sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006

Lyhyestä virsi kaunis

Tänään en ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Muutaman kerroksen olen neulonut liiviä, johon olen aikeissa upottaa vanhoja puuvillalankoja. Ei liene yllätys, että tämänkin tuotoksen saa jälleen Jaakko. Jotenkin on sellainen olo, että pitää tuo lapsi varustaa kaikilla neulomuksilla ennenkuin menen töihin, sillä oletan, että sitten minulla on vielä vähemmän aikaa harrastaa mitään. Ja hoitopaikasta ei ole vieläkään kuulunut mitään.

Team Finlandin blogista olen lueskellut muiden olympiasuorituksista. Uskomatonta millaisia taidonnäytteitä jopa vajaassa 2 viikossa pystyy tekemään! Omasta puolestani sanoisin, että oli mukavaa olla mukana, mutta olisi kauheaa, jos koko ajan olisi jollekin työlle aikataulu. Se meinaan pistää hermot piukalle ainakin siinä tapauksessa, että tulee syystä tai toisesta loppukiri.

Vielä on 4 päivää aikaa suunnitella mitä sieltä Tukholmasta ostaisi ja hioa suunnitelmia ja tutkia karttaa ;))

lauantaina, helmikuuta 25, 2006

Se on siinä!

Lasten huppari, koko 80/86cm
lanka: Samos
puikot: 4,5 ja 5
Malli: Novita kevät 2006, malli 59.

Olympiatyö on viimeistä piirtoa myöten valmis. Ohje oli mielestäni helppo ja 5 puikoilla tuli juuri sen kokoista tiheyttä kuin ohjeen mukaan pitikin, mutta seuraavan kerran kun neulon Samoksesta jotain, niin teen sen kyllä 4,5 puikoilla, sillä minusta 5:lla tulee vähän ehkä harvaa. Huomenna voinkin sitten taas keskittyä siihen välikausihaalariin ;)

Paitsi että huomenna tulee se Suomi-Ruotsi lätkämatsi. Taitaa olla "kansalaisvelvollisuus" katsoa se, vaikka en pahemmin urheilusta välitäkään, siis telkkarista katsottuna. Livenä urheilua on ihan kivakin katsoa ja tietty sitä on mukava itse harrastaa. Jaakollakin on vaarinsa hankkima Suomi-pipo, jota ei olekaan vielä juuri pidetty, mutta nythän siihen on oiva tilaisuus.

torstaina, helmikuuta 23, 2006

Äidin puuhat on niin kiireiset...

Olen saanut aikaan itselleni kiireen. Kaikki muu on jäänyt tekemättä (kyllä se olympiatyökin, joka siis ole vain vahää vailla), kun olen hurahtanut ompelemaan. Ja purkamaan. Olen pohtinut jo jonkun aikaa Jaakon välikausihaalariongelmaa. Se on sen takia ongelma, sillä mitään uutta ja kallista en viitsisi ostaa, kun se on ihan takuu varmasti syksyllä pieni. Silti sen pitäisi olla sellainen, että se päällä voisi maassa möyriä ilman, että takamus on heti märkänä. Kirppareille on matkaa joten sinne ei pääse päivisin ja iltaisin on sitten muutakin ohjelmaa. Joten mitä tehdä? Älynväläys tuli toissa yönä ja hetihän sitä piti alkaa aamusta toteuttamaan. Homman nimi oli seuraavanlainen: Jaakolla on kaksi toppapukua kokoa 80cm, joista toinen on kahden lapsen kuluttama ja aikas virttynyt. Puku on kuitenkin ehjä, joten sitten vain "tuunaamaan". Päälliset ratkoin irti (kesti pari tuntia Jaakon avustuksella) ja illalla kävin kangaskaupassa. Vielä myöhemmin illalla leikkasin ja ompelin päällisen kaikkia koristetikkauksia myöten, joten enää ei olisi tarvinnut kuin yhdistää vuori ja päällinen. Kello oli tässä vaiheessa liki 24, mutta en olisi millään malttanut lopettaa, vaikka väsy painoi. Mutta mutta. Yöllä ajattelin pukua edelleen, sillä ehjäksi jääneen vuorin kanssa puvusta tulisi liian paksu. Mutta kun minulla ei ollut mitään sopivaa vuorikangasta riittävästi, niin mitä tehdä? Ja ne koristetikkauksetkin näyttivät ihan pohköiltä....

