Tule pian!

Siis maaliskuu. Täältä aion 6.3.2007 ostaa ainakin tätä. Ja vähän tätä ja tietysti tätä.
Sitten vielä pitäisi löytää joku kiva kirjakauppa, josta voisi löytää mukavia neulontakirjoja... tosin jos matkan varrelle ei varsinaista kirjakauppa osu, niin ainahan kirjoja voi käydä katsastamassa NK:lta. Siellä on niin kiva kahvilakin :) Ja muistaakseni jostain talon kätköistä löytyi viime vuonnakin lastenhoitohuone. Nyt vaan tarkistan etukäteen, että missä siellä se on ettei tarvitse ravata joka kerrosta edestakaisin.

Helmikuun sukkatalkoita varten olen lueskellut Sukkasillaan ja Knitting vintage socks kirjoja. tarkoitus on paitsi kuluttaa jämälankoja, niin myös opetella jotain uutta. Haluan oppia uusia tapoja tehdä kärjet ja kantapäät ja opetella tekemään 2 sukkaa kerralla pyöröpuikolla ja sitten vielä voisi kokeilla sukkia tekemistä kärjestä alkaen. Eiköhän tuossa liene aikomusta kerrakseen. Luulen kyllä, että helmikuun varsinainen koitos on se, että aion pitää kiinni karkkilakosta. Ei minulle langaton lokakuukaan ollut mitenkään ongelmallinen. Se kun taisi venähtää joulukuulle asti ilman mitään tuskia. Voi olla että muistan väärin, mutta en nyt jaksa tarkastaa vanhoja postauksiani.

Jos seuraavaksi kerraksi olisi jotain näytettävääkin ompelusten saralta. Nyt hakusessa on sopiva silkille sopivan värinen lanka. Asiaa edesauttaisi se, että muistasi joskus ottaa kankaan mukaan, kun on menossa lankaa valitsemaan. Ehkä huomenna.

Höh miksei metematiikkaa opetettu tällaisilla laskuilla?

Suloinen sunnuntai

Tänään on ollut täydellinen talvipäivä: sopivasti pakkasta, mukavasti lunta ja auringon paistetta koko päivän. Aamulla menimme koko perhe pulkkamäkeen ja oli hauskaa. Ensin Jaakkoa taisi vähän pelottaa, mutta yhden laskun jälkeen oli sitten tosi kivaa. Minä tai mies oli aina Jaakon kanssa laskemassa, kun mäki oli sen verran iso. Ihanaa kun on ihan lähellä paikka, josta voi turvallisesti laskea ilman, että pitää huolehtia autoista, puista tms.

Viimeisen parin viikon aikana käsityöt ovat edistyneet hitaanlaisesti. Jaakon neuleesta puuttuu toinen hiha, joten valmistuminen olisi parin illan työn päässä. Koska Austermanin sinisen sävyinen kerä oli saatava puikoille, niin Jaakolle on tulossa pitkävartiset ohuet aluslapaset. Toinen on peukaloa vaille valmis ja toista olen vähän aloittanut. Nämä olisi kiva saada tehtyä ennen lankahamsterikuun alkua. Pitääkin muuten ilmoittautua per heti jotten jää junasta. Ajattelin muuten lopettaa karkkienkin syönnin ainakin helmikuuksi, jotta lamkahamsterikuukauteen tulisi vähän lisää haastetta :)

Olen suunnitellut jo valmiiksi ne langat jotka aion käyttää. Tai siis niiden käyttö olisi minun vähimmäisvaatimus itselleni. Grammoja kuluisi siinä ehkä jotain 350-400g. Näiden kulutettujen sijaan olisi sitten kiva ostaa maaliskuiselta Tukholman reissulta vähän lankoja. Sticbutikeniin kun on niin helppo metrolla mennä...jos ostaisi vaikka jotain unisex-väriä kun

meille on tulossa vauva heinä-elokuun vaihteessa!

