikavennuksia. Mainio mallineule, tosin 1 oikein kohdat voisi hyvin tehdä kiertäen, niin pystysuorista raidoista tulisi nätempiä. Lankana siis ihanainen väri Monk, ja 1 vyyhdistä jäi runsaasti vielä lankaa jäljellekin. Puikot olivat 2mm metalliaddit, jotka minun käsittelyni jälkeen ovat aivan mutkalla. Koko on n. 35.


Toinen uuden vuoden lupaus on itseäni varten: Pidän tänä vuonna parempaa huolta itsestäni. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
1) Siis parempaa ruokavaliota= ei suklaata ja karkkia joka päivä (vain karkkipäivänä), enemmän tyydyttämättömiä rasvoja, vielä enemmän kasviksia ja hedelmiä. Ja vettä pitäisi muistaa juoda enemmän.
2) Ja enemmän liikuntaa = 2 kertaa viikossa jotain missä tulee hiki. Kotona yhdessä muksujen kanssa tai yksin ulkona. Miten vain saan sopimaan. Kokemuksesta kun tiedän, että liikunta parantaa olotilaa käsittämättömän paljon.
3) Ja viimeisenä paljon unta siltä osin, kun se on minun vallassani (esim. Jaakon painajaisille ja Joonaksen hampaiden tulolle ei paljoa voi). Siis nukkumaan viimeistään klo 22. Tänään on poikkeus, kun vetelin reilu 2 tunnin päiväunet.

Yritän ainakin. En kaikkea kerralla, mutta hiljalleen.

Ilon aiheita

Tautien kiertokulku ei näytä loppuvan perheessämme millään. Ensin tuli siis Joonas rajuun flunssaan ja saipa sitten korvatuleduksenkin. Kiukkuisuutta ja risaisia öitä ei myöskään helpottanut alhaalta puskevat kulmahampaat. Pari päivää antibioottikuurin aloittamisen jälkeen yöt rauhoittuivat vaihteeksi merkittävästi, jopa niin että aamulla ei ollut ihan puolikuollut olo. Kun Joonas alkoi paranemaan niin minä tulin kipeäksi. En tosin pahasti mutta lauantaina ihmettelin kun silmiä jatkuvasti kutitti ja illalla syy oli selvä - silmätulehdus. Niin kuin Joonaksellakin. Oli aika huisi yö, kun silmä muurautui pariin otteeseen niin umpeen rähmästä ettei silmää saanut ollenkaan auki. Sunnuntaina oli lääkärireissu edessä ja siitä se sitten alkoi helpottamaan. Ja mikä parasta nyt on loma, joten ei tarvitse edes stressata siitä, että tippoja pitää laittaa sekä minulle että Joonakselle valveillaoloaikana liki tunnin-kahden välein.

Lomalla olemme jatkaneet miehen kanssa sitä perinnettä mikä meillä on aina viikonloppuisinkin. Joka toinen aamu toinen herää silloin kun muksutkin ja toinen saa sitten nukkua pidempään. Ja päiväunille mennään koko sakki, tai ainakin levätään.

Toissapäivänä sain yhden ikuisuusprojektin valmiiksi, itse suunnittelemani liivin nimittäin. Lankana on kauan sitten Prismasta hamstrattua tumman luumun väristä Woolia, puikot 3 ja resoreissa 2,5. Silmukkamäärät laskin koetilkun perusteella ja liivin ympärysmitan otin toisesta liivistä. Liivi joustaa mukavasti, koska etuosa on tehty Nancy Bushin simpukka-mallineuleella (Knitting vintage socks - kirjasta). Resoreissa oikeat silmukat on tehty kiertäen. Jos joskus teen vielä tuota mallineuletta niin kokeilen siinäkin paikoin kierrettyjä silmukoita. Liivin kaikki haasteet alkoivat kädenteiden aloituksen jälkeen. Ensimmäinen oli kuinka tehdä oikealla ja nurjalla lisäykset ja vähennykset niin että aina tulee oikean näköistä. Mitään huilikerroksia mallineuleessa ei juuri ole. Toinen vähän enemmän ajattelua vaatinut asia oli kaula-aukko. Siinä sovelsin Hanna Jaacksin kirjan ohjeita. Ongelma siinä oli, että koko ajan piti laskea kuinka monta silmukkaa oli puikoilla ettei vaan silmukoita hävinnyt tai tullut lisää. Läheltä katsoessa huomaa hyvin, että käsiala ei yläosassa ole ihan yhtä tasaista kuin alaosassa em. syistä johtuen, mutta mitäpä tuosta. Olen aika ylpeä siitä silti!