Aamulla ratkaisu oli aivoissa "valmiina", joten ei kun töihin. Eli leikkasin vuorin vanusta suurimman osan pois ja jätin vuoriin vain ihan ohuen kerroksen. Ja sitten huomasin emämunauksen: olin ommellut päällisen niin, että vetoketju tulisi OIKEAAN lahkeeseen ja valmiissa vuorissa vetoketju oli VASEMMASSA lahkeessa!!!!! Voi pyhä Sylvi. En ole ikinä, en ikinä töpännyt noin. No vähän aikaa meni, että keksin ratkaisun. (Olin tässä vaiheessa heittämässä pukua roskiin ja menossa kangaskauppaan ostamaan uutta kangasta ja kiroilin itsekseni eräänkin kerran.) Onneksi olin ostanut pikkuisen reilusti kangasta, joten saksin lahkeitten etukappaleet pois ja leikkasin uudet kappaleet. Ja vielä ilman laskosvaraa, sillä minua oli tympinyt ne siinä ensimmäisessä versiossa. Ja koska koristetikkauksen näyttivät edelleen entistä tyhmemmiltä, niin nekin saivat lähteä. Niitä oli suoraan sanoen ärsyttävä purkaa, sillä siinä piti purkaa 3 suoraa ommelta ja sitten ihan pientä siksakkia, joka oli ommeltu laineen mallisiksi...Onneksi Jaakko nukkui hyvät päiväunet, niin ehdin ommella uudet kappaleet paikoilleen ja tikata vähän mukavammat tikkaukset. Jee jee. Ja taas ollaan siinä pisteessä, että vuorin ja päällisen voisi yhdistää, mutta nyt puku saa luvan odottaa pari päivää, että saisin tehtyä olympiatyön valmiiksi. Hupusta ei meinaan puutu kuin puolet ja sitten vetoketju pitäisi ommella kiinni. Näin tällä kertaa ja kello on taas 24....

tiistaina, helmikuuta 21, 2006

Edistystä

Olympiatyölle kuuluu hyvää. Kaikki kappaleet on neulottu ja kasaus on etukappaletta vaille valmis. Se on vielä pingotuksessa. Sitten kun olen saanut kaikki kappaleet kasaan, niin pääsen neulomaan huppua. Olettaisin, että siihen menisi aikaa päivä, vähän toista, kun siinä on korvatkin. Pitäisi päästä käymään Eurokankaassa, jotta saisin takkiin sopivan vetoketjun. Mikähän ilta sinnekin kerkiäisi??

Jaakko-rukalla on ilkeä nuha edelleen. Itse taisin päästä säikähdyksellä; pari päivää päätä kivisti ja nokka vuoti, mutta se siitä. Nuha ei näytä tahtia haittaavan, ja nyt harjoitellaan kovasti taaperokärryllä menemistä. Vähän hurjannäköistä touhua, kun kärry menee edellä ja Jaakko melkein "vaakatasossa" perässä. Luvassa on siis kaatuilua ja itkua, mutta ilman niitä ei taida tuo kävelyn opetteleminen sujua. "Puita pitkin" kävely sujuu jo todella mallikkaasti ja alaskin tullaan tyylikkäästi. Katselin vanhasta vauva-ajan kirjastani, että itse olen ollut 9 kk, kun olen kävellyt "puita pitkin" ja 10kk, kun olen kävellyt tuetta.

Rakkaalla miehelläni on ensi viikolla synttärit, ja lahjaksi hän toivoi sitä, että menisimme koko perhe laivalle. No mikäs siinä, joten luvassa on päivä Tukholmassa ja siellä suunnistetaan tietenkin tänne! Katselin jo netistä Tukholman karttaa, ja huomasin, että sinne hurauttaa kätevästi metrolla. Drops Alpakkakin maksaa siellä (netin mukaan) noin 3,5 euroa, kun samasta saa maksaa Menitassa paljon enemmän. Saa nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan, jos sinne asti päästään....

lauantaina, helmikuuta 18, 2006

Ärrrrrrrrrrrrrrrr

Olen minä hyvä! Taas onnistuin tuhoamaan postini, ja tällä kertaa en voi syyttää bloggeria. Höh höh höh. Miehen mielestä saan aina välillä kummallisilla näppäinyhdistelmillä vaikka mitä aikaan. Mutta minusta Jaakko on tässä kyllä vielä paljon parempi...

Sain Taijalta (terveisiä vaan!) kierroslukumittarin. Se on tällainen sievä punainen. Luullakseni sitä on hieman hankala käyttää pyöröillä, niin aion tänään (olympianeuleen lisäksi) tehdä joitain silmukkakokeiluja, ja samalla voin testata tätä. Jos en tänään saa olympianeuletta reippaasti eteenpäin, niin suoriutuminen maaliin määräajassa voi olla vaakalaudalla. Etumatka on siis kursiutunut kokoon, mutta vielä ilmassa ei ole paniikin tuntua.

