Jep jep, pätkiä elävästä elämästä
No niin. Odotan kovasti postin kulkua, sillä minulle on tulossa Amazonista ihana kirja, tai niin olen lukenut. Nancy Bushin Knitting on the road - kirjan tilasin Book Depositorysta ja toimitus oli todella nopeaa. Keskiviikkona tilaus ja seuraavana maanantaina kirja oli postilaatikossa. Niin nämä kirjat tilasin itselleni syntymäpäivälahjaksi parisen viikkoa sitten... Vielä mitään tuosta jälkimmäisestä kirjasta ei ole päässyt puikoille, mutta mielessä muhii kaikenlaista.
Viikonloppuna viimeistelin kuopuksen villakalsongit. Ohje on novitan 2006 kevät lehdestä, mutta käytin lankana Nallea ja 3 puikkoja. Tein lahkeet ja vartalo-osan pyörönä, vaikka ohjeen mukaan kaikki tehtiin tasona. Mitään muuta ei siis tarvinnut ommella kuin haarasauma (n. 10 cm) ja vyötärökäänne. Heti lahkeitten haarakavennusten jälkeen siirsin siis molemmat puntit samalle pyörölle. Lankaa olisi pitänyt mennä 150 g, mutta arvioisin ettei sitä mennyt kuin joku 100g, niin iso nyttynen on lankaa jäljellä. Tein koon 68/74 mukaan, etteivät ole heti pienet, kun Joonas käyttää jo 62 cm vaatteita. (Siksi tuossa kuvassa on muuten nuo lahkeetkin kääritty.) Joku hassu 68 cm on käytössä samoin kuin 56 cm:kin. Ärsyttää välillä, kun ei voi välillä luottaa ollenkaan vaatteitten kokomerkintoihin. Esim. Joonas sai kivan bodyn ristiäislahjaksi ja siinä lukee kokolapussa 68 cm. No silmäkin jo sanoi, että se ei voi mitenkään olla enempää kuin 56 cm. Vertasimpa sitä sitten 50 cm vaatteisiin ja joo, hyvä että oli edes sen kokoinen. Käyttämättä jäi se body, kun poika ei olisi mahtunut siihen :(
Minä myös olen mukana Lapaskuussa. Lauantaina aloittelin tosin jo ensimmäistä paria, kun hukka on vienyt Jaakon vaaleanvihreät uudehkot lapaset. Olisiko niitä 3 kertaa ehditty pitämään. Kökkö juttu.
Parin viikon aikana meillä on taas oltu enemmän ja vähemmän nuhassa. Nyt näyttäisi siltä, että voisi taas hengähtää. Yöunetkin kertonevat jotain, sillä viime yö oli niin huippu, että se kannattaa kirjoittaa muistiin. Tätä voi sitten lohdutukseksi lukea jonain toisena päivänä, jolloin uni painaa silmää.. niin siis Joonas nukahti jo 22 aikaan, söi kello 3 ja sitten vasta 6.30 !!! Ihme juttu. Se on ollut havaittavissa, että nukkumaanmenoaika on vähän aikaistumassa siitä kello 24-01, mutta että kello 22 :)) Olin varautunut henkisesti moniin herätyksiin, mutta toisin kävi. Niitäkin öitä kun tässä on ollut että heräillään tunnin-parin välein, vaihdetaan kakkavaippaa kello 4 yöllä ja sitten juuri kun on saanut unen päästä kiinni 5 jälkeen, niin Jaakko herää kello 6. Oletettavaa on, että risaisempia öitä on tulossa, koska Joonas harjoittelee ahkerasti kääntymistä. Selältä mahalleen kierähdys ja käden alta pois saaminen ovat olleet pikkumiehen saavutuksia jo jonkin aikaa, nyt sitä samaa harjoitellaan sitten jo omassa pedissäkin. Ja siinä sentään on pääpuoli korotettu, että saa nuhanenänä paremmin hengitettyä.
