Piristystä päivään

tuovat kukkaset. Kaikeksi onneksi miehen luulo kuumeesta oli väärä, ilmeisesti väsymys ja päänsärky saivat olon vain huonoksi. Ei mikään ihme. Huh huh siis tältä erää!

Seuraavan projektin mallitilkku on pyykki- koneessa pyörimässä. Tarkoituksena olisi siis tehdä lapaset, josta puolet on hahtuvaa ja puolet villalankaa. Langat ovat peräisin Tallinnasta, ja vyötteitä ja nettiä tutkiessani huomasin, että ne ovat Evillan lankoja. Normaali villalanka tuntui alkuun vähän omituiselta, kunnes luin Evillan sivuilta, että langat on käsitelty niin varoen, että langan omaa lanoliini säilyisi. Langat sain tuliaisina, kun muutama vuosi sitten pyysin tuliaisiksi lapasia. Kuulemma lapasia ei löytynyt, joten sain lankaa, josta voisin sitten neuloa itselleni moiset. Kaupassa oli myyjä kuulemma sanonut, että kannattaa käyttää yhtä hahtuvasäiettä ja villalankaa, niin tulee kestävät ja lämpimät lapaset. Ja koska langat (varsinkin hahtuva) ovat minulle vieraita, niin tein sitten kaiken sääntöjen mukaan mallitilkun.

Ja kun tilkku on kohta kuivumassa, niin ehdin hyvin aloittaa vielä Jaakolle villasukat, sillä keksin ratkaisun kantapäihin tuleviin reikiin (siis silloin tuleviin reikiin, kun ei tehdä perinteistä kantapäätä).

Vaatemeemi

Vanilla haastoi minut vaatemeemiin: Kerron mitä minulla on päälläni kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä haasteesta ja tästä merkinnästä.

Alla on kukkakuviolliset alkkarit, ihon väriset liivit, mustat sukat, mustat housut ja oliivinvihreä t-paita. Vaihdoin tosin äsken paitaa, kun Jaakko sotki neuletakkini ja valkoisen hihattomani mustikkaan, jee jee. Tämän äidin vaatteet menevät ainakin kerran ellei kaksikin kertaa päivässä vaihtoon riippuen siitä, miten Jaakko nuohoaa suutansa minua vasten ja sanoo vää vää...naama on puhdas, mutta suu on sitten toinen juttu.

Jaakko Vaakko ei anna minullehetken rauhaa; koko ajan on puntissa kiinni ja nyt kun seisominen on pop, niin koko ajan pitää seistä ihan mitä vasten vaan. Ja kun luulot omista taidoista on suuret, niin huonostihan siinä sitten aina lopulta käy. Että silmät pitäisi olla selässäkin. Ja tämä seisominen on tullut uniinkin, joten en viitsi edes millainen yö meillä oli. Ja niitä tulee takuuvarmasti olemaan ainakin pari viikkoa. Mutta toisalta on todella hienoa huomata mitä kaikkea tuo lapsi oikein osaakaan ja kuinka nopeasti asioita voi oppia!

Ai niin, haastan Taijan ja Marin, muita en nyt ehdi etsimään. Tämä yksikätisenä kirjoittaminen on vähän hankalaa..

Jaha, mies tuli kotiin ja juuri kun ajattelin, että nyt saisin vaikka syödä rauhassa, niin mies ilmoittaa, että hän tarvitsee kuumemittarin..Jee jee, tässä nyt sitten hoidetaan kahta. Toivottavasti Jaakon kanssa säästytään sairastelulta. Voi räkä.

Jotakin valmista

Tämän päivän olen ommellut, tai lähinnä kaventanut vaatteita. On mukava huomata, että vanhat vaatteet ovat suuria päälle, ja sitten niistä saa taas käyttökelpoisia kunhan niille näyttää vähän ompelukonetta. Päivän saldo oli kahdet farkut ja 4 paitapuseroa. Vielä olisi pitänyt kaventaa yksi paita ja lyhentää kahdet uudet suorat housut, mutta ajattelin, että nyt saa riittää tätä lajia.

Jaakon lapaset valmistuivat eilen ja ne menivät samantien käyttöön. Samoin sukat tulivat valmiiksi, mutta ne ovat menossa lahjaksi tuttavan pojalle.

Sormet syyhysivät Hippyn kimppuun, ja kun en keksinyt muutakaan järkevää, niin aloin tehdä siitä kaulahuivia. Kun pelkkä sileä neule tuntui niin tylsältä, niin valitsin sitten tällaisen helpon mallin, johon ei tarvitse kahta kertaa ohjetta katsoa. Minusta se näyttää mukavalta, vaikka miehen mielestä on kummallista, että kaulahuiviin tehdään reikiä :)

Ajattelin, että tämä huivi voisi olla sellainen "välityö", jota voisi aina huvittaessa rustata. Täytyy kyllä sanoa, että oli aika outoa neuloa 7 puikoilla, kun on tottunut 3:iin, mutta kyllä se siitä suttaantui. Mielessä väikkyy jo lanka, mistä haluaisin seuraavaksi neuloa, mutta sen historiasta myöhemmin.