Vastoin kaikkia oletuksia olen pirteä! Ehkä se johtuu siitä, että eilen minulla oli omaa menoa ja näki muitakin äitejä. Tai sitten se johtuu vain siitä, että päivän unikiintiö on tullut täyteen, vaikkakin uni on ollut pätkittäistä, tai sitten syynä on eilen juomani valtava määrä kahvia. Ehkä kofeiini vaikuttaa vieläkin? Mene ja tiedä, pääasia että näin on!

Tänään meillä kokeillaan uutta reseptiä: Grillattua kuhaa oliivikuorrutteella. Yleensä meillä ei juuri kalaa syödä, koska minä en siitä juuri välitä, mutta tuo ohje kuulosti maukkaalta. Laitan tänne sen ohjeen, jos siitä tulee hyvää.

perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Kahvia, suklaata ja appelsiinimehua

Niiden avulla jaksan tänään, huomenna, ylihuomenna jne. tunnista toiseen. Kaikki alkuviikosta tehdyt lupaukset ovat nyt katkolla, sillä Jaakolla on nuha, vähän lämpöä ja ilmeisesti tekee hampaita samaan syssyyn. Että en edes viitsi kertoa viime yöstä tai nyt alkuyöstä. Kaikki tietävät kyllä millaista on räkäisen lapsen kanssa. Aamulla nenä-friida sai aikaan naurua ja hekotuksia, nyt se saa kaamean itkukohtauksen ja hyvin loukkaantuneeen ilmeen.

Tämä on jo toinen tänään kirjoittamani blogipäivitys, mutta se ensimmäinen haihtui taivaan tuuliin, kun bloggeriin ei saanut yhteyttä. Otti aika tavalla aivoon. Se oli meinaan pitkä kirjoitus, ja tuskin muista siitä edes puoliakaan.

No siitä oli ainakin, että Sinisistä silmukoista luin pyöröpuikoilla neulomisesta ja luinpa sieltä vinkinkin miten saada pyöröjen välisestä piuhasta suorempi. Se tapahtuu niin, että kastelee piuhan kuumaan veteen. No koska olen mielessäni lukemattomia kertoja kiroillut puikkojeni käppyräisiä välipiuhoja, niin päätin kokeilla sitä heti. Piuha vaan kattilaan, jossa oli höyryävän kuumaa vettä ja vot! Se toimii sittenkin, niin kuin Galileo sanoi. Laskin noin kymmeneen ja nyt on kaikki pyöröpuikkojen piuhat käsitelty. Hetken aikaa piuha oli yhtä taipuisa kuin Addeissa, mutta hetken kuluttua se oli jähmettynyt takaisin, mutta minua häirinnyt käppyräisyys oli hävinnyt.

Jotain oli vielä lisättävää ja kuvakin, mutta saa jäädä seuraavaan kertaan.

torstaina, helmikuuta 16, 2006

Torstai on toivoa täynnä

on joku viisas sanonut. Joka päivä, tai oikeammin ilta, toivon, että Jaakko nukkuisi paremmin...no tänäkin aamuna herättiin 5.55 ja yö oli sanalla sanoen levoton ja äiti oli jälleen ihan puhki. Mutta sitten kun sitä vähiten odottaa, niin tapahtuu se ihme, että Jaakko nukkuukin monta tuntia putkeen. No yli 7 tunnin unia taitaa mahtua tähän 9,5 kuukauteen ehkä 4 tai 5. Onneksi tiedän, että näitä huonounisia lapsia on enemmänkin. Olen kuulemma ollut sellainen itsekin pienenä.

Käsityöriippuvainen kyseli pitsisukkien ohjetta ja toki minä sen mielelläni jaan teidän kanssanne. Pitsikuvio on Kauneimmat neulemallit kirjasta ja muuten sukat on omasta päästä. Kopioin mallikerran ruutupaperille, kun en jaksanut kokoajan kirjaa sylissä pitää, ja Jaakkokin olisi tahtonut kirjaa aina "lukea". Tällainen se siis on:

Ympyrät ovat langankiertoja ja kolmiot kavennuksia. Oikeassa reunassa tehdään 2o yhteen (kolmion kärki oikealle) ja vasemmassa reunassa ylivetokavennus (kolmion kärki vasemmalle). 9:nnellä rivillä oleva "harakanvarvas" on 3:n silmukan kavennus: ota kaksi silmukkaa vasemmalta puikolta oikealle ikään kuin neuloisit ne oikein. Neulo 1 oikein ja vedä nämä kaksi sen yhden yli. Joka toinen kerros (siis kerrokset 2,4,6,8,10) neulotaan oikein. (Jos tehdään tasoa, niin sitten nämä kerrokset nurjalla nurin.) Mallikerran korkeus on siis 10 krs ja 13 silmukkaa. Sukkiin loin 2,5 puikoille 14s/puikko ja pitsikuvion tein päälle. Kantapää on jälleen tehty tiimalasikantapäänä.