Toinen ilonaihe kolahti eilen postilaatikkoon, nimittäin talven IK. Kyllä sitäkin ehdin jo odottelemaan. Ensi vilkaisulta lehdestä ei mitään "pakko tehdä ohjetta" pompannut esiin, mielenkiintoisia juttuja siinä oli kylläkin. Pitää tutustua tarkemmin. Jokasivuisista mainoksista en pidä lainkaan, minusta ne ovat häiritseviä.

Joululahjani tiedän etukäteen. Saan unta. Hotellissa. Yhden yön. Ja päälle päätteeksi runsaan aamiaisen :) Hip hei!

Iloista ja Rauhallista Joulua kaikille!

Kun saisi joskus nukkua

On päiviä, viikkoja kun yöelämä menee ihan omia kuvioitaan. Toisaalta illalla, kun on rauha maassa ei malta mennä klo 20 nukkumaan. Pitää muka aina laittaa pyykkiä, tiskejä, ruokaa seuraavalle päivälle jne, jotta seuraava päivä sujuisi mukavasti. Seuraus: ei pääse ajoissa nukkumaan ja yöllä valvotaan kuitenkin saman verran kuin päivälläkin. Parhaimmillaan olen nukkunut yhden yön aikana kolmessa eri paikassa, useamman kerran heräten jokaisessa. Pää on tyhjä, mitään ei jaksa muistaa. Ja töissä pitäisi olla skarppina. Illalla se kostautuu niin, että puhun mitä sattuu ja nukun kaikki junamatkat niin sikeästi että kanssamatkustajien pitää herätellä, mikä on noloa! Pinna on piukalla ja huomaan ärähteleväni vähän turhankin helposti. Tosin myös lepyn nopeasti. Rintaan sattuu, oksettaa ja ruoka eikä suklaakaan maistu. Ja ei, en ole raskaana. Yliväsynyt vain. Olen kehittänyt oman väsymysmittariston itselleni:

- Ei ollenkaan väsynyt = Ai mitä se on? Joku muinainen muistikuva.
- Vähän väsynyt = Jaksan harrastaa jonkin verran liikuntaa ja kiinnittää ruoan laatuun huomiota.
- Väsynyt = Kävelen junalta kotiin, joskus jopa junalta töihin. Muuten en jaksa liikkua ja suklaa maistuu joka päivä, ainakin vähän. Perusolotilani.
- Hyvin väsynyt = kävelen junalta kotiin. En jaksa edes ajatella liikkumista. Ruoka ei oikein maistu. Suusta tulee kummallisia, hassujakin lauseita. Esim. "Syö käsillä", kun piti olla "Syö lusikalla" jne.
- Yliväsynyt = Harkitsen taksin ottamista kotiin junalta (matkaa n. 1 km). Ei maistu ruoka, ei suklaa. Tulee rytmihäiriöitä ja kahvikaan ei auta. Mahaan vain sattuu. Oksettaa. Itkettää. Hormoonit ihan sekaisin.

Jotain positiivista: paino putoaa, kun on väsynyt.

Viimeisen 3 viikon aikana en ole saanut tehtyä kuin puolikkaan sukan varren. Ja senkin tällä viikolla kun Jaakko oli kipeänä 5 päivää putkeen ja oli poissa päiväkodista. Ja nyt on Joonaksen vuoro olla kipeä.

Viikon vinkki: Jos ei jaksa pestä ikkunoita jouluksi, niin kannattaa vaikka maalata ikkunaan kiva kuva/maisema sormiväreillä. Ei haittaa yhtään, että ikkuna ei ole superkirkas. Ja lapset tykkäävät auttaa. Joulun jälkeen ikkunat tulee nopeasti pestyä, kun ei niitä tonttuja iän kaiken jaksa katsella.

