tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Lugn och ro

Joopa joo. Ei ole meillä ollut kovinkaan rauhaisaa. Osasin hyvin ennustaa, että yöt muuttuvat rikkonaisiksi. Joonas harjoittelee ylösnousemista aina ja kaikkialla kelloon katsomatta. Pari yötä sitten tilanne taisi olla pahin: 3 tunnin aikana nousin rauhoittelemaan häntä noin 20-30 kertaa... Olo on sanalla sanoen väsynyt ja pahantuulinen, kun ei saa nukkua päivällä eikä yöllä. Tiedä sitten onko se sattumaa, uhmaa vai mustasukkaisuutta, mutta Jaakkokin on ollut sangen rasittava. Uhmaa joka käänteessä ja kaikki asiat ovat jotenkin väärin. Silti heti perään kaipaa hellyyttä ja syliä. Tänä aamuna heti heräämisen jälkeen Jaakko tönäisi Joonaksen nurin ensimmäisen kerran - ihan tahallaan. Onneksi sentään meidän sängyn päällä ettei Joonasta sattunut mihinkään, mutta silti tieten tahtoen.

Nämä sukat kiilasivat muiden tekemisten ohi. Jepyn ohjeella polvekeraidalliset sukat, koko noin 36-37. Lankana vaaleanruskea 7-veljestä ja puikkoina 3,5. Kärkikavennukset tein ohjeesta poiketen. Muuten olen saanut vain muutamat kaavat piirrettyä. Ja saumurista ei kuulu vieläkään mitään. Ei sillä, en olisi kyllä mitään ehtinyt tekemäänkään.

perjantaina, helmikuuta 22, 2008

Pakko laittaa tännekin

Tänään iltapäivällä Joonas hämmästytti meidät todella. Katsokaa itse! En minä ihan tätä vielä puolivuotiaalta odottanut.



Pari viikkoa hän on istunut todella tukevasti ja pikkuhiljaa hän on alkanut havittelemaan ylösnousua. Käsityökoppani kiinnostaa kovasti. Eilen hän oli polviseisonnassa ja tänään keittiönlaatikot saivat huutia. Risaisia öitä tulossa.

Saumuri on takuuhuollossa ja huoltomies tämän viikon lomalla. Höh.

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Ompelujuttua

Ompelukärpänen on selvästi puraissut minua jälleen. Mielessä muhii jos jonkinlaista ideaa, kunhan vain olisi aikaa toteuttaa niitä. Tänään lueskelin saumurin käyttöohjekirjaa ja huomasin miten montaa erilaista tikkia ja juttua on vielä kokeilematta (laakasaumat, rullapäärmeet jne). Yleensä surauttelen vain perus 4-lankaisella simultaanitikillä. Käyttöohjeet kaivelin esille, sillä edellisessä puserossa kävi useamman kerran niin, että vasemman neulan puoleinen lanka hyppäsi pois langankiristyslevyjen välistä. Tikki oli jatkuvasti kamalaa, sillä vaikka sääti kangankireyttä kuinka kireällä tahansa, niin tulos ei muuttunut juurikaan. Tänään olen viettänyt lähes koko päivän saumurin kimpussa tikin kanssa kiroillen. Useamman tunnin selvittelyn ja testauksen tuloksena voin vain sanoa, että kone on pakko viedä huoltoon, kun mikään kotikonsti ei auta. Mitä kireämmälle langankireyttä säätää, niin sitä helpommin lanka "liukuu" pois kiristyslevyjen välistä. Muutenkin kiristyslevyt näyttävät heiluvan.

Tämän testailun tuotoksena syntyi aiemmin leikkaamistani kankaista Jaakolle vetoketjua vaille takki. Harmillisesti minulla ei ollut oikean pituista vetoketjua, joten ompelutouhut jäivät vähän puolitiehen. Tänään olisi ollut aikaa saada takki kokonaan valmiiksi, kun mies on paimentanut poikia. Minä olen vain välissä käynyt tarjoilemassa Joonakselle evästä. Jaakko ei suostunut kokeilemaan takkia pätkääkään. Tosin eipä tuo ole tänään mitään muutakaan suostunut tekemään.


Lauantaina käytiin miehen kanssa Hämeenlinnassa Wetterhoffilla ja syömässä. Lankaa tarttui mukaan jokunen kerä (mm. pari kerää Hjertegarnin sukkalankaa Baijerilaisia varten). Oli mukava huomata, että Wetterhoffille on helppo mennä vaikka matkalla Vaarilaan, kun Hämeenlinnan ohi kuitenkin ajellaan. Ruoka oli mainiota La Bussolassa. Annoskoot olivat tosin mahtavat, minä en jaksanut pää- enkä jälkiruoasta kuin vähän reilu puolet! Maha on tainnut tottua siihen, että ruokaa ehtii syömään vain vähän kerrallaan ja hätäisesti.

