Varaston siivousta

Toukokuista tarinointia - ruoka-asioita tällä kertaa

Tällä kertaa on ruoka-aiheista asiaa, kun käsi-työtähän sekin on :) Ihan lopussa on ihan vähän neulontajuttujakin.

Mikä on sen parempi aloitus toukokuulle, kuin iloiset syntymäpäiväjuhlat? Jaakko täyttää huomenna 5 vuotta ja tänään vietettiin sukulaissynttäreitä. Tätä päivää ennen meillä ehti jo käydä osa sukulaisista ja ystävistä sekä päiväkodin kaverit, joten keittiössä olen häärännyt tunnin jos toisenkin.


Tänään oli tarjolla pestopastaa, vihersalaattia (salaattisekoitus, tomaatti ja kurkku) sekä lapsille naposteluporkkanoita ja kurkkulohkoja, paahtopaistisiivuja rucolapedillä, paria patonkia, tuorejuustoja, karkkia, merenpohjakakku, suklaa-minidonitsitorni, paistettu juustokakku, maidottomat ja munattomat dinosaurus-muffinssit sekä tyrannosaurus rex -pikkuleivät. Ja juotavat päälle.


Merenpohjakakkuun sain innoitusta lasten synttärikakkukirjasta, mutta toteutus on sitten omaa käsialaa. Pohja oli sacher-kakun pohja, täytteinä oli alimpana suklaamousse ja ylimpänä mansikkamousse. Päällä on sokerilla ja vaniljasokerilla maustettu kerma-tuorejuusto-rahka päällinen, mihin laitoin lusikan kärjellisen väriä ja tuli aika sininen. Vähempikin väri olisi riittänyt, mutta onneksi ei sankaria haitannut. Jaakko oli kovasti auttamassa karkkien laittamisessa ja pujahti siinä jokunen suuhunkin maistiaisiksi. Kaikki oli laktoositonta, paitsi täytekakun suklaiset "pohjakivet". Maidottomat ja munattomat dinomuffinit tein Pirkanmaan allergia- ja astmayhdistyksen sivulle olleen maustekakun ohjeen mukaan. Paitsi kun minulla ei sattunut olemaan soijamaitoa, niin soseutin yhden melkein ylikypsän päärynän ja sekin toimi hyvin.


Oli kuulemma makoisaa ja täytyy muistaa itsekin että toisenkin kerran paahtopaistia. Edellisestä kerrasta taitaakin olla useampi vuosi.

Kaverisynttäreillä oli tarjolla tiikerikääretorttua, minidonitsitorni, niitä samoja tyrannosaurus keksejä ja suolaisena oli voitaikinasta väänneltyjä kierretikkuja ja lihapasteijoita. Ja tietty naposteluporkkanoita ja kurkkua. Vähän ajattelin, että kääretorttu jää ihan käsiin, kun kolme vierasta peruutti tulonsa, mutta kummasti 6 poikaa ja minä ja mies saatiin tuhottua 5 munan torttu ...tosin kaikkea ei syöty kyllä ihan yhdellä kerralla. Sisällä oli ihan vaan mansikkahilloa ja kermavaahtoa.


Tässä keväällä juhlittiin miehenkin synttäreitä ja samaisesta lasten syttärikakkukirjasta valikoitui käärmekakku toteutukseen. Kakku on ihan tavallinen murokakku, missä on vähän mausteen sitruunaa, mutta päällisen kanssa sitten vähän leikittiin. Lapsista oli hassua, kun kakkuun laitettiin oikeasti yli 30 kynttilää - vielä jäi tilaakin.

Kuva takaa ennen kynttilöiden sytyttämistä ja edestä sytyttämisen jälkeen...

... ja samantien alkoi palohälytin huutaa! Muista tarjoiluista en sen pahemmin muista, kuin että leivoin jätti-cookieseja Pastanjauhannasta löytyneellä ohjeella, ja ovat kyllä suussa sulavia.



Kaivellessani noita kuvia huomasin, että minulta on jäänyt kuvaamatta kaikki tänä vuonna valmistuneet käsityöt, leipomuksia on näköjään vaan ikuistettu. Tosin tekeleet ovat olleet ihan peruskauraa, sukkaa ja lapasta ja vähän pipoa jne. Mutta täytynee kaivella ne kaapeista vaikka yhteispotrettiin, niin saisi tämänkin paikan jotensakin ajantasaiseksi.

Joulun korvilla olen näemmä kuvannut tehdyt joululahjat. Lasten serkuille meni lapaset Nallesta ja ystävälle meni Dropsin Silke Alpakasta tehty BO. Pituutta huivilla oli reilusti toista metriä, että laulavan ystävän kaula pysyy taatusti lämpimänä.