Keekoilua

Jaakon uusin harrastus on pystyynnouseminen, ja kaikenlainen jalkojen varassa oleminen. Jokainen päivä saan seurata mitä kummallisempia akrobaattiesityksiä ;) Tässä kuvassa Jaakko on hyvin ylpeä siitä, että hän on ihan itse noussut seisomaan. Ja tässä taas on harjoittelun lopputulos eli muhku takaraivossa. Voi surku!

Näihin sukkiin on käytetty lankana 7-veljestä ja 3 puikkoja. Pinta tulee aikaiseksi näin: 3krs 1o, 1n, 1o, 1n jne. 3krs 1n, 1o, 1n, 1o jne ja sitten taas 1o, 1n, 1o, 1n jne. Eli pidennettyä helmineuletta. En edelleenkään saa kauniin näköistä kantapäästä, joka ei ole perinteinen. Aina siihen tulee reikiä. mitenköhän ne voisi välttää?? Pitänee lukea ohje Ullasta , jos se on vaikka erilainen kuin Suuren Käsityölehden ohje. Muutenkin ajattelin kokeilla tuota neulepintaa seuraavaksi niin, että neulon oikean silmukan aina takareunasta. Pitäisi tulla "suoremmat" silmukkajonot, ja siten kauniimpi pinta.

Tänään mentiin Jaakon kanssa ensimmäisen kerran junalla. Oli jännittävä reissu, matkakin kesti peräti vartin! Junaan oli helppo mennä, kun se oli matalalattiajuna ja vaunussa oli paljon seurattavaa: sihahduksia, kolinaa, ihmisiä vaikka millä mitalla, kilinää, kuulutuksia ja vielä koirakin päälle päätteeksi. Taidamme matkata toistekin junalla.

Uusia lankoja

Minun pitäisi varmaan olla useammin huonolla tuulella. Eilen illalla rakas mies kävi kaupassa ja mitä sainkaan tuliaisiksi (en ollut siis edes pyytänyt mitään muuta kuin tangon vaatekaappiin): 2 kerää Hippyä ja kerän Nalle Coloria, tarranauhaa Jaakon ruokalappuihin ja suklaata. Kuulemma oli kiertanyt lankaosaston etsiessään minulle jotain kivaa!!! Johan alkoi huono tuuli väistymään. Jaakkokin oli päiväunien jälkeen kuin toinen vauva ja hymyili ja kikatti minkä ehti. Vielä kun silitti kevätverhot ja pöytäliinan keittiöön ja miehelle pari paitaa niin helpotti lisää. Ja kun sitten järjesti vaatekaapit uuteen uskoon niin oli jo suorastaan hyvä mieli!

Ihmettelen kyllä Prisman lankojen hinnoittelua. Kuulemma nämä Hippyt olivat maksaneet 4€/kerä, joka on 100g. Ja sitten tänään kun käytiin kaupassa (täytyihän minun saada näihin puikot, kun en 7 puikkoja ennen omistanut) niin huomattiin, että Hippyjen normaalihinta oli 2,5€/kerä. Häh? Ei mahdu minun kallooni. Tosin näitä värejä ei enää ollut myynnissä muuten, mutta silti? Poistokorissa oli näille normaalihintana 5,50, joten voisiko olla, että "normaalihintaisissa" onkin väärä hintalappu? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kaupassa tuotteella on väärä hinta hintalapussa....

Tässä kohtaa äiti sanoo, että "ei saa syödä lankaa!" Jaakko sai oman kerän, kun minä en saanut rauhassa tutkia lankalaatikkoani. Joka päivä jaksan kummastella sitä, miten liikkuvat nivelet lapsilla on. Tämä on Jaakon uusin lempi istuma-asento ja tästähän voi ihan sutjakkaasti lähteä ihan minne päin vaan liikkeelle salamannopeasti.....En edes yritä perässä.

