Hetki aikaa

Iloitsin liian aikaiseen. Tietokone on edelleen rikki. Voi pkdgjnfjg! Aina kun irrottaa virtapiuhan, kun kone on auki, niin näyttö häviää ja pohja muuttuu tasaväriseksi ja sen päälle ilmestyy raitoja. Saa nähdä mikä tässä vielä on vikana. Hyvä puoli on se, että kun vika on tuollainen, että uudelleenkäynnistys auttaa, niin vielä voi tehdä varmuuskopiot kaikista tiedostoista. Osa oli meinaan viimeksi jäänyt tekemättä.

Nyt on harvinainen hetki: molemmat lapset nukkuvat samaan aikaan, tai Jaakko ainakin lepää. Hänen päiväuniensa kanssa on ollut viime aikoina vähän niin ja näin. Minä taas juon kahvia ja syön keksiä ja suklaata ja surffaan netissä :)

Kävi niin ohraisesti, että unohdin ilmoittautua ajoissa Lankahamtereihin. Olisin eilen ilmoittautunut, mutta aika olikin mennyt jo umpeen. No harrastan sitten samassa hengessä itsekseni langanostolakkoa. Tosin se saattaa vaarantua pahasti, mikäli pääsen Wetterhoffille käymään... sille tosin on edellytyksenä se, että lapset saadaan hoitoon hetkeksi. Ei olla näet käyty puoleen vuoteen missään kaksin miehen kanssa, joten jos edes kahville tai syömään kerittäisiin (ja sinne Wetterhoffille).

Eilen illalla laskin oikein keittiövaa'an kanssa lankavarastoni ja hui, sitä oli enemmän kuin koskaan! Peräti 13550 grammaa. Puolustukseksi voin vain sanoa, että viime maaliskuussa tapahtui paljon. Lankahamsterikuukausi loppui, kauppoihin oli tullut kaikkia ihania lankoja ja paikallinen lankakauppa lopetti toimintansa, joten sieltä lähti mukaan -50% ja -70% hinnalla lankoja aikalailla. Ja sitten äiti kuoli ja minä sain hänen lankajäämistönsä (pari kiloa). Viimeisimmäksi minun täytyi hankkia tilaustyötä varten tummansinistä ohutta puuvillaa 250g, tietenkään minulla ei ollut moista entuudestaan kuin pieni nyttynen. Siitä pitäisi tulla perusliivi siskon pojalle synttärilahjaksi. Ja nyt näyttää siltä, että käsiini jää siitäkin aikalailla ylimääräistä.

Sillä aikaa kun tämä kone oli huollossa sain vähän ommeltuakin: Joonakselle paidan ja Jaakolle pyjaman. Paita on ihan tavallinen vaaleansininen collegepusero ja pyjama on peruspaita ja perushousut lentokonekuvioisesta trikoosta. Ihan ilman mitään kommervenkkejä. Ja nyt tuo esikoinen huutelee, ettei halua levätä. Äh. Joonaksen rakkaimmat unilelut ovat kuvassakin näkyvät tiikeri ja pikkunalle :)



Joonaksen taidot ovat taas kasvaneet harppauksella. Peruutteluryömimisen sijaan hän osaakin nyt mennä eteenpäin ihan ryömimällä, mutta sitten kun pitää päästä kovaa, niin vuorossa on konttaus-ryömimisyhdistelmä. Eli ensin hän ottaa konttausasennon ja sitten syöksyy eteenpäin kädet ojossa. Hyvä tekniikka, mutta aina välillä pää kolisee. Pelkkä eteenpäin ja taaksepäin meneminen ei näköjään riitä, joten sitten kieritään ympäri (selältä mahalle ja päinvastoin) ja kuten kellonviisarit. Viimeisin ihmetyksen aihe ilmeni toissapäivänä, kun heppuli alkoi kampeamaan istualleen. Eilen hän elvisteli jo vain toisella kädellä tukea pitäen - seurauksena tosin taas se, että päähän tai leukaan tai nenään sattui jatkuvasti. Tekniikka menee näin: mahalta konttausasentoon ja siitä toiselle kankulle tyylikkäästi pyörähtäen. Ja sitten ne toisen käden sormet suuhun.