Joululeivonnaisia ei meillä kummemmin tehty, kun pyhät vietettiin sukulaisissa. Viemisikseni vein kuitenkin tuhdin suklaakakun, jossa on hämmentävän vähän vehnäjauhoja, jonkin sortin mutakakku siis. Pieni pala kyllä riitti täyttämään pahimmankin suklaanhimon. Toinen, perhosilla koristelut kakku, on punaviini-suklaakakku, joka on kerrassaaan mainio kakku, kun tarjottavaa pitää tehdä etukäteen.




Piparitalo on vähän omanlaisensa, kun se olikin tiikerien luola. Sisällä luolassa oli kaksi pikkutiikeriä ja pihalla oli sitten vanhemmat. Saas nähdä mitä on tänä vuonna - vahvoja ehdokkaita tällä hetkellä näyttäisi olevan Lego- talo, Power Miners- talo, tai kenties StarWars- alus?



Näkemisiin!

Ompeluhommia

Kiitos kommenteista! Tänään juuri fysioterapeuttini totesi, että olen paljon paremmassa jamassa kuin kesällä ja nyt ei enää tarvitse käydä jatkuvasti fysioterapiassa, sillä käsiä ei enää juurikaan särje ja puutuminenkin on ollut vähäistä. Koti- ja töissä taukojumppaa vaan riittävästi joka päivä ja vähän käsitöitä ihan niin kuin tähänkin asti, niin saadaan vaivat pysymään kurissa. Ja aina, joka asiaa tehdessä pitäisi muistaa olla hyvässä asennossa. Töihin sain keskihiiren käyttööni (sitä kutsutaan myös mummohiireksi) ja se on helpottanut oireita merkittävästi. Asennolla on siis oikeasti väliä. Tiettyjä rajoitteita on kuitenkin edelleen kuten se, että osa liikuntaliikkeistä (esim. vipunostot, perus vatsalihakset jne) on kiellettyjä, mutta minulla on sitten ihan omat ohjeet miten pitää joku liike tehdä. Hyvä hyvä, sillä minullahan oli alkuun kävelyä lukuunottamatta täydellinen liikuntakielto, kun oli hermot niin ärsyyntyneet. Kyllä tämä tästä lutviutuu :)

Sitten siihen oikeaan aiheeseen.

Saimme kesällä kutsun häihin ja niihin halusin laittaa mekon päälle. Juhlien lähetyessä totesin, että vanhalla mustalla mekolla voisi mennä, mutta sitä pitäisi vähän retusoida tai siis pienentää vähän sivusaumoista ja laittaa helmaa jne. Niinpä aloin sitten pari viikkoa sitten erään sunnuntaipäivän ratoksi ompelemaan itselleni mekkoa jonkun vuosikerta SK:n kaavoilla, kun siinä oli valmiina kaava mitoitettu 160 cm:lle.

Aamulla aloitin ja illalla mekko oli vetoketjua ja helmakäännöstä vaille valmis. Puku on vuoria myöten silkkiä, koska en malttanut odottaa että pääsisin ostamaan sopivaa vuorikangasta ja silkkiä oli tarpeeksi vuoriinkin. Kaavoja piti aikalailla muokata, sillä kun harsin vuorikappaleet yhteen ja sovitin pukua, niin totesin sen olevan ihan liian suuri. Sama ilmiö on ollut monta kertaa ennenkin SK:n kaavojen kanssa... Modan ja Burdan kaavoja ei yleensä ole näin radikaalisti tarvinnut muuttaa, jotain hienosäätöä niihinkin. Ohjeista täytyy murista sen verran, että kun kiltisti seurasin ompeluohjeita järjestyksineen kaikkineen, niin huomasin monessa kohdassa, että toisella ompelujärjestyksellä olisi päässyt paljon helpommalla ja tulos olisi ollut vielä siistiimpää. Nyt piti tehdä helppoja asioita ihan väärässä järjestyksessä ja vaikeasti. Höh.




Hintaa ei tälle paljon tullut, sillä minun kontolleni jäi vain pieni pätkä pitsiä ja piilovetoketju. Silkin olen saanut aikaa sitten siskoltani Thaimaan matkan tuliaisena. Toinen, vähän paksumpi silkki odottaa kaapissa :) Siitä ajattelin vääntää halterneck tyyppisen korsetin liivinluineen/rigilene nauhoineen kaikkineen kun en ole moista ikinä ommellut. Ja hameeksi laaja hame. Tai sitten jakku tai jotain.

Ihan hyvin tällä passasi häihin mennä, kirkossa ja hääpaikalla oli vielä huivi harteilla. Seuraavan kerran kun ompelen silkkiä, niin täytyy muistaa, että kannattaa huolitella ensin kaikki reunat vaikka saumuilla. Onneksi oli varaa saumoissa, muuten olisi voinut tulla hiki, kun muutaman kerran pukua sovitettuani oli iso osa saumavaroista kadonnut eli purkautunut.