Tänäkin vuonna joudun perääntymään joululahjasuunnitelmistani. En vain ehdi ja jaksa tehdä kaikkea mitä olin suunnitellut. Ja aloitin sentään hyvissä ajoin.

Pläjäys valmistuneita värkkäyksiä

Valmistuneita tuotoksia on valmistunut ihan mukavasti. Asiaa edesauttoi 1,5 viikon keuhkoputkentulehdus, kun olin sairaslomalla ja mitään fyysisti rasittavaa ei saanut tehdä. Piti siis vain tuijotella telkkaria ja neuloa aina kun jaksoi, sehän ei rasita yhtään vai mitä? Vaan kyllä päivät olivat pitkiä ja kummallisia, kun muu perhe ei ollut kotona.

Joonas sai kaulurin Ullassa olleen mainion Esikko-ohjeen mukaan. Kerroksia piti tehdä enemmän samoin kuin lisäyksiäkin lopussa, kun lankana oli Lanett ja puikot olivat 2,5. Lopussa tein vilä muutaman kerroksen nurjaa, ettei reuna pääse rullautumaan. Siinähän se ensimmäinen viikko kivasti kuluikin. Lanettista pidän sen pehmeyden vuoksi, mutta ikävästi värit alkoivat ainakin näillä silmukkamäärillä läikittymään :(

Melkein terveenä pystyin jo istumaan ompelukoneen ääreen ja surautin Joonakselle kahdet "vartin housut". Eli käytin taas vanhoja maailman helpoimpien housujen kaavoja eikä niissä tosiaan kauaa nokka tuhise. Tällä kertaa en tehnyt edes mitään taskuja, kun en jaksanut istua pidempään. Ottobren kaavaa olin jo aiemmin pikkuisen muutellut Joonakselle sopivaksi. Kuopus on edelleen lyhyt ja pyöreä, kun Jaakko on pitkä ja laiha.


Niistä vihreistä en edes muistanut ottaa kuvaa, muuten ovat samanlaiset. Kangas on näissä velouria ja vihreissä perus collegea.

Tervehdyttyäni ompelin vielä pari paitaakin Joonakselle, kun Ottobren kaavat olivat taas sopivasti käsillä. Näissä ei ole muuta eroa kuin väri, ja toiseen tein vielä taskun omasta päästä. Erityisen ylpeä olen tikkauksista, koska kauluksissa ja kädensuissa kokeilin uutta tapaa ja kesken kaiken kaksoisneulasta toinen neula vääntyi. Väänsin vähän neulaa lisää ja sain kuin sainkin ommeltua paidan loppuun. Puolittaisen kauluksen purkaminen ei houkutellut yhtään.



Kaiken tämän jälkeen oli taas mukava palata puikkojen pariin ja yhdet lahjasukat valmistuivat pikavauhtia. Niistä sitten myöhemmin, kunhan omistaja saa ne. Sitten kävi vielä niin hassusti, että itse hukkasin Joonaksen toisen lapasen kaupassa ja lapsihan tarvitsi luonnollisesti uudet. Tai ainakin minulla oli hyvä syy käyttää loppu Austerman Stepin kerä pieniin lapasiin. Puikot olivat 2,5 ja varressa oli 12s/puikolla, ranteen jälkeen kavensin 42 silmukkaan. Peukalokiilaan tuli 9 silmukkaa. Lankaa jäi joku metrin verran ja se hävisi pian matoleikkeihin. Eri pituiset langanpätkät ovat siis Jaakon leikeissä matoja. Ja niitä on monia: äiti-mato, isi-mato, isoveli-mato, pikkuveli-mato jne :)

Viikonloppuna leivottiin kakkua ja pullaa koko perheen voimin. Oli välillä aikamoista häläystä, kun taikinakipossa oli 6 kättä ja jauhot lensivät!



Pahoitteluni haamuista. Sain vihdoin viimein aikaiseksi muokata templatea miehen suosiollisella avustuksella. Firefox 3:een siirryttyä tekstit meinaten hyppäsivät vasempaan laitaan, mikä ärsytti minua, mutta nyt pitäisi näkyä Explorerilla ja Firefoxilla tekstit keskellä. Jee. Hihkaiskaa jos näin ei ole.

