Vihdoinkin

Sain nämä viimein valmiiksi. Napit vauvan nuttuun löysin siis Eurokankaasta viime viikolla. Jaakon paidan hihan tein viime viikon lopulla ja tänään ompelin sen kiinni samalla kun katselin nauhoitettua Murphyä eiliseltä. Olen huomannut, että minulla tulee nyt uniin hyvin herkästi kaikki asiat, siksi Murphykin on parempi katsoa päivällä eikä juuri ennen nukkumaanmenoa...

Koko ajan paheneva ongelma on ollut varsinkin oikean käden puutuminen. Nyt tilanne on se, että en voi neuloa kuin hyvin pienen hetken kerrallaan. Sen jälkeen koko käsi on ihan puutunut. Syy lienee siinä, että tuo mahakumpu on jo sen verran suuri, että ergonomiset asennot ovat kaukana silloin kun neuloo. Varsin harmillista, sillä nyt kun miehelläkin alkoi kesäloma, niin minulla on ainakin teoreettinen mahdollisuus neuloa enemmän ennenkuin vauva syntyy.

Viikonlopun murheenkryyni on tässä. Aloittelin sitä Porvoon-retkellä, jossa kävimme ihailemassa laivoja ja vanhaa kaupunkia. Menomatkalla suunnittelin mallia ja sain silmukat luotua ja tulomatkalla neuloin lisää. Illalla heitin sitten 15 cm tekeleen romukoppaan ja aloitin uuden, ja tein sitä 10 cm. Seuraavana päivänä purin senkin. Voi ärsytys. Ja taas tein uuden alun, ja purin sen. Murheena olivat milloin vääränlaiset palmikot, milloin väärin lasketut kerrokset ja sitten alkoi jo kaikki ärsyttämään. Ja käden puutuminen vain paheni niin, etten saanut yhtä kerrosta tehtyä putkeen, kun välillä piti venytellä. Tästä pitäisi tulla siskon tytölle neuletakki syntymäpäivälahjaksi, mutta taitaa olla tulematta.


Minulla on sellainen tunne, että tämä masuvauva taitaa syntyä pian. Jos seuraa isonveljensä esimerkkiä, niin ensi yönä tulee lähtö sairaalaan :) Tänään maanantaina on viikkoja kasassa 39 vk ja 4 pv ja Jaakko syntyi tiistaina 39 vk 5 pv. Mitään suurempia ennusmerkkejä ei viimeksikään tullut, niin en odota niitä nytkään. Vähän alkaa hermostus vaivaamaan, kun ei tiedä että, milloin synnytys käynnistyy: tänäänkö, vaiko ensi yönä vai huomenna vai sitten...maha roikkuu kohta polvissa.

Ompelukärpäsen puraisema

Jostain syystä minun on tehnyt valtavasti mieli ommella. No tuumasta toimeen. Viikonloppuna intoa kyllä oli, mutta jotenkin kaikki vain takkusi. En millään saanut saumurin langansäätöjä kohdalleen ja aina vain tuli surkeaa tikkiä, kun yhden langan ohjaimessa lanka ei kerta kaikkiaan pysynyt. Yhtään helpompaa ei ollut ompelukoneen kanssa, jotenkin sain senkin kanssa suhlattua. Innostus loppui sitten siihen paikkaan - kun ei mikään sujunut yhtään niin kuin olin ajatellut. Vihastuksissani otin kaikki langat kummastakin koneesta pois ja laitoin säädöt nollille. Maanantaina into oli palannut ja huolsin vähän saumuria ja langoitin sen uudelleen samoin kuin ompelukoneenkin. Ja kas, tikki oli kummassakin loistavaa ja säätöjä oli taas helppo tehdä. Tiedä sitten missä oli viikonloppuna vika, tekijässä vai koneissa?


Kangasvaraston tyhjennyksessä kantavana ideana oli saada vanhoja collegeja pois ja Jaakolle housuja syksyksi. Sain aikaan yhdet yksiväriset ruskeat, yhdet sini-vihreät ja yhdet vaaleanvihreä-tummanvihreät housut. Nuo kaksiväriset ovat varsinaisia palapelejä, mutta mitä väliä, kun a) ne ovat kotihousuiksi ensisijaisesti tarkoitettuja ja b) kuluvat nuhjuisiksi melko nopeasti, niin kuin collegella tapana on. Kun kerran kaikki sujui kuin rasvattu, niin leikkasimpa sitten ohuesta trikoosta vielä yhdet housut ja paidan. Paita oli kokeiluversio kaavoista, tiedänpähän nyt mitä kannattaa vähän muuttaa. Äärimmäisen helpot kaavat sekä housuihin että paitaan olivat jostain Ottobren tämän vuoden numerosta. Tiistai-aamuna ommeltiin Jaakon kanssa valmiiksi leikatut trikoohousut. Voi sitä iloa ja riemua kun oli "itse tehdyt" housut illalla päällä ja tekaisin samaan syssyyn äkkiseltään paidankin valmiiksi.


Takapihan tuolien päällisetkin olivat päässeet jo aika hurjaan kuntoon, joten kärpäsen puraisemana tein niihinkin uudet päälliset tänään ja sainpa vielä samasta palasta kaitaliinankin sivupöydälle. Vaikka itse sanon, niin hyvin onnistuivat ja mielestäni sopivat takapihalle oikein hyvin.