Komeron kätköistä

Olen tänään hyvin hyvin huonolla tuulella. Auta armias, jos joku lehtimyyjä vielä sattuu soittamaan, niin varmaan paiskaan luurin hänen korvaansa. Jo pari päivää (ja yötä) Jaakko on taas vaihteeksi ollut hyvin itkuisa. Ja viime yö oli taas huippu: 0.43 keittiön kellon mukaan alkoi parku. Ei auttanut syli, ei vesi, ei meidän väliin siirtäminen, ei kävely. Lopulta heppunen simahti meidän väliin, kunnes vajaan tunnin päästä herään siihen, että Jaakko kolisutti päätään minun päätäni vasten. Oli siis kontallaan ja nyökytteli. Kun se ei tuottanut toivottua tulosta (= äiti herää), niin sitten tuo energinen lapsonen työnsi ah niin ihanat pienet sormensa minun nenääni. Jee jee. Ja sitten taputteli "hellästi" naamalle ja potki mahaan jne... Isikin sai kyllä tästä osansa. Ja joka välissä piti nousta polviseisontaan ja kontata petiä ympäri. Muistan katsoneeni kelloa joskus puoli 3 maissa ja sen jälkeen tätä jatkui ja jatkui ja jatkui...vali vali. Tahtoisin nukkua edes yhden yön kunnolla. Ilmeisesti Jaakolla hampaat vaivaavat jälleen, joten minkäs teet.

Koska minua potutti jo eilen, niin vastoin tapojani aloitin jo uuden työn, vaikka vanha (Jaakon lapaset) ei ole edes vielä valmis. Lainasin kirjastosta eilen Kauneimmat neulemallit kirjan, josta sitten poimin yhden mallin näihin villasukkiin.

Eilen viimeistelin myös neuleen, jonka olen tehnyt pari kolme vuotta sitten. Tämän löysin komeron kätköistä, kun tein lankainventaariota. Minulla ei yleensä työt jää kesken, joten tämä on siksikin poikkeus. Syy on se, että niihin aikoihin haaveilimme vauvasta ja kun haave ei toteunut pitkään pitkään aikaan, niin en yksinkertaisesti enää voinut neuloa mitään vauvan vaatteita. Sen verran sitkeä olin, että kaikki kappaleet olin tehnyt valmiiksi, tosin hammasta purren ja itkua niellen. Löytäessäni tämän tekeleen totesin, että sehän vielä ihan hyvän kokoinen Jaakolle ja ompelin saumat kiinni. Väkäsimpä vielä reunatkin rapuvirkkauksella. Siihen löysin ohjeen uusimmasta Modasta. Lankana tässä on ollut Novitan Spektri ,100% akryyli, ja luultavasti 3 puikot. Muuten on tehty jonkun ohjeen mukaan, mutta kaulus on omasta päästä (ja sen on näköinenkin).

Miehen kommentti tähän paitaan oli, "että se on tyttömäinen, varsinkin tuo kaulus". Taisi tarkoittaa rapuvirkkauksella tehtyä reunaa, kun siinä on noita kohoumia. Ilmoitin siihen sitten, että minä ainakin puen tämän Jaakolle päälle. Kuka muukaan sitä päivisin kotona katselee kuin minä! Olisin laittanut tähän lähikuvan reunasta, mutta tyhmä Blogger ei sitä lisää. HÖH. Taidan keittää kunnon espressot vielä ennenkuin tuo rakas heppunen herää.

Kuvatonta höpinää kirjoista

Tämän päivän "oman ajan" olen käyttänyt netissä roikkuessa. Olen vertaillut eri käsityöliikkeitten tarjontaa ja lankojen hintoja (ja kerännyt rohkeutta tehdä tilausta). Huomasin, että tässäkin asiassa vertailu kannattaa!

Tunnustan, että minulla ei ole kuin 1 vaivainen neulekirja, Hanna Jaacksin Nyt neulomaan. Ihan hyvä kirja, mutta koska tässä harrastuksessa into kasvaa tehdessä (ainakin minulla) niin tänään painelen kirjastoon. Suuria käsityölehtiä minulla on ainakin 10 vuoden numerot, mutta ne eivät kuitenkaan korvaa hyvää kirjaa. Salaisena haaveena (tai nyt siis siitä tuli julkinen) minulla on se, että saisi WG:n Käden taidot kirjasarjan. Hinta taitaa olla vähän alle 400€...No jos sitten kun palaan töihin.

Töihin olen palaamassa maaliskuun puolessa välissä ja Jaakon hoitopaikasta ei ole mitään vielä kuulunut. Vähän karmaisee ajatus siitä, että jollekin vieraalle pitää lapsonen hoitoon jättää. Ei ole päivää, etten tätä miettisi.

Sunnuntain surinat

Olin unohtanut tyystin, miten hidasta kirjoneuleen tekeminen on. Jaakon lapasista toinen on 3/4 valmis, ja aikaa on palanut jo kohta vuorokausi...No syynä se, etten ole ennen moista mallia kutonut, ja ohjeessakin lukee että " Tätä siksak-mallia neulottaessa pitää kuviota seurata tarkasti." Joopa joo, huomattu on. Virheitä meinaa tulla aika usein.