Tästä siis vielä vähän ylöspäin ja käsi irti - en vain vielä ole onnistunut saamaan siitä kuvaa.

Minun hetkeni on ohi, isompi nukahti ja pienempi heräsi.

Jippii!

No vihdoin pääsee taas tutulle omalle koneelle. Viime postauksen jälkeen kone pimahti ihan täydellisesti, ei suostunut aukeamaan mitenkään. Se ilo siitä tosin oli, ettei miehen tarvinnut alkaa koko käyttistä alkaa uudelleen asentamaan. Ihan hyvä palvelu oli: kone haettiin kotoa, korjattiin ja tuotiin takaisin. Aikaa meni kolme viikkoa ja koko ajan sai korjaamisen edistymistä seurata netistä jos sellainen oli siis jotenkin käytössä.

Olen otettu ja iloinen! Olin saanut Make my Day- kukkasia Lentokalalta!! Tulin niistä tosi hyvälle mielelle. Ja se hyvä mieli on välillä ollut kortilla, kun täällä on kaksi hyvin räkäistä pikkupoikaa..

Sääntöjen mukaan minun pitäisi keksiä 10 blogia, joille lahjoittaisin saman tunnustuksen. Tällä kertaa en laita kukkia enää eteenpäin, sille en osaa valita vain 10 kaikista suosikeistani. Sanottakoon kuitenkin, että minut tekee yleensä hyvälle mielelle se, kun saa lukea jonkun toisen lapsiperheen elämästä ja käsitöistä. Ja usein tulee huokaistua, että noin meilläkin....

En jaksa alkaa editoimaan edellistä tekstiä, joten tässä kuva miehen Costeau-piposta. Kertauksesi sanottakoon, että tämä on tehty Typyn ohjen mukaan, lankana Novitan Nina (puuvillaa ja akryylia), puikkoina 3 puikot. Miehen koon mukaan tein ja tuli ehkä himpun reilu. Laitoin nurjalle puolelle käänteen kohdalle hyvin ohutta kirkasta joustinlankaa, niin ei pääse reuna lörpsähtämään.



Sitten toinen varsinainen teelmys. Sain joulupukilta kerän mustaa Huopasta ja ajattelin tehdä siitä itselleni pipon. Huopasesta en ole ennen mitään tehnyt. Mitään ohjetta minulla ei ollut, ajattelin vaan että teen tosi ison, niin sitten on varaa kutistua pesukoneessa. Öh, ei tullut otettua kuvaa ennen pesun, mutta se riittänee kuvaukseksi, että se oli sekä leveydestä että pituudesta minusta valtaisa- pääni hukkui siihen ja taisi pipon reunat ulottua leukaan asti. Jaakkokin sitä naureskeli ja katseli ihmeissään, kun pistin pipon väliin muovipussia muutamalla pistolla kiinni ja pesukoneeseen. Päiväunien jälkeen olikin sitten aika katsoa, että mitä koneesta ulos tulisi.

Tuotanoin. Pienen venyttelyn jälkeen tulos näytti jo vähän paremmalta.
Mutta hei, eihän se mahdu vielä


edes Joonaksenkaan päähän!

No nyt on parempi, paitsi että siitä tuli liian iso.



No nyt on parempi. Tämän jälkeen meillä sitten laulettiinkin Hipsun Hattu-laulua Teletapeista. Paitsi että sanat menivät Hassu hattu, hassu hattu, hassu hattu, Hattu! En vaan tiedä että mitä tälle tekisin, Joonas ei näet tarvitse yhtään pipoa. Jos joku kaipaa noin puolivuotiaalle sopivaa pipoa, niin jättäköön kommettilootaan viestin.



Tarinan opetus, mikäli aiot saada itsellesi sopivan pipon, niin a) käytä ohjetta, tai b) tee siitä 40 litran muovipussin kokoinen tai suurempi.

Puikoilla on kaikenlaista kivaa ja vähän tylsääkin. Mutta niistä toiste. Lankahamstereita varten pitäisi laskea taas kaikki langat. Ja tiedän, että niiden määrä on vain kasvanut sitten viime laskemisen.