Minulle tuo 14s on hivenen reilu, mutta jalka onkin hurjaa kokoa 34-36...kenkäkaupan lasten jalkojen mittarin mukaan se on kyllä kokoa 33-34, mutta todistettavasti monet (varsinkin italialaiset) 36 kokoiset kengät ovat minulle sopivia. Mutta sitten suomalaisella mitoituksella 36 ovatkin ihan kalossit. Tunnustan kyllä ostaneeni yhdet jos toisetkin kengät lastenpuolelta, kun tuo jalka on vielä kapeakin. Kenkien osto onkin siis aina yhtä tuskaa, jos en halua niitä tyttöjen vaaleanpunaisia rusetillisia avokkaita, joten olenkin tehnyt jo jonkin aikaa niin, että aina kun tulee kivat kengät vastaan jotka ovat SOPIVAT, niin ne ostetaan samantien eikä asiaa lykätä yhtään. Seuraavalla kauppareissulla niitä ei kuitenkaan enää ole.

Neulerintamalla ei ole tänään tapahtunut yhtään mitään. Sen sijaan olen leiponut omenapiirakan ;) Niin ja kiitos Tuulia vinkistä, se oli tosiaan Lankakomero, joka kirjoitti 6.2. ja 8.2. nurjan silmukan tekemisestä blogissaan.

Ja sitten päivä uutinen! Jaakko teki juuri ensimmäisen kakkansa pottaan. Hyvä Jaakko, hienosti tehty!

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2006

Sekalaista supinaa


Olen alkanut käymään kaikkia neuleblogeja läpi aakkosjärjestyksessä. Tein tämän viimeksi joskus tammikuussa ja nyt oli tullut niin paljon uusia, että päätin kahlata taas kaikki läpi. Mutta näitä on jo niin valtavasti, että kahden päivän selauksen ja lukemisen tuloksena olen jossain M:n kohdilla. Huomaan lukevani jotain blogia monia päiviä taaksepäin ja sitten vilkaisen kaikki tekstissä olleet linkitkin...ei siis ihme, että en ole ehtinyt sitten niin paljoa neuloa.

Jonkun blogissa oli pohdittu nurjan silmukan tekemistä. Samaisessa blogissa oli linkit ulkolaisille sivuille, joissa oli esitelty englantilainen, amerikkalainen, norjalainen ja vielä suomalainenkin tapa tehdä nurjia silmukoita (voi olla että oli joku muukin vielä). No huomasin tästä, että minä olen aina neulonut nurjan silmukan suomalaisella tavalla, ihmekö tuo, kun äitini on sen minulle opettanut noin 20 vuotta sitten. Mutta tajusin osaavani norjalaisenkin tavan, sillä tätini neuloo aina juuri sillä tavalla ja joskus pikkutyttönä pyysin häntä opettamaan tavan minullekin. Pitänee kaivella blogi esille, jossa tästä puhuttiin ja se linkki myöskin. Oli aika jännää luettavaa!

Olympianeuleen toinenkin etukappale on valmis. En nyt sitä ala kuvaamaan, kune se on ihan samanlainen kuin toinenkin :) Mutta Sivilla-sukan sain nyt illalla valmiiksi. Kaveri siis vain puuttuu.

Nimi tulee siitä, että lankana on käytetty Wetterhoffin Sivilla lankaa. Näistä piti alunperin tulla lahjasukat, mutta taitavat jäädä itselle...riittoisalta langalta tuo tuntuu, 50g vyyhdistä tähän sukkaan meni ehkä vajaa puolet 2,5 puikoilla. Okei minulla on pieni jalka. Mutta silti.