Toinen puoli tästä on 1s kelt, 1s sin. ja seuraavalla kerroksella päinvastoin. Lankana on Woolin jämät ja puikot on 3 . Alkuun resorissa tein 2o, 2n ja sitten kavensin joka toisesta 2n kohdasta 1s pois. Laitetaan nyt tähän omaksi muistilapukseni, että alussa silmukoita oli siis puikoilla 14, 12, 14 ja 12 (eli 52s) ja kavennusten jälkeen 12, 13, 10, 11. Näin menee kuviot tasan.

Tekisi mieli tehdä toinen lapanen eri kuviolla, mutta ehei. Kun kerran näin olen aloittanut, niin sitten tehdään sillä loppuun asti, vaikka mikä olisi.

Toivon todella, että huomenna pääsisimme Jaakon kanssa ulos. On ollut niin kylmää, etten ole moista edes harkinnut. Nyt alkaa vaan jo huomaamaan, että tarvitsisi vaihtelua tähän sisällä kököttämiseen. Siksi olikin mukava käydä eilen Jumbossa kaupassa. Voi kun sielläkin olisi mukava lankakauppa, mutta kun ei niin ei. Joku kerta vielä täräytän ja ostan jotain lankaa netistä. Se on varma se.

Valmis

No niin tällainen siitä nyt sitten tuli. Sitä en ymmärrä, että miksi ohjeessa oli vaikeusasteeksi merkattu keskivaikea, kun minusta tämä oli helppo? Toisaalta niin kuin jo aiemmin mainitsin, niin ohjeessa oli paljon selviä virheitä...pitänee antaa palautetta lehteen. V-aukon neulomista ajattelin eniten, mutta se olikin ihan helppo juttu.

Lankana oli siis Samos, 4 puikot ja ohje oli hyvin sovellettu ;) Lankaa ei mennyt kuin vajaa 4 kerää eli alle 200g ja hintaa tälle tuli n. 8€ (2,5€ per kerä). Koko on 80 senttiselle lapselle. Koska minua ei vielä nukuta, niin aion aloittaa vielä Jaakolle lapasia tänä yönä samalla, kun katsellaan ihan kummallista elokuvaa.

Viime yönä piti olla miehen "yöhoitovuoro", jotta minäkin saisin joskus nukkua vähän pidemmän jakson. Mutta kuinka kävikään? Jaakko itkee klo 5 ihan täysillä makuuhuoneessa pinnasängyssä ja minä pomppaan olohuoneesta, kun itku ei lopu. Ja mies nukkuu tyynenrauhallisesti vaikka Jaakko itkee 2 metrin päässä! Ja aamulla vielä ihmettelee, että missäs välissä sinä ja Jaakko olette tähän sänkyyn tulleet nukkumaan? Tulipahan todistettua se, että miehet eivät ole ollenkaan niin herkkiä heräämään lapsen itkuun kuin äidit.

Melkein valmis

Lehtineule on melkein valmis. Toisesta hihasta puuttuu jonkun verran, mutta sen neuloo nopeasti.

Päättelytkin on tehty, kun minulla on sellainen (kummallinen) tapa, että päättelen työtä pitkin sen edistymistä. Silloin ei ole lopussa niin isoa päättelyurakkaa. Saumat pyrin tekemään niin, että neulaa tarvitsee käyttää vähän. Toisin sanoen poimin silmukat kädenteiltä, kaula-aukosta ja kainaloihin asti teen mielelläni pyörönä. Olat ompelen yhteen siten, että siihen ei tule saumaa ollenkaan. Vinkin huomasin Hanna Jaacksin kirjasta. Eli näin (Hanna Jaacks, Nyt neulomaan!, 1988, s. 68):

Pahoitteluni kuvan laadusta. Oli todella vaikeaa ottaa kirjasta kuvaa, kun aina salamasta tuli mitä kummallisimpia valoilmiöitä sivulle. Toivon saavani neuleen valmiiksi tänään tai huomenna.

Kokeilu

Kokeilen vaan, suostuuko tuo blogger tänään lataamaan kuvia, kun kuvattomat postaukset ovat vähän tylsiä...

Se toimii sittenkin. Taisi eilen olla joku vika bloggerin palvelimessa. Tässä siis kuva, mikä piti laittaa eiliseen postaukseen.

Kummalliset tapani

Haaste on myös täällä otettu vastaan! On ollut jännä (ja huvittavaakin) lukea, miten erilaisia kummallisia tapoja ihmisillä on! Nyt on siis minun vuoroni paljastaa synkät salaisuuteni....

