Hetki aikaa

Iloitsin liian aikaiseen. Tietokone on edelleen rikki. Voi pkdgjnfjg! Aina kun irrottaa virtapiuhan, kun kone on auki, niin näyttö häviää ja pohja muuttuu tasaväriseksi ja sen päälle ilmestyy raitoja. Saa nähdä mikä tässä vielä on vikana. Hyvä puoli on se, että kun vika on tuollainen, että uudelleenkäynnistys auttaa, niin vielä voi tehdä varmuuskopiot kaikista tiedostoista. Osa oli meinaan viimeksi jäänyt tekemättä.

Nyt on harvinainen hetki: molemmat lapset nukkuvat samaan aikaan, tai Jaakko ainakin lepää. Hänen päiväuniensa kanssa on ollut viime aikoina vähän niin ja näin. Minä taas juon kahvia ja syön keksiä ja suklaata ja surffaan netissä :)

Kävi niin ohraisesti, että unohdin ilmoittautua ajoissa Lankahamtereihin. Olisin eilen ilmoittautunut, mutta aika olikin mennyt jo umpeen. No harrastan sitten samassa hengessä itsekseni langanostolakkoa. Tosin se saattaa vaarantua pahasti, mikäli pääsen Wetterhoffille käymään... sille tosin on edellytyksenä se, että lapset saadaan hoitoon hetkeksi. Ei olla näet käyty puoleen vuoteen missään kaksin miehen kanssa, joten jos edes kahville tai syömään kerittäisiin (ja sinne Wetterhoffille).

Eilen illalla laskin oikein keittiövaa'an kanssa lankavarastoni ja hui, sitä oli enemmän kuin koskaan! Peräti 13550 grammaa. Puolustukseksi voin vain sanoa, että viime maaliskuussa tapahtui paljon. Lankahamsterikuukausi loppui, kauppoihin oli tullut kaikkia ihania lankoja ja paikallinen lankakauppa lopetti toimintansa, joten sieltä lähti mukaan -50% ja -70% hinnalla lankoja aikalailla. Ja sitten äiti kuoli ja minä sain hänen lankajäämistönsä (pari kiloa). Viimeisimmäksi minun täytyi hankkia tilaustyötä varten tummansinistä ohutta puuvillaa 250g, tietenkään minulla ei ollut moista entuudestaan kuin pieni nyttynen. Siitä pitäisi tulla perusliivi siskon pojalle synttärilahjaksi. Ja nyt näyttää siltä, että käsiini jää siitäkin aikalailla ylimääräistä.

Sillä aikaa kun tämä kone oli huollossa sain vähän ommeltuakin: Joonakselle paidan ja Jaakolle pyjaman. Paita on ihan tavallinen vaaleansininen collegepusero ja pyjama on peruspaita ja perushousut lentokonekuvioisesta trikoosta. Ihan ilman mitään kommervenkkejä. Ja nyt tuo esikoinen huutelee, ettei halua levätä. Äh. Joonaksen rakkaimmat unilelut ovat kuvassakin näkyvät tiikeri ja pikkunalle :)



Joonaksen taidot ovat taas kasvaneet harppauksella. Peruutteluryömimisen sijaan hän osaakin nyt mennä eteenpäin ihan ryömimällä, mutta sitten kun pitää päästä kovaa, niin vuorossa on konttaus-ryömimisyhdistelmä. Eli ensin hän ottaa konttausasennon ja sitten syöksyy eteenpäin kädet ojossa. Hyvä tekniikka, mutta aina välillä pää kolisee. Pelkkä eteenpäin ja taaksepäin meneminen ei näköjään riitä, joten sitten kieritään ympäri (selältä mahalle ja päinvastoin) ja kuten kellonviisarit. Viimeisin ihmetyksen aihe ilmeni toissapäivänä, kun heppuli alkoi kampeamaan istualleen. Eilen hän elvisteli jo vain toisella kädellä tukea pitäen - seurauksena tosin taas se, että päähän tai leukaan tai nenään sattui jatkuvasti. Tekniikka menee näin: mahalta konttausasentoon ja siitä toiselle kankulle tyylikkäästi pyörähtäen. Ja sitten ne toisen käden sormet suuhun.

Tästä siis vielä vähän ylöspäin ja käsi irti - en vain vielä ole onnistunut saamaan siitä kuvaa.

Minun hetkeni on ohi, isompi nukahti ja pienempi heräsi.