Ja juu, tämä menee vähäisten käsitöiden kastiin, kun tällaisia pukuompeluksia tulee tehtyä kovin harvoin.

Hiljaa hyvää tulee...

Taas tässä ehti vierähtää pitkä tovi. Sen aikana mm. ehdittiin hankkimaan uusi tietokone, josta jo näyttö ehti hajotakin kertaalleen. Odottaa tuomiota, mitä sille tehdään. Ei kiva.

Minulla puolestaan on todettu TOS (Thoracic outlet syndroma), jonka takia käsiä särkee, ne puutuvat hartioista saakka jne. Ja jottei elämä olisi liian helppoa, niin molemmissa ranteissa on lisäksi lievä rannekanava-ahtauma, eli ranteita ja sormia särkee ja ne ovat puutuneet siitäkin syystä. Säryt ja puutumiset johtuvat tiukalla ja puristuksessa olevista hermoista.Välillä on helpompaa välillä ei. Hoitona on (OMT) fysioterapiaa ja paljon yksilöllisiä harjoitteita. Ja sitten käsien ylimääräistä rasitusta olisi vältettävä. Eli vain vähäisessä määrin käsitöitä, posliininmaalausta, pianonsoittoa, leipomista (pursottaminenkin puuduttaa kädet, saati lusikkaleipien tekeminen), kun kerran työtäkin teen tietokoneella. Työergonomia on takastettu ja muutenkin on ohjeena että vähän saa tehdä, mutta pitää muistaa tauottaa ja tehdä liikkeitä. Tämä TOS oireisto on minulla ollut ilmeisesti jossain määrin aina, viimeiset pari vuotta vaan selkeästi paheten. Ja syyt ovat osin rakenteellisia osin toiminnallisia. Enpäs tajunnut olevani oikeasti tuki-ja liikuntaelin sairas! Luulin vain että niskat ovat vähän jumissa. Onneksi olen saanut hyvää ja asiantuntevaa hoitoa, joten mikäs tässä. Ainut mikä harmittaa on neulomisen ja muun käsillä tekemisen vähentämispakko. Parissa kuukaudessa on saatu kuitenkin jo se aikaan, että päätä ei särje järjettömästi koko ajan. Ja se on jo kova juttu. Ei ole kiva olla sellaisessa päänsäryssä jatkuvasti, että meinaa oksentaa. Mutta se siitä. Ei siis ole tulossa tulevaisuudessakaan postauksia kovinkaan usein. Kokonaan en kuitenkaan käsitöitä lopeta ellei ole ihan välttämätön pakko. Nykyisellä kulutuksella lankavarastokin kestää jotakuinkin 30 vuotta :)

Tämän liivin tekeleen tein viime kevään loppupuolella. Siihen ei ole mitään ohjetta, otin silmukkamääriä vähän sieltä sun täältä ja lopulta laskin kaikki kuitenkin uudelleen. Ja sitten vain annoin palaa fiiliksen mukaan. Liivissä ei ole myöskään yhtä ainutta saumaa, sillä tein sen kaulasta alkaen. Tavoite oli käyttää kaikki lanka, mutta tuo Dropsin alpakka oli ihan liian riittoisaa lankaa. Tähän ei mennyt kuin 3 kerää lankaa, eli n. 153g on paino. Edustaan puikon paikalle on tulossa rintaneula tai hakaset tai jotain, mutta ei nappeja eikä lanka/nauhaviritelmää. Puikot taisi olla 3mm ja 3,5 mm. Olen tähän kaikin puolin tyytyväinen.


Se kertonee jotain käsitöiden vähentämismäärästä, että näitä sukkia tein 3 kk! Ja koko on jotain 25. Puikot oli 2,5mm ja lankana Austerman Stepin jämäkerä, joten en edes yrittänyt saada raitoja täsmäämään. Silti jäi vieläkin lankaa jäljelle.


Jotta sain pahinta käsityöintoa taltutettua kokeilin ommella ja se sopii näköjään toistaiseksi minulle ihan ok, kunhan muistaa pitää hartiat alhaalla. Sen seurauksena Joonas sai kolmet peruscollegehousut. Niissä ei ollut mitään erikoista ja osa niistä on pesussa, niin niistä ei ole kuvaa. Sen sijaan tässä kuva pojista "uusissa" t-paidoissaan. Päivän päätteeksi ne eivät ole enää kovin puhtaat, mutta kuvathan ne ovat tärkeimmät. Aikaisemmat töhryt eivät lähteneet kaikki pois, niin maalasin siveltimellä töhryhjen kohdalle kuvat. Joonakselle autoja ja Jaakolle Legolehdestä mallia ottaen Kristallikuningas. Ja mieltä lämmitti, kun pojat tykkäsivät kovasti.


