Elämä voittaa

Niinkuin otsikostakin voi päätellä, niin Jaakon mahataudin pahin vaihe on ilmeisesti ohi. Eilen tilanne oli jo sellainen, että menimme yleislääkärille (kun lastenlääkärille ei saanut enää aikaa), ja hän kirjoitti lähetteen Lastenklinikalle nesteytykseen. Kovin pahana Jaakko ei vielä ollut, mutta lääkärin mukaan on parempi toimia vähän liian ajoissa. No siinähän se ilta menikin, kun hurautettiin autolla suoraan Helsinkiin. Koko päivystys oli aivan täynnä ja mahatautipotilaita oli enemmänkin. Aikamme siellä oltuamme lastenlääkäri tuli tutkimaan pikku-potilaan ja totesi, että kun kuivumisen merkkejä ei ole, niin vaikka juominen ja syöminen on hyvin vähäistä, ja vaikka painokin oli pudonnut 3 päivässä 140g, niin kotihoitoa jatketaan. Ja heti pitää tulla takaisin, jos tulee käänne huonompaan. Osmosaliahan Jaakko ei suostu juomaan mistään, joten sairaalasta neuvottiin puolipakolla lääkeruiskulla sitä hänelle juottamaan. Siellä sitä kokeiltiin ja kyllä oli kamalaa touhua: itkua, huutoa, huitomista, potkimista, rimpuilua, jne. Hoitohenkilökunnan mukaan tämäkin kuuluu tähän tautiin...

Tämä päivä onkin sitten onllut vähän erilainen; ripulia on tullut pari kertaa, mutta ei yhtään oksennusta ja Jaakko on suostunut syömään hedelmäsoseita ja nyt illalla löysää velliä. JES!!! Nyt vaan toivon, että nämä ei sitten yöllä tulisi pitkin petiä tavalla tai toisella. Tuossa kuvassa Jaakko on päiväunilla ja hetki aikaisemmin tuttia ei näkynyt missään ja nyt se on mennyt suun sijasta poskelle..tämä oli minusta aika huvittavaa ;)

Käsitöitäkin olen tänään saanut tehtyä. Välikausihaalari on muuten valmis, mutta irroitettava huppu pitää mallata sopimaan haalariin ja sitten laittaa nepparit jne. Että eiköhän tuo huomenna valmistune. Eniten aikaa sain kulumaan vetoketjun kanssa, kun haalarin etuosassa on koristetikkauksia ja ne eivät oikein tahtoneet mennä kohdakkain, joten pariin kertaan purin vetoketjua. Tulipa siinä mutistua itsekseen pari kertaa ruma sanakin.