No niin, siinä se nyt tuli. Iloinen asia, joka kyllä alkuun aiheutti kaikenlaisia epämiellyttäviä olotiloja, mutta nyt alkaa taas kahvikin maistumaan. Kun äiti kuuli jo aikaa sitten tästä, niin hänen ensimmäinen kommenttinsa oli että " ihanaa" ja toinen että " eihän tässä nyt ehdi kuolemaan".

Tulevat ompelutyöt liittyvätkin sitten tuohon jo vähän muuttuneeseen ulkomuotoon. Vielä olen selvinnyt nappia siirtämällä (14 viikko menossa), mutta parin viikon päästä olevaan oopperailtaan vaatteet ovat aika vähissä. Sinne pitäisi joku kiva yläosa saada tehdyksi, kun hyvin istuvat jakut eivät oikein mene päälle. Kaapissa on pari vuotta marinoitunutta välkehtivää vihertävää thai-silkkiä, mutta nuo kaavat. Ei ole mitenkään helppoa löytää sellaista mallia, joka sitten kasvaisi mahan mukana, jotta joka menoon ei tarvitsisi tehdä uutta vaatetta. Seuraava valituksen aiheeni onkin sitten Suuren käsityölehden kaavat odottajalle. Suurin osa niistä on yksinkertaisesti hirveitä. Siis aivan käsittämättömiä. Yhden paidan, yhden hameen ja yhdet housut löysin viimeisen 15 vuoden lehdistä. No joo, ei minulla ole kaikki vuosikerrat ole ihan täydellisiä, mutta silti. Kaipaisin erityisesti ihan tavallisen paitapuseron kaavaa. Jos joku tietää mistä sellaisen saa, niin olisin vihjeestä hyvin onnellinen.

Lohtulangat

Öh, tulihan niitä sitten ostettua; yhteensä 750g. Prismassa oli alkanut alennusmyynnit myös langoissa, joten Woolit lähtivät hintaan 1,9 € ja Turkoosi Samos 2,5 €. Uudet värit olivat 2,9 €. Himoitsin alekoreista vielä kirjavaa isoaveljeä (jotain 4,9 €). Viereisessä Anttilassa Samokset maksavat 3,5 € kipale, joten ei tarvitse kauaan miettiä kummasta kaupasta langat käy hakemassa. Uutta Bambua ei ole ainakaan vielä täällä kulmilla näkynyt. Tosin tunnustelin siitä neulottua mallitilkkua, eikä se ollut ollenkaan niin pehmeä kuin olin kuvitellut. Samoin oli Marinen kanssa.

Koska olen kaikenlaisten murrettujen sävyjen ystävä enemmän kuin puhtaitten värien, niin minulle monet Novitan kevään lankakartan sävyt olivat mukava yllätys. Tennesseessäkin on aivan ihana murrettu vähän tummempi vihreä. Ja Samos Lollipopissa on myös sitä samaista vihreää. Jos pitäisi valita, niin minulle varmaan kaikkein mieluisin väri on juuri tuollaiset erisävyiset murretut vihreät. Joskus yläasteaikaan minulla ei paljon muun värisiä vaatteita ollutkaan. Housut sentään olivat välillä hiekan väriset.

Mitä näistä kaikista sitten tulee? Samoksista osa päätynee Jaakon uuteen paitaan. Ajattelin kerrankin tehdä vähän värikkäämmän, ettei lapsi parka kulje aina sinisissä. Wooleista ei ole hajuakaan. Ne vain olivat kivan väriset.

Se minua vähän häiritsi Prismassa, kun jokaisessa Woolin hyllynreunalapussa luki, että 100% merinovillaa. Siis olenko ymmärtänyt ihan väärin, sillä minusta Woolia ei ole pitkään aikaan ole tehty merinovillasta kokonaan??? Jos joku tietää paremmin, niin voisitko ystävällisesti valaista minuakin. Vai toimitetaanko vain Prismalle täysin merinovillaisia Wooleja?