Lopuksi vielä loppukesän leipomisprojekti, Joonaksen 2v synttärit. Kaiken tein itse ja vaikka itse sanon niin oli hyvää.




Ja Jaakko osaa sanoa melkein joka sanassa R:n ja Joonakseltakin tulee R-äänne ihan oikein. Niinpä meillä leivotaan sen kunniaksi huomenna suklaakakku.

Sen pituinen se, seuraavaan kertaan!

Ompeluksia

Tuttaville syntyi viime viikolla pienen pieni tyttönen. Kaapissa sattui ennestään olemaan pala sopivaa kangasta ja kaavatkin olivat olemassa melkein 9 vuoden takaa. Pikapikaa valmistui helatorstaina vuosikertamarinoituneen Suuren Käsityölehden kaavoilla n. 44-46 cm tunika. Ei tosiaan mennyt paljoa kangasta, ihan kuin nukelle olisi tehnyt. Ei sitä enää muistakaan miten pieniä vastasyntyneet osaavatkaan olla. Olipa kivaa ommella jotain muutakin välillä kuin housuja.

Päättelemättömät sukat löytyivät kaapista ja kun nekin sattuivat olemaan ihan pikkuvauvan kokoa, niin koristelin niitä vähän tyttömäisemmiksi.


Lankana Nalle, puikot muistaakseni 2,5 tai 3, resoorissa kaikki oikeat tehty kiertäen.

Viikonloppuna ompelin lisäksi Jaakolle muuamat housut. Poika kasvaa rojottaa niin, että jatkuvasti on puntit lyhyenä. 4-vuotis neuvolassa pituutta oli pojalla 104,5 cm ja painoa 16 kg.

Täysin mielikuvituksettomat housut, silittämättöminä. Resorit punteissa ja kuminauha vyötäröllä. Ei ole edes yhden yhtä taskua missään.


Ja lisää housuja, välillä velourista suorilla lahkeilla.

Jo aiemmin olen tehnyt ainakin 3 vastaavat perushousut, joista yhdet vakosametista sekä vielä sukulaispojalle 2 housut (1 college- ja 1 velourhousut). Mitään erikoista näissä ei ole, ei ole ollut aikaa alkaa tikkailemaan ja tekemään mitään yksityiskohtia.


Joonaksen mielestä kuvattavat housut olivat sangen mielenkiintoiset, ja mielenkiintoiseksi jäi valotuskin, kun housut jo häipyivät kuvasta.


Tästä samasta kankaasta on Jaakolle tehty housuja useammat vuosien saatossa, mutta nyt käytin sen viimeistä piirtoa myöten loppuun. Siksi näihin tulikin vähän kasvunvaraa :) Nämäkin housut saivat osakseen runsaasti Joonaksen huomiota, joten piti hyvin hätäiseen saada kuva.

Joonaksesta on sangen hauskaa pukea itse päälle ja häntä ei saisi auttaa yhtään. Kaamea karjunta kuuluu kun yrittää vähän auttaa. On ne molemmat jalat välillä osuneet oikeisiin puntteihinkin, mutta vielä ne tuppaavat samaan lahkeeseen livahtamaan. Ja sitten on jumi ja harmi kova.

Takaisin langoilla

Olen pohtinut viime kuukausien ajan sitä, mitä haluan ja voin tänne kirjoitella. Kaikenlaisten mietintöjen jälkeen jatkan samalla käsityö, kokkailu, muu elämä linjalla. Krooninen ajan puute aiheuttaa myös sen, että jos ei heti kirjoita sitä mikä mielessä on tai mitä on valmistunut, niin kirjoittaminen jää kokonaan vaikka mielessä onkin. Niin on käynyt nytkin.

Koska aikaa on kulunut paljon, niin laittelen valokuvattuja tuotoksia, tai esimerkkejä niistä, esille aihepiireittäin.

Aloitetaan vaikka leipomuksista. Tähän väliin on ehditty juhlia niin miehen kuin Jaakonkin synttäreitä. Tavallisista viikoittaisista leipomuksista en jaksa nyt kirjoitella mitään.

Miehen synttärit:

Toiveena oli tulivuorikakku. Tuumasta toimeen, pohjana sacherkakun pohja, välissä kermaa ja mansikoita, kraaterissa pohjaa (leikattu sivuista) ja päällä suklaa ganache, vaahdotettuna ja haarukalla "raavittuna" että olisi oikean jäähtyneen laavan näköistä. "Laava" oli löysää kermavaahtoa ja päällä vähän tuhkaa eli tomusokeria. Olisi tullut turhan hurjan näköinen teos, jos laavan olisi värjännyt punaiseksi ja laittanut tuikun sisälle kraateriin...




