Äidin puuhat on niin kiireiset...

Olen saanut aikaan itselleni kiireen. Kaikki muu on jäänyt tekemättä (kyllä se olympiatyökin, joka siis ole vain vahää vailla), kun olen hurahtanut ompelemaan. Ja purkamaan. Olen pohtinut jo jonkun aikaa Jaakon välikausihaalariongelmaa. Se on sen takia ongelma, sillä mitään uutta ja kallista en viitsisi ostaa, kun se on ihan takuu varmasti syksyllä pieni. Silti sen pitäisi olla sellainen, että se päällä voisi maassa möyriä ilman, että takamus on heti märkänä. Kirppareille on matkaa joten sinne ei pääse päivisin ja iltaisin on sitten muutakin ohjelmaa. Joten mitä tehdä? Älynväläys tuli toissa yönä ja hetihän sitä piti alkaa aamusta toteuttamaan. Homman nimi oli seuraavanlainen: Jaakolla on kaksi toppapukua kokoa 80cm, joista toinen on kahden lapsen kuluttama ja aikas virttynyt. Puku on kuitenkin ehjä, joten sitten vain "tuunaamaan". Päälliset ratkoin irti (kesti pari tuntia Jaakon avustuksella) ja illalla kävin kangaskaupassa. Vielä myöhemmin illalla leikkasin ja ompelin päällisen kaikkia koristetikkauksia myöten, joten enää ei olisi tarvinnut kuin yhdistää vuori ja päällinen. Kello oli tässä vaiheessa liki 24, mutta en olisi millään malttanut lopettaa, vaikka väsy painoi. Mutta mutta. Yöllä ajattelin pukua edelleen, sillä ehjäksi jääneen vuorin kanssa puvusta tulisi liian paksu. Mutta kun minulla ei ollut mitään sopivaa vuorikangasta riittävästi, niin mitä tehdä? Ja ne koristetikkauksetkin näyttivät ihan pohköiltä....

Aamulla ratkaisu oli aivoissa "valmiina", joten ei kun töihin. Eli leikkasin vuorin vanusta suurimman osan pois ja jätin vuoriin vain ihan ohuen kerroksen. Ja sitten huomasin emämunauksen: olin ommellut päällisen niin, että vetoketju tulisi OIKEAAN lahkeeseen ja valmiissa vuorissa vetoketju oli VASEMMASSA lahkeessa!!!!! Voi pyhä Sylvi. En ole ikinä, en ikinä töpännyt noin. No vähän aikaa meni, että keksin ratkaisun. (Olin tässä vaiheessa heittämässä pukua roskiin ja menossa kangaskauppaan ostamaan uutta kangasta ja kiroilin itsekseni eräänkin kerran.) Onneksi olin ostanut pikkuisen reilusti kangasta, joten saksin lahkeitten etukappaleet pois ja leikkasin uudet kappaleet. Ja vielä ilman laskosvaraa, sillä minua oli tympinyt ne siinä ensimmäisessä versiossa. Ja koska koristetikkauksen näyttivät edelleen entistä tyhmemmiltä, niin nekin saivat lähteä. Niitä oli suoraan sanoen ärsyttävä purkaa, sillä siinä piti purkaa 3 suoraa ommelta ja sitten ihan pientä siksakkia, joka oli ommeltu laineen mallisiksi...Onneksi Jaakko nukkui hyvät päiväunet, niin ehdin ommella uudet kappaleet paikoilleen ja tikata vähän mukavammat tikkaukset. Jee jee. Ja taas ollaan siinä pisteessä, että vuorin ja päällisen voisi yhdistää, mutta nyt puku saa luvan odottaa pari päivää, että saisin tehtyä olympiatyön valmiiksi. Hupusta ei meinaan puutu kuin puolet ja sitten vetoketju pitäisi ommella kiinni. Näin tällä kertaa ja kello on taas 24....