Loppukevennys: Jaakko harjaa minun tukkaani, ja välillä kuuluu KOPS. Kivaa oli, vaikka välillä kopisikin päähän :)

Purkausta, joka ei liity mitenkään käsitöihin

Jonnekin on pakko purkaa pahaa oloa. Ei ole oikein fiilistä tehdä mitään ja tämänkin viikon olen joutunut olemaan sairaslomalla uusiutuneen flunssan takia. Älä lue enempää, jos et halua lukea valitusta.

Jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsin, että äidilläni on keuhokosyöpä. Tilanne pahenee kokoajan, vieläpä aika nopeasti. Syöpää on siis keuhkoissa laajalti ja ympäriinsä luissa, mm. selkärangassa, lonkissa jne. Ja jottei mikään olisi liian helppoa samoissa luissa ja nivelissä hänellä on pahoja kulumia (työn aiheuttamia) sekä reumaa. Kaikista näistä aiheutuu sitten X määrä kipua. Äiti on allergisoitunut vaikka mille lääkeaineille, joten koskaan ei voi tietää turpoaako kurkku uudesta lääkkeestä lähes umpeen.. viimeksi tällaisen aiheutti morfiiniliuos, joka kyllä poisti kivut, mutta sitten tuli näitä "lieveilmiöitä".

En voi ainakaan näin sivustakatsojana sanoa, että äitiä olisi hoidettu mitenkään hyvin. Milloin on mikäkin kuva hukassa, faksi rikki ettei kuvia saa lähetettyä jne jne. Puhumattakaan siitä, että potilaan ja hoitohenkilökunnan (lähinnä lääkärit) kanssa olisi syntynyt hyvä ja luottamuksellinen hoitosuhde. Lääkärit vaihtuvat jatkuvasti, lausuntoja ei lähetellä Kelaan, että saisi kipulääkkeet korvatuksi niin kuin pitäisi ja hyvin harvoin ne lääkärit muistavat soittaa äidille kun ovat luvanneet. Potilaan kannalta on aika ikävää odottaa ja odottaa koko päivä, seuraava päivä, viikko, eikä sitä luvattua puhelinsoittoa koskaan tule. Ja aika ikävää on olla myös potilaana silloin kun ei selitetä kunnolla mitä milloinkin tapahtuu, pitäisi tapahtua jne. En ole mitenkään objektiivinen tässä asiassa, joten älköön kukaan ottako nokkiinsa. Äiti ei siis ikinä tule enää paranemaan, päinvastoin en usko henkilökohtaisesti että hän kovinkaan kauaa elää. Ehkä jonkun kuukauden, ihmettelen jos tässä menee yli vuosi. En vain haluaisi ajatella sitä.

Aina silloin nämä tunteet purkautuvat erityisesti pintaan, kun jotain "uutta" tapahtuu. Tällä viikolla oli uudet tapaamiset lääkärin kanssa ja nyt annettiin eri paikkaan sädehoitoa. Sädehoidot jatkuvat vielä selkärankaan ja lonkkien alueelle, jos niillä saataisiin vähän kipuja pois. Ja sen morfiiniliuoksen tilalle äiti sai uuden vahvan opioidin. Toivottavasti se tehoaa. On meinaan hirveää nähdä äitinsä kärsivän pahasti. Sytostaatteja (eli solumyrkkyjä) on ehdolteltu pariinkin otteeseen, on äidin päätös haluaako hän niitä ottaa vai ei. Itse en ole sytostaattien puolesta enkä vastaan, niistä on paljon etua mutta myös mahdollisia haittoja. Sytostaateilla vaan tuppaa olemaan aika lailla sivuvaikutuksia joten ei olisi mikään ihme, että niitä sitten tulisi roppakaupalla. Eihän sädehoidollakaan eikä sillä morfiinillakaan pitänyt lääkärien mukaan olla juuri mitään/ollenkaan sivuvaikutuksia (tai vasta myöhemmin ilmeneviä) mutta kas vaan niitä tuli heti ja paljon. Mikäli olen äitiä oikein tulkinnut, niin hän ei halua sytostaatteja aloittaa mikäli kivut saisi kipulääkkeillä hallintaan. Se vain ärsyttää myöskin tallä hetkellä hoitavassa lääkärissä (niin kuin niissä aiemmissakin) että ensin sanotaan, että mieti rauhassa ja palataan aiheeseen parin viikon kuluttua, niin sitten aloituspäätöstä tiukataan heti seuraavana päivänä. On tietysti selvää, että mitä aikaisemmin hoidon voi aloittaa, niin sitä parempia tuloksia ehkä saadaan aikaan. Mutta sitten ne kaikki muut asiaan vaikuttavat seikat..pienin ei ole mielestäni se, että pienen ajan sisällä äidin paino on tippunut järkyttävän alas (38kg) ja kylkiluut voi laskea selästäkin. Ei äiti ikinä mikään painava ole ollut (45-48 kg, pituus 152,5cm) joten suhteessa tuo pudotus on aika huima. En usko että kenellekään mitkään hoitopäätökset ovat helppoja.

