Valmista, puolivalmista ja viimeistelyä vailla olevaa

Tässä lomalla ollessa olen ehtinyt vaikka mitä, vaikka harva se päivä olen ottanut kunnoliset päiväunet (yöunien kustannuksella).

Koska kameran akku sanoi sopimuksensa irti juuri kun olisin sitä tarvinnut niin laittelen kuvat sitten noista melkein valmiista töistä kun ne ovat loppuun asti valmiita. Valmiina ovat kuitenkin taas parit vauvan sukat Regia Silkista 2,5 metallipuikoilla. Molemmat parit eivät suinkaan ole meidän tulevalle vauvalle, vaan nämä ovat menossa ihan toiseen kotiin. Noiden pitsisten malli on Knitting Vintage Socks kirjasta, mutta muuten tein päästäni. Näyttää tosi mörvelöiltä, mutta oikeasti eivät sitä ole. Ja kuva on kaikenkaikkiaan muutenkin surkea, koska nuo toiset ovat oikeasti suuremmat kuin nuo pitsiset. Täytyy kuva vaihtaa joskus.


Melkein valmiina on meidän vauvalle Woolista vaalean omenan vihreästä neulenuttu. Siitä puuttuu vain napit ja loppuhöyrytys/pingotus. Pitää muistaa tästä lähin, että vaikka käsialani täsmää vyötteessä olevaan tiheyteen, niin silti kannattaa kuunnella sydäntään ja vaihtaa ne puolinuomeroa pienemmät puikot, ainakin sileää tehtäessä. Joo tiheys kärsii, mutta ulkonäkö on vaan satakertaa parempi. Ohje oli jostain suurestä käsityölehdestä ja se on ihan kiva, MUTTA "viimeistelytöihin" menee enemmän aikaa kuin kaikkien kappaleiden tekemiseen. Höh. Mm. Etukappaleiden etulaitaleet (nappilista ja nappireikälista) piti tehdä erikseen ja sitten ommella kiinni...tulihan niistä siisti mutta silti. Ei mulla ole ollut ongelmia liian löysien nappilistojen kanssa ikinä.

Puolivalmiina on Jaakolle neulepaita Samoksesta, johon suosiolla vaihdoin puoli numeroa pienemmän puikot. 4.5 metallipuikot sopivat käteen hyvin ja tulos on ainakin minusta ihan hyvännäköistä. Tiheydeksi tulee n. 18,5 / 10 cm tuolla puikkokoolla. Vähän silmukkamääriä olen ottanut viime vuoden jostain Novitan lähdestä, mutta malli muuten on ihan oma. Kerran tämä tekele joutui jo purkuunkin ollessani lähellä kainaloita, kun siitä olisi tullut liian leveä meidän hoikalle pojalle. Sitä purkaessa sattui hassu juttu, kun Jaakko kuuli että aion purkaa paidan ja hän voisi auttaa, niin hän halusi toki auttaa, mutta kävi sitten ilmi, että hän halusi purkkaa. Siis pojalla meni vähän aikaa sekaisin substantiivit ja verbit...

Nyt voisi sanoa, että minun puolestani vauva voisi jo syntyä, kun 38 viikkoa olisi nyt kasassa. Tässä vaan jännitän joka päivä, että miten päin hän on, kun pari viikkoa sitten oli kääntynyt perätilaan ja sen jälkeen ainakin kerran on itse kääntynyt oikein päin. Ja mylläys senkun jatkuu. Ei voinnissa ole muuten mitään valittamista, mutta huomaa hyvin miten pienetkin rasitukset oikeasti vetävät ihan naatiksi. Esimerkiksi eilen käytiin Jaakon kanssa Junaretkellä Helsingissä. Meiltä matkaa asemalle on noin 1,1 km, siitä junalla Helsinkiin, sitten käveltiin kauppatorille jonne matkaa noin 1 km ja sama juttu takaisin päin. Joo aikaa toki meni 4 tuntia, josta suurin osa siis jalkojen päällä, mutta silti. Matkaahan ei tullut kuin reilu 4 km mutta silti oli ihan hakattu olo koko illan. Näytti tosin olevan Jaakollekin raskas reissu, kun sen päälle veteli reilu 3 tunnin unet. Kivaa oli, Jaakko käyttäytyi mitä esimerkillisimmin ja paljon oli nähtävää. Kauppatorilta ei olisi halunnut pois, kun siellä oli niin paljon kaikkia ihania laivoja katseltavana!