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Minun!

Oi ihanuutta, nyt se on valmis!


Matkassa oli vähän mutkia. Ensinnäkin on turhaa alkaa tekemään kaavoja tai saati ompelemaan sellaisena päivänä kun kaikki asiat ottavat päähän rankasti. Eihän siitä mitään tule. Olisi pitänyt suosiolla jättää toiseen päivään viimeistään silloin, kun oikea lehti kyllä löytyi (Suuri Käsityölehti 8/2002), mutta kaava-arkkia ei sitten löytynytkään. Ratkaisu: otetaan toinen lehti, josta saadaan koon 36 paitakaava 160 senttiselle, mutta siitä muokataan hihojen pituutta, hihojen pyöriötä ja aukkoja, olkia ja luonnollisesti kaulukseen ei ollut minkään maan kaavaa. Eli siis valmiista kaavasta saadaan osviittaa paidan leveyteen ja pituuteen, mutta kaikki muut piti itse säveltää. Olisin tietysti voinut kaivaa jonkun muunkin lehden ja tehdä siitä, mutta en jaksanut selata taas läpi monituisia lehtilaatikoitani.

Kun oli aika ommella, niin en ehtinyt tekemään kuin pari hassua saumaa kun lanka loppui. Tietysti. Ja kauluksen kanssa möhlin parikin kertaa ihan urakalla, kun vihapäissäni surauttelin vaan eteenpäin väkisin. Ei auttanut muu kuin ottaa ratkoja kiltisti käteen ja purkaa. Sitten kun koko muu perhe oli mennyt nukkumaan ja talo oli vihdoin hiljainen, menin ompelunurkkaukseeni ja aloin harsia. No onnistuihan tuo kun sai rauhassa tehdä. Ja mielenkuohutkin olivat laantuneet.

Sitten menikin taas muutama päivä, että sain mitään tehtyä paidan hyväksi. Eilen surauttelin loput saumat ja tikkaukset. Tosin alkuperäiset tikkaukset piti purkaa kun uusi lanka oli vähän verran eri sävyinen. Vaikka saumurikin ryttyili välillä en antanut sen lannistaa. Lopputuloksena oli täydellisen sopiva, siisti paita! Materiaali on ihanaa (ainakin puuvillaa ja elastaania), mutta epäilen vähän sen kulutuksen kestävyyttä. Toivottavasti ei heti nyppyynny. Kangas oli 170 cm leveää, joten minulla on vielä hameen/topin verran sitä jäljellä. Kun vaan päättäisi, että mitä tekisi.

Viikolla olin kaukaa viisaasti tehnyt Jaakon kevättakkiin kaavat ja innoissani paidan onnistumisesti (monista epävarmuustekijoistä huolimatta) leikkelin vielä kankaatkin eilen yöllä. Nyt kun saisi sen vielä ommeltua kasaan ennekuin tulee kevät.

Kaikille oikein iloista ystävänpäivää!

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2008

Pakkopullaa

Aina välillä on tehtävä tylsiä ompelujuttuja. Minusta on mukavaa ommella, mutta pyyhelenkkien, housunkavennusten yms. ompeleminen on niin.........plääh. Siksi sellaisia pakosti ommeltavia tuppaakin kertymään pinoksi asti.

Tämän päivän saldo:
- 2 pyyhelenkkiä
- 3 ruokalappua
- 1 housujen vyötärön korjaus
- 1 housujen kavennus
- 1 uudet perus collegehousut Jaakolle, jotain 100 senttiset (nämä ovat olleet leikattuina varmaan pari kuukautta)
Noissa housuissa kokeilin sentään jotain uutta - kaksipuoleista tukikangasta. Siis siinä on molemmilla puolilla liima. Dinosauruksesta ei tullut mitenkään hirmu siisti, olisi pitänyt leikata tarkemmin kuva ja samoin tukikangas, mutta tietääpähän seuraavaa kertaa varten. Eipä tuo housukangaskaan ole mitään huippua, vaalenee aika tavalla pesuissa ja nyppyyntyy nopeasti.

Tänään pitäisi vielä purkaa eilen neulomaani liivin etuosaa v-aukon aloitukseen asti. Sen siitä saa, kun omasta päästä tekee yön pimeinä tunteina Tähtiporttia katsoen.

Pesukoneessa on pari perjantaina hankkimaani uutta kangasta. Niistä aion ommella ITSELLENI paidan (semmoisen Nanson toimistopaidan tyylisen) ja sitten velourhousut Jaakolle. En edes muista milloin olen ommellut jotain itselleni alusta asti. Näitä kavennus, lyhennys, muokkausjuttuja ei lasketa. Ne ovat pakkopullaa.

Nämä sentään maistuivat ihan muulle kuin pakkopullalle :)


Iloista laskiaista!