Viime ja tällä viikolla tapahtunutta

Viime viikolla käsityöt olivat lähinnä ompeluvoittoisia. Monet ovat kysyneet, että missä välissä ehdin tekemään käsitöitä, lukemaan, leipomaan jne. Niinkuin sanottua niin joka välissä kun vähän puuhastelee, niin sitten tulee valmista. Ja lapset on helppo ja mukava ottaa touhuihin mukaan. Tämä dinopaita ja v.ruskea collegepaita syntyivät niin, että sunnuntai-iltana leikkasin collegepaidan kankaat (kaavat olivat jo valmiina, mutta justeerasin niitä vähän). Maanantaina imetysten, vaippojenvaihdon, omien ruokailujen ja pyykkäämisen välissä sopivissa hetkissä ompelin sauman jos toisenkin. Täytyy myöntää, että saumuri helpottaa ompelua kummasti. Välillä Joonas oli kantoliinassa, välillä turvakaukalossa, välillä nukkumassa. Koko päivä meni, mutta Jaakon tullessa päiväkodista oli paita valmis ja dino-paidan kankaat leikattuina. Ne ompelin sitten tiistaina yhdessä hujauksessa, kun Joonas nukkui. Tuommoisen peruspaidan tekemiseen, ilman mitään ylimääräisiä tikkauksia, ei mene varmaan puolta tuntia enempää. Perushousut syntyy vartissa, jos on kankaat leikattuina. Haaveena minulla on, että joskus tulevaisuudessa tekisin molemmille pojille vähän hienommat sammarit. Kankaat on jo ja mallikin, mutta se aika yhtäjaksoiselle tekemiselle...


Nuo v.ruskeat collegehousut tein jo aikaa sitten ja kastuivat sitten vähän tässä kuvausrytäkässä, kun Jaakolla oli uudet jämälankalapaset käsissä ja samalla piti juoda vettä isosta mukista. Lapasien tarina alkoi siitä, kun Jaakon v.vihreät lapaset hukkuivat. Päätin käyttää loput raita- ja muut Wool-nyssäkät uusiin lapasiin. Minusta nuo lapaset eivät ole mitenkään kauniit, varsinkin, kun peukalot jouduin tekemään luonnonvalkoisella Bambinolla ja arvaahan sen, että se oli ihan eri väristä luonnonvalkoista kuin Wool. Pääasia on, että Jaakko rakastaa näitä lapasia. Sain sitten oikein näytöksen siitä, miten herra 2v pukee ITSE lapaset. Yhä uudelleen ja uudelleen. Ja äiti oli pakahtua ylpeydestä :) Niin ne v.vihreät lapasetkin löytyivät sitten lopulta - minun lankapussistani. Oltiin oltu ilmeisesti kaupassa lankaa ostamassa ja sieltä lähtiessä oli sitten lapaset laitettu talteen lankapussiin...



Viime viikolla tekaisin myös pitkät kalsarit Jaakolle. Hän on nyt vähän vaikean pituinen, kun 90 cm kalsarit olvat vähän lyhyitä, mutta 100 cm taas vähän pitkiä. Niinpä kokeilin tehdä kalsarit perushousujen kaavoilla, mutta lahjeosaa kaventaen ja nilkkoihin laitoin kunnon korkuiset, mutta kapeahkot resoorit niin etteivät jää sukan suun alle ryttyyn. Laitoinpa vielä etuosankin kaksinkertaisena.

Tällä viikolla olen tehnyt ahkerasti joululahjoja huomatessani, että jos aion kaikki luvatut tehdä, niin minun nykyisellä vauhdillani niihin menee 3,5 viikkoa. Ainakin. Ehkä uskallan niitä ennen joulua jo vähän vilauttaa kunhan valmistuvat, kun tiedän, että saajat eivät lue tätä blogia kovinkaan usein.

Sokerina pohjalla: Jaakko "neuloo". Tosin virkkuukoukulla, kun en suostunut antamaan puikkoja. Tämän tapahtuman tausta: ostin Menitasta viime lauantaina sormikaspuikot ja Jaakko näki ne sitten illalla kotona. Halusi pakettia vähän hypistellä ja totesi jotakuinkin, että nämä ovat liian pienet. Pienet ovat. Höpötteli siinä aikansa, kunnes totesi, että hän haluaa neuloa. Ja sitten selvisi, että Jaakosta ne puikot ovat äidille liian pienet. Ei auttanut, vaikka kuinka sanoin, että niillä tehdään sormikkaita ja lapasiin peukaloille omat kolot. Pojan oli saatava neuloa. Hain sitten suurimman virkkuukoukun mitä minulla on ja jämälankakerän ja sanoin, että tottahan toki äiti sinua opettaa. Eipä poika mitään opetusta huolinut, heti vaan koukku käteen ja langan sekaan heilumaan. Vielä myöhemminkin illalla hän vähän "neuloi" ja kun isi kysyi että mitä teet, niin topakka vastaus oli sanasta sanaan "Lapasia, ihan niin kuin äitikin!"