Koska kerran kangasvarasto oli päässyt pienenemään, niin tänään oli sitten hyvä syy mennä kangaskauppaan. Tässä vähän tuliaisia sieltä: peruscollegea, resoria ja dinosaurus- ja lentokonetrikoota. Laskeskelin, että 7 paita-housu yhdistelmää pitäisi näistä syntyä. Ja vielä mahdollisesti 2-3 lisää, kun ottaa vähän vanhoja kankaitakin käyttöön. Pelkästään noista 7 puvusta yhden vaatteen hinnaksi tulee jotain 4,5 euroa ja sitten noille 2-3 lisäpuvulle ei sitten tule hintaa ollenkaan.
Tutkailin vähän nettiä ja vertasin Kangastukun hintoja Eurokankaaseen, taidan tulevaisuudessa tilata kankaatkin netistä. Mutta silloin niitä ei pääse hiplaamaan etukäteen eikä aina voi tietää että mitä haluaisi :)

Valmista, puolivalmista ja viimeistelyä vailla olevaa

Tässä lomalla ollessa olen ehtinyt vaikka mitä, vaikka harva se päivä olen ottanut kunnoliset päiväunet (yöunien kustannuksella).

Koska kameran akku sanoi sopimuksensa irti juuri kun olisin sitä tarvinnut niin laittelen kuvat sitten noista melkein valmiista töistä kun ne ovat loppuun asti valmiita. Valmiina ovat kuitenkin taas parit vauvan sukat Regia Silkista 2,5 metallipuikoilla. Molemmat parit eivät suinkaan ole meidän tulevalle vauvalle, vaan nämä ovat menossa ihan toiseen kotiin. Noiden pitsisten malli on Knitting Vintage Socks kirjasta, mutta muuten tein päästäni. Näyttää tosi mörvelöiltä, mutta oikeasti eivät sitä ole. Ja kuva on kaikenkaikkiaan muutenkin surkea, koska nuo toiset ovat oikeasti suuremmat kuin nuo pitsiset. Täytyy kuva vaihtaa joskus.


Melkein valmiina on meidän vauvalle Woolista vaalean omenan vihreästä neulenuttu. Siitä puuttuu vain napit ja loppuhöyrytys/pingotus. Pitää muistaa tästä lähin, että vaikka käsialani täsmää vyötteessä olevaan tiheyteen, niin silti kannattaa kuunnella sydäntään ja vaihtaa ne puolinuomeroa pienemmät puikot, ainakin sileää tehtäessä. Joo tiheys kärsii, mutta ulkonäkö on vaan satakertaa parempi. Ohje oli jostain suurestä käsityölehdestä ja se on ihan kiva, MUTTA "viimeistelytöihin" menee enemmän aikaa kuin kaikkien kappaleiden tekemiseen. Höh. Mm. Etukappaleiden etulaitaleet (nappilista ja nappireikälista) piti tehdä erikseen ja sitten ommella kiinni...tulihan niistä siisti mutta silti. Ei mulla ole ollut ongelmia liian löysien nappilistojen kanssa ikinä.

Puolivalmiina on Jaakolle neulepaita Samoksesta, johon suosiolla vaihdoin puoli numeroa pienemmän puikot. 4.5 metallipuikot sopivat käteen hyvin ja tulos on ainakin minusta ihan hyvännäköistä. Tiheydeksi tulee n. 18,5 / 10 cm tuolla puikkokoolla. Vähän silmukkamääriä olen ottanut viime vuoden jostain Novitan lähdestä, mutta malli muuten on ihan oma. Kerran tämä tekele joutui jo purkuunkin ollessani lähellä kainaloita, kun siitä olisi tullut liian leveä meidän hoikalle pojalle. Sitä purkaessa sattui hassu juttu, kun Jaakko kuuli että aion purkaa paidan ja hän voisi auttaa, niin hän halusi toki auttaa, mutta kävi sitten ilmi, että hän halusi purkkaa. Siis pojalla meni vähän aikaa sekaisin substantiivit ja verbit...

Nyt voisi sanoa, että minun puolestani vauva voisi jo syntyä, kun 38 viikkoa olisi nyt kasassa. Tässä vaan jännitän joka päivä, että miten päin hän on, kun pari viikkoa sitten oli kääntynyt perätilaan ja sen jälkeen ainakin kerran on itse kääntynyt oikein päin. Ja mylläys senkun jatkuu. Ei voinnissa ole muuten mitään valittamista, mutta huomaa hyvin miten pienetkin rasitukset oikeasti vetävät ihan naatiksi. Esimerkiksi eilen käytiin Jaakon kanssa Junaretkellä Helsingissä. Meiltä matkaa asemalle on noin 1,1 km, siitä junalla Helsinkiin, sitten käveltiin kauppatorille jonne matkaa noin 1 km ja sama juttu takaisin päin. Joo aikaa toki meni 4 tuntia, josta suurin osa siis jalkojen päällä, mutta silti. Matkaahan ei tullut kuin reilu 4 km mutta silti oli ihan hakattu olo koko illan. Näytti tosin olevan Jaakollekin raskas reissu, kun sen päälle veteli reilu 3 tunnin unet. Kivaa oli, Jaakko käyttäytyi mitä esimerkillisimmin ja paljon oli nähtävää. Kauppatorilta ei olisi halunnut pois, kun siellä oli niin paljon kaikkia ihania laivoja katseltavana!