Juho ja Kusti

Näin viime yönä hassua unta. Olin siinä synnyttämässä TAYS:ssa (Tampereella) ja kätilö sanoi, kun yksi poika oli jo syntynyt, että täällä on vielä jalkoja tulossa. Sanoin vain, että yksihän sieltä piti tulla eikä kaksi. Se mikä tässä on hassua on että A) en todellakaan ole menossa TAYS:n koska se on 200 km päässä, eikä ollenkaan se paikka mihin minun pitäisi mennä, B) lapsia oli tulossa kaksi ja jostain syystä niille piti antaa heti nimet ja niille annettiin nimet presidentti Paasikiven mukaan eli Juho ja Kusti. Ei aavistustakaan mistä moinen mielleyhtymä tuli. Ihan hyviä nimiä nuokin ovat, mutta eivät niitä mitä olemme ajatelleet. Ei sen puoleen, ei ole kyllä nimeä vielä ihan hirveästi mietitty. Tytölle olisi kyllä valmiina :)

Taisin jotenkin alitajuisesti ajatella tämän päivän lääkärineuvolaa, ja sieltä sitten nuo ajatukset kumpusivat. Muuten kaikki hyvin, mutta nyt pitäisi syödä lisää rautaa kun oli hemoglobiini tippunut 100 paikkeille. Se ei kyllä varmaan ole ikinä ollut noin alhaalla, joten ei ihme, että välillä on väsyttänyt ihan tajuttomasti. En vain ole oikein tiennyt johtuuko väsymys siitä, että joutuu heräilemään jatkuvasti pitkin öitä (Jaakolla on yskä ja nuha) vai siitä, että on tullut rehkittyä sekä koti- että työtöitäkin, vai vaan siitä että on raskaana 7 kuulla. Jos tänään ei olisi mitattu hemoglobiinia, niin olisin kyllä sitä pyytänyt. Eilenkin vetelin kahteen kertaan päiväunet - yhteensä yli 5 tuntia - ja vielä normaalit 8 tuntia yöunta muutaman kerran heräten.

Tänään poikettiin kauppamatkalla Anttilassa ja meille pesiytyi taas muutama kerä lankaa. Uusimmassa Modassa oli kivoja virkattuja kesäponchoja ja sellaista alkoi tehdä mieli. En olekaan virkannut mitään pitkään pitkään aikaan. En ole ollenkaan "poncho-ihminen", mutta nuo mallit jotenkin vetosivat :)


Ikkunalaudallamme on kasvamassa ruukkupaprikoita. Jännityksellä seuraan, että ehtiikö näistä tulla mitään, kun olin vähän jälkijunassa laittamassa näitä esikasvatukseen. Kovin hitaasti tuntuvat muutenkin kasvavan, kun tähän vaiheeseen asti on aikaa mennyt useampi viikko. Jaakon kanssa käydään yhdessä kurkistelemassa melkein joka päivä, että joko nämä olisivat vähän suurempia.


Ja tästä ei ole suinkaan tulossa ruokablogi, mutten malta olla näyttämättä mitä sain uudella vuoallani aikaan samalla kun tein Jaakon päiväkotiin huomiseksi pellillisen marjapiirakkaa. Tämä kakku on oikeasti siis marjapiirakka. Laitoin vuokaan piirakkataikinaa ja väliin mustikoita ja lisää taikinaa. Toivottavasti pysyy kasassa, kun sitä leikkaa. Vielä kun tähän päälle sihtaa tomusokeria tai tekee raitakuorrutuksen tomusokerilla tai valkosuklaalla...Nam.