Lisäksi oli vadelmatorttua ja kaurakeksejä. Kaurakekseissä testailin uutta ohjetta ja vadelmatorttu jäi kökköisen näköiseksi kun koristelua aloittaessa kävi pieni onnettomuus. Enpä ole aiemmin saanut tökättyä leikkelehaarukkaa peukalooni niin että haarukka on vaakasuorassa ja piikit tiukasti peukalossa :( Pääsi aika uljas ulvaisu.

Jaakon 4v. synttärit:

Suolaisista tein jauheliha - paprika - cous-cous kierteitä (osan myös munattomana ja maidottomana) ja kreikkalaista voileipäkakkua Pirkan ohjetta mukaillen. Tein kakusta suuremman kuin ohjeessa ja lisäsin siihen broilerisen täytteen. Makeista tein pikamunkkeja Kaarina Roinisen leivontakirjan ohjeen mukaan ja Jaakon toiveesta rakettikakkua. Mallin ja idean otin kirjasta missä on lasten syntymäpäiväkakkuja. Onneksi Jaakko valitsi näin helpon mallin. Pohja on 6 munan kääretorttupohja (60cm uunissa tulee sopivan paksuinen). Päällä kermavaahtoa ja välissä vadelma-mansikkahilloketta, banaania ja kermavaahtoa. Ihan peruskauraa siis. Tänä vuonna en jaksanut vääntää pikkuleipiä vaan ostin kaupasta niin oli kaikille sopivia (munattomia ja maidottomia).



Uuden vuoden lupaukset:

1. Karkkipäivä. Sujuu kohtuullisesti. En ota stressiä.
2. Nukkumaanmeno klo 22. Sanotaan, että en valvo niin myöhään kuin syksyllä. Ja pyrin menemään ajoissa nukkumaan.
3. Itsestä huolehtiminen. Liityin liikuntaklubiin. Siellä pyrin käymään 2-3 kertaa viikossa. Hyvän alun jälkeen tuli heti tauko, kun sairastin vaihteeksi pitemmän kaavan mukaan flussaa. Onneksi siellä on monipuolisia tunteja että voi taas aloitella rauhallisemmilla lajeilla ja osa alkaa sen verran myöhään, että saan poikien iltatoimissa autettua. Ei siis mene lyhyestä illasta yhteistä aikaa. Tämä vain vie sitten sitä käsityöaikaa. Ajan allokoiminen on välillä haasteellista.
4. Lankalakko. Se pitää! En ole ostanut yhden ainutta lankakerää ja pystyn kävelemään lankaosastojen ohi ilman mitään ongelmia. Lakko piti jopa taannoisen Tukholman reissun aikana. Sieltähän on perinteisesti raahattu kassi jos toinenkin lankaa lahden tälle puolen.

Seuraavalla kerralla oikeita käsitöitä.

Nuutuneen tarinat

Kovin vähäiset ovat viimeisen kuukauden tuotokset: 1 lapaset Jaakolle, 1 melkein valmiit lapaset Jaakolle, 1 maalattu muki ja 1 maalattu lasi kummitytölle. Maalauksetkin ovat olleet hyvin yksinkertaisia. Ja 1 aloitettu neule itselle. Saa nähdä tuleeko siitä koskaan mitään, kun ei ole taas vaihteeksi mitään mallia.

Jaakko oli kovin iloinen uusista "tassun suojukkaistansa" eli "viidakkolapasista". Niitä piti pitää ensimmäiset päivät koko ajan - yötä päivää. Meillä asui näet silloin tiikeri, leopardi ja gebardi vuorotellen erään luontodokumentin seurauksena. Nykyään meille on taas muuttanut milloin pikkukoira milloin tyrannosaurus rex.


Kirjava Nalle on jonkun vuoden takaista, puikot oli 2,5 mm metallipuikot.
Silmukoita oli 13 / puikko ja tein pikkuisen reilut niin mennee vielä ensi syksynäkin. Jolleivat huku, niin kuin niillä tapana on. Aloittelin samantien toisetkin lapaset, tosin 2,75 mm puikoilla ja 12 s / puikko.

Posliinimaalauksessa kokeiltiin lasinmaalausta ja se olikin kivaa. Pääosin samanlaista kuin posliininmaalaus, mutta silti erilaista. Sitä pitää kokeilla vähän lisää.


Aikaisemmista nukkumaanmenoajoista huolimatta (tai ainakin pyrkimyksistä) aina vaan on väsähtänyt olo. Pojatkin nukkuvat paremmin, joten olen luokitellut tämän enemmänkin kevättalven nuutumiseksi. Mitään samankaltaista väsymyskierrettä tämä ei ole kuin syksyllä. Onneksi.

Eilen keksin ratkaisun. Musiikin. Olen huomannut monta kertaa aiemminkin, että musiikilla on todella terapeuttisia vaikutuksia, niin iloisten kuin surullistenkin asioiden käsittelyssä. On helpompi heittäytyä esim. mollivoittoiseen sävelmään ja sanoihin sisään silloin kun itsellä kurja olo. Ja yleensä aikansa siinä tunnetilassa piehtaroitua tulee parempi olo - asia on loppuun käsitelty ja sitten voi taas jatkaa vähän paremmalla mielellä.