Ja jottei elämä olisi liian helppoa meiltä lähti auto pariksi viikoksi korjaamolle: Odotettiin vuoroamme kääntyä parkkipaikalta tielle (oikealle) kun samaiselle parkkipaikalle oli kääntymässä auto (vasemmalle). Tilaa oli kääntyjällä reilusti, mutta aurinko paistoi häntä silmiin ja oli ajatuksissaan, eikä kuulemma ollut huomannut mitään, ja kas niin hän taräytti suoraan automme kuskin puoleiseen etukulman lyttyyn. Toisin sanoen kääntyi parkkipaikalle siis niin kuin risteyksessä ei olisi ketään ollut. Minä ja mies ei ehditty reagoimaan millään tapaa, hyvä kun toinen sanoi, että tuohan tulee suoraan päälle ja toinen siihen, että no niin tulee. Ja sitten rysähti. Jaakko ei ollut sentään mukana. Onneksi vauhti oli kääntyjällä pieni, ehkä 10 km/h ja meillä vielä pienempi ehkä 1-5 km/h. Silti meidän melko uusi automme meni hinaukseen, kun siitä rikkontui vasemman puoleinen lamppu, koko umpio, pyörä ei kääntynyt ja sähköjärjestelmä meni jotenkin solmuun niin, ettei auto suostunut enään inahtamaankaan. Kaikki ihmiset pääsivät säikähdyksellä. Onneksi kääntyjä myönsi auliisti syyllisyytensä joten sen suhteen ei tullut ongelmia. Syyllisen vakuutusyhtiöstäkin saatiin jo autollemme korjauslupa, tai siis maksusitoumus, joten se pääsi samantien korjaukseen. Nyt sitten ihmetellään, että koska saadaan vuokra-auto vakuutusyhtiön piikkiin. Ja vielä niin, että siihen saa lastenistuimen. Kolarissa kun Jaakon istuin ei vaurioitunut mitenkään, joten periaatteessa oma pitäisi hakea korjaamolta, joka on Espoossa ja se vuokra auto tulee sitten jostain ihan muualta. Voi kökkerö.

Ilokseni edelleen on olemassa avuliaita ihmisiä, jotka auttavat hädän tullen. Siinä vaiheessa kun aloimme siirtämään autoa pois risteyksestä vähän paremmalle paikalle odottamaan hinausautoa, niin eräs ystävällinen mies tuli auttamaan. Ja koska ei ollut tietoa, että miten kauan menee hinauksessa (kun hinausauto lähti Espoosta ja matkaa oli ainakin tunti), niin minulla alkoi olemaan hätä hakemaan Jaakkoa päiväkodista. Ei auttanut, vaikka oli kuinka flunssainen, niin oli vaan mentävä, koska rakas mies jäi odottamaan sitä hinausta. No tämä avulias aatu sanoi, että hän ja hänen seuralaisensa ovat menossa Keravalle, joten sain sitten heiltä kyydin. Ja Jaakon menin sitten hakemaan taksilla. Sillä köröteltiin ihan hissukseen, kun ei kerran ollut lastenistuinta. Periaatteessa en ole valmis joustamaan siitä, että lapsia kuljetettaisiin ilman istuinta, mutta kun vaihtoehtona oli kävellä 4 km kipeänä ilman pipoa ja kärryjä (= olisin tod. näk. siis kantanut sylissä Jaakkoa) niin pidin parempana tällä kertaa toimia kuten toimin.

