Projekteja

Tässä kuvagaala keskeneräisistä töistä.
Ensinnä aikaisemmassa postauksessa viittaamani neuleliivi.

Seuraavaksi välikausihaalari, jonka on pakko valmistua ennenkuin Jaakko menee päivähoitoon (näillä näkymin päiväkotiin, vaikka ensisijaisena toiveena oli perhepäivähoito tai ryhmäperhepäivähoito...). Tästä ei paljoa puutu, mutta ihan riittävästi nysvättävää kuten vetoketju, napitettava huppu jne.

Ja sitten tämä viimeisin tulokas, jonka vasta äsken leikkasin; eli housut äidin käyttämättömästä hameesta, joka oli jäänyt aivan liian suureksi ja joka ei enää äitiä miellyttänyt. Näissä ei pitäisi kauaa nokka tuhista, ja siten aionkin ommella nämä Jaakon ollessa hereillä. Vaikka päivällisen jälkeen ennen ulkoilua??

Niin se Jaakon hoitoonmeno. Hmm, tänään päivähoitopiirin johtaja soitteli ja kysyi, että eikö Jaakko voisi aloittaa hoitoa vasta huhtikuun alusta, kun aikomus oli 15.3. Kuulemma paikka, jonka piti vapautua ei vapaudukaan vasta kuin huhtikuun alussa...Päivähoitopaikkaa on siis haettu jo 5 kk sitten, kun 4kk riittäisi. Juteltuani pomon ja miehen kanssa saatiin sellainen ratkaisu asiaan, että minä pidän 3 päivää palkatonta vapaata töistä ja mies pitää 2 päivää lomaa, niin saadaan viikolla siirrettyä hoitoon menoa. Sekin kuulemma auttaa jo paljon asiaa. Minä en suostu pitämään tämän vuoden lomia etukäteen, sillä tahdon olla kesällä ja joulunaikaankin lomalla ja palkatonta en voi pitää kovin paljoa. Siihen ei meidän talous veny. Puolensa on tuossa päiväkodissakin, mutta yksi mukavimmista on se, että päiväkoti on vajaan kilometrin päässä ja aivan työmatkan varrella.

Sitten vielä lopuksi hehkutan oikein kunnolla: Jaakko on nukkunut viimeiset 3 yötä aamuun asti OMASSA petissään. Jee jee! Ja itkut ovat talttuneet tutilla ja tassuttelulla, eikä noita itkuja ole edes ollut paljoa, vaikka ylähampaat tekevät kovasti tuloaan. Tänäänkin olen vaihtanut paitaa jo 3 kertaa, kun se on heti napaan asti kuolassa. Toivottavasti nämä eivät tulisi niin kamalalla itkulla kuin ne alahampaat. Tai ainakaan niin, että laivalla itkettäisiin ja valvottaisiin pitkin yötä. Mutta mikä siinäkin on, että vaikka Jaakko nukkuisi niin minä heräilen? Onko tämä valvominen mennyt jo niin "selkärankaan"?

Tänään toivon, että Jaakko nukkuisi oikein pitkät päiväunet, sillä sitten iltakin menisi nopeammin, ja minäkin ehtisin tässä välissä tehdä jotain (kuten vaikka neuloa). Miehen ja hänen työkaverinsa pitävät tänään yhteiset synttärikemut työpaikallaan, joten miestä on ihan turha odottaa kotiin ennen puolta yötä...