Vähän klo 21 jälkeen

tapahtui tämä:




On ollut ihanaa taas kerran seurata, miten lapsen taidot kasvavat. Näiden isojen asioiden lisäksi koko ajan tuntuu tapahtuvan paljon pieniä asioita, joita ei mainita vauva/lapsenkehityskirjoissa (alastuleminen hallitusti jne.). En tiedä johtuuko se vain Joonaksen nopeasta tahdista vai mistä, mutta minusta tuntuu, että aika on jotenkin hujahtanut käsittämättömällä nopeudella. Hyvä että itse pysyy perässä.

Tällä viikolla ei ole juuri tullut käsitöitä tehtyä. Pihahommia kyllä senkin edestä. Aikaa olisi ollut monena päivänä ruhtinaallisesti, kun molemmat pojat ovat nukkuneet SAMAAN AIKAAN päiväunia. Yhtenä päivänä vetelivät jopa 2,5 h samaan aikaan mikä on historiallista. Ja mitä minä tein: En nukkunut, en juonut kahvia ja syönyt suklaata, en tehnyt kotitöitä vaan tutkin netistä myrkyttömiä puolivarjoon sopivia perennoja ja köynnöksiä. Mieluusti pelaan varman päälle ja laittelen pihalle sellaisia kasveja, joista ei ole haittaa vaikka pojat kävisivätkin niitä enemmänkin haukkaamassa. Tosin Jaakko jo viime vuonna tiesi hyvin, mistä puskasta oli lupa ottaa lehtiä (mm. sitruunamelissa, persilja, basilika) ja mistä ei (kukat). Jaakon suhteen olen ihan rauhallisin mielin, mutta tuo pieni epeli on sitten oma lukunsa.

Miten se onkin niin, että kun jotain alkaa tapahtumaan niin sitten kaikki tapahtuu kerralla. Mietitään vaikka lähiaikoina hajonneita koneita/asioita. Ensin hajoaa keittiön hana vanhuuttaan. Sitten tiskikone. Vuotaa mokoma vettä tiskauksen aikana, eikä se ole edes kuin alle 4 vuotta vanha. Seuraavana päivänä mies toteaa, että hänen kännykkänsä ei ota virtaa ladattaessa kuin joskus satunnaisesti. Rikki siis sekin. Ja sitten päälle päätteeksi Joonas katkaisi eilen minun silmälaseistani toisen sangan! Onneksi oli varalasit olemassa oikeilla vahvuuksilla. Ilman laseja en meinaan pärjäisi mitenkään kun on yli -4,5 näkö. Mitäköhän huomenna tapahtuu?