Eilen tajusin, että se mitä kaipaan kunnon tujauksina on sellainen musiikki, joka pistää jalan vipattamaan ja on energistä. Ja koska rakastan Pentti Hietasen ääntä, oli luonnollista valita tämä artisti. Genreksi valikoitui rock, sillä On the Rocks levyllä on pari sellaista Deep Purplen (mm. Burn) kappaletta joiden seurauksena en vain voi pysyä paikallani. Jalan on ainakin heiluttava. Mieluummin pitää vähän tanssia. Ja millainen vaikutus kappaleilla voikaan olla: aamulla työmatkalla kuuntelin autossa ihan reilulla äänenvoimakkuudella rockia puoli tuntia ja sen seurauksena melkein tanssin töihin!

Samalla kun eilen latasin ITunesista vähän lisää Pentin italiankielisiä klassisia sävelmiä, Doorsia ja Janis Joplinia, niin latasin levyn, josta olen unelmoinut pitkän aikaa: W.A.Mozartin Requiemin, missä laulaa mm. Karita Mattila. Ja tämän levyn ei ole suinkaan tarkoitus olla energisoiva. Päinvastoin. Kuulokkeet korville, selälleen pötkölleen, silmät kiinni ja nauttimaan. Iloja nämäkin.

Ja hei, tammikuu meni ilman mitään vaikeuksia langanoston suhteen! Tästä on hyvä jatkaa.

uuden vuoden lupauksia ja muita tarinoita

Loma oli ja meni omalla painollaan ilman mitään kummempia suunnitelmia alun sukulaisvierailuturnauksen jälkeen. Kun kotona oleminen alkoi näkymään liiallisena lasten riehumisena ja kärttyisyytenä, niin sitten lähdettiin retkille. Ja kivoissa paikoissa käytiinkin - Korkeasaaressa, joka on talvellakin mukava paikka, VillaMokassa Hämeenlinnassa ja vielä uusitussa Tekstiiliteollisuuden Teetee shopissa Porvoossa ja tietysti mummolassa. Teetee shopissa oli myös paljon muuta tavaraa myynnissä kuin lankoja, mutta vähemmän kärsivälliset kanssamatkustajat pitivät huolen siitä, ettei ostoksille ollut liikaa aikaa. Uusi Teetee shop on sopivasti Simoliinin talossa aivan Brunbergin myymälän lähellä. Vähän vielä lisää lankaa ostin GetKnittedistä ja myös himoitsemiani välikoon puikkoja. Toivottavasti ne tulisivat jo tällä viikolla!


Vähän kivannäköistä Smartia Teetee Shopista. Ei hajuakaan siitä, mitä niistä tulee. Jotain. Joskus.

Fortissama socksista ja oranssista Mokkasukka Vitalista pitäisi tulla tiikerinraitasukat. Tuo Vital käsitelty lanka on huippupehmeän tuntuista! Kuriositeettina ostin myös koukkuamiskoukun. Se on tekniikka mitä en ole koskaan kokeillut ja ainakin Googlettamalla löysin vaikka miten hyviä ohjeita erilaisten pintojen luomiseen. Vaikuttaa mukavalta.

Koska loppuvuosi meni lankaa hamstratessa niin nyt onkin ensimmäinen uuden vuoden lupauksen paikka: En aio ostaa lankaa ainakaan 6 kuukauteen, mieluummin koko vuoteen. Karu juttu, mutta huomaan hyvin että välillä hamstraan lankaa ihan jatkuvasti ja sitten menee monta kuukautta etten osta mitään. Ja tällä neulomistahdilla varasto vain kasvaa....

Viime vuoden tuotoksista on esittelemättä mm. nämä sukat Nallesta (n. koko 28-30), jotka menivät sukulaistytölle synttärilahjaksi. Tikuttelin niitä 2,5 mm bambupuikoilla ja ainakin oma silmä näkee hyvin, mistä kohtaa on alkanut yhteistyö bambujen kanssa luistaa.



Samaiselle tytölle tein lahjaksi myös dinosauruslautasen. Minulla ei ollut mitään kuvaa, vähän stabilokynällä piirsin ääriviivoja ja sitten maalasin suoraan väreillä. Ihan kiva tuli, mitä nyt jalat on vähän hassut. Yhdellä maalaamisella ja poltolla tuli valmista.