Homman nimi: Kirjoitan Päivin ja Marin haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Hella pitää olla aina puhdas. Myös kesken ruoanlaiton. Vaikka kaikilla levyillä olisi kattila, niin niiden välistä pyyhin hellaa myös kesken ruoanlaiton. Siirtelen jopa kattiloita ja pannuja jotta pääsen kunnolla pyyhkimään. Ja ruoanteon lopuksi pyyhin vielä koko hellan. Se ärsyttää, jos jonkun muun (lue miehen) jäljiltä hella likainen ja ruoanlaitosta on kulunut jo aikaa. Ymmärrän kyllä, jos hellaa ei pyyhitä kesken kaiken, mutta edes lopuksi. Ja niin ettei siihen jää Yhtään tahraa. Yritän tulla toimeen tämän kanssa, mutta varsin usein siivoan myös muiden jäljet.

2. Käsien peseminen. Pesen käsiä jatkuvasti ja siitä syystä (varsinkin talvella) ne rohtuvat helposti. Äskenkin kun pyyhin pölyjä, niin vaikka olin jo pölyrätin huuhtaissut, niin oli pakko pestä kädet vielä saippualla....

3. Suun aukeaminen Jaakkoa syöttäessä. Huomasin tässä taannoin, että minulta aukeaa aina suu, kun syötän Jaakkoa. Tietoisesti olen yrittänyt päästä tästä tavasta eroon, mutta aina välillä yllätän itseni aukomasta suutani... Minulle saa kyllä tästä huomauttaa, enkä pahastu.

4. Voin syödä missä vaan, esim. vessassa karjalanpiirakkaa. Älkää pyörtykö vaan lukekaan selitys, sillä se on hyvä. Tämä tapa sai alkunsa, kun Jaakko oli ihan pieni. Ensimmäisinä kuukausina olin kotona lähes yläosattomissa, sillä Jaakko tahtoi olla rinnalla ihan jatkuvasti. Puoli tuntia tai jopa kokonainen tunti ilman tissitakiasta oli harvinaista. Päiväunia Jaakko nukkui huonosti (yleensä nuokkui rinnalla). Koska minunkin oli syötävä jossain välissä, niin ajankäytön tehostamiseksi saatoin samaan aikaan olla vessassa ja syödä karjista. (Ei siis mikään ihme, että paino tippui imetysaikana lähes 8 kiloa, vaikka raskaudestakaan ei jäänyt yhtään "ylimääräistä"... ) Tämä tapa kuulostaa kamalalle jopa omiin korviini. Nykyään Jaakko syö ja nukkuu hyvin, joten minäkin voin netteillä ja syödä pöydän ääressä ;) Mutta jos tilanne vaatii sitä, että samaan aikaan pitää tehdä montaa asiaa, niin voin sitten vaikka syödä kenkiä laittaessa tai ihan missä tahansa. Saunassa en ole kyllä koskaan syönyt, kun siellä tulee muutenkin niin harvoin oltua.

5. Miehen mielestä nukun silmät auki. Ei nyt sentään sepposen selällään, mutta sen verran raollaan, että valkuaiset, jopa silmätkin näkyvät. En ole koskaan tätä oikein uskonut, mutta kun Jaakkokin nukkuu välillä "silmät auki" niin kai se on pakko uskoa. Tälle tavalle en kyllä mitään voi.

Minä puolestani haastan Kutun. Katsoin kyllä läpi vaikka miten monta blogia, mutta kun niissä on jo tähän kyselyyn vastattu. Oli silti mukava lukea, että en ole ainut kuka pesee käsiään jatkuvasti jne.

Sitten siihen käsityöpuoleen. Nokkamukiharjoittelu tuotti tänään innovaation: nestettä imevän ruokalapun. Vanhasta pyyhkeestä leikkasin Marimekon ruokalapun mallin mukaan 2-kertaisen ruokalapun. Sitten leikkasin pienemmän lapun muovitetusta froteesta, jotta neste ei tule vaatteille. Sain näitä kolme kappaletta yhdestä pyyhkeestä ja niin kuin kuvasta näkyy, niin yhtä on jo koekäytetty. Ja hyvin toimii. Näistä puuttuu vielä tarranauha, mutta kunnes saan sitä kaupasta, niin hakaneula kelvannee.

Tänään hankittiin Jaakolle aurinkolasit, kun onhan sitä sanottu, että jo alle 1v tarvitsisi omat lasit. Optikon mukaan vanhempien ikäpolvien kaihit olisi voitu osin estää sillä, että heillä olisi pienenä ollut aurinkolasit. Minusta hinta ei ollut mikään päätähuimaava, alle 30 euroa.

Olisin laittanut kuvan Jaakosta, aurinkolaseista ja ruoka (juoma)lapuista, mutta Blogger ei suostunut yhteistyöhön.