Jottei tämä mene liian synkäksi, niin ostin sitten itselleni lankaa lohdutukseksi. Vähän vain, ennen hamsterikuukautta. Ja suunnitelmakin on mitä sillä teen. On myös eräs toinen asia, joka tekee minut hyvin iloiseksi, mutta siitä myöhemmin. Aina välillä nämä surulliset asiat vain putkahtavat enemmän pinnalle.

Inventaario

Tuli mieleeni punnita jälleen kerran kaikki lankani. Arvelin etukäteen, että niitä on varmaan noin 8 kiloa. Aika oikeaan osuin, sillä tulos oli 8520g + keskeneräisissä töissä lepäävät langat. Oli mukava huomata, että eihän minulla ole "kuin" 4 keskeneräistä työtä. Jaakon paita, kolminkertainen BO, sukat kokoa 45 ja oma neuletakki, mistä on selkäkappale valmis. Täytyy miettiä puranko sen vai teenkö loppuun. Jokaiselle näille on oma funktionsa: Jaakon paita on TV-neule ts. sitä voi tehdä samalla kun katselee telkkaria, BO puolestaan on "radionkuuntelu" tai ihan hiljaisen ajan neule (vaikka keskellä yötä, jos ei tule uni silmään) ja vaatii siis keskittymistä. Sukat ovat taas pieni matkakäsityö, tosin matkat ovat menneet viime aikoina joko lukiessa tai nukkuessa, joten on vähän jäänyt. Se oma neuletakki on taas ehkä enemmän TV-neule.

Palatakseni lankainventaariooni, niin tässä tulokset vähän jäsennellymmin:
600g Samosta (= puuvilla-akryylisekoitelanka)
2500g sekalaisia villalankoja (= laatikollinen Nallea, 7-veljestä, Lanettia, Woolia, Bambinoa,
jotain virolaista villalankaa, joka tuntuu rasvaiselta)
1000g sekalaisia puuvillalankoja (= laatikollinen Violaa, Austerman Record 4-fach:a,
Kotiväkeä, Erica)
120 g silkkivillalankoja (= 60g Regia Silkiä, 60g Sivillaa)
400g Safrania (= puuvillalanka)
500g Online linie 164 javaa (= puuvilla-viskoosilanka)
1000g Virkkauslankoja (= Juliaa, 6-säikeistä kalastajalankaa ja jotain sekalaista; pääosin siis
puuvillaa)
1600g Sekoite- ja tekokuitulankoja (= laatikollinen akryyliä, polyesteriä jne.)
200g Hahtuvaa (= 3 kiekkoa)
400g Alpakkaa (= Drops Alpaca)
200g Austerman Step:ä
=> 8520 + Jaakon leikkeihin lahjoitetut kerät "tyhmiä lankoja"+ kesken olevat työt.

Koko satsista en ole viimeisen vuoden aikana kuluttanut yhtään hahtuvaa tai virkkauslankoja. Sekoite-ja tekokuitulankalaatikkokin on saanut olla ihan rauhassa. Pitää miettiä, josko noista em. langoista hankkiutuisi eroon - ei siis hahtuvasta, se odottaa inspiraatiota.

Ja tässä ne silitetyt Jaakon paita ja housut. Näyttävät hassuilta, kun valo ei tule oikein ts. ruskea on luonnossa vaalempi, niin kontrasti ei ole noin suuri. Tikkasin oranssilla kaikki saumat ja mielestäni oloasusta tuli varsin onnistunut ja kiva, ainakin kotiasuksi.