Taidan luoda silmukat vielä olympiatyön hihaan, sillä nukkumatti ei vielä kolkuttele silmäluomia, kiitos päiväunien. Niiden jälkeen olin kyllä ihan tööt pitkän aikaa ja tuntui siltä, että olisin voinut nukkua vaikka sata vuotta. Mutta minkäs teet, kun pieni vieruskaveri herää ja alkaa tökkimään sormella nenään. Jaakko nukkui alkuun siis omassa sängyssään, mutta kun alkoi itkemään niin otin viereen ja nukahdin siihen sitten itsekin...

tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Muutoksia

Jippii!!! Sainpas muutettua blogini ulkoasun. Alkoi tympimään, kun blogeja selatessa samanlaisia tuli vastaan joka mutkan takaa. Tähän olen mm. muokannut värit itse. Aikansa se otti, että löysi netistä paikan, jossa noita värejä voi testata ja saada niille Hex-koodin. Ei olisi tullut itse mieleenikään, olisin varmaan kirjoittanut color kohtaan että blue...No joo, tämä siis tapahtui miehen suosiollisella avustuksella. Ja tuli tässä itsekin opittua taas vaikka mitä.

Olympianeule etenee koko ajan. Uskoisin, että tänään tai viimeistään huomenna on toinenkin etukappale valmis. Nyt illalla on kyllä aikaa neuloa vaikka miten, kun Jaakko päätti mennä nukkumaan yöunia jo 19.15, uusi ennätys. Taidetaan herätä aika aikaiseen huomenaamulla...

Oikein ihanaa Ystävänpäivää teille kaikille!



Minä ja Jaakko saatiin yllätyslahjat mieheltä: Jaakolle vaaleanvihreä body, jossa lukee "isin kulta" ja minä sain yöpuvun. Minä puolestani annoin suostumukseni pitsan tilaamiseen...

Niin valitsin vaaleanvihertävän sävyn tähän blogini taustaväriksi, kun kevätkin on kovaa vauhtia tulossa!

maanantaina, helmikuuta 13, 2006

Mutinaa

Tänään ei ole huvittanut neuloa. Päätä on särkenyt koko armaan päivän ja niskat ovat ihan jumissa. Jaakko päätti vielä herätä aamulla klo 5.45, joten aikaiseen aamu alkoi...Jaakon päiväunienkin ajan tutkin vain templatea ja mietin, että mitenköhän saisin tämän blogin taustaväriä muutettua. Taidan vaihtaa koko näkymän. Saa nähdä.

Vaikka ilma on kamala ja teillä on tosi liukasta, niin oli kiva käydä yksin kaupassa- tai no kaupoissa. Menin Pentikkiin ostamaan kynttilöitä, ja kun niitä ei ollut, niin tuli sitten kierrettyä koko kauppa. Ostinkin possunmallisen leikkuulaudan, kun se oli puoleen hintaan. Ja kuulin samalla, että kauppa on muuttamassa toiseen kiinteistöön. Hyvä juttu, sillä seuraavalla kerralla kauppaan mennessäni olisin varmaan saanut kohtauksen, kun en olisi sitä enää löytänyt.

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006

Edistystä

Olympialaiset ovat alkaneet ja hyvässä vauhdissa mennään. Nyt on valmiina takakappale ja toinen etukappaleista, ja olen 3 päivää omasta aikataulustani edellä. Enemmänkin olisin saanut valmiiksi, mutta neuloin sitten vaihteeksi Sivilla-sukkia. Tänään taidan tehdä sellaisen poikkeuksen, että en jääkään neulomaan, vaan menen aikaisin nukkumaan, kun aamu alkoi jo seitsemältä...

Tein tänään sellaisen lupauksen itselleni, että viikolla en syö minkäälaisia herkkuja; ei siis karkkia, keksiä, pullaa jne. Ei sillä että pitäisi painoa pudottaa (kun se putoaa näköjään itsekseen), mutta voisi taas välillä ajatella vähän tuota ruoan laatuakin. Saa nähdä miten käy. Mitää järkyttävää stressiä en tästä kyllä ota.

perjantaina, helmikuuta 10, 2006

Kivoja kirjoja

Tällaiset kaappasin eilen mukaani Suomalaisen kirjakaupan alesta. Tuo lelukirja onkin vilahtanut ainakin Marin ja Taijan blogeissa, ja kun hintakaan ei ollut paha ja 1 kappale kaupassa jäljellä, niin täytyihän minunkin se saada ;) Ristipistokirjassa on aivan käsittämättömän hienoja malleja. Ajattelin tietysti, että niitähän voi soveltaa mukavasti neulonnassa ja miksei virkkauksessakin.