Lyhyesti

Lehtineule on edistynyt tänään vain vähän. On ollut niin paljon muita aktiviteetteja. Sen kyllä päätin, että seuraavan paidan kun teen, niin siinä pitää olla raglanhihat. Sellaisia en ole ikinä neulonut, joten se voisi olla seuraavan neuleen juttu. Ja voisihan siinä olla kuvioitakin ja materiaalina puuvilla. Tämä onkin jo aika pitkälle suunniteltu :) Pitää katsoa nuo garnstudion sivut http://www.garnstudio.com/lang/fi/oversikt_fi.php josko sieltä löytyisi joku kiva ohje. Viikon tavoitteena on saada lehtineule valmiiksi.

Lämmin kaakao odottaa näin kylmänä ja viimaisena iltana. Nam.

Maanantain mutinat

Lehtineuleessa on tapahtunut hienoista edistystä, toinen hiha on alkumetreillä vai pitäisikö sanoa alkusenteillä. Hihat teen täysin ohjeesta poiketen eli niin, että poimin kädenaukosta silmukat ja neulon hihan pyörönä sukkapuikoilla. Ongelmaksi tulivat kavennukset. Miten tehdä kauniit kavennukset 2o, 2n neulepintaan? Useamman kerran purin ja neuloin uudelleen kavennuskohdan ja nyt se on siedettävän näköinen. Paitsi että silmukat ovat siinä kohdassa löyhemmän näköisesti, kun moneen kertaan tuli samaa kohtaa purettua. Tarkoituksena oli siis kutakuinkin jatkaa joustinneuleen näköä koko ajan.

Jaakko-rukka kolhii kasvojaan jatkuvasti. Polviseisontaan on ihan pakko mennä milloin mitäkin vasten ja sitten kun kädet lipsuvat, niin nenälleenhän sieltä tullaan. Tänään vuorossa oli silmäkulma, johon jäikin kurja jälki. Varmasti sattui. Tällaisia tupsahduksia kun millään vaan ei voi estää...

Jaakko on keksinyt uuden ilmeen, jota pitää näyttää varsinkin syödessä. Me nimitämme sitä "possuilmeeksi". Tässä kuvassa suussa (ja muualla naamassa) on parsakaali-porkkana-perunamössöä ala äiti. Joskus nenä menee vielä enemmän ruttuun, mutta yritäpäs samaan aikaan odottaa possuilmettä, ottaa kuvaa ja syöttää. Vaikea yhtälö.

Inventaario

Tein inventaarion langoistani. Tulos oli 2 kg tekokuitulankoja (sis. sekoitelangat), 2 kg puuvillalankoja, joista puolet virkkauslankoja ja sitten 2,7 kg villalankoja. Eli yhteensä 6,7 kiloa lankaa (= yksi pahvilaatikollinen ja useampi muovikassillinen). Ihan kivasti, mutta kun yhtä väriä on kerä tai pari niin isommasta yksivärisestä työstä on turha haaveilla. Samalla tuli järjestettyä kaappeja niin, että siellä olisi parille muovikassilliselle tilaa.....Mies siihen totesi, että eihän noita nyt niin hirveästi ole ja kysyi vielä, että haluaisinko käydä Menitan liikkeessä, no tottahan toki! Milloin mennään??

Jaakon neulepaidassa on etu- ja takakpl valmis. Eikä kestänyt kauaa. Paidassa on ohjeesta oikeastaan vain mitat, kaikki muu onkin sitten sovellettua. Tankatessani ohjetta ihmettelin, että jos sen mukaan tekee, niin napinlävet tulevat oikealle olalle, kun kuvassa ne ovat vasemmalla olalla. Ja luin ohjeet useamman kerran huolella. Joskus (niin kuin nytkin) törmää ohjeisiin, jotka ovat sanalla sanoen huonoja. Onneksi niitäkin löytyy, joissa kaikki asiat täsmäävät ja ne ovat vielä helppolukuisiakin. Esim. kavennukset ja lisäykset voi kirjoittaa niin monella eri tyylillä.

Oikeasti tuo lehti olisi pitänyt tehdä eri värillä silmukoita jäljittelemällä, mutta ajattelin tehdä sen näin. Siis muutin vain oikeat silmukat nurjiksi. Sitten kun tämä on valmis, niin pitää kirjoittaa vaikka tänne teko-ohje, jos joskus tarvitsen sitä vielä. Ei sitten taas tarvitsisi miettiä ja laskea niin moneen kertaan silmukoita.