Paidassa on oikeasti ihan suora helma ja housutkin ovat pidemmät :)

Herkkuhyppykurkuista ja muusta

Ziina kyseli herkkuhyppykurkun nimestä. Laitan tähän nyt itselleni muistiksi ja kaikille muille tiedoksi vähän asiaa tästä jännittävästä kasvista.

Kuva Exotic gardenin sivuilta.

Exotic garden sanoo näin:

CYCLANTHERA pedata
Nimi
Herkkuhyppykurkku
Tuoteselostus

(Y) (250) (kk.6-8) Todella jännittävä, vanha, köynneliäs vihanneskasvi. Liuskaiset lehdet ja vihreät kukat. Vihreä- ja valkoraitaiset, nuijamaiset, 5 cm pitkät hedelmät syödään raakoina tai kypsennettyinä. Hyvin kasvuvoimainen myöhäiseen syksyyn asti. Tuetaan.

ja Maatiainen näin:

HERKKUHYPPYKURKKU / korila

Cyclanthera pedata

Kotoisin Meksikosta, jossa raa’at hedelmät käytetään
ravinnoksi. Sirolehtinen köynnös, lehdet muistuttavat villiviiniä.
Korkeus 2–3 m. Kellertävät, pienet kukat pitkin kesää.
Keskikesästä lähtien kasvustoon alkaa muodostua
pieniä, sileäpintaisia, harvapiikkisiä ja koukkupäisiä, kurkun
näköisiä hedelmiä. Kypsyttyään ”kurkku” halkeaa ja
kaarnanpalasia muistuttavat ruskeat siemenet tulevat näkyviin.
Tarvitsee pajukehikon, säleikön, verkon tai muun
tuen. Lyhyt taimikasvatus, kylvö toukokuussa ruukkuihin.
Hallanarat taimet istutetaan ulos kesäkuun alkupuolella.
Taimiväli 30–40 cm.

Höö olisi tietysti ollut jo viime kesänä kiva asia, jos olisin tiennyt, että kasvi tarvitsee säleikön tms ... nyt reppanalla oli vain yksi keppi tukenaan. Kokeilu kyllä tyssäsi oikeastaan siihen, että kasvihuoneviritelmässä oli järjettömän kuuma enkä jaksanut olla kauhean aktiivinen tuulettaja, kastelija lannoittaja jne jne. Joten meillä ei tosiaan nähty "halkeilevia kurkkuja" eikä edes kukkia.

Jotta tämä ei mene ihan puutarhahöpinöiksi, niin olen minä käsitöitäkin tehnyt. Alakerran pukuhuoneesta tehtiin yhdistetty pukuhuone, kodinhoitohuone, ompeluhuone. Viikolla Jaakko ihmetteli sitten pöydällä olevia ompelukonetta ja saumuria, niin pitihän sitten niillä jotain tehdä. Tehtiin yhteistuumin (minä ompelin ja Jaakko katseli ja kommentoi) Jaakolle uusi paita. Aiemmin olin tehnyt jo housut. Näistä laitan vasta sitten kuvat kun ne on silitetty.

Näiden kahden kuvan välillä on vierähtänyt oikeasti aika tovi (huomaa ehkä siitä, että käteni on siirtynyt, mutta kun satuin ompelemaan samaa saumaa, eri hihoista tosin, niin näyttää siltä, että on sama kuva). Mies kuvasi, muuten hän piti kyllä Jaakosta kiinni, ettei tipu.

Perjantaina kävin Sinisessä kuussa ja ostin sieltä Austerman Step:ä 2 kerää, tarvikkeita silmukkamerkkeihin ja vähän muuta. Kuittia katsoessani järkytyin Step:ien hinnasta: liki 12 euroo per kerä. Näin jälkikäteen ajatellen se on kuitenkin n. 6 € per 50 g, joka vastaa sitten Regia silkin hintaa suunnilleen.. mutta on se silti aika arvokasta. Pitää tutkia netistä paljonko nettikaupat veloittavat ko. langasta. Kuvia sitten, kun näistä on jotain muotoutunut.

