Hiljaa hyvää tulee...
Taas tässä ehti vierähtää pitkä tovi. Sen aikana mm. ehdittiin hankkimaan uusi tietokone, josta jo näyttö ehti hajotakin kertaalleen. Odottaa tuomiota, mitä sille tehdään. Ei kiva.
Minulla puolestaan on todettu TOS (Thoracic outlet syndroma), jonka takia käsiä särkee, ne puutuvat hartioista saakka jne. Ja jottei elämä olisi liian helppoa, niin molemmissa ranteissa on lisäksi lievä rannekanava-ahtauma, eli ranteita ja sormia särkee ja ne ovat puutuneet siitäkin syystä. Säryt ja puutumiset johtuvat tiukalla ja puristuksessa olevista hermoista.Välillä on helpompaa välillä ei. Hoitona on (OMT) fysioterapiaa ja paljon yksilöllisiä harjoitteita. Ja sitten käsien ylimääräistä rasitusta olisi vältettävä. Eli vain vähäisessä määrin käsitöitä, posliininmaalausta, pianonsoittoa, leipomista (pursottaminenkin puuduttaa kädet, saati lusikkaleipien tekeminen), kun kerran työtäkin teen tietokoneella. Työergonomia on takastettu ja muutenkin on ohjeena että vähän saa tehdä, mutta pitää muistaa tauottaa ja tehdä liikkeitä. Tämä TOS oireisto on minulla ollut ilmeisesti jossain määrin aina, viimeiset pari vuotta vaan selkeästi paheten. Ja syyt ovat osin rakenteellisia osin toiminnallisia. Enpäs tajunnut olevani oikeasti tuki-ja liikuntaelin sairas! Luulin vain että niskat ovat vähän jumissa. Onneksi olen saanut hyvää ja asiantuntevaa hoitoa, joten mikäs tässä. Ainut mikä harmittaa on neulomisen ja muun käsillä tekemisen vähentämispakko. Parissa kuukaudessa on saatu kuitenkin jo se aikaan, että päätä ei särje järjettömästi koko ajan. Ja se on jo kova juttu. Ei ole kiva olla sellaisessa päänsäryssä jatkuvasti, että meinaa oksentaa. Mutta se siitä. Ei siis ole tulossa tulevaisuudessakaan postauksia kovinkaan usein. Kokonaan en kuitenkaan käsitöitä lopeta ellei ole ihan välttämätön pakko. Nykyisellä kulutuksella lankavarastokin kestää jotakuinkin 30 vuotta :)
Tämän liivin tekeleen tein viime kevään loppupuolella. Siihen ei ole mitään ohjetta, otin silmukkamääriä vähän sieltä sun täältä ja lopulta laskin kaikki kuitenkin uudelleen. Ja sitten vain annoin palaa fiiliksen mukaan. Liivissä ei ole myöskään yhtä ainutta saumaa, sillä tein sen kaulasta alkaen. Tavoite oli käyttää kaikki lanka, mutta tuo Dropsin alpakka oli ihan liian riittoisaa lankaa. Tähän ei mennyt kuin 3 kerää lankaa, eli n. 153g on paino. Edustaan puikon paikalle on tulossa rintaneula tai hakaset tai jotain, mutta ei nappeja eikä lanka/nauhaviritelmää. Puikot taisi olla 3mm ja 3,5 mm. Olen tähän kaikin puolin tyytyväinen.
Se kertonee jotain käsitöiden vähentämismäärästä, että näitä sukkia tein 3 kk! Ja koko on jotain 25. Puikot oli 2,5mm ja lankana Austerman Stepin jämäkerä, joten en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään. Silti jäi vieläkin lankaa jäljelle.
Jotta sain pahinta käsityöintoa taltutettua kokeilin ommella ja se sopii näköjään toistaiseksi minulle ihan ok, kunhan muistaa pitää hartiat alhaalla. Sen seurauksena Joonas sai kolmet peruscollegehousut. Niissä ei ollut mitään erikoista ja osa niistä on pesussa, niin niistä ei ole kuvaa. Sen sijaan tässä kuva pojista "uusissa" t-paidoissaan. Päivän päätteeksi ne eivät ole enää kovin puhtaat, mutta kuvathan ne ovat tärkeimmät. Aikaisemmat töhryt eivät lähteneet kaikki pois, niin maalasin siveltimellä töhryhjen kohdalle kuvat. Joonakselle autoja ja Jaakolle Legolehdestä mallia ottaen Kristallikuningas. Ja mieltä lämmitti, kun pojat tykkäsivät kovasti.
Lopuksi vielä loppukesän leipomisprojekti, Joonaksen 2v synttärit. Kaiken tein itse ja vaikka itse sanon niin oli hyvää.
Ja Jaakko osaa sanoa melkein joka sanassa R:n ja Joonakseltakin tulee R-äänne ihan oikein. Niinpä meillä leivotaan sen kunniaksi huomenna suklaakakku.
Sen pituinen se, seuraavaan kertaan!
