borta bra men hemma bäst

Jep jep viime viikolla kävimme laivareisulla ja vietimme mukavan päivän Tukholmassa. Toissaviikon kenkäshoppailujen jälkeen olin luvannut itselleni olla ostamatta lankaa, mutta kuinka kävi. En ollut edes ottanut mukaan yhdenkään lankakaupan osoitetta, saati sitten selvittänyt, että missä moisia on. Stickbutikeniin osaan kyllä mennä vaikka unissani :) Tarkoitus oli vain kävellä päämäärättömästi vanhassa kaupungissa ja näin tapahtuikin, kunnes eteen tupsahti Anntorps Väv. Sen ohi vielä kävelin, mutta kun heti perään törmäsin Stickaan niin olihan siellä käytävä! Mukaan ei tarttunut kuin muutama kerä riemunkirjavaa Fabelia. Niistä on tarkoitus tehdä sukkia ja lapasia lapsille. Laivamatka oli oikein mukava, mitä nyt tullessa keikutti niin, että oli paha olo vielä toista päivää kotiin päästyä.

Vihreänkirjava Fabel päätyi perjantaiyönä puikoille ja sunnuntaina oli Jaakolle sukkapari valmis. Oli koukuttavaa lankaa, kun koskaan ei voinut olla ihan varma, että mikä väri tulee seuraavaksi, niin pitkä oli värien toistoväli. Jotta sain toiseenkin sukkaan liki samanlaisen raidoituksen oli välistä otettava aika kasa lankaa. Aika hyvin kuitenkin, että 50g kerästä teki koon 28 sukat ja vielä lankaa jäikin reilusti. Puikot oli 2,5 ja silmukoita oli 12 / puikko. Minun makuuni väritys on vähän turhan sekava, mutta mitäs tuosta.


Joonakselle valmistui viime viikon lopulla myös vähän lisää syystaminetta: lapaset ja sukat. Lapaset ovat Nallesta, 2,5 puikoilla, 10 s/ puikko. Yllätin itsenikin miten nopeasti sain ne valmiiksi, aikaa ei mennyt kuin kaksi iltaa. Sukkien kohdalla meinasi tulla toisen sukan syndrooma. Ensimmäinen meni vauhdilla ja toisen varsikin, mutta sitten tökkäsi. En enää edes muista että mikä tuli väliin. Vauhtiin uudelleen päästyäni nämäkin valmistuivat nopeasti. Lankana Fortissima Socka, puikot 2 ja 12 s/puikko. Koko on jotakuinkin 22.



Lapset olivat tänään ensimmäistä päivää tutustumassa päiväkoteihinsa. Periaatteessa ja osin käytännössä ovat eri päiväkodeissa, mutta todellisuudessa tarhat ovat vierekkäin ja toimivat paljon yhteistyössä. Joonaksen hoitopaikka on ryhmäperhepäiväkoti ja siinä on 11 muuta lasta. Jaakko on taas päiväkodissa, mutta siinäkään ei ole kuin yksi ryhmä ja toinen "takataskuryhmä" perhepäivähoitajien lapsille. Ihan mukavasti aamu-ulkoilut menivät, tosin olimmehan me miehen kanssa mukana. Huomenna harjoittelu jatkuu ja loppuviikosta lapset pitäisi jättää sinne itsekseen. Huokaus. Vaikka tämän on jo kerran kokenut, niin on se silti haikeaa ja jotenkin surullista. Uskon kyllä että päätös on oikea, sillä molemmat pojat selvästi tarvitsevat kavereita, ja mieluummin ikäisiään. Varsinkin Jaakolle kaverit tuntuvat olevan tärkeitä ja Joonas matkii kaikkea mitä Jaakko tekee ja se ei aina olisi ihan suotavaa... Snif ja enää reilu viikko kun minunkin pitäisi mennä toihin. Mihin kaikki aika oikein katosi?