Keskiviikko

En nyt jaksa keksiä mitään mukavampaa otsikkoa, kun on aika väsy olo. Kotona olin vasta puoli seitsemän jälkeen illalla, kun töissä vähän venyi, juna jäi tulematta ja piti käydä vielä kaupassakin. Aamuherätys oli ji ennen viittä...Jaakko oli koko päivän kuulemma ollut aika väsynyt ja itkuisa, mutta iltaruoan ja kunnon leikkihetken jälkeen poika oli ihan oma itsensä. Isällensäkin oli kiukunnut, joten taisi olla äitiä ikävä? Vähän jännityksellä odotan sitä, että miten sitten toimitaan ja saadaan kaikki lutviutumaan, kun sekä minulle että miehelle tulee enemmän ja vähemmän työmatkoja. Onneksi ei ole vielä yhtään samaan aikaan. Se vähän ärsyttää, että minulle pit(äis)i tulla etäyhteydet, mutta niitäkään ei näy ei kuulu.

Ulkoa on kaikki lumet jo sulaneet ja etupiha näyttää aika nuutuneelta. Mutta. Siellä kukkii jo ensimmäiset Lumikellot!!! Ja viime syksynä istuttamani tulppaanit ovat putkahtaneet esiin. Odotan vaan, kun parin kolmen viikon päästä pihat kukkivat jo ihan täysiä, jos vaan ei tule lunta tupaan.

Käsitöitäkään en ole jaksanut juuri tehdä. Oma villatakki edistyy hitaanlaisesti, mutta varmasti. Esim tänään junassa, kun olisi ollut ruhtinaalliset puoli tuntia aikaa, niin mitä tein? Tuijotin pihalle ja annoin ajatusten harhailla. Nyt menen hammaspesulle ja nukkumaan. Kerrankin ajoissa.