Valmistunutta

Viime viikonloppuna saimme yllätyskutsun 50-vuotissynttäreille. Onneksi sain kutsun aamupäivällä, niin ehdin tikuttamaan Kertut seuravaksi päiväksi. Lankana oli 7-veljestä, puikkoina 3,5 Addit ja kulutus oli vähän reilu 100g. Kerttujen malli on ihanan yksinkertainen, sen opin sen yhden mallikerran tehtyäni. Itsekseni päätin, että seuraaviin kokeilen ylivetokavennuksen sijaan SYTK:ä. Ylivetokavennusten kanssa kuvion vasen reuna ei tule mielestäni yhtä siistiksi kuin oikea (jossa tehdään siis 2 o yhteen). Resoorissa tein oikeat kiertäen, kantapää on tehty vahvistettuna ja varvasosassa tein tavalliset kavennukset paitsi että ihan lopun silmukoin. Sillä lailla sain kärjestä mukavan tylpän.



Tänään Joonaksella on ollut joku ihme tankkaus/kärttypäivä. Jaakko oli poikkeuksellisesti päiväkodissa ja mitä minä sainkaan lukuisten imetysten ja vaipanvaihtojen välissä aikaan? Pitkän pitkän aikaa olen haaveillut puikkopussista ja tässä se tulee:



Päällinen on jämäpala verhokangasta, vaaleansininen on jämäpala päiväpeitosta, jonka tein joskus kauan sitten. Palat olivat kutakuinkin samankokoisia, joten kokoaminen oli kivutonta, kun olin keksinyt mielestäni toimivan lokerosysteemin sekä sukkapuikoille että pyöröille. Juju on siinä, että vaaleansininen muodostaa päälokeron ja kirjava on yhtälailla lokero, mutta matala. Ja siinä on kahden lokeron välissä ylhäällä noin sentin tikkaus. Näiden kahden (ylä- ja ala)lokeron väliin ei käytännössä jää tilaa, mutta puikot on helppo sujauttaa koloonsa, kun ylätasku on riittävän suuri (siksi 2 lokeron välissä on vain pieni tikkaus). Pyöröt laitetaan lokeroon samanlailla kuin ne ovat tavallisesti kaupan pakkauksissakin. Sanalla sanoen lokero muistuttaa paljon Novitan pyöröpuikkojen pakkausta. Siitä sen ideankin sain.

Kokoa tällä pussukalla on 142 x 22 cm. Siinä on tilaa 15 sukkapuikkosetille, 11 pyöröpuikolle ja 1 lokero palmikkopuikoille ja 1 eriparipuikoille. Huomasin puikkolootaani tähän siirtäessä, että minulla olikin aika monet puikot...Sukkapuikoille riitti nuo paikat, mutta pyöröjä piti laittaa muutamassa kohtaa useammat samaan lokeroon. En mitenkään laskenut noita lokeroiden määriä etukäteen, tein vain fiiliksen mukaan. Pitää tehdä tällainen pienempi virkkuukoukuillekin, jotta ovat sitten järjestyksessä. Niitä tosin on paljon paljon vähemmän. Sulkeminen tapahtuu rullaamalla pussi sukkapuikoista lähtien ja pyöröihin tultaessa pussista muodostuu itseasiassa kolmio, kun pussia kääntää nätisti. Ja sitten vain pyöröpäässä olevilla nauhoilla kiinni. Mikä parasta pussukka menee paljon pienempään tilaan kuin mitä peltitölkki, missä puikot hojottivat. Jos joku kaipaa niin voin tähän kirjoittaa ja piirtää tarkemmatkin teko-ohjeet.

Jaakolle olisi yhdet rumat jämälankalapaset tulossa. Peukut vain puuttuvat. Täytyy ne tehdä loppuun, vaikka ei juuri huvittaisi, kun vaaleanvihreät lapaset löytyivät. Lankapussista. Ilmeisesti ne ovat olleet Jaakolla käsissä, kun olen ostanut lankaa ja sinne lankapussiin ovat sitten unohtuneet, kun ollaan tultu kaupasta eikä minulla ole ollut juuri sillä hetkellä mitään paikkaa niitä laittaa...

Niin lokakuussa lankavarastoni kasvoi kilolla!! Ei olekaan tullut juuri lankaa ostettua puoleen vuoteen, paria kerää lukuunottamatta, ja nyt sitten ostin oikein kunnolla. Mitäs myivät Cittarissa merinovilla-akryylilankaa alennuksessa. Kai niistä valkoisista ja marjapuuron värisistä joskus jotain tulee.

Ai niin. Joonas kasvaa hurjaa vauhtia. Maanantaina neuvolassa mitat olivat 61,5 cm ja 6120 g. On täsmälleen samanpituinen kuin Jaakko 3 kk iässä. Kääntymiset sujuvat jo niin vauhdikkaasti molemmille puolille, että öisinkin pitää harjoitella ahkerasti. Ja vielä sängyssä, jossa on pääpuoli nostettu korkeammalle. Onneksi tuli tässä taannoin kirjoitettua siitä hyvästä yöstä, nyt se on muisto vain :)