Tämä päivä onkin kulunut mukavasti pakatessa ja siivotessa. Jaakko yrittää kovasti "auttaa" ja nousee milloin imuria ja milloin mitäkin vasten seisomaan. Imurin johtoa on kiva ravistella, mutta vesisanko se vasta kiva kapine onkin!! Sinne on niiiin ihana työntää pikku kätöset kyynärpäitä myöten. Mummolareissussa ollaan pari päivää, joten päivityksiä on luvassa vasta sunnuntaina. Saa nähdä miten olympiatyö etenee. Tänäänhän on se suuri aloitushetki. Tunnustan, että en ole edes vielä ohjetta lukenut mallitilkusta puhumattakaan....No ehdin vielä ainakin lukea sen ohjeen.

Ai niin. Jaakko alkoi tänään kävelemään "puita pitkin". Tai oikeastaan ikkunalautaa pitkin ja siitä sitten nojatuolille. Ja kun kukkaset olivat liian mielenkiintoisia, niin siirsin ne syrjään. En vain jaksanut olla koko ajan kieltämässä.

torstaina, helmikuuta 09, 2006

Välitöitä

Sain eilen päähäni tehdä kyparäpipon. Woolia oli sopivasti jäljellä, joten sitä sitten puikoille. Puslasin tätä koko eilisillan ja osan yötäkin (kun ei nukuttanut), ja valmista tuli. Mutta sitten kun aamulla kokeilin sitä Jaakon päähän, niin huomasin, että päälaki oli aivan väärän mallinen. Joten ei kun purkuun vain. No kiitos Jaakon huippupitkien päiväunien, 3 tuntia 15 minuuttia, sain tämän tehtyä tänään uudestaan. Neulomista tosin haittasi pahasti se, että keltainen lanka loppui kesken ja se että sain oikeaan peukalooni haavan juuri peukalon päähän. Sen siitä saa, kun on niin kuivat kädet, että iho halkeilee itsekseen. Tämä saattanee haitata myöskin Olympiasuoritustani, ainakin alkuun. Pipoon minulla ei siis ollut minkään valtakunnan ohjetta, vain Tuttan kypäräpipo ja aimo annos mielikuvitusta. Raidoitus on päälaella ihan typerä, mutta minkäs teet, kun lanka loppui. Minulla ei ollut enempää aikaa tähän tuhlattavaksi, eikä sen puoleen viitseliäisyyttäkään, jotta olisin taas purkanut ja neulonut päälaen uusiksi.

Pipon vanha päälaki oli tehty osin sukkapuikoilla pyörönä. Iloinen vessellimme poseeraa, vaikka muuten inhoaa kypäräpipoja...


Sopivasti päiväunilta herännyt (ja myös sen näköinen) heppumme parannellulla pipolla. Jätin tarkoituksella otsan korkeammalle, sillä ajattelin, että alle menee aina se Tuttan mallina ollut pipo.

Mietin tätä tehdessäni, että samassa ajassa Sivilla sukat olisivat olleet moneen kertaan valmiit. Mutta kuka jaksaa aina vain sukkia toistensa perään tehdä?

Exotic gardenilta tuli postia tänään! Sitten vain multaa ostamaan, niin saa herkkuhyppykurkut sun muut itämään. Siinä onkin sitten taas vahtimista, kun kukkasetkaan ei oikein saa olla rauhassa.

tiistaina, helmikuuta 07, 2006

Päätös

Sain vihdoin keksittyä, mitä neulon olympialaisissa. Ajattelin ensin tehdä raglanhihaisen palmikkopuseron täältä, jossa ohje on englanniksi. Katsoin jo valmiiksi, että Tennessee olisi Karisman paksuista, koska en halunnut tehdä tätä villasta. No sitten vain Anttilaan lankoja ostamaan. Tulin sitten selailleeksi Novitan uusinta lehteä. Moni malli miellytti kovasti, mutta erityisesti tämä, sillä se on ihan minun näköiseni neule:

Tällaisen voin sitten olympialaisten jälkeen aloittaa, sillä tähän menee aivan varmasti enemmän aikaa kuin 16 päivää...Mutta sitten huomasin raglanhihaisen, hupullisen ja vetoketjullisen lasten neuleen Samoksesta. Jee jee. Juuri kuin näihin olympialaisiin luotu; ei liian suuri ja silti siinä on jotain mitä en ole ikinä neulonut. Ja langaksi valitsin valko-beige sävyisen Samos lollipopin. (Tätä lankaa himoitsin jo viime kerralla Samosta ostaessani). Blokker ei näköjään suostu taas yhteistyöhön, joten laitan tästä kuvan myöhemmin.

