Viime ja tällä viikolla tapahtunutta

Viime viikolla käsityöt olivat lähinnä ompeluvoittoisia. Monet ovat kysyneet, että missä välissä ehdin tekemään käsitöitä, lukemaan, leipomaan jne. Niinkuin sanottua niin joka välissä kun vähän puuhastelee, niin sitten tulee valmista. Ja lapset on helppo ja mukava ottaa touhuihin mukaan. Tämä dinopaita ja v.ruskea collegepaita syntyivät niin, että sunnuntai-iltana leikkasin collegepaidan kankaat (kaavat olivat jo valmiina, mutta justeerasin niitä vähän). Maanantaina imetysten, vaippojenvaihdon, omien ruokailujen ja pyykkäämisen välissä sopivissa hetkissä ompelin sauman jos toisenkin. Täytyy myöntää, että saumuri helpottaa ompelua kummasti. Välillä Joonas oli kantoliinassa, välillä turvakaukalossa, välillä nukkumassa. Koko päivä meni, mutta Jaakon tullessa päiväkodista oli paita valmis ja dino-paidan kankaat leikattuina. Ne ompelin sitten tiistaina yhdessä hujauksessa, kun Joonas nukkui. Tuommoisen peruspaidan tekemiseen, ilman mitään ylimääräisiä tikkauksia, ei mene varmaan puolta tuntia enempää. Perushousut syntyy vartissa, jos on kankaat leikattuina. Haaveena minulla on, että joskus tulevaisuudessa tekisin molemmille pojille vähän hienommat sammarit. Kankaat on jo ja mallikin, mutta se aika yhtäjaksoiselle tekemiselle...


Nuo v.ruskeat collegehousut tein jo aikaa sitten ja kastuivat sitten vähän tässä kuvausrytäkässä, kun Jaakolla oli uudet jämälankalapaset käsissä ja samalla piti juoda vettä isosta mukista. Lapasien tarina alkoi siitä, kun Jaakon v.vihreät lapaset hukkuivat. Päätin käyttää loput raita- ja muut Wool-nyssäkät uusiin lapasiin. Minusta nuo lapaset eivät ole mitenkään kauniit, varsinkin, kun peukalot jouduin tekemään luonnonvalkoisella Bambinolla ja arvaahan sen, että se oli ihan eri väristä luonnonvalkoista kuin Wool. Pääasia on, että Jaakko rakastaa näitä lapasia. Sain sitten oikein näytöksen siitä, miten herra 2v pukee ITSE lapaset. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ja äiti oli pakahtua ylpeydestä :) Niin ne v.vihreät lapasetkin löytyivät sitten lopulta - minun lankapussistani. Oltiin oltu ilmeisesti kaupassa lankaa ostamassa ja sieltä lähtiessä oli sitten lapaset laitettu talteen lankapussiin...



Viime viikolla tekaisin myös pitkät kalsarit Jaakolle. Hän on nyt vähän vaikean pituinen, kun 90 cm kalsarit olvat vähän lyhyitä, mutta 100 cm taas vähän pitkiä. Niinpä kokeilin tehdä kalsarit perushousujen kaavoilla, mutta lahjeosaa kaventaen ja nilkkoihin laitoin kunnon korkuiset, mutta kapeahkot resoorit niin etteivät jää sukan suun alle ryttyyn. Laitoinpa vielä etuosankin kaksinkertaisena.

Tällä viikolla olen tehnyt ahkerasti joululahjoja huomatessani, että jos aion kaikki luvatut tehdä, niin minun nykyisellä vauhdillani niihin menee 3,5 viikkoa. Ainakin. Ehkä uskallan niitä ennen joulua jo vähän vilauttaa kunhan valmistuvat, kun tiedän, että saajat eivät lue tätä blogia kovinkaan usein.

Sokerina pohjalla: Jaakko "neuloo". Tosin virkkuukoukulla, kun en suostunut antamaan puikkoja. Tämän tapahtuman tausta: ostin Menitasta viime lauantaina sormikaspuikot ja Jaakko näki ne sitten illalla kotona. Halusi pakettia vähän hypistellä ja totesi jotakuinkin, että nämä ovat liian pienet. Pienet ovat. Höpötteli siinä aikansa, kunnes totesi, että hän haluaa neuloa. Ja sitten selvisi, että Jaakosta ne puikot ovat äidille liian pienet. Ei auttanut, vaikka kuinka sanoin, että niillä tehdään sormikkaita ja lapasiin peukaloille omat kolot. Pojan oli saatava neuloa. Hain sitten suurimman virkkuukoukun mitä minulla on ja jämälankakerän ja sanoin, että tottahan toki äiti sinua opettaa. Eipä poika mitään opetusta huolinut, heti vaan koukku käteen ja langan sekaan heilumaan. Vielä myöhemminkin illalla hän vähän "neuloi" ja kun isi kysyi että mitä teet, niin topakka vastaus oli sanasta sanaan "Lapasia, ihan niin kuin äitikin!"