Pipo ja muuta höpötystä

Vihdoin viimein sain piponi valmiiksi. Johan se pyöri puikoilla liki 3 viikkoa, mutta paljon muutakin ehti tapahtua. Siitä piti tulla Costeau, mutta toisin kävi lankavalinnan ja silmukoiden määrän takia. Pariin kertaan tein kavennukset uusiksi, kun ensitekemältä eivät miellyttäneet. Nyt sopisi tulla kunnon pakkaset, jotta pääsisin käyttämään täydellisesti istuvaa pipoani! Harva valmispipo meinaan istuu päässäni, kun minulla on kai sitten iso pää ja vielä paksu tukka.

Lankana Lanett ja Bambino, puikot 4, 115 silmukkaa. Ohje on omasta päästä. Paino on jotain reilut 100g.

Viimeviikolla laitettiin Jaakon kanssa koti ihan hyrskyn myrskyn. Kun mies tuli töistä oli sisällä kaaos: runkopatjasänkyjä olohuoneessa, lelulaatikkoja siellä sun täällä jne ja lapsilla oli hauskaa. Sain päähäni vaihtaa meidän makuuhuoneen ja lastenhuoneen päittäin. Taka-ajatuksena oli se, että jonain kauniina päivänä Joonas menee samaan huoneeseen Jaakon kanssa. Ähellyksen tuloksena on yllätys yllätys kaikilla enemmän tilaa ja lastenhuoneessa on valmiina sopiva paikka Joonaksen sängylle. Sivutuotoksena tuli vähän pestyä kaappeja, ikkunoita, verhoja, peittoja ja siivottua pieniä vaatteita lasten kaapeista sekä muutenkin järjesteltyä. Yksi paras saavutus minusta oli, että sain 150 cm leveän kaapiston vaatteet mahtumaan 120 cm leveään kaappiin - ihan vain järjestämällä ja käyttämällä elfoja. Ja tämän luulin olevan mahdotonta. Eipähän ole enää kiire ostaa uutta liukuovikaappia, joka hankitaan käytännöllisyytensä vuoksi sitten joskus tulevaisuudessa. Luonnollisesti se ei riittänyt, että vain tavarat siirretään huoneesta toiseen. Jälkiseurauksena meillä on laitettu uutta boordia, kitattu seinistä koloja, hankittu uutta tapettia. Kaiken olen yrittänyt tehdä niin, että uudistuksen voi tehdä mahdollisimman paljon vanhaa (ja rahaa) säästäen. Tämän vuoksi lastenhuoneeseen ei mm. uusittu koko tapetointia ja meidän makuuhuoneeseenkin uusitaan vain yksi seinä. Silti puuhaa tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi... Verhot sain uudistettua vanhoista viikonloppuna, kun tietenkään noissa kahdessa huoneessa ei voi olla samanlaiset ikkunat. En itse välitä kapoista, mutta nyt on "testauksessa" yhdenlainen kappa. Laitan kuvia sitten kun koko projekti kaikkine muttereineen ja ruuveineen on valmis.

Joonas on oppinut taas vaihteeksi uusia taitoja: hän osaa tulla mallikkaasti seisomasta alas ja seistessään pitää tukea vain toisella kädellä. Ja välillä ei pidä mistään tukea! Kaikenlaisten laatikoitten kanssa on kiva kävellä ympäriinsä ja "puita pitkinkin" menee jo muutamia askeleita. Mikään tavara ei ole tuolta veitikalta turvassa. Verhot ovat osoittautuneet melkein yhtä kiintoisiksi kuin johdot... Jaakko puolestaan ilmoitti eilen Jumbon kauppakeskuksessa ollessamme, että hän haluaa jäädä lapsiparkkiin leikkimään. (Se on siis sellainen paikka, missä on vaikka mitä leluja ja tekemistä ja siellä on valvojat paikalla koko ajan.) Syynä taisi olla ikkunasta näkynyt Tuomas-veturi puujunarata. Sitä selitettiin moneen kertaan, että sinne ei sitten voi tulla äiti eikä isi mukaan, mutta ei se kuulemma haitannut. Lapsiparkkiin oli päästävä! Ilmoitettiin valvojille, että ollaan pois enintään puoli tuntia. Kun oli mennyt 20 minuuttia niin miehelle soitettiin, että nyt on Jaakolle tullut ikävä. Taisi olla junaradan ensihuuma väistynyt. Jälkikäteen Jaakko kyllä totesi, että hän menee sinne uudestaankin. Miten tuosta lapsesta on tullut jo noin iso?