Välitöitä

Sain eilen päähäni tehdä kyparäpipon. Woolia oli sopivasti jäljellä, joten sitä sitten puikoille. Puslasin tätä koko eilisillan ja osan yötäkin (kun ei nukuttanut), ja valmista tuli. Mutta sitten kun aamulla kokeilin sitä Jaakon päähän, niin huomasin, että päälaki oli aivan väärän mallinen. Joten ei kun purkuun vain. No kiitos Jaakon huippupitkien päiväunien, 3 tuntia 15 minuuttia, sain tämän tehtyä tänään uudestaan. Neulomista tosin haittasi pahasti se, että keltainen lanka loppui kesken ja se että sain oikeaan peukalooni haavan juuri peukalon päähän. Sen siitä saa, kun on niin kuivat kädet, että iho halkeilee itsekseen. Tämä saattanee haitata myöskin Olympiasuoritustani, ainakin alkuun. Pipoon minulla ei siis ollut minkään valtakunnan ohjetta, vain Tuttan kypäräpipo ja aimo annos mielikuvitusta. Raidoitus on päälaella ihan typerä, mutta minkäs teet, kun lanka loppui. Minulla ei ollut enempää aikaa tähän tuhlattavaksi, eikä sen puoleen viitseliäisyyttäkään, jotta olisin taas purkanut ja neulonut päälaen uusiksi.

Pipon vanha päälaki oli tehty osin sukkapuikoilla pyörönä. Iloinen vessellimme poseeraa, vaikka muuten inhoaa kypäräpipoja...

Sopivasti päiväunilta herännyt (ja myös sen näköinen) heppumme parannellulla pipolla. Jätin tarkoituksella otsan korkeammalle, sillä ajattelin, että alle menee aina se Tuttan mallina ollut pipo.

Mietin tätä tehdessäni, että samassa ajassa Sivilla sukat olisivat olleet moneen kertaan valmiit. Mutta kuka jaksaa aina vain sukkia toistensa perään tehdä?

Exotic gardenilta tuli postia tänään! Sitten vain multaa ostamaan, niin saa herkkuhyppykurkut sun muut itämään. Siinä onkin sitten taas vahtimista, kun kukkasetkaan ei oikein saa olla rauhassa.