Komeron kätköistä

Olen tänään hyvin hyvin huonolla tuulella. Auta armias, jos joku lehtimyyjä vielä sattuu soittamaan, niin varmaan paiskaan luurin hänen korvaansa. Jo pari päivää (ja yötä) Jaakko on taas vaihteeksi ollut hyvin itkuisa. Ja viime yö oli taas huippu: 0.43 keittiön kellon mukaan alkoi parku. Ei auttanut syli, ei vesi, ei meidän väliin siirtäminen, ei kävely. Lopulta heppunen simahti meidän väliin, kunnes vajaan tunnin päästä herään siihen, että Jaakko kolisutti päätään minun päätäni vasten. Oli siis kontallaan ja nyökytteli. Kun se ei tuottanut toivottua tulosta (= äiti herää), niin sitten tuo energinen lapsonen työnsi ah niin ihanat pienet sormensa minun nenääni. Jee jee. Ja sitten taputteli "hellästi" naamalle ja potki mahaan jne... Isikin sai kyllä tästä osansa. Ja joka välissä piti nousta polviseisontaan ja kontata petiä ympäri. Muistan katsoneeni kelloa joskus puoli 3 maissa ja sen jälkeen tätä jatkui ja jatkui ja jatkui...vali vali. Tahtoisin nukkua edes yhden yön kunnolla. Ilmeisesti Jaakolla hampaat vaivaavat jälleen, joten minkäs teet.

Koska minua potutti jo eilen, niin vastoin tapojani aloitin jo uuden työn, vaikka vanha (Jaakon lapaset) ei ole edes vielä valmis. Lainasin kirjastosta eilen Kauneimmat neulemallit kirjan, josta sitten poimin yhden mallin näihin villasukkiin.

Eilen viimeistelin myös neuleen, jonka olen tehnyt pari kolme vuotta sitten. Tämän löysin komeron kätköistä, kun tein lankainventaariota. Minulla ei yleensä työt jää kesken, joten tämä on siksikin poikkeus. Syy on se, että niihin aikoihin haaveilimme vauvasta ja kun haave ei toteunut pitkään pitkään aikaan, niin en yksinkertaisesti enää voinut neuloa mitään vauvan vaatteita. Sen verran sitkeä olin, että kaikki kappaleet olin tehnyt valmiiksi, tosin hammasta purren ja itkua niellen. Löytäessäni tämän tekeleen totesin, että sehän vielä ihan hyvän kokoinen Jaakolle ja ompelin saumat kiinni. Väkäsimpä vielä reunatkin rapuvirkkauksella. Siihen löysin ohjeen uusimmasta Modasta. Lankana tässä on ollut Novitan Spektri ,100% akryyli, ja luultavasti 3 puikot. Muuten on tehty jonkun ohjeen mukaan, mutta kaulus on omasta päästä (ja sen on näköinenkin).

Miehen kommentti tähän paitaan oli, "että se on tyttömäinen, varsinkin tuo kaulus". Taisi tarkoittaa rapuvirkkauksella tehtyä reunaa, kun siinä on noita kohoumia. Ilmoitin siihen sitten, että minä ainakin puen tämän Jaakolle päälle. Kuka muukaan sitä päivisin kotona katselee kuin minä! Olisin laittanut tähän lähikuvan reunasta, mutta tyhmä Blogger ei sitä lisää. HÖH. Taidan keittää kunnon espressot vielä ennenkuin tuo rakas heppunen herää.