torstaina, toukokuuta 15, 2008

Pieniä iloja

Juuri nyt kello on jotain puoli viisi aamulla ja minua ärsyttää kaikki. Olen keikkunut hereillä reilu tunnin, kun Joonas mokoma päätti, että on jo aika herätä. Ja sitä ennen olen heräillyt klo 23 jälkeen useamman kerran. Ei kiva ollenkaan. Samanlainen oli Jaakko aikanaan: klo 4 maissa oli unessa kevyt vaihe ja silloin piti minimissään laittaa tutti suuhun ja/tai vähän taputella. Pahimmillaan sitten valvottiin klo 4-6, ihan niinkuin nytkin. Poikkeuksena on se, että minun univelkani vaan lisääntyy, koska en sitten klo 6 pääsekään takaisin nukkumaan, koska Jaakko todennäköisesti herää. Taitaa olla perinnöllinen asia, minä kuulemma heräsin aina parivuotiaaksi asti klo 3-5 leikkimään... Tieto siitä, että kyllä Joonaskin jonain päivänä oppii nukkumaan läpi yön ei nyt yhtään lohduta. Iloista tässä on se, että näin paha valvomisputki ei osunut viime viikolla, kun miehellä oli työmatka. Nyt sentään sain välillä tökättyä hänetkin hereille tainnuttamaan Joonasta ja juottamaan maitoa viimeisenä oljenkortena...

Ne ilot. Joku viikko sitten Joonakselle pidettiin unikoulua ts. vieroitettiin yösyömingeistä ja viereen ottamisesta. Ja se onnistui sangen kitkattomasti.Voitto sekin, että saa nukkua leveästi sen nyt mitä sitten nukkuukaan. Eräs asia, josta nautin suunnattomasti on mahallaan nukkuminen. Se ei onnistunut luonnollisesti raskausaikana ja imetysaikana tiellä olivat maitoa täynnä olevat rinnat. Nyt kun imetys on loppunut niin joka kerta nukkumaan mennessäni tyytyväisenä möngin mahalleni, koukistan toisen jalan viereen ja kaivan kädet tyynyn alle. Ihanaa!

Ja joka aamu mies on ladannut minulle kahvinkeittimen valmiiksi. Minä vain napsautan sen päälle.

Hajonneista tavaroista silmälasit osoittautuivat sellaisiksi, että niihin sai toisen aisan vaihdettua uuteen, eikä maksanut maltaita.

Käsityöasiat kerron sitten myöhemmin. Jos tuon kekkulin saisi vaikka nukkumaan.

Kello 5.45.


Lapset: Maailman rakkaimmat, ihanimmat mutuset. Välillä riiviömäiset ja raivostuttavat kekkulit.

En taida enää mennä nukkumaan. Sen sijaan voisin kiehauttaa kaffet, katsella aamuteeveetä ja neuloa. Rauhassa. Ainakin hetken.

3 Comments:

Anonymous SatuA said...

Ihania kotiäidin turinoita! Tuhisijat, nuo kaikkein rakkaimmat ovat myös ne jotka imee omat patterit ihan tyhjiksi! Meillä on 3v tytölle keksitty "nuku koko yö omassa sängyssä niin saat rastin ja kun rasteja on kymmenen saa päättää mihin mennään"- käytännön. Viereen tulemisesta tuli tytölle ihan tapa, hiipi viereen kun uni vähänkään tuli kevyelle tasolle. Nyt on jo monta rastia kerättynä ja tyttö on aamulla ihan innoissaan että äiti minä saan nyt rastin. Viikonloppuna on tiedossa reissu seurasaareen katsomaan sorsia ja oravia - tytön itsensä valitsema "palkintomatka".

Mukavia aamuja aikaisista nousuista huolimatta!

8:13 ap.  
Blogger Ilosilmukka said...

Velipoikani sattuvasti sanoi, että lapset on ihania ja joskus ne on mokomia. Ihania mokomia! Meillä pienimmäinen (5 kk) vasta pakittelee masullaan. Jos sisaruksiinsa on tullut, niin kesällä on jo isosiskon lelut vaarassa. 5 vuotiaalla riittää pieniä tavaroita syötäväksi... Kummankohan noista sulkisi häkkiin?

1:17 ip.  
Blogger Hanna said...

Satua: meillä on myös aina silloin tällöin tarrakeräys milloin mistäkin syystä. Mm. omatoimista vessatouhuilua (mennään heti vessaan eikä riekuta ympäriinsä, toimitetaan asia ja pestään kädet)kannustettiin viimeksi tarrojen voimin. Palkinnoksi Jaakko sai Mario-pikkuauton Autot-elokuvasta. Hyvin tuntuu toimivan.

Ilosilmukka: Onpas veljesi sanonut hyvin!

12:03 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home