maanantaina, syyskuuta 17, 2007

Nälkäinen lapsi syö letun..ja lehmät lentää

Päivänä eräänä oli päivällisaika ja Jaakko totesi, että hänellä on nälkä. Ruokaa oli jo lautasella ja lisää piti saada. Totesin siihen että toki sinä lisää saat, kun lapsella on kerran nälkä. Siitä Jaakko jäi hokemaan että lapsella on nälkä, lapsella on nälkä. Eilen päivällisen yhtenä osana oli porkkanalettuja. Jaakko oli pistellyt jo useamman letun suuhunsa, kun hän totesi kesken syönnin vakavalla äänenpainolla, että nälkäinen lapsi syö letun. Oli taas naurussa pitelemistä :)

Lauantaina vietettiin kuopuksen ristiäisiä. Käsityöt ovat jääneetkin tästä syystä vähäksi aikaa taka-alalle. Vaikka melkein kaikki ostettiin valmiina, niin kuivakakut ja gluteenittomat pikkuleivät tein itse. Ihan tarpeeksi oli niissäkin tekemistä, kun ei tuota aikaa niin ruhtinaallisesti ole. Itse kastetilaisuus meni kivasti, pikkumies vaan päätti vähän kesken kaiken itkeskellä, mutta rauhoittui sitten lopulta tutin suosiollisella avustuksella. Kuopus kastettiin Joonas Oskariksi. Tuota toista nimeä väännettiin ja käännettiin, mutta tuo "maistui" suussa parhaimmalta. Luettiin eräskin kerta kalenteria...etunimi tulee miehen esi-isän mukaan. Laittaisin tähän sankarista kuvankin, mutta kun meiltä unohtui kamera kotiin, joten meillä ei ole yhtä ainutta kuvaa ristiäisistä! Onneksi sukulaiset kuvasivatkin sitten senkin edestä.


Sen sijaan kuvassa on Jaakko ja Joonas iltasatuja kuuntelemassa. Isostaveljestä on mukavaa, kun hän saa pikkuveljen viereensä. Peiton alla piti pysyä tiukasti, kun pussilakana oli uusi ja kuulemma IHANA.


Pikku-Joonas on kasvanut kovasti. Viikko sitten mitat olivat 55 cm ja 4335g. Nyt on varmaan lähemmän 4,5 kg. Näin iloisia kuvia otin viime yönä, kun edelleen Joonaksen yö on vähän eri aikaan kuin muiden. Olen vakuuttunut, että ainakin osa hymyistä on ihan tietoisia. Uskomatonta miten onnelliseksi tulee, kun lapsi hymyilee juuri sinut nähdessään!

Niin ne lentävät lehmät. Joonas sai yhtenä ristiäislahjanaan soivan mobilen, jossa on kolme lentävää pehmolehmää. En olisi uskonut, mutta hänestä on selvästi mukavaa katsella jo nyt lentäviä, soivia lehmiä! Eikös tämän vaiheen pitänyt alkaa vähän myöhemmin, tai sitten muistan väärin. Totesin eilen poikien vauva-ajan muistokirjoja täyttäessäni, että aika kuluu todella nopeaan. Vaikka sitä nyt kuvittelee, että jotain muistaa vielä vähän ajan päästä niin katin kontit. Kehitys menee niin vauhdilla, että on oikeasti vaikeaa muistaa tarkalleen, että mitä milloinkin on tapahtunut.

2 Comments:

Blogger tiinaf said...

Ihanat naperot teillä!
Nautinnollista vauva-arkea toivotellen.

5:35 ip.  
Anonymous aura said...

Suloisia ilmeitä. Jaksa vaan täytellä niitä vauvakirjoja, kateellisena olen mieheni vauvajuttuja lukenut, minun kirjani jäi aika keskeneräiseksi. Olinko siis niin rasittava vauva:)?

8:10 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home