Jaakolle puhkesi viikonloppuna molemmat alahampaat näkyviin ;) Mummolassa niitä sitten ihailtiin monen ihmisen voimalla. Onneksi ei ole tullut kuumeen kanssa, mutta huutoa on sitten riittänyt ihan tarpeeksi; 4 yötä peräkkäin. Toissayönä Jaakko alkoi taas huutamaan klo 4 ja siitä sitten virkistyi niin, että nukkumaan mentiin vasta 6.30. Jee jee. Yleensä ei aleta yöllä seurustelemaan Jaakon kanssa jos hän herää, mutta tällä kertaa tehtiin poikkeus. Reilu tunnin hyssyttelyn jälkeen minä ja mieheni olimme jo niin hereillä, että molemmilla alkoi nälkä kaivelemaan mahanpohjia. Ajateltiin siinä sitten, että mennään keittiöön haukkaamaan leipää. Jaakkopa alkoikin sitten taputtelemaan pöytää käsillään niin kovaa, että varmasti kuului koko taloon. Tietäen, että mummo ja vaari ovat aika "aamuihmisiä" emme alkaneet Jaakkoa kovasti kieltämäänkään. No seuraus oli se, että ensin kömpi mummo sängystä ja sitten vaari. Vaari kertoi luulleensa, että pesukone oli mennyt rikki, kun kuului niin kummallista rytmikästä kolinaa!! Me siihen oikaisimme, että kyseessä oli kuitenkin meidän oma "pyykintekokoneemme".

Innostus

on valtava. Tehdä nimittäin vaaleanvihreästä Samoksesta paita. Alkunsa paita sai viime yönä, kun muut nukkuivat ja minä kukuin. Ei vaan nukuttanut. Pulkka-alusta oli valmis, joten hyvällä omallatunnolla tartuin puikkoihin ja ah niin ihanaan lankaan. Tein jopa mallitilkun, kun olin ostanut liian lyhyet 4,5 pyöröpuikot, mutta mallitillku osoitti, että 4 puikoilla tulee ihan hyvää. Ja jottei paidan tekemisestä tulisi liian helppoa, niin minulla ei ole varsinaista ohjetta..olen jo pitkään halunnut tehdä Jaakolle v-aukkoisen neuleen ja SK:n lehdessä 5/2005 oli juuri sellainen ihana malli. Mutta mutta. Langan paksuudet eivät menneet ollenkaan yksiin, joten oli laskettava silmukoiden määrä ihan alusta asti. Ei paha homma, mutta vie vähän aikaa. Nyt paita on jonkun 5 senttiä korkea. Ja nopsasti tulee, kun olen tottunut tekemään 2,5 puikoilla.

Eilen eksyin Wetterhoffin sivuille etsiessäni silkkivillan ostopaikkaa. Kivat sivut, mutta miksei niissä lankalistoissa voisi olla edes väriä mainittuna, pelkät koodit vain ??? Tylsää, että ensin pitäisi tilata värikartta ja vasta sitten pääsisi tilaamaan. Ainakaan minulle ei olisi ollut niin tärkeää, että onko se harmaa nyt minkäsävyinen. Vielä parempi olisi ollut jos väreistä olisi ollut edes jonkinlainen värikartta netissä. Ainahan niissä lukee, että värit eivät ole ihan todenmukaisia.

Niin ne kirjoneuleet. Ne kummittelevat edelleen mielessäni, mutta nyt tuo Samos tuli ja sekoitti pään. Mutta Jaakko kyllä tarvitsisi ne lapaset ja sukat ennen paitaa...josko sittenkin aloittaisin nekin.

Tänään olen muuten ollut käsittämättömän tehokas kotihommissa. Jaakko vaan kantoliinaan ja huiskis vaan, niin tulosta syntyy! Mutta ulos ei keritä, kun tänään lähdetään mummolaan.

Ihania ostoksia

Jaakolla taitaa olla rytmin vaihdos menossa. Eilen tapahtui sekin ihme, että rakas heppusemme meni illalla jo 20.15 nukkumaan. Ennenkuulumatonta. Ja nukkui koko yön, mutta tietysti herättii useampaan otteeseen. Tänään huomasin alhaalla hampaanalun. Ei ole vielä tullut läpi (kai) mutta ikenessä näkyy selvä valkoinen viiva ja syöttäessä kilahtaa lusikka ikeneen. Tänäänkään Jaakko ei ole nukkunut kuin yhdet päiväunet, joten toivottavasti menisi aikaiseen nukkumaan, niin ehtisi taas vaikka vähän kutomaan.

Tänään käytiin Anttilassa ja mukaan tarttui ihanan vaaleanvihreää Samosta, Moda-lehti, neliraita Woolia ja vaikka mitä alennuksessa olevaa. Sitten vaan pitäisi löytää mukava paitaohje. Ai niin piti ensin tehdä ne lapaset ja sukat Jaakolle ja se sininen paita jota on jo aloitettu. Taidan kyllä purkaa sen paidanalun, kun siitä tuli niin tyhmä.