Totesin Jaakon jalkojen taas salakavalasti kasvaneen ja sukkien kutistuneen. Tuloksena tuli tassu-sukat, joissa on viime vuonna ostettua tumman ruskeaa Nallea ja okran ja oranssin-ruskeaa vuosikertalankaa ainakin 15 vuoden takaa. Värit ovat hyvin 70-lukulaiset :) Tassuja ei ollut aikaa paljon miettiä, kun Jaakko halusi koko ajan laittaa sukat jalkaan eikä langanpäitäkään ei olisi saanut päätellä. Tassunjäljistä tulikin vähän sinnepäin olevat. Pääasia että miellyttää käyttäjää. Puikot olivat näissäkin 2,5 metalliset ja silmukoita oli 13/puikko. Koko on n. 28-30.



Tänä vuonna on päivänvalon nähneet ensimmäiset Mokkasukka-sukat. Itselleni. Niiden piti olla joululahja toiselle henkilölle, mutta kun aikataulu ei pitänyt ja huomasin tehneeni yhdessä kohdassa virheen, niin päätinkin pitää nämä itse. Malli on Favorite Socks-kirjasta, mutta alun silmukkaluvun ja mallineuleen jälkeen tein nämä oman pään mukaan. Ei ollut kirja silloin käden ulottuvilla kun aloin tekemään kantapäätä ja kärkikavennuksia. Mainio mallineule, tosin 1 oikein kohdat voisi hyvin tehdä kiertäen, niin pystysuorista raidoista tulisi nätempiä. Lankana siis ihanainen väri Monk, ja 1 vyyhdistä jäi runsaasti vielä lankaa jäljellekin. Puikot olivat 2mm metalliaddit, jotka minun käsittelyni jälkeen ovat aivan mutkalla. Koko on n. 35.


Toinen uuden vuoden lupaus on itseäni varten: Pidän tänä vuonna parempaa huolta itsestäni. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
1) Siis parempaa ruokavaliota= ei suklaata ja karkkia joka päivä (vain karkkipäivänä), enemmän tyydyttämättömiä rasvoja, vielä enemmän kasviksia ja hedelmiä. Ja vettä pitäisi muistaa juoda enemmän.
2) Ja enemmän liikuntaa = 2 kertaa viikossa jotain missä tulee hiki. Kotona yhdessä muksujen kanssa tai yksin ulkona. Miten vain saan sopimaan. Kokemuksesta kun tiedän, että liikunta parantaa olotilaa käsittämättömän paljon.
3) Ja viimeisenä paljon unta siltä osin, kun se on minun vallassani (esim. Jaakon painajaisille ja Joonaksen hampaiden tulolle ei paljoa voi). Siis nukkumaan viimeistään klo 22. Tänään on poikkeus, kun vetelin reilu 2 tunnin päiväunet.

Yritän ainakin. En kaikkea kerralla, mutta hiljalleen.

Ilon aiheita

Tautien kiertokulku ei näytä loppuvan perheessämme millään. Ensin tuli siis Joonas rajuun flunssaan ja saipa sitten korvatuleduksenkin. Kiukkuisuutta ja risaisia öitä ei myöskään helpottanut alhaalta puskevat kulmahampaat. Pari päivää antibioottikuurin aloittamisen jälkeen yöt rauhoittuivat vaihteeksi merkittävästi, jopa niin että aamulla ei ollut ihan puolikuollut olo. Kun Joonas alkoi paranemaan niin minä tulin kipeäksi. En tosin pahasti mutta lauantaina ihmettelin kun silmiä jatkuvasti kutitti ja illalla syy oli selvä - silmätulehdus. Niin kuin Joonaksellakin. Oli aika huisi yö, kun silmä muurautui pariin otteeseen niin umpeen rähmästä ettei silmää saanut ollenkaan auki. Sunnuntaina oli lääkärireissu edessä ja siitä se sitten alkoi helpottamaan. Ja mikä parasta nyt on loma, joten ei tarvitse edes stressata siitä, että tippoja pitää laittaa sekä minulle että Joonakselle valveillaoloaikana liki tunnin-kahden välein.

Lomalla olemme jatkaneet miehen kanssa sitä perinnettä mikä meillä on aina viikonloppuisinkin. Joka toinen aamu toinen herää silloin kun muksutkin ja toinen saa sitten nukkua pidempään. Ja päiväunille mennään koko sakki, tai ainakin levätään.