Voi köhnä!

Meidän tietokone on ollut reilu viikon hajalla. Ensin siinä alkoi reistailemaan langaton verkkoyhteys, sitten jotain muita mystisiä vikoja ja päälle päätteeksi antennipistoke, jossa antennipiuha oli, hajosi sekin. Nyt ollaan soiteltu pitkin Elisaa ja tietokoneen valmistajaa, kun masiinassa on vielä pari viikkoa takuutakin jäljellä. Ensin pitää kuulemma kokeilla jotain ohjelmia ja ajureita, jotka sieltä saadaan sähköpostilla. Kiva kun itse pitäisi kaikki jutut selvittää. Minulta jäisi tekemättä, onneksi on mies joka osaa. Jurppii vaan tällainen. Tätä kirjoittelen miehen työkoneella, kun alkoi netittömyys ahdistaa. Kaikki kuvatkin ovat omalla koneella, niin lisäilen ne sitten joskus. Samoin linkitykset.

Vähän mukavampiin juttuihin. Joulun aikoihin mies toi kaupasta pari kerää Nina-lankaa (50% merinovillaa, 50% akryylia tai jotain sinnepäin) oma-aloitteisesti "lahjaksi" :) Oli puhellut pidemmän aikaa että tarvitsisi pipon. Sanomaton vihjehän se oli, että teepäs vaimo mulle semmoinen. Netistä kaivelin Typyn Costeau-pipon ohjeen ja siitä tulikin kuulemma oikein mieluinen. Vihdoin viimein olen myös tekemässä jotain itselleni. Violetista Woolista pitäisi tulla liivi, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Joonas on ottanut taas liikkumisen suhteen isoja harppauksia eteenpäin kehityksessä. Peruuttaminen ryömimällä onnistuu jo ihan hyvin, nyt hän harjoittelee kontilleen menoa. Hassunnäköistä, kun pikkuheppu ponnistaa konttausasentoon ja alkaa heijaamaan itseään edestakaisin - ja hetken päästä pyllähtää milloin minnekin. Sitten häntä luonnollisesti ottaa päähän, kun ei pääsekään sinne mihin haluaisi. Paikallaan oleminen on ihan out-juttu, vaikka olisi mitä lelua ympärillä, hyppiä vaan pitäisi. Neuvolantäti kirjoittikin tänään korttiin, että "varaa hyvin jaloilleen, hyppii". Kiinteitä ruokia ollaan aloiteltu Joonakselle joulun jälkeen. Hyvä että aloiteltiin, kun kasvu on ok, mutta selkeää hidastumista oli tullut. Ei mikään ihme, että on ollut sellainen olo, että hän kuppaa minut ihan tyhjiin. Joulun jälkeen minun painosaldoni oli - 0,5 kg, vaikka kiitettäviä määriä tuli suklaatakin syötyä.

Monissa blogeissa on kerrottu, mitä tänä vuonna olisi suunnitelmissa tehdä. Tässä minun listani:

- hyvissä ajoin etukäteen tehtyjä lahjoja (kuten Jaakon serkku-pojan puuvillaliivi, yhdet baudelairet tai laine-sukat tai jotkut muut kivat sukat)
- oma liivi loppuun
- jotain kirjoneuletta (pojille ruudulliset kirjoneuleliivit vanhasta SK:sta?)
- Flower Basket Shawl tai jotain sinnepäin
- sokerina pohjalla itselle Baijerilaiset, joista olen haaveillut jo jonkin aikaa tai sitten Tuulian ohjeella Helene-sukat

Saa nähdä mitä toteutuu mitä ei. Ajankäytöllisistä syistä olettaisin, että nuo vähän vaativammat sukat siirtynevät myöhemmäksi - siis odottamaan sitä kaunista päivää, että minäkin saisin yöllä nukuttua enemmän kuin 4,5 - 6 tuntia pätkissä. Juuri nyt minua väsyttää aivan tolkuttomasti, enkä voi kuvitella kuin aivottomia neulottavia.