Tilauksia ja kevään odotusta

Marin blogista bongasin Kestovaippakaupan osoitteen. Ja siellä kun aikani pyörin, niin kuinka ollakaan sieltä on paketti tulossa todennäköisesti ensi viikolla. Niistä en tosin aio tehdä vaippoja vaan vaatteita sun muuta. Kokeilemisen arvoinen on ainakin liukuestekangas. Samoin minulle on tulossa paketti siskon mukana Tartosta, jossa on ainakin vakosamettia, trikoota, farkkukangasta ja fleeseä. En eden muista että mitä kaikkea, kun vaikka mitä tilasin, kun kilohinnat olivat halpoja. Sinänsä huvittavaa, että systeri tuo noita kankaita, kun hän ei ole todellakaan mikään käsityöihminen. Ja sitten vielä vertailee, että ei tällaisia Suomesta saa. Kommentoin vain siihen, että milloinkas olet viimeksi Suomessa kangaskaupassa ollut??? (Olettaisin, että ei 5-10 vuotta riitä, vaan pitää mennä vielä pidemmälle.)

Käsitöitä on ole kerinnyt/jaksanut tällä viikolla tehdä juuri yhtään. Minulla oli sellainen ajatus, että kaikki työmatkat, riippumatta kulkuvälineestä, neuloisin, mutta en ole jaksanut. Joko olen nukkunut matkat tai lukenut. Ehkä asia olisi toinen, jos aamulla herätessä olisi virkeä, mutta kun ei niin ei. Jaakko on edelleen kipeänä ja yöt ovat yhtä huutoa, taas. Lääkärin määräyksestä hän on ainakin vielä huomisen pois päiväkodista ja minä töistä. Jos tänään ei kuume nouse, niin sitten tiistaina voisi aloittaa uudelleen tämän "normaalielämän". Saa nähdä.

Jotain olen sentään saanut tänään aikaan miehen suosiollisella avustuksella: nimittäin exotic gardenista tilatut siemenet on tänään istutettu. Kuvassa on samettikukkien, ahkeraliisojen, 3 erilaisen basilikan, herkkuhyppykurkun, ruukkupaprikan, kiinanruohosipulin ja persiljan istutukset. Jännittyneenä odotan, että milloin sieltä ensimmäinen taimi putkahtaa.

Hylly on väliaikainen elementti näin keväällä olohuoneen sisustuksessa, mutta välttämätön. Epäilen, että jos laittaisin nämä istutukset normaalisti ikkunalaudalle niin ennen pitkää ne olisivat lattialla ja Jaakon suussa.

Aina välillä Jaakon suusta on tullut sana äitä, mutta tällä viikolla ei jäänyt epäilystäkään, että hän sanoi sen täysin tarkoituksella. Tulin töistä kotiin ja kun avasin oven miehen sylissä ollut Jaakko tokaisi heti minut nähtyään, että ÄITÄ! Ja viime yönä omasta pinniksestään huuteli kädet ojossa, että ÄITI. Kyllä lämmittää mieltä. Ja tuttikin on jotain TUTTU, mutta se sekoittuu usein kuultavaan tät-tät-tää, tut-tu-tuu-töt-töö tyyliseen jutteluun. Kummeiltaan saamia palloja Jaakko huhuilee hyllyköiden ja tuolien alta niin, että ensin hän "maastoutuu" mahalleen ja sitten alkaa huhuilu HUU tai HÖÖ. Varsin suloista :)