Soittelin tänään päivähoidon johtajalle, ja sain kuulla, että Jaakon hoitopaikka selvinnee vasta pari viikkoa ennen aiottua aloitusta. Saa nähdä siis meneekö Jaakko päiväkotiin vai perhepäivähoitajalle. Puolensa kummassakin. No torstaina täällä on päiväkodeissa avoimet ovet, joten silloin aiotaan tuossa lähimmässä käydä vieraisilla joka tapauksessa.

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

Apua!!!

Sain muistutuksen siitä, että en ole vielä(kään) ilmoittautunut neulojien olympialaisiin. Ongelma on siinä, että mitä ihmettä tekisin. Olympialaisten sääntöjä katsellessani huomasin, että koska en voi luokitella itseäni aloittelevaksi neulojaksi, niin sääntöjen mukaan sen pitäisi olla vähän haastavampi työ kuin esim. vauvan paita. Ohjeiden mukaan omaatuntoa pitää kuunnella, mutta tiedän, että oma omatuntoni soimaisi minua, jos ottaisin jonkun itselleni noin pienehkön työn tehtäväksi. Joten mitä tehdä, kun päivä menee pikkumiestä hoitaessa, ja neulomisaikaa on siis yöt (jolloin pitäisi nukkua) ja mahdolliset päiväunet. Jos neulon kaiken "vapaa-ajan" milloin teen kotityöt ja käyn lenkillä ja kaupassa ja syön ja luen ja jne jne. Mutta niin kuin säännöissä sanotaan, tämähän vaatii 16 päivän uhrauksen Joten mitä ihmettä keksisin? Johan on dilemma. Eihän minulla ole lankojakaan!

No juu. Nämä tulivat tänään valmiiksi. Niistä ei sen enempää.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2006

Päivän porinat


Hyvää Runeberginpäivää! Nämä tein toissapäivänä ja ne on kaikki jo syötykin hyvällä ruokahalulla. Jaakko vaakko on tehnyt tänään seisomisennätyksen: 12 sekuntia ilman minkäänlaista tukea! Ja sitten pehmeä lasku pyllylle. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta tänään Jaakko on nukkunut myöskin huippupitkät päiväunet, nyt saldo on 2 tuntia 35 minuuttia, eikä heppunen osoita vielä mitään heräämisen merkkejä.

Eilen kirjoitin, että aloittaisin ne 45 numeron sukat. Kattia kanssa. Sivillaa oli pakko alkaa neulomaan keskellä yötä, ja mitä siitä sitten tulee, kun silmät puoliummessa neuloo 2,5 puikoilla ohutta lankaa? Ei mitään. Kun olin neulonut pitsisukkia muutaman sentin (ja aikaa tähän ,kuilui melkein tunti), niin huomasin, että olin tehnyt pitsineuletta väärin ja sukasta oli muutenkin tulossa liian suuri. No ei kun purkamaan. Loin uudet silmukat ja painelin nukkumaan uuteen leveään sänkyyn! On muuten hyvä nukkua ja kerrassaan aatelinen olo, kun kerrankin on tilaa. Sänky on siis ihan tavallinen 160 cm leveä, mutta kun oli tottunut 135 cm leveään ja sellaiseen, joka vajoaa reunoilta, niin tämä joka puolelta jämäkkä sänky tuntui suorastaan nautinnolliselta, vaikka olisi ollut kuinka reunalla. Että kyllä sängyllä on väliä!!

lauantaina, helmikuuta 04, 2006

Hippy-liina

Kaulaliina on valmis. Koska en halunnut, että sitä pitää kietoa metritolkulla kaulan ympäri, niin päätin neuloa kaulaliinaan kujan, josta liinan toisen pään voi sitten pujottaa. Lasten kaulahuiveissa olen monesti törmännyt tällaiseen, mutta en niinkään aikuisten malleissa.

Oikeastihan tuo kuja tehdään jo kaulaliinaa neuloessa, mutta minä tein sen jälkikäteen ja niin, että se ei ole tasapaksu, vaan kapenee vähän toisesta päästä. Tästä on seurauksena se, että liina tulee kauniimman näköisesti kujasta. Ainakin minun mielestäni. Lankana siis Hippy ja 7 puikot. Tämän annoin äidilleni, kun hän siitä niin kovasti piti. Ainut ehto oli, että sitä sitten kanssa pidetään. Äidillä kun tuppaa olemaan sellainen tapa, että jos minä jotain hänelle teen, niin sitä sitten säilytetään jossain kaapin perukoilla ja välillä käydään ihailemassa.