Pitkästä aikaa

Aikaa on edellisestä postauksesta hurahtanut ihan kiitettävästi. Ja paljon on tapahtunutkin. Molemmat lapset aloittivat päiväkodissa syyskuun loppupuolella ja kuunvaihteessa minäkin palasin töihin. Pari ensimmäistä viikkoa meni ihan harjoitellessa uusia rutiineja, sillä vaikka olimme tottuneet aikaisiin aamuihin, niin aikatauluttamisessa oli omat haasteensa. Esim. milloin pitää herätä, kuinka paljon mihinkin aamutoimeen pitää varata aikaa, milloin lapset pitää herättää jolleivat ole jo heränneet jne. Ja sitten pitäisi muistaa varata vähän ylimääräistä aikaa, kun yleensä aina jotain tapahtuu. Jos ei muuta, niin jollekulle tulee vessahätä tai lapaset on vääränlaiset tai...

Joonas ja Jaakko viihtyvät oikein hyvin hoitopaikoissaan. Alkuun molemmilla oli vähän hankalaa, mutta varsinkin Jaakko oli jo pian kuin kala vedessä. Muutaman päivän jälkeen ei olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan, kun oli leikit kesken. Joonaksella menikin sitten vähän pidempään sopeutua, mutta nyt on jo kuin kotonaan. Kiipeilee kuulemma joka paikkaan niin, että kaikki tuolit ja pöydätkin on pitänyt nostaa pois...niihän tuo tekee kotonakin :) Ja ruokaa syö usein kuulemma useammankin annoksen kerralla - itse! Ei ole ollenkaan tavatonta, että Joonas syö enemmän kuin Jaakko. Ja aina kun on ruokaa vähänkin näkyvillä, niin kuuluu mankuvalla nuotilla "ANNA ANNA" ja käsi viittoilee, että minulle myös.

Käsitöiden saralla on tapahtunut kovin vähän. Viimeisen kotiviikon aikana minulla olisi periaatteessa ollut aikaa, mutta kun olin kipeä :( Väkisin pakotin itseni ompelemaan Jaakolle 2 velourhousut ja 2 paitaa, kun ne oli osittain jo leikattukin. Joonas sai myös velourhousut. Kaikki housut olivat äärimmäisen yksinkertaisilla kaavoilla tehtyjä, joten niissä ei ole mitään ihmeempää näytettävää. Paitoihin yritin tehdä vähän jotain jujua. Jaakko vaan ei halunnut olla juuri ollenkaan yhteistyöhaluinen, kun oli aika paitaa kuvata.




Synttäritkin tässä oli ja meni. Lahjaksi sain uuden radion ompelu-kodinhoitonurkkaukseen, kun edellisen otin mukaani töhin.

Sitten tilasin vielä uusimman painoksen Neulemallit kirjasta. Täytyy sanoa, että olenkin uutta painosta odotellut jo monen monta vuotta, kun vanha painos on kauan sitten myyty jokapaikasta loppuun. Käsityökirjastoni kasvoi vielä vähän lisää, kun sain mukavan tilkkutöiden aarteet -nimisen kirjan lahjaksi. Siinä oli ihania peittoja ja kasseja sekä hyvin kerrottuna tilkkutöiden tekniikkaa ainakin tällaiselle, joka ei niitä ole paljoa tehnyt.


Viimeisen kuukauden sisällä en ole juurikaan neulonut, mutta nyt näyttäisi taas siltä, että draivi on päällä! Toivottavasti uusi flunssanpoikanen ei onnistu sitä lannistamaan. Ajatus ja ideat lentävät - mistä saisin lisää aikaa vuorokauteen?

borta bra men hemma bäst

Jep jep viime viikolla kävimme laivareisulla ja vietimme mukavan päivän Tukholmassa. Toissaviikon kenkäshoppailujen jälkeen olin luvannut itselleni olla ostamatta lankaa, mutta kuinka kävi. En ollut edes ottanut mukaan yhdenkään lankakaupan osoitetta, saati sitten selvittänyt, että missä moisia on. Stickbutikeniin osaan kyllä mennä vaikka unissani :) Tarkoitus oli vain kävellä päämäärättömästi vanhassa kaupungissa ja näin tapahtuikin, kunnes eteen tupsahti Anntorps Väv. Sen ohi vielä kävelin, mutta kun heti perään törmäsin Stickaan niin olihan siellä käytävä! Mukaan ei tarttunut kuin muutama kerä riemunkirjavaa Fabelia. Niistä on tarkoitus tehdä sukkia ja lapasia lapsille. Laivamatka oli oikein mukava, mitä nyt tullessa keikutti niin, että oli paha olo vielä toista päivää kotiin päästyä.