Näin kauan (siis melkein 3 kk) on mennyt ennenkuin Jaakko on alkanut olemaan oikein kunnolla mustasukkainen. Alkuun mustasukkaisuus ilmeni niin, että Jaakko saattoi tulla huitaisemaan minua tai miestä, mutta jos minulla oli Joonas sylissä, niin sitten Jaakko huusi/huitaisi/potkaisi/nipisti/muksi miestä. Jonkun aikaa sen jälkeen tuli kommentit, "laita se tohon sitteriin/pinnasänkyyn". Siitä vähän aikaa, niin tuli uhkailuja: "minä lyön sitä". Kuitenkaan Jaakko ei koskaan millään tavalla toteuttanut uhkaustaan. Viime viikolla hän joutui ensimmäisen kerran arestiin siitä, että päällä puski Joonaksen päätä ja eilen sitten nipistyksestä. Viime aikoina on kuulunut kommentteja "tiputa se". Nekin kommentit katosivat alkuunsa, kun selitettiin, että jos Joonaksen tiputtaa, niin sitten Joonasta sattuu ja hän voi kuolla ja joutua taivaaseen. Ihan niin kuin mummikin kuoli ja meni taivaaseen. En tiedä, oliko liian rajusti sanottu, mutta selvästi näki, kuinka Jaakko vakavoitui ja jotain pienessä päässä liikkui. Seuraava kommentti sitten olikin, että "Älä äiti tiputa Joonasta. Ethän tiputa." Nämä uhma- ja mustasukkaisuuskahtaukset näyttävät korostuvan silloin, kun me olemme kolmistaan. Paras keino välttää niitä on Jaakon osallistaminen Joonaksen hoitamiseen ja imettäessä valokuvien katsominen tai kirjan lukeminen ja yleensä kaikenlaiset harhautukset.
Tässä täytyy todeta, ettei tule väärinkäsityksiä, että Jaakko ei käytännössä koskaan lyö/potki/muksi tms. Vain silloin kun hän on a) hyvin väsynyt ja b) häntä harmittaa tosi paljon. (Kuulemma päiväkodissakaan ei ole juuri lyönyt eikä potkinut ketään). Varoituksen antamisen jälkeen hän näyttää olevan aidosti pahoillaan ja aresti on selvästi kamala juttu. Käytännössä aresti on siis sitä, että poika pistetään istumaan ja rauhoittumaan hetkeksi (lienee jotain 0,5-1 minuutin verran) ja sen jälkeen pitää pyytää anteeksi. Arestiin pistettäessä ja pois päästettäessä kerrotaan miksi sinne joutui. Ja arestia edeltää 3 varoitusta (poikkeuksiakin on, kuten eilinen nipistäminen).
Tämän kamalan uhman ja mustasukkaisuuden kääntöpuoli on sitten Jaakon valtava rakkaus pikkuveljeä kohtaan. Esim. viime viikolla kun laitettiin Joonasta nukkumaan päivällä, niin Jaakko huomasi, ettei pikkuveljellä ole yhtään unilelua. Sitten haettiin kaikenlaisia pikkunalleja Joonaksen pinnasängystä ja Jaakko asetteli niitä pikkuveljen viereen. Joka päivä Jaakko myös halii/ suukottaa/ paijaa Joonasta. Ja tuo edelleen niitä itselleen rakkaimpia lelujakin Joonakselle. Ja sitten taas kohtaa huutaa korvan vieressä HAAAA!
Viikonloppuna viimeistelin kuopuksen villakalsongit. Ohje on novitan 2006 kevät lehdestä, mutta käytin lankana Nallea ja 3 puikkoja. Tein lahkeet ja vartalo-osan pyörönä, vaikka ohjeen mukaan kaikki tehtiin tasona. Mitään muuta ei siis tarvinnut ommella kuin haarasauma (n. 10 cm) ja vyötärökäänne. Heti lahkeitten haarakavennusten jälkeen siirsin siis molemmat puntit samalle pyörölle. Lankaa olisi pitänyt mennä 150 g, mutta arvioisin ettei sitä mennyt kuin joku 100g, niin iso nyttynen on lankaa jäljellä. Tein koon 68/74 mukaan, etteivät ole heti pienet, kun Joonas käyttää jo 62 cm vaatteita. (Siksi tuossa kuvassa on muuten nuo lahkeetkin kääritty.) Joku hassu 68 cm on käytössä samoin kuin 56 cm:kin. Ärsyttää välillä, kun ei voi välillä luottaa ollenkaan vaatteitten kokomerkintoihin. Esim. Joonas sai kivan bodyn ristiäislahjaksi ja siinä lukee kokolapussa 68 cm. No silmäkin jo sanoi, että se ei voi mitenkään olla enempää kuin 56 cm. Vertasimpa sitä sitten 50 cm vaatteisiin ja joo, hyvä että oli edes sen kokoinen. Käyttämättä jäi se body, kun poika ei olisi mahtunut siihen :(
Minä myös olen mukana Lapaskuussa. Lauantaina aloittelin tosin jo ensimmäistä paria, kun hukka on vienyt Jaakon vaaleanvihreät uudehkot lapaset. Olisiko niitä 3 kertaa ehditty pitämään. Kökkö juttu.