Villa-alunen pulkkaan on melkein valmis. Taidan purkaa nuo keltaiset ketjusilmukat, jotka virkkasin, kun niitä on mahdotonta saada kulkemaan suoraan. Haluan saada tämän valmiiksi, ennenkuin aloitan mitään uutta, vaikka noita keskeneräisiä ei niin paljoa ole.

Maitoinen keskiviikko

Melko hidasta hommaa tuo alustan kokoaminen lappusista. Josko huomenna saisin sen valmiiksi, niin voisi sitten alkaa tekemään taas jotain oikein kivaa. Tosin eipä täällä etelässä luntakaan ole ja huomiseksi on luvattu plussaa, joten se siitä pulkkailusta tältä erää.

Sain tänään valmiiksi takkini korjauksen. Siitä oli ratkennut tasku ja aina kun sinne jotain laittoi niin humps vaan tavarat olivat takin helmassa. Huomasin, että melkein kaikki vuorisaumatkin olivat kulahtaneet, joten nekin tuli kursittua kasaan.

Tänään harjoiteltiin nokkamukista juontia Jaakon kanssa. Lopputulos oli se, että koko keittiö ja molempien vaatteet olivat maidossa. Yritä siinä nyt sitten pitää pokkaa ja auttaa toista juomaan, kun lapsi heiluttaa nokkamukia ja maito lentää siitä kaaressa pitkin poikin. Kaikkein hauskinta oli Jaakon ilme, kun hän sai maitoa omaan päähänsä...

Mitenköhän pahaksi Jaakon eroahdistus oikein yltyy, kun joka päivä viihtyy yhä vähemmän yksinään leikkimässä ja sylissä pitäisi olla koko ajan. Yritä siinä nyt sitten tehdä jotain kotihommia käsitöistä puhumattakaan. Pitää ottaa kantoliina taas avuksi. On kyllä ollut hintansa arvoinen hankinta.

Kauppoihin on tulossa (elleivät ole jo tulleet?) neliraitaiset Wool ja 7-veljestä. Ne on melkein pakko saada...mitäköhän niistäkin tekisi?

Paikallisessa K-supermarketissa oli Marianne Snackeseja. Tokihan niitä oli maistettava, mutta minun makuuni olivat vähän turhan piparminttuisia. Ja miksi niihinkin pitää tunkea riisimuroja? Höh.

Sukkia

Nämä sain viime yönä valmiiksi, kun muut jo nukkuivat. Aikaa kului muutamat Jaakon päiväunet. Lankana on käytetty 7-veljestä ja 3 puikot. Noihin violetti-valkoisiin kokeilin erilaista kantapäätä. Sen ohje oli Suuresta Käsityölehdestä 1/2006. Oli ihan helppo tehdä, mutta miten välttää kantapäähän tulevat reiät?? No aika hyvät noista tuli ensimmäisiksi vedoksiksi. Pitänee hatkaa harjoittelua, varsinkin, kun tarkoitus oli päästä noista langoista eroon, mutta niitä on vieläkin. Taidan tehdä Jaakolle lapaset.


Laitanpa tähän vielä uutena vuotena ompelemani collegepuvun. Samaan syssyyn tuli tehtyä 3 paitaa ja 2 housut. Kankaita jäikin vielä, joten kaipa niistä jotakin syntyy.

Toiveissa olisi, että iltasella ehtisin kokoamaan äitini neulomista lappusista pulkkaan pepun alle alustan.

Kuva

Tässä kuva neuleliivistä, joka on varsinainen luomus: takaosa tehty 1v ohjeen mukaan ja kun siitä tuli niin leveä, niin sitten etuosan tein 6kk mukaan. Muuten meni hyvin, mutta hartioilla tuli sitten ongelmia, kun etu- ja takakappaleissa oli eri määrä silmukoita. No sitten vaan taas sovellettiin. Tuo juna on jostain ikivanhasta Suuresta Käsityölehdestä, tosin ihan erivärisenä kuin mitä se alkujaan oli. Ja kuva on siis tehty neuleen päälle silmukoita jäljittelemällä. Lankana tässä oli Erica (100% puuvilla) ja puikot 2,5 ja 3. Niin ja mallina on Jaakko-poika 8kk.

Oma blogi

No niin. Sainpas sitten oman blogin pystyyn. Kiitos näiden blogien, on oma neulomisharrastukseni saanut hurjasti lisäpuhtia. Nyt tekee mieli tehdä kirjoneuleita. Koska mitään isoa työtä en tällä hetkellä vielä jaksa aloittaa, niin lasten sukkiin on kiva kokeilla erilaisia kuvioita. Laitan näistä kuvia piakkoin.