Vihreänkirjava Fabel päätyi perjantaiyönä puikoille ja sunnuntaina oli Jaakolle sukkapari valmis. Oli koukuttavaa lankaa, kun koskaan ei voinut olla ihan varma, että mikä väri tulee seuraavaksi, niin pitkä oli värien toistoväli. Jotta sain toiseenkin sukkaan liki samanlaisen raidoituksen oli välistä otettava aika kasa lankaa. Aika hyvin kuitenkin, että 50g kerästä teki koon 28 sukat ja vielä lankaa jäikin reilusti. Puikot oli 2,5 ja silmukoita oli 12 / puikko. Minun makuuni väritys on vähän turhan sekava, mutta mitäs tuosta.


Joonakselle valmistui viime viikon lopulla myös vähän lisää syystaminetta: lapaset ja sukat. Lapaset ovat Nallesta, 2,5 puikoilla, 10 s/ puikko. Yllätin itsenikin miten nopeasti sain ne valmiiksi, aikaa ei mennyt kuin kaksi iltaa. Sukkien kohdalla meinasi tulla toisen sukan syndrooma. Ensimmäinen meni vauhdilla ja toisen varsikin, mutta sitten tökkäsi. En enää edes muista että mikä tuli väliin. Vauhtiin uudelleen päästyäni nämäkin valmistuivat nopeasti. Lankana Fortissima Socka, puikot 2 ja 12 s/puikko. Koko on jotakuinkin 22.



Lapset olivat tänään ensimmäistä päivää tutustumassa päiväkoteihinsa. Periaatteessa ja osin käytännössä ovat eri päiväkodeissa, mutta todellisuudessa tarhat ovat vierekkäin ja toimivat paljon yhteistyössä. Joonaksen hoitopaikka on ryhmäperhepäiväkoti ja siinä on 11 muuta lasta. Jaakko on taas päiväkodissa, mutta siinäkään ei ole kuin yksi ryhmä ja toinen "takataskuryhmä" perhepäivähoitajien lapsille. Ihan mukavasti aamu-ulkoilut menivät, tosin olimmehan me miehen kanssa mukana. Huomenna harjoittelu jatkuu ja loppuviikosta lapset pitäisi jättää sinne itsekseen. Huokaus. Vaikka tämän on jo kerran kokenut, niin on se silti haikeaa ja jotenkin surullista. Uskon kyllä että päätös on oikea, sillä molemmat pojat selvästi tarvitsevat kavereita, ja mieluummin ikäisiään. Varsinkin Jaakolle kaverit tuntuvat olevan tärkeitä ja Joonas matkii kaikkea mitä Jaakko tekee ja se ei aina olisi ihan suotavaa... Snif ja enää reilu viikko kun minunkin pitäisi mennä toihin. Mihin kaikki aika oikein katosi?

Jotain uutta, jotain vanhaa

Viikonloppuna oli neljät syntymäpäivät, joista kolmet oli sentään samassa paikassa. Autolla ajeltiin pitkin poikin ja Autot-äänikirjan osaan varmaan jo ulkoa, sen verran ahkeraan sitä kuunneltiin. Viimeisimmät synttärit olivat yhden kummityttömme, joka täytti 2 vuotta. Lahjaa olin alkanut tekemään kaukaa viisaasti monta kuukautta sitten. Välissä ehdin tehdä yhtä sun toista ja oli kaikki remontit ja kaikkea muutakin välissä. Loppu hyvin kaikki hyvin liivihame ehti valmiiksi n. viikkoa ennen h-hetkeä.

