Ompeluksia jämäkankaista
Viikonloppuna sain tuhottua taas vaihteeksi kauan kaapissa maanneita jämäkangaspaloja. Tarkoitushan oli, että olisin saanut vähän enemmänkin surruteltua jämäkankaitani ennen kylppäriremonttia, mutta en oikein usko. Suuri osa kankaistani siis sijaitsee kylpyhuoneen vieressä olevassa kaapissa puku-/kodinhoito-/ompelunurkkauksessa. Ja samainen nurkkauskin joutuu remontin kohteeksi.
Jaakon t-paita oli vain ompelua vaille, kun kankaat oli leikattu joskus kauan sitten. Ruskeaa kangasta ei riittänyt millään koko hihoihin, niin laitoin sitten vähän luonnonvalkoista piristeeksi. Siitäkään ei löytynyt samaan langansuuntaan (pysty) rittävän leveitä kaitaleita, niin leikkasin sitten 90 astetta eri suuntaan (vaaka). Koko on jotakuinkin 98 cm ja kaava on Ottobresta, ehkä viime vuoden jostain numerosta.
Kummitytölle tein t-paidan ainakin 15 vuotta vanhasta kankaanpalasta. Trikoossa on hauska kreppipinta ja sitä oli juuri sen verran, että minulle siitä ei olisi tullut korkeintaan kuin toppi. Tässäkin piti vähän leikellä luovasti (toinen hiha on kahdesta palasta) mutta eipä tuota juuri huomaa, kun raidat ovat kohdakkain. Tämän kaava on myös jostain Ottobresta, mutta puhvihihojen sijaan tein olkarypytysten sijaan laskokset ja hihansuun, helman ja kaula-aukon rullapäärmäsin saumurilla. Näistä rullapäärmeistä piti tulla oikein kunnolla laineilevat, mutta mitä lienen ajatellut, kun olin kääntänyt differentiaalisyöttönappulaa tasan väärään suuntaan. Siis venyttämisen sijaan kone alkoi rypyttämään. Kummastelin vähän, että kylläpä tämä laineilee vähän, mutta huomasin erheeni vasta myöhemmin. No mitäs pienistä.
Ilokseni huomasin, että oikein asettelemalla kaavat sain taivaanvaaleansinisen collegepalani kokonaan käytettyä. Jaakolle tuli syksyksi housut, koko on 98-104 cm. Kaavat on taas Ottobresta, mutta muutin niitä lahkeiden leveyden, pituuden ja vyötärön kohdalta. Olen ottanut tavakseni, että kun teen housuja tulevaisuutta varten, niin laitankin kuminauhaksi nappikuminauhaa. Siis sitä, missä on reikiä, jotta kuminauhaa voi säätää. Toiseen päähän vain nappi valmiiksi, niin sitten vyötärön voi justeerata helposti myöhemmin sopivaksi. Koska kaavoissa ei ollut mitään jännittävää, niin tein edes taskun taakse ja vähän muutenkin tikkailin huvikseni.
Mies on ollut jonkinlaisessa mahataudissa koko alkuviikon. Toivoa sopii, että me muut säästymme siltä. Mahataudit ja vesirokko - ainakin tähän mennessä kurjimpia hoitamiani tauteja.
Jaakon t-paita oli vain ompelua vaille, kun kankaat oli leikattu joskus kauan sitten. Ruskeaa kangasta ei riittänyt millään koko hihoihin, niin laitoin sitten vähän luonnonvalkoista piristeeksi. Siitäkään ei löytynyt samaan langansuuntaan (pysty) rittävän leveitä kaitaleita, niin leikkasin sitten 90 astetta eri suuntaan (vaaka). Koko on jotakuinkin 98 cm ja kaava on Ottobresta, ehkä viime vuoden jostain numerosta.
Kummitytölle tein t-paidan ainakin 15 vuotta vanhasta kankaanpalasta. Trikoossa on hauska kreppipinta ja sitä oli juuri sen verran, että minulle siitä ei olisi tullut korkeintaan kuin toppi. Tässäkin piti vähän leikellä luovasti (toinen hiha on kahdesta palasta) mutta eipä tuota juuri huomaa, kun raidat ovat kohdakkain. Tämän kaava on myös jostain Ottobresta, mutta puhvihihojen sijaan tein olkarypytysten sijaan laskokset ja hihansuun, helman ja kaula-aukon rullapäärmäsin saumurilla. Näistä rullapäärmeistä piti tulla oikein kunnolla laineilevat, mutta mitä lienen ajatellut, kun olin kääntänyt differentiaalisyöttönappulaa tasan väärään suuntaan. Siis venyttämisen sijaan kone alkoi rypyttämään. Kummastelin vähän, että kylläpä tämä laineilee vähän, mutta huomasin erheeni vasta myöhemmin. No mitäs pienistä.
Ilokseni huomasin, että oikein asettelemalla kaavat sain taivaanvaaleansinisen collegepalani kokonaan käytettyä. Jaakolle tuli syksyksi housut, koko on 98-104 cm. Kaavat on taas Ottobresta, mutta muutin niitä lahkeiden leveyden, pituuden ja vyötärön kohdalta. Olen ottanut tavakseni, että kun teen housuja tulevaisuutta varten, niin laitankin kuminauhaksi nappikuminauhaa. Siis sitä, missä on reikiä, jotta kuminauhaa voi säätää. Toiseen päähän vain nappi valmiiksi, niin sitten vyötärön voi justeerata helposti myöhemmin sopivaksi. Koska kaavoissa ei ollut mitään jännittävää, niin tein edes taskun taakse ja vähän muutenkin tikkailin huvikseni.
Mies on ollut jonkinlaisessa mahataudissa koko alkuviikon. Toivoa sopii, että me muut säästymme siltä. Mahataudit ja vesirokko - ainakin tähän mennessä kurjimpia hoitamiani tauteja.
posted by Hanna at 11:08 ip.
2 Comments:
Voi kun sä oot niin näppärä ompelemaankin, tosi kivoja juttuja!
Kiinnostaako sua lorukorttivaihdot? Siis että askartelee itse useita samanlaisia, ja saa takaisin useita erilaisia. Täällä on uusi vaihto menossa: http://mini.mii.vuodatus.net/blog/1363290#bottom
Kiitos!
Hmm, periaatteessa kiinnostaa, mutta täytyy miettiä. Mulla ei ole laminointikonetta. Totuus kuitenkin on, että lorukortit on aika pian luettu läpi ja loppuun.
Lähetä kommentti
<< Home