Eilen leivottiin Jaakon kanssa pullaa viikonlopun kunniaksi, ja oli kyllä aikamoista taiteilua :) Kaneli oli kuulemma "nam nam" hyvää, mutta hauskinta taisi olla se, kun taikina rullattiin....

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Tänään tuli mukavaa postia. Suuressa käsityölehdessä ei tosin ollut ansi vilkaisulla mitään "tahtoo tehdä heti" juttua, mutta ei se mitään. Usein käy niin, että kun mielessä on joku tietty juttu ja sitten penkoo kaikki lehdet läpi, niin jostain lehdestä kaava/malli tms. löytyy. Tai ainakin riittävän lähelle menevä, jotta sitä on helppo muokata. Toinen mieluinen lehti oli Tekniikan maailma. Jostain syystä minusta on mukava lukea sitä - tosin luen kaikki muut jutut paitsi autovertailut. Sekös huvittaa miestä, joka lukee ensin ne autovertailut ja sitten vasta muut jutut. Luen vähintään jokaisesta lehdestä Satunnaisen tarkkailijan ja Tieteen maailman. Ja loput sitten kun on aikaa. Eilenkin illalla luin vanhaa TM:ää ja luin mielenkiinnolla uusista sulakkeista!!


Sokerina pohjalla oli Exotic Gardenin uusi kuvasto :)) Mahtaako sitä saada illalla untakaan, kun miettii, että mitä kivoja siemeniä tänä vuonna ostaisi..tosin viime vuotisetkin on vielä osittain käyttämättä. Mutta jotain pientä, joten ei ainakaan herkkuhyppykurkun siemeniä.

Tämä Jaakon paita on edistynyt hiljaksiin. Olen todella vain levännyt ja nukkunut tämän viikon. Ärsyttää tyo alareuna, kun se menee kippuralle joka suuntaan. Pitää sitten valmiina tehdä sille jotain.

Minulta on jäänyt esittelemättä ensimmäinen silmukkamerkkini. Sen sain Taijalta ja se on ihana ja tosi käyttökelpoinen. Pitää varmaan ostaa tuollaisia lisää tai tehdä itse. Käytettävyys on ihan eri luokkaa kuin langanpätkät.

Sairastuvalta päivää!

Terveyskeskuksen lääkäri-täti tutki minut lauantaina ja tulos oli akuutti ärjy poskiontelotulehdus. Hiljaksiin alkaa antibiootit vaikuttamaan ja tämä viikko minulla onkin sairaslomaa! Poden sen yksin (kun kerrankin saan) eli Jaakko meni tänään päiväkotiin ja mies töihin. Voi autuutta kun sai nukkua ja nukkua ja nukkua ihan milloin halusi, ei tarvinnut passata ketään ja sai olla ihan räjähtäneen näköinen ja hipsiä yöpaidassa vaikka miten pitkään. Tästä osaa kyllä ottaa irti kaiken mahdollisen - levon kannalta siis - kun yleensä sairastaessa pitää huoltaa kuitenkin tuota pientä perhettä. Eikä Jaakko ymmärrä nyt eikä vielä pitkään aikaan, että äiti (tai isi) on kipeä.

Aloittelin Jaakolle uutta paitaa eilen, kun en jaksanut enää vääntää 3x BO:ta. On se edistynytkin yhden kerän verran, mutta ainakaan minä en voi katsella samalla telkkaria ja neuloa sitä. Piti siis aloittaa jotain sellaista, mille on selkeä tarve ja jota tehdessä voi töllöttää tv:tä. Tänään katselin päivällä jopa naisten hiihtoa!!! Selvennettäköön, että tavallisesti minulta menee kaikki urheiluohjelmat ohi, ei vaan kiinnosta. Minkäs teet.