Silmukkamääriä otin Suuresta Käsityölehdestä, mutta alun jälkeen purin tekeleen heti alkuunsa ja vähensin 30 silmukkaa. Sitten kaivelin jonkun Ottobren ja liivihameen kaavan mukaan pistelin menemään. Hiha- ja kaula-aukkokavennukset otin taas SK:sta kahden koon välistä. Kuulemma hamosesta tuli sopiva. En ole varmaan mitään purkanut ikinä näin monta kertaa. Mieskin totesi yhteen väliin, että etkö sä muuta tee kuin purat? Purettujen silmukoiden laskemisen lopetin jonnekin 15 000 kohdille - ja sen jälkeen tuli vielä aika paljon ärräpäitä. Lanka on Mandarin Petitiä ja se osaltaan aiheutti massiivisia purkutoimia, mokoma läikittyi jatkuvasti erittäin ikävästi. Vähän helpotusta sain, kun aloin neulomaan vuororivit eri keriltä, mutta uskomattomasti läikittymistä meinasi silti tulla koko ajan! Koko on 86/92 cm hoikalle pikkutytölle. Alussa on 270 s kierroksella ja sitten kainaloihin mennessä kavennettiin muutamaan kertaan n. 27 s / kierros. Puikot oli 2 mm ja 2,5 mm pyöröt. Lankaa kului jotain 200g. Helman pitsiin otin mallin Nancy Bushin jostain sukkaohjeesta, mutta mielestäni sama pitsimalli on monessa muussakin kirjassa. Harmillisesti jäi mittaamatta mitat ennen ja jälkeen 40 asteen pesun, sillä kutistumista näytti tapahtuneen jonkin verran. Onneksi olin ottanut tämän huomioon.

Kerran kesällä väsäsin innoissani Laukkua samaiselle tytölle lahjaksi. Into päättyi jännetupintulehdukseen, joka ei yhtään pitänyt siitä että väen väkisin tein laukun loppuun. Malli on omasta päästä, lanka on kauan laatikossa marinoitunutta Violaa ja virkkuukoukku 2 mm tai 2,5 mm. Päivää ennen lahjan paketoimista huomasin kardinaalivirheen, mutta en alkanut sitä korjaamaan, kun kerran se ei käyttöä haitannut mitenkään. Ja oletettavasti käyttäjä ei sitä huomaa. Eipä muuten huomannut eräs tätikään, joka laukkua kyllä muuten huolella katseli :)

Toissaviikolla vierähti kokonainen viikko etten tehnyt mitään käsitöitä. En yksinkertaisesti ehtinyt ja jaksanut. Mies oli arkiviikon työmatkalla ja kun sain illalla molemmat pojat nukkumaan otin vain kirjan kainaloon ja kömmin sänkyyn. Joonaksella oli samaisella viikolla korvatulehdus, niin yötkin oli tavanomaista risaisempia. Viime viikon lopulla sainkin sitten kerättyä sen verran energiaa, että tein Jaakolle suorat housut synttärisumaa silmälläpitäen. Kaava on Ottobresta. Kaava on äärimmäisen yksinkertainen, kun se on trikoohousujen kaava, mutta laittamalla takataskun ja eteen laskoksia ja valevetoketjun tulos on mielestäni sangen onnistunut. Ja kunnon prässit viimeistelivät tuloksen. Lahkeet olisivat saaneet olla vähän leveämmät, mutta nytpähän tiedän senkin. Parasta on, että housut ovat kierrätyshousut - kangas on näet omista vanhoista suorista housuistani. Niitä taas olisi pitänyt retusoida niin paljon nykyisiin mittoihin sopiviksi, että en viitsinyt moiseen ryhtyä. Aikaa taisi mennä tunnin verran sitten kun olin päättänyt, että mistä kohdasta olisi parasta housuja alkaa leikkelemään.

Yöllä ei kannattaisi koskaan kuvata, ainakaan mustaa.

Puikoille on päässyt jo yksi joululahjakin, mutta siitä sitten myöhemmin :)

Onko kaikki muut saaneet jo IK:n? Tilasin sen kuukausia sitten ja huomasin viime viikolla että kovin moni oli jo omansa saanut. Mihinkähän minun on jäänyt??