Parin viikon aikana meillä on taas oltu enemmän ja vähemmän nuhassa. Nyt näyttäisi siltä, että voisi taas hengähtää. Yöunetkin kertonevat jotain, sillä viime yö oli niin huippu, että se kannattaa kirjoittaa muistiin. Tätä voi sitten lohdutukseksi lukea jonain toisena päivänä, jolloin uni painaa silmää.. niin siis Joonas nukahti jo 22 aikaan, söi kello 3 ja sitten vasta 6.30 !!! Ihme juttu. Se on ollut havaittavissa, että nukkumaanmenoaika on vähän aikaistumassa siitä kello 24-01, mutta että kello 22 :)) Olin varautunut henkisesti moniin herätyksiin, mutta toisin kävi. Niitäkin öitä kun tässä on ollut että heräillään tunnin-parin välein, vaihdetaan kakkavaippaa kello 4 yöllä ja sitten juuri kun on saanut unen päästä kiinni 5 jälkeen, niin Jaakko herää kello 6. Oletettavaa on, että risaisempia öitä on tulossa, koska Joonas harjoittelee ahkerasti kääntymistä. Selältä mahalleen kierähdys ja käden alta pois saaminen ovat olleet pikkumiehen saavutuksia jo jonkin aikaa, nyt sitä samaa harjoitellaan sitten jo omassa pedissäkin. Ja siinä sentään on pääpuoli korotettu, että saa nuhanenänä paremmin hengitettyä.
Näin kauan (siis melkein 3 kk) on mennyt ennenkuin Jaakko on alkanut olemaan oikein kunnolla mustasukkainen. Alkuun mustasukkaisuus ilmeni niin, että Jaakko saattoi tulla huitaisemaan minua tai miestä, mutta jos minulla oli Joonas sylissä, niin sitten Jaakko huusi/huitaisi/potkaisi/nipisti/muksi miestä. Jonkun aikaa sen jälkeen tuli kommentit, "laita se tohon sitteriin/pinnasänkyyn". Siitä vähän aikaa, niin tuli uhkailuja: "minä lyön sitä". Kuitenkaan Jaakko ei koskaan millään tavalla toteuttanut uhkaustaan. Viime viikolla hän joutui ensimmäisen kerran arestiin siitä, että päällä puski Joonaksen päätä ja eilen sitten nipistyksestä. Viime aikoina on kuulunut kommentteja "tiputa se". Nekin kommentit katosivat alkuunsa, kun selitettiin, että jos Joonaksen tiputtaa, niin sitten Joonasta sattuu ja hän voi kuolla ja joutua taivaaseen. Ihan niin kuin mummikin kuoli ja meni taivaaseen. En tiedä, oliko liian rajusti sanottu, mutta selvästi näki, kuinka Jaakko vakavoitui ja jotain pienessä päässä liikkui. Seuraava kommentti sitten olikin, että "Älä äiti tiputa Joonasta. Ethän tiputa." Nämä uhma- ja mustasukkaisuuskahtaukset näyttävät korostuvan silloin, kun me olemme kolmistaan. Paras keino välttää niitä on Jaakon osallistaminen Joonaksen hoitamiseen ja imettäessä valokuvien katsominen tai kirjan lukeminen ja yleensä kaikenlaiset harhautukset.
Tässä täytyy todeta, ettei tule väärinkäsityksiä, että Jaakko ei käytännössä koskaan lyö/potki/muksi tms. Vain silloin kun hän on a) hyvin väsynyt ja b) häntä harmittaa tosi paljon. (Kuulemma päiväkodissakaan ei ole juuri lyönyt eikä potkinut ketään). Varoituksen antamisen jälkeen hän näyttää olevan aidosti pahoillaan ja aresti on selvästi kamala juttu. Käytännössä aresti on siis sitä, että poika pistetään istumaan ja rauhoittumaan hetkeksi (lienee jotain 0,5-1 minuutin verran) ja sen jälkeen pitää pyytää anteeksi. Arestiin pistettäessä ja pois päästettäessä kerrotaan miksi sinne joutui. Ja arestia edeltää 3 varoitusta (poikkeuksiakin on, kuten eilinen nipistäminen).
Tämän kamalan uhman ja mustasukkaisuuden kääntöpuoli on sitten Jaakon valtava rakkaus pikkuveljeä kohtaan. Esim. viime viikolla kun laitettiin Joonasta nukkumaan päivällä, niin Jaakko huomasi, ettei pikkuveljellä ole yhtään unilelua. Sitten haettiin kaikenlaisia pikkunalleja Joonaksen pinnasängystä ja Jaakko asetteli niitä pikkuveljen viereen. Joka päivä Jaakko myös halii/ suukottaa/ paijaa Joonasta. Ja tuo edelleen niitä itselleen rakkaimpia lelujakin Joonakselle. Ja sitten taas kohtaa huutaa korvan vieressä HAAAA!
posted by Hanna at 7:58 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home