Suloinen sunnuntai

Sään puolesta päivä ei ole ollut niin kauhean ihana, mutta vihdoinkin olen saanut jotain valmista käsityörintamalla; loimuvärjätystä vakosametista housut Jaakolle. Kaava oli jälleen omasta päästä ja koko on jotain 76-80 cm. Tuli ihan mukavan oloiset pöksyt ja huomasin vasta ommellessa, että itse asiassa sametti onkin vähän joustavaa. Ei siis ihme, että kangas olikin Eurokankaassa tässä taannoin vähän tyyriinpää. Näissä kuvissa kankaan pinta ei oikein näy ja värikin on vähän harmahtavan-vihertävämpi. Samoin kaikki yksityiskohdat näköjään hukkuivat.Tein esim. niin, että leikkasin valetaskut (vaaka) erisuuntaan kuin housut muuten (pysty).

Viime yönä kun kaikki muut jo nukkuivat minä uudistin vähän Jaakon neuleliiviä. Vanha liivi, mutta tiedä sitten onko se vähän kutistunut pesussa, kun kaula-aukko on vähän turhan tiukka. Purin toisen olkapään sauman, tai siis sen kohdan jossa oletin sauman olevan, kun sauma oli tehty silmukoita jäljentämällä. kaula-aukon resori oli sitten vähän haastavampi juttu, kun se piti vain saksia auki ja sitten parhaan taidon mukaan päätellä kauniisti. Hmm, ihan hyvä siitäkin sitten tuli. Tein siis toiselle olkapäälle nappilistan, niin johan toimii liivi taas kuin unelma. Kaapista löytyi sopivasti juuri oikean väriset napitkin.

Niin ompelin minä tänä aamuna vähän "korjausompeluakin". Terassin tuolien päälliset oli pesty ja sisälmykset olivat rutussa. No sitten vain kankaat auki, sisälmykset ojennukseen ja päälliset taas koneella kiinni. Ja sain minä taas vaihteeksi yhdet housutkin lyhennettyä. Ne on kyllä jo viime kesänä ostettu, mutta niitten lyhentäminen on vain aina jäänyt ja jäänyt, ulkoiluhousut kun ovat.

Sitä piti jo monta päivää sitten hehkuttaa, että Jaakko on nukkunut jo monena yönä koko yön läpeensä ja aamulla herännyt omasta pedistä!! Jippii jippii jippii!!!!!!! Toivon vaan, että tämä olisi pysyvä olotila eikä esim. vain Zyrtecin syömisen seurausta. Onneksi siitepölyallergialääkkeet tuntuvat auttaneen. Nyt käy tieteysti niin, että kun oikein hehkutan, niin sitten yöllä taas riekutaan ylhäällä. Varsinkin kun Jaakko nukahti ihan pystyyn eikä edes ehtinyt syömään iltapuuroa. No onneksi oli mutten syönyt ihan ok koko päivän. Saa nähdä, mutta henkisesti olen jo "valmistautunut" siihen että yöllä valvotaan... Kyllä tuo uni on ihme juttu, kun viime viikolla heräsin parina aamuna jopa ihan virkeänä! Asia, joka on hyvin kyllä painunut tässä ajan saatossa unholaan.