Minulla puolestaan on todettu TOS (Thoracic outlet syndroma), jonka takia käsiä särkee, ne puutuvat hartioista saakka jne. Ja jottei elämä olisi liian helppoa, niin molemmissa ranteissa on lisäksi lievä rannekanava-ahtauma, eli ranteita ja sormia särkee ja ne ovat puutuneet siitäkin syystä. Säryt ja puutumiset johtuvat tiukalla ja puristuksessa olevista hermoista.Välillä on helpompaa välillä ei. Hoitona on (OMT) fysioterapiaa ja paljon yksilöllisiä harjoitteita. Ja sitten käsien ylimääräistä rasitusta olisi vältettävä. Eli vain vähäisessä määrin käsitöitä, posliininmaalausta, pianonsoittoa, leipomista (pursottaminenkin puuduttaa kädet, saati lusikkaleipien tekeminen), kun kerran työtäkin teen tietokoneella. Työergonomia on takastettu ja muutenkin on ohjeena että vähän saa tehdä, mutta pitää muistaa tauottaa ja tehdä liikkeitä. Tämä TOS oireisto on minulla ollut ilmeisesti jossain määrin aina, viimeiset pari vuotta vaan selkeästi paheten. Ja syyt ovat osin rakenteellisia osin toiminnallisia. Enpäs tajunnut olevani oikeasti tuki-ja liikuntaelin sairas! Luulin vain että niskat ovat vähän jumissa. Onneksi olen saanut hyvää ja asiantuntevaa hoitoa, joten mikäs tässä. Ainut mikä harmittaa on neulomisen ja muun käsillä tekemisen vähentämispakko. Parissa kuukaudessa on saatu kuitenkin jo se aikaan, että päätä ei särje järjettömästi koko ajan. Ja se on jo kova juttu. Ei ole kiva olla sellaisessa päänsäryssä jatkuvasti, että meinaa oksentaa. Mutta se siitä. Ei siis ole tulossa tulevaisuudessakaan postauksia kovinkaan usein. Kokonaan en kuitenkaan käsitöitä lopeta ellei ole ihan välttämätön pakko. Nykyisellä kulutuksella lankavarastokin kestää jotakuinkin 30 vuotta :)
Tämän liivin tekeleen tein viime kevään loppupuolella. Siihen ei ole mitään ohjetta, otin silmukkamääriä vähän sieltä sun täältä ja lopulta laskin kaikki kuitenkin uudelleen. Ja sitten vain annoin palaa fiiliksen mukaan. Liivissä ei ole myöskään yhtä ainutta saumaa, sillä tein sen kaulasta alkaen. Tavoite oli käyttää kaikki lanka, mutta tuo Dropsin alpakka oli ihan liian riittoisaa lankaa. Tähän ei mennyt kuin 3 kerää lankaa, eli n. 153g on paino. Edustaan puikon paikalle on tulossa rintaneula tai hakaset tai jotain, mutta ei nappeja eikä lanka/nauhaviritelmää. Puikot taisi olla 3mm ja 3,5 mm. Olen tähän kaikin puolin tyytyväinen.
Se kertonee jotain käsitöiden vähentämismäärästä, että näitä sukkia tein 3 kk! Ja koko on jotain 25. Puikot oli 2,5mm ja lankana Austerman Stepin jämäkerä, joten en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään. Silti jäi vieläkin lankaa jäljelle.
Jotta sain pahinta käsityöintoa taltutettua kokeilin ommella ja se sopii näköjään toistaiseksi minulle ihan ok, kunhan muistaa pitää hartiat alhaalla. Sen seurauksena Joonas sai kolmet peruscollegehousut. Niissä ei ollut mitään erikoista ja osa niistä on pesussa, niin niistä ei ole kuvaa. Sen sijaan tässä kuva pojista "uusissa" t-paidoissaan. Päivän päätteeksi ne eivät ole enää kovin puhtaat, mutta kuvathan ne ovat tärkeimmät. Aikaisemmat töhryt eivät lähteneet kaikki pois, niin maalasin siveltimellä töhryhjen kohdalle kuvat. Joonakselle autoja ja Jaakolle Legolehdestä mallia ottaen Kristallikuningas. Ja mieltä lämmitti, kun pojat tykkäsivät kovasti.
Lopuksi vielä loppukesän leipomisprojekti, Joonaksen 2v synttärit. Kaiken tein itse ja vaikka itse sanon niin oli hyvää.
Ja Jaakko osaa sanoa melkein joka sanassa R:n ja Joonakseltakin tulee R-äänne ihan oikein. Niinpä meillä leivotaan sen kunniaksi huomenna suklaakakku.
Sen pituinen se, seuraavaan kertaan!
posted by Hanna at 6:42 ip.
2 Comments:
Voi että. Onneksi kipu on vähentynyt ja pystyt sentään vähän tekemään käsitöitä! Tsemppiä!
Voi harmillista! Kurjaa aina, kun elämä pääsee yllättämään, mutta sitähän tämä aina välillä on... Hienoja neuleita olet kuitenkin saanut aikaan! :) Hyvää syksyä sinulle!
Lähetä kommentti
<< Home