Toissapäivänä sain yhden ikuisuusprojektin valmiiksi, itse suunnittelemani liivin nimittäin. Lankana on kauan sitten Prismasta hamstrattua tumman luumun väristä Woolia, puikot 3 ja resoreissa 2,5. Silmukkamäärät laskin koetilkun perusteella ja liivin ympärysmitan otin toisesta liivistä. Liivi joustaa mukavasti, koska etuosa on tehty Nancy Bushin simpukka-mallineuleella (Knitting vintage socks - kirjasta). Resoreissa oikeat silmukat on tehty kiertäen. Jos joskus teen vielä tuota mallineuletta niin kokeilen siinäkin paikoin kierrettyjä silmukoita. Liivin kaikki haasteet alkoivat kädenteiden aloituksen jälkeen. Ensimmäinen oli kuinka tehdä oikealla ja nurjalla lisäykset ja vähennykset niin että aina tulee oikean näköistä. Mitään huilikerroksia mallineuleessa ei juuri ole. Toinen vähän enemmän ajattelua vaatinut asia oli kaula-aukko. Siinä sovelsin Hanna Jaacksin kirjan ohjeita. Ongelma siinä oli, että koko ajan piti laskea kuinka monta silmukkaa oli puikoilla ettei vaan silmukoita hävinnyt tai tullut lisää. Läheltä katsoessa huomaa hyvin, että käsiala ei yläosassa ole ihan yhtä tasaista kuin alaosassa em. syistä johtuen, mutta mitäpä tuosta. Olen aika ylpeä siitä silti!


Toinen ilonaihe kolahti eilen postilaatikkoon, nimittäin talven IK. Kyllä sitäkin ehdin jo odottelemaan. Ensi vilkaisulta lehdestä ei mitään "pakko tehdä ohjetta" pompannut esiin, mielenkiintoisia juttuja siinä oli kylläkin. Pitää tutustua tarkemmin. Jokasivuisista mainoksista en pidä lainkaan, minusta ne ovat häiritseviä.

Joululahjani tiedän etukäteen. Saan unta. Hotellissa. Yhden yön. Ja päälle päätteeksi runsaan aamiaisen :) Hip hei!

Iloista ja Rauhallista Joulua kaikille!

Kun saisi joskus nukkua

On päiviä, viikkoja kun yöelämä menee ihan omia kuvioitaan. Toisaalta illalla, kun on rauha maassa ei malta mennä klo 20 nukkumaan. Pitää muka aina laittaa pyykkiä, tiskejä, ruokaa seuraavalle päivälle jne, jotta seuraava päivä sujuisi mukavasti. Seuraus: ei pääse ajoissa nukkumaan ja yöllä valvotaan kuitenkin saman verran kuin päivälläkin. Parhaimmillaan olen nukkunut yhden yön aikana kolmessa eri paikassa, useamman kerran heräten jokaisessa. Pää on tyhjä, mitään ei jaksa muistaa. Ja töissä pitäisi olla skarppina. Illalla se kostautuu niin, että puhun mitä sattuu ja nukun kaikki junamatkat niin sikeästi että kanssamatkustajien pitää herätellä, mikä on noloa! Pinna on piukalla ja huomaan ärähteleväni vähän turhankin helposti. Tosin myös lepyn nopeasti. Rintaan sattuu, oksettaa ja ruoka eikä suklaakaan maistu. Ja ei, en ole raskaana. Yliväsynyt vain. Olen kehittänyt oman väsymysmittariston itselleni:

- Ei ollenkaan väsynyt = Ai mitä se on? Joku muinainen muistikuva.
- Vähän väsynyt = Jaksan harrastaa jonkin verran liikuntaa ja kiinnittää ruoan laatuun huomiota.
- Väsynyt = Kävelen junalta kotiin, joskus jopa junalta töihin. Muuten en jaksa liikkua ja suklaa maistuu joka päivä, ainakin vähän. Perusolotilani.
- Hyvin väsynyt = kävelen junalta kotiin. En jaksa edes ajatella liikkumista. Ruoka ei oikein maistu. Suusta tulee kummallisia, hassujakin lauseita. Esim. "Syö käsillä", kun piti olla "Syö lusikalla" jne.
- Yliväsynyt = Harkitsen taksin ottamista kotiin junalta (matkaa n. 1 km). Ei maistu ruoka, ei suklaa. Tulee rytmihäiriöitä ja kahvikaan ei auta. Mahaan vain sattuu. Oksettaa. Itkettää. Hormoonit ihan sekaisin.

Jotain positiivista: paino putoaa, kun on väsynyt.

Viimeisen 3 viikon aikana en ole saanut tehtyä kuin puolikkaan sukan varren. Ja senkin tällä viikolla kun Jaakko oli kipeänä 5 päivää putkeen ja oli poissa päiväkodista. Ja nyt on Joonaksen vuoro olla kipeä.

Viikon vinkki: Jos ei jaksa pestä ikkunoita jouluksi, niin kannattaa vaikka maalata ikkunaan kiva kuva/maisema sormiväreillä. Ei haittaa yhtään, että ikkuna ei ole superkirkas. Ja lapset tykkäävät auttaa. Joulun jälkeen ikkunat tulee nopeasti pestyä, kun ei niitä tonttuja iän kaiken jaksa katsella.

Tänäkin vuonna joudun perääntymään joululahjasuunnitelmistani. En vain ehdi ja jaksa tehdä kaikkea mitä olin suunnitellut. Ja aloitin sentään hyvissä ajoin.