Seuraavaksi teen toisen niistä Jaakon sukista, ja sitä seuraavaksi teen koon 45 miesten sukat. Kääk. Muistan vaan, että niiden vartta ja jalkaterää tekee ikuisuuden lasten sukkiin verrattuna... Alpakka ja Regia Silk saavat siis vielä vähän odottaa.

torstaina, helmikuuta 02, 2006

Vapaapäivä

Tänään oli aivan ihana päivä. Tiesin, että Jaakko oli isin hellässä huomassa ja hyvillä mielin siis heiluin pitkin kauppoja. Ja tein huiman hyviä ostoksia. Tässä Menitan tuomiset:

Regia Silkiä (55% merinovillaa, 20% silkkiä, 25% polyamidia), Alpakkaa, Sivillaa (70% villaa, 30%silkkiä), Nallea ja vielä Addit. Täytyihän minunkin saada omat addit, kun "kaikilla muillakin" on. En ole vielä niitä ehtinyt testaamaan, mutta kunhan kerkeän. Sinne kauppaan jäi kaikkea ihanaa, mutta kun näihinkin paloi rahaa ihan kiitettävästi, niin en sitten raaskinut enempää tuhlata. No joo, näistä tulee synttärilahjoja, joten en tunne kauhean huonoa omaatuntoa, mutta kyllä se silti vähän kirpaisee, jos lankakerä maksaa yli 6 euroa..

Jaakon toinen sukka on valmis. Tästä tuli vähän suuri, mutta kasvaahan tuo jalka. Tämän sukan jujuna on tiimalasikantapää, joka onnistui mainiosti Ullan ohjeiden mukaan. Huomionarvoista on, että onnistuin tekemään tämän ilman reikiä!! Tästä lähin aion tehdä vauvojen sukat näin, koska niiden ei tarvitse kestää kulutusta niin paljoa ja kantapää on nopea tehdä. Lankana tässä on muuten Nallen jämät ja 3 puikot olivat jälleen käytössä.


Tuonne sivupalkkiin kokosin kaikki tänä vuonna valmistuneet työt. Sieltä tosin puuttuu suuri osa ommelluista vaatteista ja huovutetut työt. Harmillista on, että otsikon fonttia on todella hankalaa muuttaa. Olisin halunnut sen kaunokirjoituksella niin kuin muutkin sivulaidan otsikot ovat, mutta ne on kuulemma liitetty kuvina. Höh. Mies lupasi opettaa minulle html:ää, joten aion sen otsikon vielä saada muutettua. Saa nähdä miten käy.

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006

Keskiviikon kirjoitukset

Hurahdin lukemaan Dan Brownin Enkelit ja Demonit kirjaa. No niinhän siinä sitten kävi, että se piti saada luettua mahdollisimman nopeasti, kun se vain imaisi mukaansa. Sivuja oli joku 450 ja luin ne 2,5 päivässä. Viime yönä meni yli puoli kahteen yöllä, mutta kun oli loppuratkaisu kyseessä, niin en vaan voinut laskea kirjaa käsistäni...tunnustan, että tänään on vähän väsyttänyt ja ihan omaaa syytä. Lukemisessa on se huono puoli, että se aika on pois käsitöiltä..yritin kyllä lukea ja neuloa, mutta neulominen loppui siihen, kun piti aloittaa tiimalasikantapää. Ja se onnistui muuten hyvin Ullan ohjeiden mukaan.

Jaakon hereillä ollessa on täysi mahdottumuus neuloa, kotitöiden tekeminenkin on sanoisinko haasteellista. Jos en istu olohuoneen lattialla ja leiki lapsen kanssa vaan esim. menen keittämään kahvia, niin heti kuuluu taps taps ja Jaakko on perässä. Aivan sama minne menen ja mitä teen, mutta tuo rakas lapsi kulkee kuin varjo takanani ja alkaa riippumaan housunlahkeessa ja ojentelee käsiä niin, että sanoma ei voi olla menemättä perille "äiti syliiiiiiiiiiiiiiiiin". Ja tässä on tietysti äänitehosteet mukana koko ajan. Pystyynnousemisharjoittelussa on tapahtunut selvää edistystä. Kun ennen Jaakko kaatui selälleen ja päälleen ja vaikka miten, niin nyt hän tömähtää joko takapuolelleen tai sitten tulee nätisti laskeutuen alas. Hienoa hienoa.

Huomenna minulla on "vapaapäivä"! Mies pitää vapaapäivän ja minä menen yksin Helsinkiin. Ensin käyn töissä puhumassa töistä ja sitten suuntaan kauppoihin: Menitaan, Sokokselle, Stockalle ja minne mieli viekään...